Havaintoja vanhemmuudesta

28.04.2016

Tämä postaus on pyörinyt mulla luonnoksissa kuukausikaupalla, sillä olen halunnut kerätä rauhassa niitä vanhemmuuden tähtihetkiä, jolloin todella tiedät ja tunnet olevasi vanhempi. Vanhemmuus on äärettömien tunteiden summa, ja jokaiseen päivään mahtuu ainakin jonkinlainen tunteiden vuoristorata. Välillä se on lasten vuoristorata, välillä aikuisten, varmaa on vain se että yksikään päivä ei ole samanlainen.

1. Meillä ei ole ollut enää kahteen vuoteen vauvaa, mutta silti edelleenkin joka ikinen kerta kun menen suihkuun, kuulen vauvan itkua taustalla. Vaikka missään ei olisikaan itkevää vauvaa. Kai se suihku on aina kuulostanut ihan vauvan itkulta mutta vasta äitiyden myötä sen äänen on erottanut sieltä virtaavan veden liplatuksesta.

2. Vain toinen vanhempi ymmärtää, kun puhun sukkapiiloista. Eli niistä jo kerran tarhassa jalassa olleista sukista, jotka ovat täynnä epämääräistä pikkutavaraa paperisilpusta kindermunaleluihin ja barbien kenkiin, ja joita löytyy sängyn alta, kirjahyllyn takaa, sukkalaatikosta ja nukenvaunuista. Niitä sukkapiiloja, joita löytyy aina vielä se yksi siinä vaiheessa kun olet jo huokaissut helpotuksesta että koko huone on siivottu ja kaikki tavarat paikoillaan. ”Mut kun ne on niin kivoja säilytyspusseja” T. 3-vuotias

3. Vasta vanhemmuus saa tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä ettei ole muovaillut tarpeeksi muovailuvahalla, leikkinyt tarpeeksi barbeilla, rakentanut tarpeeksi isoa legotaloa tai lukenut tarpeeksi montaa kertaa sitä yhtä ja samaa Pikku Eetu -kirjaa.

4. Vasta vanhemmaksi tultuani olen oikeasti oppinut mitä huono omatunto tarkoittaa. Kyllä sitä joskus aiemminkin vähän kalvoi rintalastassa jos ei jaksanut nähdä kaveria tai jos oli pitämässä hauskaa vaikka olisi pitänyt tehdä läksyjä. Vanhempana huono omatunto saa kuitenkin aivan uuden merkityksen: se on asia joka kuuluu vähän jokaiseen päivään. Aina on huono omatunto jostain lapsiin liittyvästä, ja se huono omatunto on jotain syvempää ja raastavampaa.

5. Tiimalasinkääntäjä. Tiesittekö että se on maailman tärkein luottamustehtävä? En mäkään ennen. Vanhempana olen oppinut että Alias-peliä tai muuta tiimalasin sisältävää peliä pelatessa se kuka saa kääntää tiimalasia on verrattavissa lottovoittajaan. Ja se kuka ei saa kääntää tiimalasia, ilmaisee tyytymättömyytensä oikein kuuluvasti. Yhtä cooleja luottamustehtäviä ovat mm. hissin nappulan painaja (se on parempi joka saa tilata hissin kuin se joka ”vain” valkkaa kerroksen) sekä telkkarin avaaja.

6. Munavideot, luojalle kiitos niistä. Jos et tiedä mitä ovat munavideot, et ole luultavasti vanhempi tai sitten lapsesi on vielä alle 2-vuotias. Videot joissa avataan yllätysmunia ovat jokaisen lapsen suosikkeja, niissä on jotain sellaista mitä mä en ainakaan tajua mutta mitä lapset ympäri maailman rakastavat. Kaikki eivät tykkää samoista piirretyistä tai elokuvista, mutta munavideoista tykkää jokainen mukula.

