Huhhei, ollaan touhuttu koko viikonloppu tai loppuviikko vaikka ja mitä. Kivaa on ollut ja ihanaa nähdä niin paljon kaikkia tärkeitä ihmisiä. Välillä on kivaa viettää tällaisiakin viikonloppuja, vaikka yleensä pyritäänkin pitämään edes toinen viikonlopun päivistä täysin ohjelmavapaana. Tytöt ovat nauttineet joka päivä kivoista leikkikavereista, kun jo torstaina meillä kävivät kylässä ihanat Maria ja Isla ja perjantaina neidit pääsivät leikkimään Emilian Avan kanssa. Eilen oli pulkkamäki täynnä muita lapsia ja tänään sitten vielä Hugon synttärit, joilla oli paljon muita muksuja myös.

Torstaina oltiin kotona ja Maria ja Isla tulivat meille leikkitreffeille, ja meillä oli niin hauskaa. Tytöt olivat aivan onnesta soikeana kun pääsivät viihdyttämään pientä vierasta ja mustakin oli kiva kun oli mukavaa seuraa. Perjantaina oli Polhemin mid season pressi, jota ennen me tavattiin Empun ja Avan kanssa asukuvatreffien ja kahvittelun merkeissä. Eilen oli tosiaan pulkkamäki ja brunssi Alppilassa niinkuin kirjoittelinkin, ja tänään me suunnattiin Julian luokse Hugon 3-vuotissyntäreille, joilla oli muuten upeasti toteutettu Ryhmä Hau-teema!

Sain viikonlopun aikana myös vihdoin varattua mulle ja Otolle hotellihuoneen kun juhlistetaan hääpäivää ensi viikonloppuna, ja en malta odottaa että päästään kahdestaan syömään ja viettämään aikaa. Ei olla juuri vietetty kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella sitten Lontoon reissun, joten vähän alkaa olla sellainen kutina että olisi ihanaa vaikkapa nauttia rauhassa päivällistä ja jutella täysin keskeytyksettä, puhumattakaan siitä, että saisi nukkua ”pitkään” (herään nykyään aina viimeistään kasilta), eli nousta sängystä vasta sitten kun itseä huvittaa. Okei nyt kyllä huijaan, mä herään melkein aina ekana nykyään, siis jo ennen lapsiakin. Tänäänkin mä napotin pystyssä jo 7.45 kun lapset vetelivät hirsiä puoli yhdeksään asti. Mikä mua vaivaa haha! Olen siis kyllä ihan pirteä, kai mulla ei vaan riitä unta pidempään, kun en enää iltaisin jaksa valvoa puolta yötä pidempään ikinä. Mutta silti, ihanaa saada aamulla sitten pötkötellä ihan rauhassa hotellin sängyssä ja katsoa vaikka telkkaria.

Huomenna mä palaan takaisin toimistolle, ja aloitan sitten sen työviikkopäiväkirjan pitämisen, jotta pääsen jakamaan sen teille! Odotan innolla pääseväni näkemään kaikkia työkavereita, kun olen viikon vaan tehnyt hommia yksin kotona. Ja ah, ihana päästä huomenna lounaalle, pitää vielä koluta ensi viikolla kaikki Kallion lempparilounasmestat läpi ennen kuin meidän toimisto seuraavalla viikolla muuttaa isompiin ympyröihin.

Huippua alkavaa viikkoa kaikille <3

Moikka ihanat ja kiitos teidän huipuista kommenteista eiliseen postaukseen, hymy korvissa olen niitä täällä lukenut! Ei sitä koskaan taida tottua siihen miten hullulta se tuntuu että niin moni ihana ihminen siellä ruutuen takana jaksaa lukea mun höpötyksiä ja vielä sanoa kaikkea kivaa kaupan päälle! Kiitos, ihan hurjasti!

