Asumisen neliöistä ja kuluista – mikä on sopivasti?

15.09.2020

Meidän perheessä on viisi henkeä ja meillä on tässä asunnossa n. 100 neliötä. Se tarkoittaa n. 20 neliötä per henkilö, mikä tuntuu oikein riittävältä meille. Opiskeluaikanani asuin kämppiksen kanssa kaksiossa, josta oma osuuteni oli 10 neliön huone + toki puolet pikkuvessan kokoisesta keittiöstä ja puolet pikkuvessasta. Helsingissä on myynnissä ja vuokrattavana paljon yksiöitä, jotka eivät ole edes sen 20 neliön kokoisia. Moni pariskunta asuu alle 40m2 asunnossa, enkä näe sitä lainkaan kummallisena. Päin vastoin. Esikoisen ensimmäisen elinvuoden mekin asuimme kolmistaan kaksiossa, jossa oli 52 neliötä. 

Lapsuuteni asuin äidin kanssa kaksiossa ja muutimme kolmioon vasta ollessani 10 vuotta. Muutaman vuoden ajan meillä molemmilla oli omat huoneet äidin kanssa ja täytyy sanoa, että en varmaan olisi selvinnyt järjissäni muuten äidin vakavan sairauden vuosista 2006-2008 yhdistettynä omaan teini-ikääni. Mun pää ei olisi kestänyt, jos en olisi voinut edes joskus sulkea ovea äidin sairaudelta, niin karulta kuin se kuulostaakin. Sen sijaan tilaa en juurikaan kaivannut enempää, kuin sen oman huoneen. Lähes aina jos olin kotona, mun luona oli kaveri tai kavereita, yleensä myös yökylässä. Ollessani 17-vuotias (melkein 18) muutimme uudelleen kaksioon taloudellisista syistä ja siitä sitten hyvin nopeasti muutinkin omilleni asumaan. Kun asuin omillani, mun 10 neliön huoneessa yöpyi parhaimmillaan seitsemän ihmistä. En ole siis koskaan asunut mitenkään erityisen tilavasti, enkä ole koskaan mitään valtavaa lukaalia ympärilleni kaivannutkaan. Sopu sijaa antaa ja silleen. 

Huomasin, että Juliaihminen oli kirjoittanut tosi hyvin ja kiinnostavasti otsikolla Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden. Heidän nelihenkinen perheensä asuu 78 neliön kerrostaloneliössä Helsingissä – ja maksaa sopivan kokoista asuntolainaa, jonka jälkeen jää rahaa myös sijoitettavaksi, säästöön ja muuhun hauskaan, mitä elämässä voi haluta tehdä. Samasta syystä mekin asumme juuri nyt tässä sadan neliön paritalon puolikkaassa, emmekä esim 100 tuhatta euroa kalliimmassa kuuden huoneen talossa, johon olisimme myös ehkä juuri saaneet lainan, mutta emme halunneet. 

Ihan ensimmäinen juttu, jota me lähdimme miettimään ennen kuin edes haimme lainaa, oli maksimisumma, jonka haluamme kuukaudessa käyttää asumiskuluihin. Sen maksimisumman piti olla sellainen, että rahaa jää myös muuhun kuin pelkkään asumiseen. Ei myöskään haluttu laittaa kaikkia säästöjä kiinni vain yhteen kohteeseen (=asuntoon) vaan haluttiin oman suunnitelmamme mukaisesti hajauttaa. Kun haaveissa on myös asuntosijoittaminen lähitulevaisuudessa, piti rahaa jäädä säästöön (ja mahdollisuus säästää lisää) myös sitä varten. 

Meille tämä asunnon koko on alusta asti tuntunut riittävältä, mutta moni muu on sitä kommentoinut esimerkiksi täällä blogissa. En tiedä ovatko nämä ihmiset itse asuneet koko elämänsä sitten esimerkiksi suurissa ja tilavissa omakotitaloissa, mitä itse en ole tehnyt, enkä siksi mitenkään osaa nähdä kotiamme ahtaana tai pienenä. Minulle tämä on suurin koti, jossa koskaan olen asunut. 100 neliötä oli meidän minimi asunnon koolle etsintävaiheessa ja siihen kokoon me lopulta myös päädyttiin huolellisen harkinnan jälkeen. 

Loppupeleissä koen, että asunnon koko (kunhan se nyt on edes jollain tasolla riittävä, eikä esimerkiksi niin, että yrittäisimme tunkea kaikki viisi yksiöön) on ihan sivuseikka meille. Niillä kaikilla muilla asioilla oli niin paljon enemmän merkitystä. Sijainnilla ja hyvillä kulkuyhteyksillä, toiminnoilla, sopivilla asumiskuluilla, pihalla, saunalla ja sisustuksella. Jollekin toiselle se voi olla toisin – ymmärrän, että jos on tottunut asumaan väljästi niin, että ympärillä on paljon avaraa tilaa ja kaikille, vieraillekin, on oma huone, niin ei välttämättä haluaisi asua kuten me. 