7. Numero seitsemän on maaginen. Ensin siitä tulee kellonaika, johon et enää koskaan usko pääseväsi nukkuen heräämättä kertaakaan yön aikana. Sitten siitä tulee kellonaika, jonka nähdessäsi kiljut riemusta: ”ME NUKUTTIIN KOKO YÖ!”. Muutaman vuoden kuluttua huomaat että kello seitsemän on ja pysyy vaikka lapset ovat oppineet nukkumaan pidempään. Mikä pitkään nukkuminen? Missä? Ei meillä. Menitpä nukkumaan kymmeneltä illalla tai kolmelta yöllä, silmät aukeavat viimeistään seitsemältä.

8. Vaikka luulet että muistat lasten huvittavimmat kommellukset ikuisesti, olet väärässä. Kirjoita ne ylös, heti. Kun luet vauvakirjaa puolen vuoden jälkeen, saatat yllättyä. ”Ai sanoiko se oikeasti Puuha-Peteä Kuuka Kekeksi?”.

9. Meidät vanhemmat on suunniteltu niin että ne  kaikkein traumaattisimmat kokemukset unohtuvat ihan huolella. Ajan kuluessa niistä kuitenkin irtoaa yleensä suurin hupi. Älä siis lannistu kun lapsesi kakkaa niskakakat Citymarketin kassalla kurkku suorana huutaen, vaan poistu paikalta tyylikkäästi, kirjoita tapahtuma ylös vauvakirjaan ja naura kolmen vuoden kuluttua niin että kyyneleet valuvat ja poskiin sattuu. Lapsesi ei ehkä usko sinua kun kerrot, mutta viimeistään 30:n vuoden kuluttua voit sanoa ”mitä mä sanoin” kun lapsellasi on lapsia. Tai ainakin voit lohduttautua ajattelemalla näin.

10. Lapsille Sylkevä Kameli -pelin säännöt ja vanhemman työpuhelu ovat samanarvoisia. Kun ne säännöt tulevat mieleen ”JA sitten minä painan sitä nappia ja jos se on väärä niin sitten se kameli sylkee mun päälle mut jos se on oikee niin saan ottaa pullon!” niin ne on vaan saatava sanoa ääneen, ja vielä varmistettava että vanhempi on varmasti ymmärtänyt ne.

11. Valikoiva kuulo on ihan perusjuttuja. Kun juttelet kaverin kanssa puhelimessa henkilökohtaisia juttuja ja luulet lapsen värittävän keskittyneenä värityskirjaa, hän kysyy puhelun jälkeen erittäin henkilökohtaisia kysymyksiä joihin vastaaminen saa hien nousemaan otsalle.  Mutta kun muistutat muistuttaneesi jo kahteen kertaan oman huoneen siivouksesta tai iPadiajan loppumisesta, ovat korvat yllättäen olleet ihan hukassa.

12. Lapsen brutaali rehellisyys on toisaalta virkistävää, toisaalta masentavaa. ”Mummu, sä et kyllä yhtään osaa ajaa autoa.” aamuruuhkassa ei kirvoittanut kovin suurta hymyä äitini kasvoilta. Itse yritän vielä pysyä positiivisena kun kuopus toteaa mahani olevan ”ihan iso” ja ruoan olevan ”ei ihan minun makuuni”. ”Isi älä viitsi laulaa kun mun korvia alkaa särkeä” on jo aika paha. Toisaalta, kun lapsi sanoo rakastavansa, tykkäävänsä jostain ruuasta tai että vanhempi on maailman paras, siitä tietää että hän todella todella tarkoittaa sitä eikä käy mielessäkään kyseenalaistaa sitä.

13. Kiusalliset kysymykset ruuhkabussissa ovat tulleet tutuksi. Miten se ihmisen biologia alkaakin aina askarruttaa juuri julkisilla matkustettaessa? Ehkä se on se kun paikalla on erilaisia ihmisiä ja asiat alkavat mietityttämään mukulaa. Ei siinä muuta vikaa kuin hitsin kovat suorituspaineet omaa vastausta miettiessä kahdenkymmenen silmäparin tuijottaessa. Vanhemman paineensietokyky on varmasti ihan omaa luokkaansa muutaman vuoden vastailun jälkeen.