Me ollaan tänään oltu Lasten PR:n ja Plastex Finlandin Pulkka & Brunssi -tapahtumassa, johon siis kuului pulkkamäkeilyä Plastexin sponssaamilla pulkilla Alppipuistossa, sekä brunssi Alppilan kirkon ihanassa kahvilassa. Viihdyttiin pulkkamäessä ihan super hyvin ja tuli siis niin hiki että ei mitään järkeä kun juostiin ylös alas ja laskettiin lasten kanssa.

Oli ihan ylikivaa, ja lapsetkin selkeästi nauttivat. Onneksi päästiin nauttimaan ihanasta säästä aamupäivällä, kun nyt säät taitavatkin taas muuttua ei-niin-ulkoiluystävällisiksi. Alppipuistossa oli tosi hyvä mäki ja siinä liukui ihan kreisiä vauhtia ja tosi pitkälle. Molemmat lapset laskivat yksinkin, ja sen lisäksi laskettiin kaikki yhdessä ja mä laskin vielä Oton kanssa kahdestaankin. Siinä sai kyllä hurjat vauhdit kun latasi kaksi aikuista samaan pulkkaan, en ole tainnut ikinä mennä niin kovaa pulkalla ja sen näköinen oli naamakin, hah!

Perhekuvat ja mun ja Oton yhteiskuvat nappasi mun kameralla Lasten PR:n ja Riikan Blogin ihana Riikka <3

Alppilan kirkon kahvilan brunssilla me päästiin maistamaan uusia herkullisia burgereita joita sai sekä vegenä että pihvillä, ja oli siis kyllä tosi hyvää. Kirkon kahvilassa oli paljon tilaa, lapsille sekä leikkitila pöytien läheisyydessä että iso leikkihuone ja oikein rento meininki. Sanoisinko että aika ainutlaatuinen meininki, aika moni muu seurakunta saisi ottaa mallia! Alppilan kirkon kahvilassa kokkaavat mm. Döner Harjun, Atelje Finnén ja muiden huippumestojen kokit, että oli kyllä oikeasti herkkua hampparia eikä mitään höttöä, maistui myös lapsille.

Lapsille oli laitettu oma lastenpöytä ja me oltiin ihan kuin treffeillä Oton kanssa kun siinä kahdestaan istuskeltiin ja nautiskeltiin hyvästä ruuasta. Ei varmaan ikinä olla käyty näin usein treffeillä, kun ensi viikolla päästään vielä juhlistamaan hääpäivääkin, awws!

Pulkkamäen ja brunssin jälkeen tultiin kaupan kautta kotiin, ja täällä ollaan vielä katsottu elokuvaa ja leikitty lasten kanssa piilosta. Piiloleikkikin alkaa olla entistä jännempää kun nyt 3/4 perheenjäsenestä jo pysyy piilossa, eikä kiljaise heti laskemisen loputtua että ”Olen täällää!”.

Joo, kaikenkaikkiaan huippu lauantai ja hyvän ruuan ja seuran lauantai, iltapalaksi Otto kokkasi meille vielä tosi hyvää uunimunakasta, nam! Me aletaan katselemaan leffaa ja sen jälkeen nukkumaan, tällaisen toiminnantäyteisen päivän jälkeen maistuu varmasti uni hyvin.

Hyvää yötä ihanat<3

Lähestyvän vuosipäivän (5 vuotta yhdessä) sekä ensi viikolla myös koittavan tokan hääpäivän kunniaksi mä listasin vähän meidän parisuhteen tärkeitä numeroita. Postauksen kuvat on ottanut meidän ihana rakas esikoinen.

0 – Ne kerrat kun kumpikaan on ajatellut toisen olevan ihan tyhmä kakkapää joka ei ymmärrä mistään mitään.