Silloin ei ehkä priorisoi sijaintia niin paljon, vaan on valmis muuttamaan kauemmas keskustasta tai pk-seudulta. Tai joku on ehkä remonttitaitoinen ja ostaa vanhemman ja edullisemman, mutta suuremman talon, jota laittaa itse. Tai joku on ehkä valmis suurempiin asumiskuluihin ja tinkii jostain muusta, mistä me ei haluttu tinkiä. Tai ehkä joku on niin onnekas, että ei tarvitse tinkiä mistään, vaan voi saada ihan kaiken mitä haluaa: uuden seitsemän huoneen omakotitalon läheltä Helsingin keskustaa ja säästöt, sijoitukset, harrastukset ja matkustelun. Meidän piti kuitenkin tehdä valinta ja me valittiin näin. 

Näiden reilun viiden kuukauden aikana asunnon jokainen huone ja neliö on ollut käytössä, mutta kertaakaan en ole kaivannut lisää tilaa. Tämä on ollut sopivan kokoinen siivota ja jokaiselle on löytynyt oma rauhallinen nurkka, jossa olla ihan yksin, jos on halunnut. Kaikki ne asiat joita priorisoitiin, ovat aidosti olleet merkityksellisiä. Ja ennen kaikkea: asumiskulut ovat olleet aivan mahtavat. Eivät piiruakaan liian suuret, vaan tismalleen sopivat. Yleisesti sanotaan, että asumiseen saisi käyttää maksimissaan 30% talouden tuloista. Se on ihan hyvä ohjenuora, mutta me halutaan pitää se prosentti vieläkin matalampana. 

Mä en itse halua, että meidän menot kasvavat jatkuvasti samassa suhteessa kuin tulot kasvavat. Mulle vapautta ja hyvää fiilistä tulee siitä, että menot pysyvät järkevinä meille. Silloin mun ja meidän on helpompaa nauttia myös niistä tuloista ja kerryttää lisää passiivista tuloa. Siksi me ajellaan Skodalla, eikä ostettu Teslaa tai Porschea, vaikka varmasti rahoitus tai leasing olisi järjestynyt niihinkin, kun silloin ei ollut edes asuntolainaa maksettavana. Siksi meillä on 100 neliön koti, eikä 150 neliön. Ehkä joskus elämässä tulot kasvavat vielä niin paljon, että nuokin valinnat voivat olla meille meidän mielestä järkeviä ja sopivan kokoisia menoja. Tai sitten eivät.

Juuri nyt tässä kulkee kuitenkin meillä sopivan kokoisen raja ja musta on hyvä, että me tiedetään se. Se, että juuri nyt tämä koti on meille tosi sopiva (ja auto myös) ei tarkoita, etteikö me joskus voitaisi olla sitä mieltä, että kaivataan lisää tilaa tai erilaista autoa. Se tarkoittaa vaan, että juuri tällä hetkellä emme koe sellaiselle mitään tarvetta, vaan meistä tuntuu hyvältä juuri näin. Ja se olikin meidän suurin toive asuntoa etsiessä, että sille ei olisi mitään deadlinea, että “asutaan tossa kaksi vuotta ja säästetään lisää”, vaan että voitaisiin asua siinä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ehkä ikuisesti, tai sitten ei. 

Mikä teille on tärkein prioriteetti omassa asumisessa? Pystyttekö toteuttamaan asumisessa kaikki haaveet, vai oletteko tehneet kompromisseja?


Keittiöremontti on alkanut, eikä yllätyksiltä vältytty

25.06.2020

Keittiöremppa on nyt alkanut ja tällä hetkellä me kokkaillaan grillillä ja pestään astioita kodinhoitohuoneessa. Tätä terassilla naputellessani sisältä kuuluu jäätävä mekkala, kun seinälaattoja piikataan irti. Meidän keittiörempan aikataulu aikaistui hieman arvioidusta, mikä on tietysti tosi mahtavaa! Onneksi saatiin kaikki järjestettyä uuteen aikatauluun ja nyt vaan toivotaan, että remontin aikana ei tule esiin enää enempää yllätyksiä, kuin tähän asti on jo tullut. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että meidän keittiön “seinä” joka oli yläkaappien takana, ei ollutkaan valmis seinä. Siellä oli välitilalaattoja lukuun ottamatta pelkkää kiveä ja putkia. Hetkeksi nousi kyllä kylmä hiki otsalle, kun katseltiin siinä mitä purettujen kaappien takaa paljastui. Mutta onneksi meillä on neuvokkaat toteuttajat, joilla oli heti ratkaisu, eikä meidän itse tarvinnut stressata yhtään. 