14. Kun lapsi opettelee elämäntaitoja, on rankkaa olla vaan hiljaa ja puuttumatta. Eihän se lapsi koskaan opi ottamaan itselleen juotavaa jos hänen ei anna yrittää. Siispä ole vaan kieli keskellä suuta ja hymyile kauniisti, kun lapsi ensin ottaa haarukan yltääkseen avaamaan hanan haarukalla, sitten toteaa ettei se onnistu, hakee tuolin ja raahaa sitä pitkin lattiaa, kiipeää tuolille, ottaa kaapista mukin ja pudottaa toisen samalla, ottaa mukin piripintaan täyteen vettä ja kaataa ne päälleen hörpätessään. Lopuksi hän vie paita märkänä hanaan koskeneen ja mahdollisesti lattiallekin tippuneen haarukan takaisin laatikkoon, ja katsoo kysyvänä ”Enkö osannutkin hienosti ottaa vettä?!”.

15. Varpaat naamalla onkin ihan kiva juttu. En olisi kuvitellut ennen vanhemmaksi tuloa että joskus haluaisin nuuskuttaa jonkun varpaita. Mutta totta se on. Aamulla kun herään siihen että kolmevuotiaan varpaat ovat mun naamalla ja hän tuhisee vieressäni minionia puristaen, ei eka ajatus todellakaan ole että hyi hitto vie ne varpaat pois. Vaan sitä vaan hymyilee tyytyväisen onnellisena kun on sellainen tuhiseva pikkukaveri siinä niin ja sillä on vielä niin söpöt varpaat, ihan kuin isällään mutta minikokoiset ja vähemmän karvaiset.

Näin meillä, miten teillä? Kuulostaako tutulta?


26 Responses to “Havaintoja vanhemmuudesta”

  1. Paula sanoo:

    Siiis eikä toi suklaamunavideojuttu on niin totta! En todellakkaan ymmärrä mikä meidän 3veetä kiehtoo niissä, mut se on vaan niinkun about maailman paras juttu. Kiva kuulla että jollain muullakin :’D

  2. Heidi sanoo:

    Mahtavia juttuja, niin tuttuja! Munavideoille repesin, meidän lapset ei siis olekaan ainoita höpsöjä, jotka katsoo niitä :)

  3. annimok sanoo:

    Siis toi vauvaitku suihkussa! Ihanaa etten oo ainut, koska oon jo oikeesti miettiny omaa mielenterveyttä ku suihkussa korvissa kaikuu kaukainen vauvaitku vaikka varmuudella sellaista ei oikeesti kuulu. Voiskohan johtuu, että äitinä on tottunu kuulostelee suihkun aikana että herääkö vauva ja aivot jääny ihmeellisesti yhdistämää muistijäljet. Jännä juttu, mut oikeesti kivi vierähti nyt sydämeltä etten oo ainoo äiti joka kuulee ääniä :DD

  4. H sanoo:

    Hah, oma lapsi on vielä niin pieni ettei ymmärrä videoitten päälle mutta kyllä mulla hetki kesti miettiä kun mun 3v pikkusisko tuli käymään kylässä ja halusi katsoa munavideoita

  5. Kristina sanoo:

    Ihania muistoja tulee mieleen! Ja toi huono omatunto on kyllä niin totta. Raaka rehellisyys taas muistuttaa, kun tyttäreni oli jotain about 5, hän katseli tarkkaan kun meikkasin vessan peilin edessä ja sanoi: ”Meikkaa vaan, mutta ei susta koskaan tuu yhtä kaunista kuin mä oon!” :D Tai kun ajoin autolla kotoa kaupunkiin, takapenkilta kuului: ”Äiti, ootko nyt ihan varma mihin ollaan menossa?” :D Ja todellinen kaunotar siitä tytöstä sitten kasvoikin!

