Luukku 14: Lasten jouluhaastattelu videolla

14.12.2018

Siitä asti kun kesän 2017 lopussa kuvattiin lapsista kesähaastattelu YouTubeen, he ovat kyselleet koska saisivat tehdä uudelleen haastatteluvideon. Meidän piti kuvata sellainen jo tämän kesän lopussa, mutta se unohtui siinä kaikessa tohinassa, kun oli koulun aloitusta, varpaan murtumaa ja muuta. Pitkin syksyä he ovat muistutelleet ”Äiti meidän piti kuvata se kesähaastattelu!”. Kun kerroin tekeväni blogin joulukalenteria, he kysyivät itse saisivatko osallistua joulukalenterin tekemiseen yhdessä mun kanssa. Kyselin, että mitä he haluaisivat tehdä, ja yksi idea oli tämä haastatteluvideo! Ja tietty he saivat osallistua kun niin itse halusivat.

Me pohdittiin yhdessä etukäteen hyvät kysymykset, sitten he saivat itse valita vaatteet ja asusteet (ja sopivat vaihtavansa päähineitä kysymysten puolivälissä, koska molemmat halusivat pitää samaa päähinettä). Videon kuvaaaminen kesti ehkä 10 minuuttia, kun heiltä tuli niin hyvin juttua. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa, mä aina kysyin kysymyksiä tytöiltä, ja he saivat miettiä vastauksia. Mahtavia juttuja kyllä kertakaikkiaan.

Heti kun oltiin tehty tämä video, he kysyivät saavatko tehdä lisää videoita. Joten luvassa on vielä toinenkin videoluukku tähän joulukalenteriin, joka ehkä saattaa tai ei saata olla meidän lasten kuvaama (toisin kuin tämä, jonka kuvasin minä). Odotan innolla, mitä tästä projektista tulee!

Ihanaa päivää kaikille <3 PS: JOULUUN ON ENÄÄ 10 YÖTÄ!


Random-lauseita meidän arjesta

08.06.2018

Olen ottanut tavaksi kirjoittaa aina ylös, kun joku meidän perheessä sanoo jotain meidän mielestä hauskaa. No en aina, arvatenkin suurin osa kaikesta hauskasta menee ohi siinä hetkessä kun se tapahtuu, eikä sitä muista enää jälkeenpäin. Mutta aina silloin kuin muistan, niin rustaan näitä päättömiä juttuja ylös. Niitä on hauska lukea myöhemmin ja lapsiakin naurattaa, kun heille joskus lukee ääneen jotain juttuja, mitä he ovat pienempänä sanoneet. Täältä siis pesee muutama juttu, suurin osa on lasten sanomia, mutta yksi myös mun suusta. Varsinkin tällä tavalla asiayhteydestä irroitettuna ne ovat jotenkin vielä tavallistakin höpsömpiä, vai mitä te olette mieltä?

Lapset keskustelevat keskenään:

”Kuinka kauan mun pitää viel olla lapsi?” ”No muutama vuosi.” Joo ihan muutama vaan, täysi-ikäisyyteen ei ole kuin 13 vuotta. Mutta muutaman määritelmähän on Suomen lain mukaan 3-99 eli periaatteessa se oli aivan oikein ilmaistu, eikö?

”Voitteko te ostaa mulle taas tänään piimää kun mä tykkään siitä niin paljon. Mä oon sun kaa suklaakaveri ja isin kaa piimäkaveri.” Ostettiin lapselle piimää.

”Mä otan nyt tuoretta kahvia jossa kukaan ei ole uittanut lyijykynää.” Tämä oli eräänä aamuna, kun olin ottamassa ensimmäistä hörppyä höyryävän kuumasta kahvimukillisesta, ja kuopus päätti tulla sekoittamaan sitä lyijykynällä. Vanhemmuuden iloja!