2 – leivät, jotka silti aiheuttivat meille kerran melkein tunnin kestäneen kinastelun. Kaksi väärään aikaan syötyä leipää voivat käynnistää aikamoisen tapahtumien kulun:  kun toinen syö kaksi leipää väärään aikaan, voi sarjan katselu venähtää ja suunniteltu jäätelö jäädä syömättä. Leivän syöminen väärään aikaan on tosi paha juttu. Tai olisikohan sittenkin ollut kyse siitä, että mieltä kaihersivat ihan muut asiat mitkä sitten purkautuivat sille rakkaalle leipäkiukkuna. Yksi meidän suurimmista riidoista, neljän vuoden takaisen katkarapuklassikon lisäksi. Tästä ei itseasiassa ole kauaakaan, mutta naurettiin sille jo samana iltana vedet silmissä.

3 – Asunnot joissa ollaan asuttu yhdessä. Meidän ensimmäinen yhteinen pesä oli Oton huone neljän pojan opiskelijasolussa, jonne muutin vaikka mulla oli omakin kämppä Ullanlinnassa. Ei vaan haluttu olla erossa toisistamme. Toka kämppä oli meidän eka oikea koti, 52 neliön kaksio muovilattioilla ja lasittamattomalla parvekkeella, jota me rakastettiin. Se oli meidän eka_oma_koti, niin iso juttu. Ja kolmas on tämä nykyinen, joka tuntuu kodimmalta kuin yksikään koti koskaan. Kolme vuotta tässä ollaan jo asuttu.

4 – Kerrat jotka olen käynyt Oton kanssa yhdessä leffassa. Siis voisin veikata että tämä luku on aika reippaasti alle parisuhteiden keskiarvon. Me ollaan käyty niin harvoin yhdessä elokuvissa että ihan naurattaa. Viimeisen leffa taisi olla Viikossa Aikuiseksi, joka käytiin katsomassa vuosi sitten hääpäivänä. Sad.

5 – Vuodet jotka me ollaan vietetty yhdessä. Kun ennen Ottoa mulla oli ollut vain pari suhdetta, on uskomatonta että takana on näinkin ”pitkä” parisuhde jo. Silti aika on mennyt kuin hujauksessa, ja meidän seurusteluaika on helppoutensa vuoksi tuntunut kyllä lyhyemmältä kuin mun yksikään aiempi suhde. Viisi vuotta, puoli vuosikymmentä. Tiedän että se on vain loppuelämän alku, mutta onhan se nyt hitsi vieköön aika pitkä aika kuitenkin.

7 – Ulkomaanreissut joita ollaan tehty yhdessä Oton kanssa. Oton kanssa olen nähnyt Lontoon, Berliinin ja Tukholman, joista viimeisimmän useampaan kertaan. Paras matkakumppani ikinä tuo rakas aviomies. Jostain syystä ollaan matkakohteista aina ihan samaa mieltä. Me aina tykätään tai ei tykätä samoista jutuista eri matkakohteissa.

8 – Kuukaudet jotka ollaan omistettu auto. Ja ai että mitenkö se liittyy parisuhteeseen? Me saatiin parisuhteelle varmaan tunti tai kaksi lisää aikaa per vuorokausi ihan vaan koska auto. Viikossa se tekee jo aika monta yhteistä tuntia lisää, mikä vaikuttaa parisuhteeseen todella positiivisesti. Vaikka elämäntilanne näyttää paperilla hektisemmältä kuin koskaan aiemmin, on meillä toisillemme enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Aika win-win jos multa kysytään.

10 – Yöt jotka ollaan vietetty kahdestaan, erossa lapsista, sen jälkeen kun he ovat syntyneet. Näistä öistä seitsemän ovat olleet reissuja Tukholmaan, Lontooseen ja Berliiniin. Yksi oli meidän hääyö, ja kaksi yötä ollaan vietetty kahdestaan hotellissa, toinen Oton synttäreillä ja toinen mun. Lapset ovat olleet kotona mummun kanssa nuo kaikki kymmenen yötä.

