Nyt kun meidän perheen koululainen sai oman huoneen, ovat taapero ja 5v yhteisessä huoneessa. Tällä hetkellä huoneessa on sekä kerrossänky että pinnasänky, ja näin ollen siellä on aika vähän leikkitilaa. Siksi ollaan mietitty, että jossain vaiheessa voisi olla ajankohtaista siirtää pienimmäinen kerrossängyn alasänkyyn nukkumaan, niin saisi pinnasängyn pois viemästä tilaa huoneesta. Pinnasänky on kyllä ihana, enkä millään haluaisi luopua siitä, mutta se nappaa oikeasti aika suuren tilan pienestä huoneesta. Tilan, jonka voisi käyttää ihanaan lukunurkkauksen ja tyhjään lattiatilaan, jossa voi antaa mielikuvituksen lentää.
Kerrossängyn alasängyssä on turvalaita, ja siihen sänkyyn meidän 5v muutti nukkumaan n. vuoden ja kymmenen kuukauden iässä vuonna 2015. Meidän esikoinen taas siirtyi aikoinaan pinnasängystä lastensänkyyn n. 1,5-vuotiaana, kun pinnasänky piti luovuttaa syntyvälle pikkusiskolle. Eli nyt 1v8kk ylihuomenna täyttävä taapero on siinä isosiskojensa siirtymä-ikien välissä. Ehkä tämä olisi hyvä ikä siirtyä? Kuka tietää. Voi olla tai sitten ei.
*Pinnasänky saatu Stokkelta blogin kautta.
Kaksi aiempaa siirtymävaihetta on isosiskojen kohdalla mennyt aivan loistavasti. Kumpikaan ei ole karkaillut, yöunet eivät ole muuttuneet katkonaiseksi, eivätkä he ole pudonneet sängystä. Kaikki on vaan jatkunut niinkuin ennenkin, ja ainoat joita muutos on jännittänyt ollaan oltu minä ja Otto. Ollaan päästy tosi helpolla siis.
Siksi mulla on vähän sellainen kutina, että kuopus tarjoaa meille sitten haasteita siskojenkin edestä. Voin olla kyllä väärässäkin, joka kerta olen jännittänyt tätä siirtymistä etukäteen. Voisihan se mennä aivan hyvinkin. Mutta jotenkin tuntuu utopistiselta, että kolme kertaa muka päästäisiin helpolla tässä nukkumahommassa. Toisaalta, taapero ottaa aina iltaisin siskosta mallia ja alkaa kyllä aina reippaasti nukkumaan omassa sängyssään. Voihan se olla, että hänelle kävisi niinkuin isosiskoille aikoinaan, ja hänkin vaan jatkaisi nukkumista totuttuun malliin vaikka sänky olisikin eri.
Ajatus siitä, että pitäisi luopua pinnasängystä tuntuu musta ihan hurjan haikealta. Aika vaan vyöryy eteenpäin, ja perheen vauvakin kasvaa. Tavara ja asia toisensa jälkeen täytyy luopua niistä vauvajuttujen rippeistä, ja siirtyä eteenpäin. Kohti lastensänkyä, kohti kaksipyöräistä potkupyörää, kohti ihan tavallisia lautasia ja vähän pidempiä lastenkirjoja. Mutta tietysti haikeuden lisäksi tämä on myös ihanaa. Se muutos mikä 1v & 2v -synttäreiden välillä tapahtuu on ihan älytön. Ei ehkä yhtä massiivinen, kuin edellinen vuosi, mutta aika lähellä.
Mennään päivä kerrallaan, eikä stressailla tästä. Tällä hetkellä nukutaan kaikki tosi hyvin juuri näillä järjestelyillä, joten näillä mennnään toistaiseksi. Voidaan odotella ihan rauhassa, sillä lapset eivät ole ainakaan toistaiseksi esittäneet valituksia liian vähästä leikkitilasta. Sitten jos sellaisia joskus ilmenee, niin katsellaan, että josko olisi aika vaihtaa sänkyä.
Miten teillä on sujunut siirtyminen pinnasängystä lastensänkyyn? Onko sisarusten välillä ollut eroja? Jos ongelmia on ilmennyt, miten olette saaneet ne loppumaan (esim. karkailun tms)? Missä iässä olette vaihtaneet sänkyä?
Heh, meidän esikoinen muutti pinnasängystä juniorisänkyyn n. 1,5 vuotiaana kun alkoi karkailemaan pinniksestään. Juniorisängystä hän vaihtoi isoon sohvasänkyyn, joka sisarpuolensa käytti meillä käydessään, kaksi vuotiaana kun yksinkertaisesti ihastui siihen ja alkoi aamuisin löytyä sieltä :D.