”Miks Kaapolla on aina samat vaatteet päällä?” Se on kyllä harvinaisen hyvä kysymys. Ehkä Kaapo haluaa keskittyä olennaiseen, ja olla yhtä tehokas kuin Steve Jobs aikoinaan omassa päivittäisessä uniformussaan.

Jälleen lapset keskustelevat keskenään:

”Sun pompulassa on kinkkua.” ”Oho.” *kinkku jatkaa pompulassa olemistaan kunnes äiti puuttuu peliin*

”Äiti mä haluisin sellaset silverit pääkallokorvakorut koska must tulee muotisuunnittelija JA rokkitähti.” En epäile kyllä sekuntiakaan etteikö hänestä voisi ehdottomasti tulla molemmat, varsinkin hopeisissa pääkallokorvakoruissa.

”Mä oon vielä tän kesän ajan pieni ja sotken, mut sit kun meen syksyllä kouluun niin mä haluun pitää mun huoneen aina siistinä, koska sit jos tulee vaik mun koululuokkalaisii kylään, nii pitää olla siistii.” Toim. huom. ne on niitä samoja ”koululuokkalaisia” jotka ovat kyläilleet meillä myös tarha- ja eskarivuosina.

”Kreikassa tulee tosi kuuma. Mut jätskibaarissa ei tuu kuuma, koska siel on sellanen varjo. Mut se varjo ei kyl ehkä kestä sellasta kuumuutta. Ehkä se sulaa. Niinku jätski.” Mä putosin ihan kärryiltä, mutta lapsi itse vaikutti ylpeältä ajatuksen kulustaan.

Tällainen loppukevennys arkiviikon päätteeksi, ja sitten nautitaan ihanasta ja rentouttavasta (ja TYHJÄSTÄ) viikonlopusta, ai että! Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti aurinko paistaa ja lämpöä piisaa edes vähän enemmän kuin näinä tuulisina päivinä.


Viisivuotiaan kesähaastattelu

25.05.2018

Tänään on ollut meidän viisivuotiaan vapaapäivä, ja sen kunniaksi hän valitsi aamulla lempiasunsa päälle: eli isosiskon banaanipaidan, sekä liehuvat culottes-housut ja halusi, että kyselen häneltä kysymyksiä mistäpäs muustaan kuin KESÄstä. Nyt on siis oikein hyvä hetki virittäytyä viisivuotiaan seurassa kesätunnelmaan, ja huomata, miten ihania asioita hän muistaa kuluneesta vuodesta, ja miten suloisia juttuja hän odottaa eniten kesässä. Mä en taida tälle kesälle sen kummempaa bucket listiä tarvita, kun on nuo viisivuotiaan ajatukset pohjana, ne kuulostavat oikein hyvältä.

Sulla on enää neljä päivää päiväkotia jäljellä, mitä aiot vielä tehdä vikoina dagispäivinä?

Leikkiä, nukkua ja syödä. Ja pussata mun kaveria. Siis iltapäivällä, kun te tuutte hakemaan mua.

Mitä sä oot oppinut tän päiväkotivuoden aikana?

Mä oon oppinu tekemään herkullisia kakkuja. Ja et kaktukset on vaarallisia, ja et pingviinit voi olla kans vaarallisia ja eri värisiä. Sit oon oppinut et lihakset on keltaisia. Ja et ööö vartalot voi olla myös pieniä tai isoja teineillä. Ja et lehtiä voi olla erilaisia ja erimuotoisia. Ja sit mä oon oppinut et syksyllä pitää olla collegepaita päällä, ja sit mä oon oppinu et talvellakin voi uida ja pyöräillä. Ja kotona mä opin LUKEMAAN, se pitää kirjottaa mun vauvakirjaan. Ja myös se kirjotetaan vauvakirjaan, et mä siivosin meidän huoneen.

Odotatko jo kovasti kesälomaa?

Jooooo! Koska sillon mä saan olla kotona niinku tänään.