  6. Crista sanoo:

    Hahah mullekki tuttua tuo vauvan itku suihkussa, vaikka lapsonen jo taapero :Dd

  7. Ronja sanoo:

    Vauvan itkun kuuntelu on ihan tuttua. Tosin en vaan osaa sanoa, kuuluuko se oikeasti vai ei, koska tässä rapussa on nyt useampi pikkuvauva/pikkutaapero ja vielä sitä itkua tulee ihan normi päivinä. Monena iltana on kuunneltu itkua yläkerrasta, joten suihkussakin sitä tulee kuunneltua. Tai sitten vain kuvittelen sen.

    Onneksi oma poika on vasta 1,5v, niin ei ole videoista niin kiinnostunut. Youtubesta mahdotonta katsella mitään, kun toinen on näyttöä tökkimässä ja vaihtamassa videota.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah kyllä ne munavideot tulee sulleki vielä tutuksi ;DD Mut joo, toi itku on kyllä hassu juttu, miten sen aina kuulee :D Meidän talossa ei ole yhtään vauvoja niin ei selity silläkään :D

  8. Ann sanoo:

    Meilläkin luetaan koko ajan samaa Pikku-Eetu kirjaa! Siis oikeasti, 10 kertaa päivässä ja tätä on jatkunut ainakin kuukauden. Melkein tulee jo itku kun lapsi tulee luokse sen kirjan kanssa :D En tiiä oonko huono äiti kun piilotin kirjan nyt kaappiin, en vaan oikeesti enää jaksa…

  9. Noinko sanoo:

    Nää on taas näitä ”vain vanhempi voi ymmärtää” -juttuja. U know. Vain vanhempi voi tietää oikeasti mitä on unettomuus. Ai oletko nukkunut huonosti? Yritäpä nukkua muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa samassa huoneessa! Vain vanhempi voi olla kiireinen. Jos luulet olevasi kiireistäsi väsynyt, niin koitapa arkea vauvan kanssa! Ai onko sinulla vain vähän vapaa-aikaa? Itse en edes tiedä mitä vapaa-aika on! Vain vanhempi tietää mitä on huono omatunto. Jne.

    Vai onko sitten niin kuitenkaan? Mun mielestä on vähän muiden ihmisten aliarviointia verrata muiden kärsimyksiä, väsymystä tai elämää pienten lasten vanhempien elämään. Ehkä jopa ylimielistä. Ihankuin lapsettomilla ei olisi oikeutta olla esimerkiksi väsynyt. Miksi tuore äiti saa olla väsyneempi kuin esimerkiksi kuolevaa äitiään hoitava tytär? Miksi lapselleen vaippoja kaupasta juokseva isä saa olla väsyneempi kuin avomies, joka reissaa ympäri maailmaa tienatakseen tarpeeksi ostaakseen puolisonsa lapsuudenkodin yhteiseksi kodiksi? Miksi synnytyksen jälkeinen masennus on aidompaa kuin lapsettoman masennus? Vanhemmuuskin on kuitenkin enemmän tai vähemmän valinta – kaikilla ei ole tilanteessaan valinnanvaraa.