Samoihin aikoihin hän myös karkaili huoneestaan. Aluksi meinattiin pitää hänen huoneensa ovi lukossa öisin, jotta herättäisiin hänen huutoonsa. Tuo vaihtoehto on yksinkertaisesti väärin, joten hankittiin oven yläpuolelle liiketunnistin (sellainen joita joissain kaupoissa on) joka piippasi aina, kun havaitsi pojan poistuvan huoneestaan 😀 pimpom.
Nyt 3,5 vuotiaana hän edelleen nukkuu överi-isossa sängyssään pehmolelujensa seassa. Ei enää karkaile, saattaa käydä yksin vessassa, mutta usein herättää meidät.
Kyllä se siitä lähtee sujumaan! Suosittelen tuota ääntä pitävää liiketunnistinta aluksi. Se on meillä edelleen katossa kiinni, pikkusisarusta varten 🙂
Meidän taapero siirrettiin pinniksestä pois kun ikää oli 1v 8kk ja hyvin on sujunut 🙂 Aloitettiin hyvissä ajoin puhumaan uudesta sängystä, ”isojen poikien” ja otettiin mukaan valitsemaan uutta sänkyä. Hän olikin kovin innoissaan heti alusta alkaen. Aluksi pari päivää teki kiusaa ja juoksi sängystä pois..sen miljoona kertaa 😀 Sen jälkeen nukkunut hyvin. Ja aamulla ensimmäisenä huutaa äitii ja tulee herättämään 🙂
Osallistuitko muuten ikinä siihen nälkäpäiväkeräykseen?
Kyllä osallistuin, ja juuri palautin painavan lippaan ja sain niin hyvän mielen <3 Keräys oli vaan niin kiireiseen aikaan (synttäriviikonloppuna, samalla viikolla kuin mun silmähaava joka sekoitti aikataulut), että en ehtinyt silloin jakamaan kokemuksia sen tiimoilta tuoreeltaan missään. Mutta mahtava kokemus ja niin iloinen että sain olla mukana.
Aiotko kertoa täällä blogissa kuitenkin, että miten keräys meni? 🙂
No en usko, että teen siitä mitään erillistä postausta, koska sen aika meni jo, sisällön kanssa on aina mietittävä myös sitä ajankohtaisuutta, ja sitä kuinka suurta osaa kohderyhmästä joku aihe kiinnostaa. Mutta mahdollisesti jos lähden esim. ensi vuonna uudelleen keräämään, niin voisinhan siinä yhteydessä kertoa kokemuksista vielä tarkemmin! 🙂 Mutta eiköhän se, että sain palautettua hyvin täytetyn lippaan kerro jo, että ihan mukavasti meni, onneksi <3
Moikka meillä lapset on siirtyneet junnu sänkyyn noin puolitoista vuotiaina.esikoinen piti nostaa sängystä pois ekat 6kk ilmeisesti kuvitteli olevansa vielä pinnasängyssä:)kuopus siirtyi junnusänkyyn 4kk sitten ja asia hieman hirvitti hän on niin menevä ja temperamenttinen tyllerö mutta turhaan murehdittiin lapsi oli innoissaan ja kaikki on mennyt hyvin eli yöuniin tuo vaihdos ei vaikuttanut.lapsilla 6v ikäeroa niin koululainen nukkuu yläkerrassa ja taapero meidän vanhempien huoneessa.
Meillä kaksi lasta, joista esikoinen nyt kuusi ja kuopus kolme. Siirryttiin pinnasängystä kerrossänkyyn juurikin kuopuksen ollessa 1v5kk. Esikoinen siirtyi omaan kerrossänkyyn, joka ostettiin silloin näille niin 2-vuotiaana.
Esikoisella kaikki meni hyvin, ei mitään ongelmaa, joten oletettiin että näin olisi seuraavallakin vaan ei ollut. Kuopus karkaili ja putoili (turvalaita oli, mutta onnistui jotenkin sieltä pienestä välistä putoomaan). Oltiin varmaan puolisen vuotta ihan avuttomia ja mietittiin millä sen sais loppumaan. Lopulta ongelmat loppui, kun mies nukkui samassa huoneessa kolme yötä. Siirtyikö liian aikaisin? Oliko näin jotain psykologista? Ei tiedetä, mutta sen kolmen yön jälkeen on nukuttu hyvin ja putoilematta. Miehen kanssa kyllä päätettiin, että yläsänkyyn siirtyy vasta, kun ihan selkeästi itse ilmaisee tai sitten ostetaan normaali lasten sänky hänelle, kun isosisko siirtyy omaan huoneeseen.
