Yksi tärkeimpiä arvoja mulle elämässä, on auttaa apua tarvitsevia niin paljon kuin mahdollista. Mun mielestä se on kestämätön ajatus, että samaan aikaan kun itse opetan taaperoa käyttämään lusikkaa ja maistatan hänellä joka päivä uusia puhtaita, terveellisiä tuoreita makuja, monet muut lapset maailmalla itkevät pullistuneine vatsoineen nälkää. Itse Suomen huipputerveydenhuollon palveluista, kuten neuvolajärjestelmästä nauttineena ja kolme turvallista synnytystä läpikäyneenä ei voi kuin olla kiitollinen. Kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin. Suomen synnytyssairaalat ja ilmainen ravitseva kouluruoka ovat yhtä utopistinen ajatus monelle, kuin oikea nälänhätä ja alkeelliset sairaalat ovat meille. Hätä on kuitenkin todellisuutta.

Se, että jotain ei ole kokenut itse, ei tarkoita, että siltä voisi sulkea silmänsä. Se, että piilottaa ikävät hädästä ja avuntarpeesta kertovat julkaisut FB:ssä ja lakkaa lukemasta uutisia ei tarkoita, että maailmassa olisi asiat hyvin. Sen sijaan, että pakoilee ikäviä tosiasioita, kannattaa ottaa härkää sarvista ja miettiä mitä itse voisi tehdä. Miten itse voisi auttaa toisia. Mä ainakin koen, että jokaisen kykenevän velvollisuus ja suuri etuoikeus on auttaa apua tarvitsevia, niin kotimaassa kuin maailmallakin. Auttaa voi monella tapaa, eikä se aina vaadi rahaa. Auttaa voi myös antamalla aikaa.

Syyskuu on alkanut, ja pian alkaa myös vuosittainen Nälkäpäivä-keräys. Nälkäpäivä-keräyksellä kerätään sitomattomia varoja Suomen Punaisen Ristin eli SPR:n katastrofirahastoon. Sitomattomuus tarkoittaa sitä, että rahoilla voidaan auttaa nopeasti silloin kun niitä tarvitaan. Katastrofirahaston varoilla voidaan tänä vuonna auttaa esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaalaaa Bangladeshissa, minne melkein miljoona ihmistä on paennut Myanmarin väkivaltaisuuksia. Ympäri vuorokauden auki olevassa sairaalassa hoidetaan erityisesti vaikeita synnytyksiä ja tehdään vaativia leikkauksia. Avun tarve on valtava. Katastrofirahasto auttaa myös kotimaassa, esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneitä ihmisiä.

Ensimmäinen Nälkäpäivä järjestettiin vuonna 1980 Itä-Afrikan nälänhädän uhrien auttamiseksi ja siitä tuli nimi Nälkäpäivä. Ensimmäisenä Nälkäpäivänä kannustettiin halukkaita syömään kevyesti yhtenä päivänä ja lahjoittamaan säästyneet rahat keräykseen. Nykyään Nälkäpäivänä ei tarvitse syödä kevyesti, voi vaikka herkutella jos mieli tekee. Sen ideana ei ole se, että kaikilla on nälkä, vaan se, että kaikilla olisi ruokaa.