Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.
Mä toivon, että jokaisesta postauksesta, jonka tänne lapsiin liittyen kirjoitan, välittyy se rakkaus ja kunnioitus jota lapsiani kohtaan tunnen. He ovat ihan mielettömiä supertyyppejä kaikki kolme, ja tekevät meidän elämästä joka ikinen päivä vaan ihan parasta. Mä vierastan kovasti sitä ajatusta, joka lapsista on tällä hetkellä esimerkiksi mediassa valloillaan. On ihan äärettömän surullista, että lehtien ja verkkomedioiden kirjoitukset lapsista on aina sitä, että he sotkevat, häiritsevät, ovat äänekkäitä ja suorastaan oikeita maanvaivoja.
En tiedä keitä lapsia nämä median edustajat ovat tavanneet, mutta mä väitän että suurin osa lapsista on ihan hemmetin loistavia tyyppejä, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Joo, jokainen lapsi on erilainen, niin on meidänkin kaikki kolme lasta. Kaksi vanhinta eroavat luonteiltaan toisistaan kuin yö ja päivä, vauvasta ei vielä tiedä. Mutta he ovat kaikki juuri omanlaisinaan parhaita, huippuja lapsia joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Heidän kanssaan on mukavaa liikkua, heille on mahtavaa näyttää uusia paikkoja, ja heidän kanssaan ei tule tylsää kotonakaan. He keksivät kaikkea uutta ja hauskaa, heillä on parhaat jutut, ja hersyvimmät naurut mä saan meidän minisupersankareiden kanssa.
Lapset sotkevat, eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut lapset ovat myös äänekkäitä. Lapset myös ymmärtävät puhetta. Kun heitä pyytää olemaan hiljempaa, he usein ovat – kunnes taas innostuvat. Se kuuluu lapsuuteen, sellaisia me ollaan itsekin joskus oltu. Sitten voi taas muistuttaa heitä olemaan vähän hiljempaa, jos se jotain häiritsee. Silloin kun se ei häiritse ketään, pulputtakoon vaikka sydämensä kyllyydestä. Elämä olisi aika tylsää jos ei saisi koskaan innostua, kyllä me aikuisetkin innostutaan mutta tehdään se vaan hillitymmin. Lapset eivät vielä osaa, eikä aina tarvitsekaan.
Sotkut voi siivota, ja jos joku lapsissa häiritsee, heitä voi pyytää tekemään jotakin toisin. Voi myös näyttää hyvää esimerkkiä kuinka käyttäydytään kohteliaasti, ja kohdella heitä tasavertaisina pallontallaajina.
Meidän lapset merkitsevät mulle niin paljon että mitkään sanat maailmassa eivät riitä sitä kertomaan. He ovat mulle ihan kaikki. Tärkeintä maailmassa mulle on, että meidän lapsilla on hyvä olla, ja he ovat onnellisia. Tämä Liberon supersankariteema on ihan mahtava, koska jokainen lapsi on oman elämänsä supersankari, ja meidän aikuisten tehtävä on mahdollistaa se.
Meidän tehtävä on muistuttaa lasta siitä miten hyvä hän on, kehua ja kannustaa. Lapsi uskoo että hän pystyy mihin tahansa, niin kauan kunnes joku rikkoo tämän uskon. Mä en halua rikkoa sitä koskaan.
Meidän lasten makeat supersankariasut ovat Liberokerhon pistekaupasta peräisin, ja elokuun loppuun kestävän kampanjan ajan Liberon kampanjatunnuksilla merkityistä Comfort 3-7- ja UP&GO 4-8 -kokoisista, sekä kaikista Libero Touch-vaippapaketeista saa Limited Edition -koodeja, joilla voi lunastaa omalle lapselleen Liberokerhon pistekaupasta näitä asuja. Yhden asun saa kuudella koodilla, ja lunastusaikaa on siis vielä 31.8. asti. Isommille lapsille on viittoja ja niihin kuuluvia maskeja kolmessa eri värissä (turkoosi, punainen ja kulta), ja vauvoille on söpö superhero-body ja siihen kuuluva suloinen korvapipo jotka Novalla on päällä. Asuja pääsee kurkkimaan lisää myös Liberokerhon sivuilta.