Meillä siirryttiin junnusänkyyn muistaakseni noin 1,5vuotiaana. Sänky toimi meillä ”sohvana” pitkään lapsen huoneessa, sillä hän nukkui aika kauan matkasängyssä (tosi pyörivä tapaus, joten ei herännyt pään kolahduksiin pehmeälaitaisessa matkiksessa). Useampi kuukausi puhuttiin että ”voit sitten jossain kohtaa alkaa nukkumaan isojen sängyssä, eikö olis kivaa nukkua tässä” yms juttuja, kunnes hän sit yhtenä iltana kiipes matkiksesta pois ja meni junnusänkyyn ja ilmoitti että ”minä nukun tässä”. Eli meni tosi luontevasti, kun lapsi sai itse tehdä sen päätöksen. Mutta ei oltais kyllä kauaa sitä pystytty pitkittään, meillä alkoi muodostua aika isoksi ongelmaksi toi sängystä pois kiipeäminen. Unet eivät muuttuneet katkonaisiks, mutta useamman kerran lapsi kyllä tipahti turvalaidasta huolimatta. Ei kuitenkaan aina edes herännyt näihin itse, kun laitettiin sit pehmustetta alle.
Meillä on ollut aina aika hankalaa näiden unijuttujen kanssa, joten olin tosi yllättynyt että kaikki sujui niin hyvin. Oon meinaan kanssa siitä kuullut että monella menee ihan hulinaks illat ja yöt :/
Onpa jännää! Meillä mietitään samaa. Esikoinen on ihan kohta 1,5v. Nyt nukkuu vielä hyvin pinnasängyssä ja on aika pienikokoinen ettei keksi kiivetä sieltä. Me vanhemmat nukutaan toisessa kerroksessa, portaissa portit kyllä, niin hirvittää se junnu sänkyyn siirtyminen. Mitä jos neiti tosiaan herää ja vaeltaa pitkin olkkaria ja keittiötä. Me tehtiin aikoinaan unijunan unikoulu, ja siellä ohjeistetaan ettei siirryttäisi juniori sänkyyn ennekuin 2.5v on ikää että lapsi ymmärtää näkymättömät rajat. Eli sängystä ei saa tulla. Mutta katsotaan jaksetaanko niin kauan olla pinnasängyssä vai ei. Me vietetään myös aikaa melkein yhtä paljon mökillä kuin kotona ja siellä meidän pitääkin sitten luovuttaa vanhempien makkari neidille ja me siirrymme parvelle nukkumaan jossa nyt neiti nukkuu matkasängyssä. Isoja muutoksia….
Hah, jäin ihan miettimään, kun en yhtään pystynyt muistamaan 😀
Lapsilla on ikäeroa sisarussarjan joka välissä kaksi ja puoli vuotta, eikä pinnasänkyyn ole koskaan siirrytty suoraan, vaan aina se on ehditty kasata pois siinä välissä.
En myöskään pysty muistamaan, että sängyn vaihto olisi milloinkaan ollut lapsillemme mikään ongelma.
Meillä poika oli 1v 2kk kun siirtyi. Elämä helpottui suunnattomasti, sillä tyyppi ei suostunut nukahtamaan pinnasänkyyn ollenkaan ja jokainen nukuttaminen oli huutoa. Nukahti aina syliin tai sitten kiipesin pinnasänkyyn mukaan. Siirtyminen tapahtui myös putoamisvaaran takia.
Yölläkään ei enää tarvitse herätä, kun jäbä kömpii aamuyöstä meidän väliin jatkamaan unia 🙂
Meillä on myös helmikuinen 2017 syntynyt. Hän on nyt kaksi viikkoa nukkunut juniorisängyssä. Itse odotin karkailua ja nukahtamisen vaikeutta kun on tosi vilkas tyttö kyseessä. Mutta ei! Hän ei ole ainakaan vielä hoksannut, että voi tulla itse sängystä pois. Huutelee äitin tai isin hakemaan. Parina yönä nukahtaminen kesti vähän kauemmin, koska hän nukkui aiemmin pimeässä mutta nyt halusimme jättää yövalon päälle, että näkee missä sängyn laidat ovat jos sattuu keskellä yötä heräämään.
Hei! Meidän taaperon (pari viikkoa Novaa nuorempi) pinnasängystä otettiin yksi laita pois, kun hän oli 1 v 2 kk. Nyt siinä on siis sellainen turvalaita. Jännitti äitiä etukäteen, mut ei oo kyllä ollu ongelmaa sen suhteen! Meillä lapsi just sinä päivänä, kun laita otettiin pois, sai jalan nostettua pinnasängyn reunan yli, joten ei ois uskallettu enää pitää siinä, ettei ois tippunu kiipeillessään. Onko teillä siis ollu tätä kiipeilyongelmaa? 🙂