13 – Sarjat jotka ollaan katsottu Oton kanssa kokonaan tai niin pitkälle kuin mahdollista Netflixissä/Viaplayssa. How I Met Your Mother, Shameless, Breaking Bad, Suits, Modern Family, Sense8, Brooklyn 99, Game of Thrones, Mr. Robot, American Horror Story, Deadman Wonderland, FoodWars, Haikyu.

16 – Yöt jotka ollaan vietetty erossa toisistamme sen jälkeen kun muutettiin yhteen kuukautta vaille viisi vuotta sitten. Näistä suurin osa tuli niiltä ajoilta kun olin sairaalassa Tiaran odotusaikana yksin vuodelevossa. Pari kertaa olen ollut yksin työmatkalla, ja kerran yksin Oulussa Tiaran kanssa pari yötä. Ja sitten on Oton vuosittaiset mökkireissut joka kesä.

33 – päivät jotka vietin edellisessä parisuhteessani ennen Ottoa. Kestoläppä, joka naurattaa edelleen. Pisin suhteeni ennen Ottoa.

48 – Vuorokaudet jotka oltiin tunnettu ennenkuin tein positiivisen raskaustestin. Niitä ei ehtinyt kertyä kovinkaan montaa. Uudenvuoden aattona tavattiin ja helmikuun 17. päivä vuonna 2011 Tiara ilmoitti tulostaan. Ja tässä me silti ollaan.

1000 – sipulit jotka Otto on näiden vuosien aikana pilkkonut. Tämä postaus sai ideansa Oton nerokkaasta huomiosta, että hän on pilkkonut aivan törkeän monta sipulia meidän yhdessäolon aikana. Sipulia löytyy meillä 9/10 ruoasta, ja Otto on yleensä se joka pilkkoo.

775759938373783939392534435 – Kerrat jotka ollaan sanottu toisillemme Minä rakastan sinua. Monta kertaa päivässä, joka päivä, viiden vuoden ajan. Muistan vieläkin sen ekan kerran kun sanottiin niin. Muistan tilanteen ja muistan päivämääränkin, ai että se oli söpöä. Ikinä en elämässäni ollut tarkoittanut mitään niin paljon kuin sitä silloin, ja tarkoitan edelleen vähintäänkin yhtä paljon.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3

Nykyään kun mulla on puhelimessa tosi hyvä kamera, tulee enemmän napattua puhelimellakin kuvia. Silti vain murto-osa kuvista päätyy sosiaaliseen mediaan tai blogiin, ja mun puhelin on täynnä kaikenmaailman hassuja puhelinnäpsyjä Mä rakastan kuvaamista, ja kaikkein eniten rakastan kuvata niitä arjen tavallisia hetkiä. Sellaisia tilanteita joissa ollaan aidoimmillaan. Silti sosiaaliseen mediaan jaettavaksi (ja blogiin) valikoituvat yleensä ne otokset joissa on värit kohdillaan ja jotka ovat muuten laadukkaampia kuin nämä hassut pikku näpsyt.

Tämä postaus on vähän kuin aiemmat arkikuvapostaukset, mutta ehkä vielä arkisempi. Nämä eivät ole kuvia jotka ovat jostain syystä jääneet julkaisematta, nämä ovat kuvia joita en alunperin tarkoittanutkaan miksikään muuksi kuin omaksi muistoksi. Mutta mulle tuli sellainen olo että haluan kuitenkin näyttää ne, koska ne on niin me.

1. Zelda menossa tanssitunnille <3
2. Meidän hupsu pieni perhe hississä, Zeldalla duckface ja Otto vähän pölähtäneenä. Mulla iloinen hymy, ja Tiara touhuaa omiaan.
3. Selfie. Tämän (ja tämän kaverit) kyllä varmaan tarkoitin julkaistavaksi, mutta kriittisyys iski ja jätin julkaisematta.
4. Otto kuvaa ruoka-annosta, siitä oli pakko ottaa kuva! Niin harvinaista. Taisi näyttää kaverille meidän caesar-saldea.