Mitä aiot tehdä ensimmäisenä kesälomapäivänä?

Mä toivoisin et me mennään sisäleikkipuistoon, ja sit haluisin syödä jätskii. Sirkusjätskii, niinku jätskikiskalt.

Mitä kaikkea aiot tehdä kesälomalla muuten?

Auttaa ruuan laittamisessa, käydä ulkona leikkimässä, pyöräillä. Kesälomalla voi tehdä kaikenlaista, jopa askarrella!

Mihin aiot matkustaa kesälomalla?

KREIKKAAN! Mallorcalle! minä: ”ai ollaaks me menossa Mallorcallekin?” ”No mä haluisin. Mä haluisin lähtee Mallorcalle. Mut Oulukin käy.”

Missä paikoissa haluaisit käydä kesäloman aikana?

Mä haluisin käydä maatilalla kattomassa erilaisii eläimii. Ja sit käydä isoisän mökillä ja Turussa. Ja sit mä haluisin käydä lintsillä, ja sit mä haluisin käydä Power Parkissa ekan kerran.

Kenen kanssa aiot leikkiä kesälomalla?

Mä haluisin et mun kaveri päiväkodista järjestää mun kaa leikkitreffit. Ja sit mun toisen kaverin kanssa, ja kolmannen kaverin kanssa (hän mainitsi nimet kyllä). Ja isosiskon ja pikkusiskon. Mut nehän asuu tääl, nii ei niit lasketa. Ja teidän isin ja äidin mut teitäkää ei lasketa koska teki asutte tääl. Ja mun itteni kaa. Mut lasketaan.

Mitä kirjoja aiot lukea kesälomalla?

100 asiaa ruuasta. Rut och Knut lagar mat koska se on niin hauska koska ne kokkaa väärällä reseptillä ja prinsessojen kukkakirja. Mut mä en aio lukee mitää muita kun noi kolmet. Ja sit mä aion välil kattoo Pat ja Mat eli Hupsis-ukot.

Mikä on kesässä parasta?

Se että ei oo kylmä!

Millaisia kesälomaterveisiä haluat lähettää äidin blogin lukijoille? Hauskaa kesää, tai myös mahtavaa kesää ja muistakaa uida!


Taaperon suusta – tämän hetken lempisanat

10.04.2018

Meillä on nyt selkeästi viimeisen kuukauden aikana alkanut taaperon oman tahdon kausi, ja hän on sellainen kujeileva pieni tyyppi, joka todella tahtoo vahvasti silloin kun tahtoo. Toisaalta hänestä on samalla kuoriutunut niin ihanan hellä ja rakastava tyyppi, joka antaa haleja ja pusuja, ja hymyilee niin iloisesti että sulattaisi jäisimmänkin sydämen. Hän on kertakaikkiaan ihan mahtava pikkutyyppi, jonka kanssa ei koskaan tule tylsää.

”Oho, puppu!”

Meidän taaperon yksi lempipuuhista tällä hetkellä on tiputella tahallaan kaikkea mahdollista, tai heitellä esim. ruokaa lattialle. Joka kerta kun hän tahallaan heittää jotain, hän toteaa ”Oho, puppu!”, eli ”Oho, tippui.”, ja hymyilee iloisen aurinkoisesti päälle.

”EIIIIIIIIIIII!”

Hän ilmaisee voimakkaasti mielipiteensä, jos ei halua tehdä jotain. Esimerkiksi jos hän ei halua pukea, tulla rattaisiin istumaan tai antaa siskolle barbia takaisin. Meidän yksivuotiaasta lähtee yllättävän kova ääni, ja tämä meidän tyyppi nimenomaan oikein huutaa vastauksensa painokkaasti. Hän harvoin itkee tahtoessaan tai ei tahtoessaan, mutta hän sanoo EIIIII erittäin kuuluvalla äänellä.

