Mitä meille kuuluu?

13.10.2016

Tänään mulla on 22 viikkoa täynnä. Se on mulle iso juttu, koska aiemmissa raskauksissa on ollut ennenaikaisuutta ja supistukset ovat pelotelleet jo aikaisessa vaiheessa. Heti raskauden alusta asti olen odottanut ja jännittänyt että pääsenkö tänne asti, ja täällä sitä ollaan vihdoinkin. Kun 22 viikkoa on täynnä, vauvalla on jo pieni mahdollisuus selvitä mikäli synnytys käynnistyisi, ja hänet yritetään pelastaa mitä ikinä tapahtuukin. Tottakai toivon että vauva on mahassa mahdollisimman pitkään kasvamassa, mutta se tieto että hän ei olisi enää keskenmeno, vaan ennenaikainen synnytys, tuo edes pientä mielenrauhaa vaikka tiedostankin tottakai että kaikki ei siitä huolimatta välttämättä menisi lähellekään hyvin. Mutta onneksi ainakaan toistaiseksi mulla ei ole tullut yhtäkään kipeää supistusta, vaan ainoastaan ihan normaaleja harjoitussupistuksia ja niitäkin maltillisesti. Kun vältän kantamista ja kumartelua niin voin hyvin vaikka shoppailla kolme tuntia, niinkun tässä yksi päivä tein. Tosin tarvitsen kantajan, ja kumartujan mukaan, ja välillä täytyy pitää kahvitauko enkä etene muutenkaan kovin nopeasti, mutta se lienee ihan ok!

Olen voinut tosi hyvin, mikä on ihan mahtavaa varsinkin tämän muuton kannalta. Nyt on niin paljon hommaa tehtävänä, että en ehtisikään voida huonosti. Onneksi aloitettiin pakkaaminen hyvissä ajoin, niin ei ole tarvinnut rehkiä kerralla aina niin paljoa, vaan on voinut kaikessa rauhassa käydä kampetta läpi. Ja nyt tulee vielä pieni pakkaustauko kun huomenna ajellaan pitkäksi viikonlopuksi Ouluun. Siellä saa levätä ja rentoutua kaikessa rauhassa. Ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa, ja päästä moikkaamaan mummua ja pappaa, ja mun tädin perhettä ja mun äitiä ja toki muitakin jos vaan viikonlopun aikana keretään. Mulle on tärkeää käydä vielä nyt katsomassa mummua kun voin, kun sitä ei tiedä miten alzheimer etenee hänellä taas siihen mennessä kun päästään sitten vauvan kanssa matkaan.

Jotenkin ollut niin paljon kaikkea kerrottavaa viime aikoina ettei ole ehtinyt kirjoittaa mitään normifiiliksiä tai kuulumisia edes ylös, kun on ollut rakenneultraa ja sitten tämä muutto. Mutta tosiaan, hyvää meille kuuluu todellakin. Niin huojentunut olo siitä että sopiva asunto löytyi niin nopeasti ja aivan ihanaa kun saa laittaa sinne jo joulua ja vauvajuttuja. Jotenkin olen käynyt ihan ylikierroksilla viime aikoina, en tiedä johtuuko innostuksesta vai raskaudesta, mutta jotenkin tosi vaikea keskittyä mihinkään ja rauhoittua, ja öisinkään ei meinaa uni tulla kun suunnittelen vaan seinän värejä ja vauvanurkkausta. Mutta en mä kyllä ole ollut väsynytkään, eli kai tällä jotain tekemistä on taas raskaushormonien kansssa. Energinen keskiraskaus indeed, ylienerginen.

Mulla risteilee ajatuksissa kokoajan sekaisin vauvanpesät ja turvaportit ja sohvat ja piha-aidat, vaikka ihanaa aikaahan tämä on, luoda omannäköistään kotia. Jotenkin sitä on ihan hullaantunut näistä lisääntyneistä sisustus- ja muokkausmahdollisuuksista, kun on koko elämänsä tähän asti asunut vuokra-asunnossa. Mutta rauhassa otetaan ja ei mitään hätiköityjä ratkaisuja, vaan ainoastaan niitä palasia joiden voi kuvitella seisovan omalla paikallaan vuosia. Toivon vaan että mulla ei hormonit tee mitään tepposia ja kyllästynkin keväällä jo näihin raskausajan valintoihin, apua! Siksi siis maltillisuus on tärkeä juttu. Voisin toki tehdä jotain sisustushaavekollaaseja tänne blogin puolelle niin pääsette tekin sanomaan että älä nyt herreguud tuota osta jos joku on ihan kauheaa ja oikeasti raskaushormonien aiheuttaman mielenhäiriön tuotosta, hah!

Huomenna ennen lähtöä mulla on vielä oma neuvola ja esikoisen 5v neuvola, ihanaa päästä taas kuuntelemaan meidän vauvelin sydänäänet ja kiva kuulla myös että miten meidän esikoinen on kasvanut ja kehittynyt. Neuvolasta lähdetään suoraan ajamaan ja mukaan on varattu ainakin Onneli ja Anneli -äänikirja  ja iPadit. Matka sujuu varmasti hyvin kun muistaa pysähtyä pari kertaa jaloittelemaan ja tietenkin syömään. Ja meidän masutyyppi varmana bailaa matkasta ainakin sen osuuden minkä musiikki soi, hän on sellainen autobailaaja että.