Asuja lunastaakseen täytyy olla ilmaisen Liberokerhon jäsen, ja syöttää kampanjapakkausten koodit Liberokerhon pistekauppaan. Se on ihan helppoa, ja kerhon jäsen kannattaa muutenkin olla, sillä kamppiksen ulkopuolellakin Liberokerhon pistekaupassa on vaikka mitä kivaa pienille supersankareille. Kampanjan jälkeen käyttämättömät Limited Edition -koodit muuntuvat tavallisiksi pisteiksi, ja niitä voi käyttää pistekaupassa ihan normaalisti.
Yhteistyössä Libero.
Ihanaa päivää kaikille supersankareille ja vanhemmille <3
Lapset ovat tulevaisuus. Ja sä olet niin sydämellinen äiti, lapsesi ovat onnekkaita!
Ihana postaus Iina. Taas. Ja mä olen tässä aivan samaa mieltä. En minä ainakaan tunnista omaa tytärtäni tuosta median kuvauksesta. Meiltäkin löytyy yksi huipputyyppi, joka rakastaa musiikkia ja tanssia ja nauraa innostuessaan äänekkäästi. Meidän pikku tyyppi moikkaa kaikille ja näin puolitoista vuotiaanakin osaa jo kiittää kaupan kassalla. <3 Hän juoksee halaamaan vastaan tulevia random mummoja ja on sosiaalinen ihan kaikkien kanssa. Meiltäkin löytyy siis yksi oman elämän supersankari. <3 Olen mielettömän rakastunut tähän taaperoon ja odotan innolla millainen persoona hänestä kasvaa.
Hyvä kirjoitus! Aivan samaa mieltä olen. Toisinaan tuntuu kuin lapsista puhuttaisiin toisen luokan ihmisinä, joita saa haukkua ja kritisoida miten mieli tekee. Lapset kun ovat lapsia eivätkä miniaikuisia. Hyvät tavat opetettava, mutta ei heidän kuulukaan aina käyttäytyä kuin aikuisten. Kaikkia lapsia tulisi arvostaa ja rakastaa ehdoitta. Ihana blogi sulla!
Heiluuko Tiaralla vielä hampaita? Kuvissa ei ainakaan näy vielä koloja 😀 Hammashoitajana kiinnostaa vaan hammasjutut aina 😀 Samanikäisellä kummipojalla on jo irronnut useampi etuhammas ja hymy on aika harva 😀
Voi kuinka ihanasti kirjoitettu ja ihania kuvia myös! ♥ Sun lapset saa kyllä olla tosi onnellisia siitä, että heillä on tuollainen äiti kuin sinä. Sun jokaisesta postauksesta oikeasti huomaa kuinka tärkeitä lapset on sulle 🙂
”Voi myös näyttää hyvää esimerkkiä kuinka käyttäydytään kohteliaasti, ja kohdella heitä tasavertaisina pallontallaajina.”
Tosi hyvin sanottu! <3
Allekirjoitan ihan joka sanan! En ymmärrä alkuunkaan muiden ihmisten tapaa esim puhua että toivovat lasten kasvavan nopeasti ja ajan kuluvan nopeammin. Tekisin mitä vain jos ajan voisi pysäyttää!!
Arki meidän tyypin kanssa on parasta
Zelda on ihan äitinsä näköinen näissä, ihania kuvia (:
Moikka, olisi kiinnostavaa lukea teidän perheenne hampaiden pesusta ja ympäristöa asioista, esim. kierrätättekö ja millaisia kulutustapoja teillä on.