Keittiön purku aikaistui useammalla päivällä, kun meidän lattian tekijä vaihtui viime metreillä. Alunperin saman firman piti toteuttaa lattiat tänne uuteen kotiin, joka teki myös vanhan kodin lattiat loppuun, mutta nyt se ei onnistunutkaan aikatauluongelmien vuoksi. Toisaalta nyt menee tosi helposti, kun ostettiin keittiön asennuksen lisäksi myös lattian ja seinän teko Keittiömaailman kautta. Aikaistuminen ei ole ollenkaan huono juttu vaan päin vastoin. Kivaa vaan, jos saadaan uusi keittiö jo aiemmin käyttöön.

Tyhjensimme meidän kodinhoitohuoneesta pesualtaan yläpuolisen tuplakaapin väliaikaiseksi astiakaapiksi ja meillä on kodinhoitohuoneen tasolla tällä hetkellä myös kahvinkeitin ja leivänpaahdin, sekä mikro. Jääkaappi meillä on ruokailutilassa, mutta kaikki muu tapahtuu kodinhoitohuoneessa. Laitettiin sinne myös pieni aamiaiskärry, jossa meillä on leivänpaahdin, leivät ja murot.

Juuri kun saatiin yläkerran aulasta viimeinenkin muuttolaatikko purettua, oli aika tyhjentää keittiön kalusteiden sisällöt laatikoihin, heh. Nyt meillä on siis taas yläkerrassa seitsemän pahvilaatikkoa, joissa on paljon kuivaruokaa, astioita ja ruuanlaittovälineitä. Astioiden pakkaus oli kuitenkin ihanan helppoa, kun niitä ei tarvinnut kuljettaa yläkertaa kauemmas, niin ei tarvinnut myöskään pakata niitä kovin “hyvin”. Samalla saatiin myös lahjoitettua ystävälle eteenpäin vielä vanhoja astioita ja kaikki kattilat, jotka eivät sopineet yhteen induktiolieden kanssa. Sekin meni mukavasti. 

Onneksi nyt on tosiaan niin upeat ilmat ja muutenkin kesä, meillä on kokkailun suhteen asiat oikein mallikkaasti. Suuri osa suomalaisista viettää tälläkin hetkellä kesää mökeillä, joissa ei ole välttämättä juoksevaa vettä ollenkaan, joten meidän kodinhoitohuone-”keittiön” ja grillin yhdistelmä on varsin passeli. Lapsetkin ovat sen verran isoja, että heidän kanssa voi hyvin jakaa tiskivuoroja ja ainakin näin alkuun he ovat tiskaamisesta jopa innoissaan. Ja tietty kun koko kevään on laittanut ruokaa kotona, niin aika paljon ajateltiin hyödyntää myös ravintoloita tänä remppa-aikana. Ei ole sellaista kyllästymistä noutoruokaan, kun ei olla moneen kuukauteen sitä juurikaan syöty. 

Jännittävää nähdä kuinka kauan remontti tulee kokonaisuudessaan kestämään, kun sitä ei ihan täysin vielä voi tietää. Toivotaan toki, että kaikki sujuu mahdollisimman helposti, eikä tule enempää yllätyksiä. Se, mikä kestoa hieman pidentää, on meidän kivitasot. Ne kun pystytään mittaamaan ja valmistamaan vasta sitten, kun kiintokalusteet on muuten saatu paikoilleen. Ja vasta kun kivitaso on toimitettu, pystytään asentamaan tiskikone, allas ja liesi. Mutta onneksi uunin saa jo aiemmin paikoilleen, niin sitä voi käyttää grillin kaverina kuitenkin.

Keittiöremontin aikana mun piti olla kokonaan lomalla alunperin, mutta mulla on nyt ollut sen verran töitä sovittuna tälle ajalle, että ei tätä viikkoa ainakaan lomaksi voi kutsua. Eikä se haittaa, kyllä mä voin vielä siirtää lomaa hieman eteenpäin. 

Katsotaan miten tämä remontti etenee ja ilmoittelen kyllä sitten, kun jään n. viikon mittaiselle kesälomalle. Tarkoituksena on pitää tänä kesänä kaksi lomaviikkoa, joista toinen luultavasti tässä lähiaikoina ja toinen sitten heinäkuun loppupuolella, kun lähdetään käymään Oulussa ja tehdään Suomi-roadtripiä! Sitä ennen kuitenkin luvassa postauksia ihan tavalliseen tapaan ja remonttia dokumentoin oikein tarkasti, niin pääsette sitten näkemään koko matkan vanhasta keittiöstä valmiiseen lopputulokseen. 

Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos vielä hurjasti kaikista remppavinkeistä <3