”Bebbemage”

Hänen lempikirjansa on Mervi Lindmanin Bebbe och fina kroppen, ja kirjassa on kohta, jossa taapero-Bebbe ihailee hienoa Bebbemageaan, eli bebbemasua. Myös meidän taapero ihailee omaa bebbemageaan, hän nostaa paidan ja taputtelee tyytyväisenä pikkuista pötsiä.

”EI TUU.”

Hän sanoo ”ei tuu” kun hän ei halua tulla jonnekin, esimerkiksi pois keinusta.  Hän sanoo ”ei tuu” myös silloin kun hänellä on kiire juosta omiin leikkeihinsä eikä hän ehdi tulla antamaan äidille halia.

”Moi”

Otto aina kiusoittelee isompia tyttöjä kutsumalla heitä nimeltä niin kuin hänellä olisi joku maailman tärkein asia kerrottavanaan, mutta sitten hän sanookin vain ”Moi.”. Isot tytöt oppivat hyvin nopeasti että isi on vähän höpö, ja alkoivat vastaamaan ”mitä?” -kysymyksen sijaan suoraan vaan ”Moi.”. Yksivuotias on alkanut tekemään samaa, eli aina kun häntä kutsutaan nimeltä, hän vastaa ”Moi” ja nauraa päälle.

”Poiiiisssssss”

Aina kun mennään vessaan, (joo kyllä, monikossa) hän kiipeää seisomakorokkeelle seisomaan, eikä sitten uskalla tulla alas, ja sanoo ”poissss”. Iiiihan joka kerta, vaikka hän tietää, että ei uskalla tulla pois itse. Aina on ihan pakko kiivetä. Pari kertaa olen kysynyt että miksi hän aina kiipeää siihen, vaikka tietää että ei pääse pois. Vastaukseksi tuli painokas ”piipee!” eli kiipee. Mitäpä siihen lisäämään.

”Naaanni, Naaanni!”

Kun perheessä on kaksi Pikkukakkos-ikäistä, ei taaperokaan välty televisiolta kokonaan. Hän katselee hyvin satunnaisesti siskojensa kanssa lastenohjelmia, tosin harvemmin hän jaksaa niihin keskittyä muutamaa sekuntia tai minuuttia kauempaa. On kuitenkin yksi ohjelma, johon hän on ihastunut: se on perjantaiaamuisin kakkoselta tuleva Sanni Sateenkaari, jonka yksi jakso kestää 12 minuuttia, ja joka on yksi meidän viisivuotiaan suosikkiohjelmista. Joka kerta kun taapero löytää kaukosäätimen, hän toteaa ”Naaanni, Naaanni” ja alkaa tanssimaan kuin kuulisi jo sarjan tunnarin korvissaan. Hänen mielestään telkkarista pitäisi aina tulla Sanni Sateenkaari, mutta ehkä ihan hyvä että ei tule.

”Joooooooooooooooo!”

Vaikka Ei-sana on kovassa suosiossa tällä hetkellä, on ”Joo” edelleen taaperon yleisin vastaus, onneksi. Hän sanoo sen niin aidon innostuneella ja iloisella äänellä joka kerta, että se on vaan niin söpöä. ”Tuutko mukaan suihkuun?” ”joooooooooooooooooo!” hän vastaa ja on jo riuhtomassa portaiden turvaporttia auki, jotta pääsee ”piipeee” yläkertaan ja suihkuun leikkimään.

”Mammiaaaaaaaa!”

Kun joku ruoka on oikein tosi hyvää, on se taaperon mielestä ”mammiaa” eli namia. Maissi on mammia, ruisleipä on mammia, avokado on mammia ja kaikkein eniten mammia on maustamaton jugurtti, jota hän söisi ja söisi vaan.