Mulla on niin hyvä fiilis ja ihana viikonloppu varmasti edessä! Mahtia torstai-iltaa kaikille <3 T. Beige plussapallo niinkuin kuvissa näkyy 😀

PS: Blogini on muuten ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Jos haluatte osoittaa tukenne ja käydä äänestämässä blogia niin se onnistuu TÄÄLLÄ. Mun blogi löytyy jo ihan alkupäästä koska nimi alkaa B:llä ja ehdokkaat on aakkosjärjestyksessä. Kiitos ihan hurjasti teille kaikille jotka jaksatte ja ennenkaikkea haluatte käydä äänestämässä. Jokainen ääni merkitsee mulle paljon<3


No Responses to “Mitä meille kuuluu?”

  1. S sanoo:

    Mukavaa Oulun reissua teille 🙂 . Ihanaa että voit hyvin. Sisustusjuttuja ja ideoita odotan innolla. Onko tuleva koti omistusasunto vai asumisoikeusasunto?

  2. Iina sanoo:

    Apua! Mihin tää aika juoksee!? Vastahan sä ilmoitit että olet raskaana! Jaiks 😀
    Hyvältä näytät!
    Kotiin kannattaa ostaa sellaisia ajattomia juttuja niinkun teillä nyt on nykyisessäkin kodissa näyttänyt olevan. Kannattaa hetki malttaa ja asua jonkin aikaa ennenkuin tekee hirveästi hankintoja. Ajan kanssa huomaa että ”hei tää toimiskin kivasti tossa ja laitetaan toi tonne.. jne.”
    Vaikka ymmärrän kyllä sinua erittäin hyvin. Olen itsekin samanlainen ”töhöttäjä” koti ja sisustusjutuissa 🙂
    Rentouttavaa Oulun reissua!

  3. Sanni sanoo:

    Voi että tuo sun masu <3 Vieressä tuhisee 5,5kk ikänen kuopus ja 1,5v esikoinen.. Ehkä joku päivä saan kokea vielä kerran ton ihanan kamalan raskauden ja saan kolmannen tuhisijan viereen <3

  4. Eeva sanoo:

    Ihanan pirtsakka postaus. Itekki sitä näkee kaiken niin positiivisesti ja iloisesti ja missään ei mitään negtiivista, ja se mulle ihan uus tunne tämmönen yltiöonni Mutta pitää olla iloinen tästä sillä kuvittelin loppuraskauden olevan tosi masentavaa. Ja kerkee se baby Blues tulla…

  5. Plipp sanoo:

    Olen sun blogia lukenut ihan sieltä Tiaran syntymästä saakka ja välillä tietysti ollut aikoja, ettei ole tullut kaikkia postauksia luettua, mutta viikottain kuitenkin aina 🙂
    Täytyy myöntää, että nyt kun teillä on muuttotouhut käsillä ja vauvajutut aika pinnalla, niin kiinnostus blogia kohtaan kohosi entisestään 🙂 En malta odottaa postauksia rempoist ja jouluvalmisteluista. Ja vauvajutut on aina ihania, vaikkei itselle ajankohtainen aihe henkilökohtaisesti olekkaan. Ihanaa Oulun reissua teille ja muutenkin mukavaa syksyä! <3

  6. Miisa sanoo:

    Äänestämässä käyty! En edes harkinnut muiden äänestämistä 😀 Ootte ihania <3

  7. Anni sanoo:

    Ekassa kommentissa sanottiin hyvin, että kannattaa asua asunnossa vähän aikaa niin sitten huomaa parhaiten miten kannattaa sisustaa ja sijoittaa tavarat. Ite huomasin saman kun muutettiin vajaa vuosi sitten. Esim. olkkariin oltiin ensin ostamassa toista sohvaa mutta sitten huomattiinkin ettei se toimisi ja kirjahylly oli paljon parempi valinta.

  8. Alli sanoo:

    Moi! Halusin vaan sanoa, että blogisi on ihana ja siitä huokuu onnellisuus ja se, miten paljon rakastat perhettäsi! Blogisi lukeminen saa minut aina hyvälle tuulelle ja on ihanaa, miten aitoja postauksesi ovat. Blogistasi ei koskaan tule teennäinen fiilis. Kävin myös äänestämässä sua! 🙂

    Ihanaa syksyä koko perheellenne ja onnea loppuraskauteen! Toivon perheellenne vain hyvää! 🙂 <3

  9. Idu sanoo:

    Hei! Tää on niin ihanan raikas, positiivinen blogi. Ihanat lapset 🙂 Vauvakuumeisena tääl seuraan raskauden etenemistä. Ps. Toi keltanen pipo aivan ihana! Mistä toi on? 🙂

  10. Suvi sanoo:

    Näistä sun postauksista tulee aina jotenkin hyvä mieli. Oot tosi aidon, ja positiivisen oloinen ihminen! Kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle, ja onnea uudesta kodista! <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.