    Mitäpä jos kuitenkin jokainen saa olla just niin väsynyt, onnellinen, kiireinen tai levollinen kuin on ja jätetään turhat vertailut pois. Sinulle vanhemmuus on ehkä jotain, mitä et koe lapsettoman ymmärtävän, mutta tuskimpa sinäkään ymmärrät kaikkien lapsettomien ajatuksia tai murheita. Etkä varmaan tarkoittanutkaan tekstilläsi vähätellä muita. Mutta pienikin naiivi, hauskaksi tarkoitettu heitto voi kuitenkin ärsyttää tai harmittaa. Tai ainakin antaa heittäjästään ikävän kuvan. On eri asia kirjoittaa ”mitä vanhemmuus minulle on”, kuin ”mitä vanhemmuus on”.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Luitko otsikkoa? ”Havaintoja vanhemmuudesta”. Se tarkoittaa asioita, joita minä olen huomannut vanhemmuuden myötä, ei toisten elämänkokemusten aliarvioimista. Tiedostan kyllä tarkoittamasi suhtautumistavan enkä itsekään siitä pidä, varsinkaan kun olen itsekin kokenut vaikka ja mitä jo reilusti ennen vanhemmuutta. Kävin vielä tekstin läpi koska hämmennyin kommentistasi niin paljon, ja ainoa kohta mistä löysin ”Vain vanhempi” -ajattelua oli tämä: ”4. Vasta vanhemmaksi tultuani olen oikeasti oppinut mitä huono omatunto tarkoittaa. Kyllä sitä joskus aiemminkin vähän kalvoi rintalastassa jos ei jaksanut nähdä kaveria tai jos oli pitämässä hauskaa vaikka olisi pitänyt tehdä läksyjä.” ja siinäkin olen käsitellyt asiaa OMASTA näkökulmastani, en sanoen että jonkun toisen huono omatunto olisi väärää koska hän ei ole vanhempi, vaan että MINÄ olen oppinut sen vasta vanhemmuuden myötä. Kaikki muut kohdat tekstissäni ovat lähinnä lasten tekemiä hassuja juttuja, ja teksti on tarkoitettu henkiseksi tueksi, huumoriksi ja samaistuttavaksi toisille jotka kokevat samantyyppisiä tilanteita. Olen ihan samaa mieltä kanssasi enkä missään nimessä halua vähätellä kenenkään toisen kokemuksia, eikä mun tekstiä ainakaan sellaiseksi ollut tarkoitettu.

  10. Jenna sanoo:

    Apua toi vauvan itku suihkussa! :D Oon pitänyt itteeni aina vähä hulluna, että miten edelleen kuulen välillä ihankun joku itkis vaikka vauvakin on jo yli 3 vuotiaaksi kasvanut :D Ja tätähän ei siis ollut ennen kun lapsen sai…. Etenkin kun vauva oli oikeasti vauva se itkun äänen kuuleminen oli tosi voimakasta:O

  11. Paprika sanoo:

    Mie ajattelin lähinnä noita kiusallisia kysymyksiä, kuten oman lapseni tämän hetkinen lemppari eli ”mikä täällä haisee?”… Julkisilla paikoilla :’D Nolottaa niin paljon hahahah :D Jengi luulee joko a) et minä haisen tai b) lapseni on röyhkeä ja he haisee :D :D

  12. Niina sanoo:

    Teksti on aivan loistava ja siihen voi samaistua täysin. Näitä pitkiä kirjoituksia on kyllä niin ihana lukea!

  13. merenhelmi sanoo:

    Nää on niin totta! :’D 3 ja 5 -vuotiaat haluavat katsoa youtubesta Frozen ja angry birds munavideoita. Joka aamuinen päiväkotiin lähtö alkaa sillä kinastelulla, että kumpi saa ”tilata” hissin ja se joka änkeää ensin hissiin on sitten parempi.
    Lasten kesken kaikki tuntuu olevan kilpailua, jopa puuron syönnissä muistutetaan toisia siitä, ettei siinä voita kukaan. Yksi aamu itseä meikatessa, 3-vuotias kysyi, että ”Onko teidänkin töissä naamiaiset?” 00

  14. Kia sanoo:

    En voinut muutakun nauraa numerolle 14, ihan paras!! Muutenkin tosi ihana postaus <3

  15. Scarlet sanoo:

    Ihanan söpö postaus! Vaikka itsellä ei lapsia ole niin silti oli mukava postaus :) aww <3

  16. Heini sanoo:

    Mä todellakin oon alle 2-vuotiaan vanhempi, sillä en ollut kuullutkaan munavideoista. :D Hauska postaus!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.