”Vauva”

Kaikki omanikäiset tai vähän nuoremmat, tai häntä vähän vanhemmat ovat vauvoja hänen mielestään. Kaupungilla hän osoittelee sellaisia omaan silmään kaksivuotiaitakin, ja yksivuotiaan rautaisella itsevarmuudella kutsuu vauvaksi, sekä osoittaa iloisesti sormella. Muutaman kerran on isompia lapsia naurattanut meidän tyypin kommentit.

Hänellä on kyllä ihan mahtavia juttuja, ja joka päivä hän oppii jotain uutta, ja sitä on uskomattoman hienoa seurata vierestä. Tänään hän oppi sanomaan mm. ”maissi” ja ”kurkku” eli ”kuukku”. Ihana höpöttäjä <3

Mitkä on teillä tällä hetkellä taaperoiden lempparisanoja? 

 


Lapset kertovat viikonlopusta

04.03.2018

”Me ollaan syöty karkkia. Sit me ollaan katottu leffaa ja Putousta. Ja sit me ollaan leikitty kahvilaa ja kaupunkia.”

”Ja sit mä sain mennä äidin kaa kahdestaan kävelylle, ja mun pikkusiskot sai olla isin kaa ja tehdä jotain hauskaa sen kanssa.”

”Niin mut me ei menty Mäkkäriin!”

”Ette mennykkää.”

”Mä oon saanut tehdä äidin kaa kaikkee hauskaa, niinku piirtää piirustuksen Pikkukakkoseen. Mä saan lähettää sen Pikkukakkosen postiin.”

”Mäki saan lähettää mun ravintolan.”

”Sit eilen meil kävi meidän kaks kaverii leikkitreffeillä, joiden kans me leikittiin ulkona lumilinnaa ja barbeilla sisällä. Ja me saatiin pullaa ja pillimehua. Mut niis ei ollu pillejä koska pikkusisko on ottanu ne kaikki ja laittanu hukkaan”

”Ja perjantaina meillä kävi pikkusiskon kummitäti, ja sen lapsi. Me leikittiin sellasta erilaista peiliä, et aina ku se peili käänty nii sit se huusi et heti paikalla istumaan ja sit piti äkkii juosta istumaan”

”Me ollaan syöty tortilloja, ja uunibataattia ja kanaa mitä isi teki. Se oli hyvää, tosi hyvää.”

”Me käytiin uimassa Flamingossa ja me käytiin kaikissa niissä altaissa, paitsi siinä minne hypittiin ja se oli neljä metrii syvä. Siel oli tosi kivaa.”

”Mut me ei pelattu sitä jalkapalloo siel, tai lentopalloo. Mä luulen et se oli jalkapallo.”

”Me käytiin perheliukumäessä, käärmeliukumäessä..”

”Ei se ollu käärme vaan kirahvi!”

”Sit me laskettiin sellasesta jääkuutioliukumäestä.”

”Ei se ollu jääkuutio vaan pyramidi. Kirjotitsä äiti jo perheliukumäen? Ja sit mä kävin isin kaa retkellä ja me mentiin niinku virtaukseen. Sielt ei päässy pois ku se meni vaa ympäri ja ympäri mut se oli hauskaa.”

”Sit eilen me käytiin kirjastossa ja lainasin mun omalla kirjastokortilla ihan hirveän paljon kirjoja.”

”Nyt mä en haluu enää kertoo enempää, kun mä haluun siivota näillä baby wipeseilla kun se on niin kivaa.”

”Mä oon lukenu äidin blogia ja se on kivaa, mä tykkään kattoo joskus kun äiti kirjottaa. Mä oon lukenu koko tänki tekstin samalla ku äiti kirjotti sitä. Tästä tulee hyvä postaus koska me ollaan niin hyvii kertomaan.”

”Ja sit ehkä huomenna me voidaan kattoa Pipsa Possua Netflixistä. Ehkä telkkarista illalla.”

”Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille!”

”Ja heihei kaikki!”

T. äidin ihan parhaat tyypit