Olipa taas ihana kirjoitus! <3 Itseäni vielä lapsettomana, jolla pienet olisi toiveissa lähitulevaisuudessa, ahdistaa se, miten ihmiset tuntuvat lähinnä vain valittavan lapsistaan... Kuinka ne kiukuttelee, riitelee, sotkee, valvottaa ja kaikki on niin rankkaa. Kuulostaa siltä, ettei arki ole muuta kuin kamalaa. Itseä on alkanut tosissaan pelottaa, miten sitä sitten jaksaa? En halua millään uskoa, että se on oikeasti niin kamalaa, mutta... Nämä sun kirjoitukset luo kyllä ihanasti toivoa siitä, että lasten kanssa elämä voi oikeasti olla mukavaa!
Ihana ja todella voimaa antava blogi sinulla on tsemppiä sinne reissuun mutta kannattaa harkita niitä ”meno rattaita zeldalle” saa kaiken irti ihanasta reissusta.. ❤
Jo joskus aikaisemminkin sun kirjoitukset on saaneet mut todella pysähtymään – ja nyt taas puit sanoiksi juuri sen, minkä toivon pystyväni toteuttamaan itsekin jos ja toivottavasti kun joskus itse olen äiti. Mäkin haluan kasvattaa tulevan jälkikasvuni uskomaan itseensä ihan sataprosenttisesti, enkä halua ikinä omalla toiminnallani aiheuttaa lapsilleni tunnetta siitä, että he eivät jostakin syystä kelpaisi, eivät olisi tarpeeksi hyviä sellaisena kuin ovat. Koska tosiaan, kaikki lapset (ja toki ihmiset ylipäänsä) ovat oman elämänsä supersankareita, juuri täydellisiä sellaisena kuin ovat. Sun lapset ovat äärimmäisen onnekkaita, että heillä on noin ihana äiti! 🙂
Mutta siihen lapsien mediakuvaan… Totta kai lapset ovat lapsia ja heidän tulee saada ollakin lapsia ihan joka paikassa, mutta vanhempien pitää myös muistaa olevansa vanhempia ihan joka paikassa, ja pitää huolta siitä, että omat lapset osaavat käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Toki pienillä vauvoilla ja taaperoilla tulee itkuharmistuksia aikaan ja paikkaan katsomatta, eikä sille vanhempi mitään voi – eikä tarvitsekaan, ne kuuluvat asiaan. Mutta ylipäänsä tosi huonosti julkisilla paikoilla käyttäytyvien lapsien vanhempia en jaksa ymmärtää. Töissäkin olisi huomattavasti mukavampi kaupan tätinä olla, jos vanhemmat viitsisivä pitää sen verran kuria lapsilleen, että lapset osaisivat olla kaupassa huutamatta, riehumatta, kirkumatta, päättömästi ympäriinsä juoksematta, mitä näitä nyt on. Kaikkea melua ja muuta ärsykettä on ympärillä ihan tarpeeksi muutenkin, ja pitäisi kuitenkin pystyä keskittymään aina sataprosenttisesti siihen asiakkaaseen, joka palveltavana on, sekä oltava tarkka tosi monen jutun kanssa. Siihen päälle oikeasti huonosti käyttäytyvät lapset ovat välillä vähän liikaa, toki syyttävä sormi osoittaa tässä kohtaa vain ja ainoastaan vanhempia päin.
Hei olen ihan samaa mieltä siitä että vastuu on vanhemmilla mikäli lapset käyttäytyvät huonosti. Työskentelen itsekin kaupassa, ja työssä tulee vastaan niin niitä hienosti kuin huonostikin käyttäytyviä lapsia -ja aikuisia! Monesti hirvittää kun vanhempi antaa pienten lastensa juosta valvomatta ympäriinsä, koska he voivat satuttaa itsensä paikassa, jossa liikutellaan painavia kuormia ja täysiä ostoskärryjä ja ovat usein toisten asiakkaiden/työntekijöiden tiellä. Hauskaa saa pitää eikä tarvi koko aikaa pitää äitiä kädestä, mutta ympäröivä maailma pitää huomioida aina.