1. ”Äiti kato mä piirsin käsinuken!!!” kiljaisi esikoinen innoissaan.
2. Frozen on katsottu jo niin moneen kertaan että samalla voi vähän kiipeillä ja touhutakin.
3. Pieni rakas kömpi äidin kainaloon köllimään aikaisin aamulla ennen päiväkotia.
4. Esikoinen pysähtyi shoppailureissulla vähäksi aikaa leikkimään junaratakaupan eli Popin junaradalla.

1. Kuopus sai lainata isosiskon My Little Pony-pinniä ja oli niin tyytyväinen.
2. Tyttöjen lounas näytti yhtenä päivänä tältä: Uunissa paahdettua bataattia, itse marinoitua valkosipuli-limekanaa ja vihanneksia. Hyvin maistui.
3. Ja tässä taas Oton mulle iltapalaksi taiteilema club sandwich, nami!
4. Otto tahallaan esitti mua hississä ja väänteli itseään kummalliseen asentoon, ilkeä kakkapää! 😀

1. Minä ja Zelduska Burger Kingissä, odotettiin innolla ruokaa.
2. Crispy Chicken ateriat, muksuille lasten ateria puoliksi ja niitä uusia kanaranuja mulle ja Otolle.
3. Otto ja neidit leikkivät uudella automatolla ihan innoissaan, Otto ehkä eniten innoissaan.
4.  Lapset lähdössä tarhaan yhtenä aamuna kun satoi lunta. Meillä oli ihana höpötysmatka <3

Mulle nämä arkiset räpsäisyt merkkaavat paljon. Näissä näkyy meidän perhe, sellaisena kuin me ollaan. Nämä eivät ehkä ole laadukkaita tai taiteellisia tai hienosti rajattuja, mutta nämä ovat täynnä tunnetta.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

*Neppisautot saatu Plastexilta blogin kautta.

Lastenhuoneessa on vihdoin se matto mitä himoitsin jo syksyllä, H&M:n mustavalkoinen automatto. Nyt huone alkaa näyttää muuten jo siltä kuin pitääkin, mutta yksi iso juttu pitäisi vielä vaihtaa: lastenhuoneen pöytä ja ehkä tuolitkin. Meillä on ollut tuo sama Lack-pöytä nyt siitä asti kun tähän kämppään muutettiin, ja se ei tosiaan kyllä enää toimi. Se on liian pieni, ihan kulunut ja muutenkin hankala. Etenkin kun esikoinen aloittaa ensi vuonna jo eskarin, olisi kiva nyt löytää kerralla sellainen pöytä jossa hän voisi ehkä sitten tulevaisuudessa tehdä myös koulutehtäviä.

Tällä hetkellä kaikki askartelu ja piirtäminen ja muovailuvahaleikit tapahtuu siis keittiössä, koska eihän tuon pikkupöydän ääreen mahdu. Se kelpaa nykyään ainoastaan lasten ravintolaleikkiin. Samalla joudutaan miettimään myös pikkukeittiön paikka uusiksi, koska ehdottomasti nykyistä isompi pöytä on hakusessa. Pikkukeittiöllä kuitenkin leikitään melkeinpä päivittäin, eli vielä ei olla valmiita luopumaan siitä. Tottakai on ihanaa puuhastella yhdessä kaikki keittiössä, mutta jos omassa huoneessa olisi tarpeeksi tilaa ei askarteluita tarvitsisi siivota lounaan tieltä aina.

Hakusessa on siro ja valkoinen pöytä, jonka ääreen mahtuisi ainakin kaksi mukulaa hyvin touhuamaan. Pöydässä ei tarvitse olla säilytystilaa, koska sitä huoneessa on muutenkin. Pöydän pitäisi olla sellainen joka on helppo pitää puhtaana ja kestää elämää. Millaisia lastenhuoneen pöytiä teillä on?