Itekin katon kauhulla niitä pieniä lapsia, jotka juoksevat kulman takaa suoraan jonkun eteen, näpeltävät ruokatarvikkeita ja juoksevat päättöminä kärryjen seassa. Tottakai on selvää ettei vanhempi voi ostoksia tehdessä aina pitää katsetta kiinni siinä lapsessa, mutta jos se meno on jo oikeesti hurjaa (mitä se aika monesti näkyy olevan) pitäisi asialle jotain ehkä tehdä. Muistan ite ollessani pienenä mummon kanssa kaupassa että jo autossa sanottiin selvät ja napakat pelisäännöt: siellä ollaan nätisti, ei juosta, riehuta tai huudeta. Jos ei osaa olla nätisti, sitten tullaan takasin autoon. En ite muista konkreettisesti hirveästi niistä kauppareissuista mitään koska olin niin pieni, mutta mummo kehui vielä tälleen paljon vanhempanakin että nätisti sitten olinkin siellä kun vaan annettiin selvät säännöt ja tiesi että jos ei ole kunnolla niin istuu papan kanssa autossa loppureissun 😀
Ihana postaus! Meillä myös asuu kaksi oman (ja meidän) elämänsä supersankaria. Toki on päiviä, jolloin lasketaan minuutteja nukkumaanmenoon, mutta yleensä arki on oikeasti mukavaa! Meidänkin lapset on huipputyyppejä ja arki ja reissut sujuvat hyvin, kun muistaa mennä sopivasti lasten ehdoilla. Meillä on neljä samanarvoista henkilöä perheessä, tietenkin vetovastuussa me vanhemmat
Olen samaa mieltä, ja oma suhtautumiseni lapsiin on aina ollut positiivinen. Ehkä koska olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, eli onko lapsista vierastaminen syy siihen, ettei niistä pidä? En tiedä, joskus se liittyy omaan lapsuuteen ja/tai omiin pelkoihin. Aikuisethan myös peilaa itseään muihin. Pienempiä on kai aina helpompi haukkua kun eivät voi samalla tavalla puolustautua 🙁 Itse toivon, että pysyn aina lapsimielisenä <3 Joillekin on vaikeeta nähdä maailma lasten silmin, mutta itse koen, että se on ihmeellistä ja ihanaa <3
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Teidän perheestä kyllä huokuu se, että lapsia arvostetaan ja heitä kuunnellaan. Olette onnistuneet kasvatustehtävässä erinomaisesti! Silti, todellisuus ei ole aina niin yksinkertaista. On olemassa oikeasti todella haastavan luonteisia lapsia, joiden kanssa arki ei ole aina niin helppoa. Ei, vaikka kuinka kärsivällisesti heitä yrittäisi ohjata oikeaan. Ei, vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi, kannustaisi ja tekisi vanhempana parhaansa. Tällaisten lapsien vanhemmat ehkä monesti näyttävät silti, että ”eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan”. Vaikka totuus ei olisikaan tämä. Silti nämäkin lapset ovat niin rakkaita ja tärkeitä, vaikka elämä heidän kanssaan ei yleensä olekaan seesteistä ja saattaa näyttää kaoottiselta. Te Iina, olette onnistuneet saamaan kolme aika mukavaa tyttöä, näin ainakin oletan. Kaikki eivät ole ihan niin onnekkaita, ja tällöin elämä haastavalla temperamentilla varustetun lapsen/lapsien kanssa on aika kuluttavaa. Haluan tuoda tätäkin puolta esille erilaisista perheistä. Lapsen huono/erilainen käytös ei aina ole vain sitä, että vanhempi toimisi jotenkin väärin.
Totta tuo edellinen kommentti, että lapsen synnynnäinen temperamentti vaikuttaa paljon perhe-elämän sujumiseen ja hyvinvointiin. Olet ihana äiti omille lapsillesi. Kaikenlaisista kokemuksista on hyvä kertoa, jotta kaikki saisivat peilata omaa kokemustaan toisten kanssa. Nimimerkillä viiden äiskä, jonka arki on haastavaa mutta palkitsevaa, koska osa lapsista on erityislapsia