Vihdoinkin: marraskuun viimeinen päivä

30.11.2018

Marraskuussa:

Olen päässyt puhumaan tärkeistä asioista ja osallistumaan hienoihin tilaisuuksiin, joissa mua on oikeasti kuunneltu.

Olen kokenut väsymystä ja riittämättömyyden tunteita.

Olen viettänyt ihania pieniä ja isompia hetkiä meidän perheen kanssa, ja nauranut aivan vedet silmissä meidän minien jutuille.

Olen itkenyt ja surrut, sillä tässä kuussa tuli vuosi siitä kun menitin rakkaan mummuni.

Olen tuntenut, että mun ote lipeää, enkä pysty tuottamaan sellaista sisältöä, mitä juuri sillä hetkellä olisin halunnut.

Olen kirjoittanut lukemattomia postauksia, jotka ovat edelleen lukemattomia (heh), koska en ole uskaltanut julkaista niitä.

Olen kirjoittanut vuoden luetuimman ja kehutuimman postaukseni, jonka ansiosta tuntui, että löysin oman ääneni vahvempana kuin koskaan.

Olen kokenut aivan älyttömän flow-tilan, jossa tuntui, että pystyn tuottamaan juuri sellaista tekstiä jota olen aina halunnutkin tuottaa.

Olen ottanut kantaa lapsiperheiden asioihin, ja saanut uusia tärkeitä kontakteja ja hienoja ihmisiä ympärilleni.

Olen päässyt mukaan luomaan tulevaisuuden Suomea.

Olen ensin ujostellut ja hävennyt, ja sitten uskaltanut olla rohkeasti minä.

Olen saanut uusia ystäviä.

Olen yrittänyt uusia asioita ja epäonnistunut.

Olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeen uudelleen ja onnistunut.

Olen vaihtanut ajatuksia satojen teistä kanssa, ja tälläkin hetkellä instagramin inboxi näyttää 99+ viestipyyntöä. Mä rakastan puhua teidän kanssa ja kuulla teidän kokemuksia. Kiitos kiitos kiitos, että jaatte niitä.

Olen harmitellut pimeyttä ja imenyt irti jokaisen auringonsäteen jonka olen saanut.

Olen syönyt enemmän konvehteja kuin kehtaan myöntää edes itselleni.

Olen ollut luokkakokouksessa ja pikkujouluissa.

Olen viettänyt lukijailtaa ja alkanut suunnitella jo seuraavaa.

Olen luullut olevani kiireinen, sitten ottanut kalenterin käteen, järjestänyt sen ja samalla ajatukseni, ja todennut, että ei. Mä en ole kiireinen, mulla on paljon tekemistä, mutta hallitsemalla mun menot kalenterissa ja pään sisällä, selviän niistä ilman kiirettä.

Olen syönyt kalaa ainakin kolme tai neljä kertaa joka viikko. Tuntuu, että kroppa oikein vaatii D-vitamiinia kun on ollut niin pimeää.

Olen kirjoittanut ylös kaikkea hauskaa mitä meidän kuopus on sanonut ääneen. Tässä kuussa hänen puheensa on aivan räjähtänyt, ja juttua tulee enemmän kuin stand up -koomikoilla.

Olen kerännyt kuopuksemme kenkiä ja sukkia lukuisia kertoja hypermarketin käytäviltä ja pukenut niitä uudelleen, sillä hän haluaa istua ostoskärryssä aina paljain varpain, ja heittää kengät ja sukat iloisesti aina jonnekin.

Olen kauhistellut kuinka meidän lapset vaan kasvavat. Toiselta irtosi jo neljäs hammas, ja toiselta alkoi juuri heilumaan kaksi ensimmäistä.

Olen ollut ylpeä siitä, miten taitavia, fiksuja ja oma-aloitteisia meidän lapset ovat.

Olen viettänyt lukuisia iltoja tehden blogini joulukalenteria. Se on tuottanut mulle valtavasti iloa ja hyvää mieltä.

Kiitos marraskuu, kaikessa pimeydessäsi ja ristiriitaisuudessasi saatoit olla vuoden hienoin kuukausi. Nyt alkaa kuitenkin vuoden paras aika, ainakin mun mielestä. JOULU. Joulukuu.

Huomisesta alkaen blogissa ilmestyy joka ikinen aamu klo 6.00 joulukalenterin uusi luukku. Kalenteri on tehty täysin teidän toiveiden ja edellisvuosien suosikkien pohjalta, ja mä toivon, että tämä on hienoin joulukalenteri jonka olen koskaan tehnyt. Siellä tulee olemaan videoita, haastatteluja, kertomuksia, muistoja, herkkuja, lahjavinkkejä, Ottoa ja kaikkea muuta. Kiitos, että saan tehdä sitä taas jälleen kerran teille.

Maailman ihaninta marraskuun viimeistä teille jokaiselle, ja KIITOS. 


4 Responses to “Vihdoinkin: marraskuun viimeinen päivä”

  1. Avatar Anna sanoo:

    Moi! Kiitos kaikista mahtavista postauksista ja jutuista, mitä ammennat luettavaksi. Niistä saa aina uusia ideoita, ajatuksia ja lähinnä mukavan oman hetken lukemiseen uppoutuen. Muista pitää itsestäsi huolta ja toivottavasti työntäyteiset hetket hellittävät joulun lähentyessä, että voit olla rauhallisin mielin liikaa murehtimatta, olet sen ansainnut! Ihanaa että olet tehnyt joulukalenterin, uskon sen olevan ihan huippu, kiitos jo etukäteen siis! Mietiskelin juuri yhtenä päivänä että toivottavasti jaksat kaikkien kiireiden keskellä. Kuulostaa tosin että päiväsi täyttyvät mieluisista asioista, mutta pärjäämisiä kiireiden keskelle silti. :) Itseäni ainakin kiireen painaessa keskityn hetken miettimään kaikkea mitä elämääni nyt sisältyy, ja olenkin tosi onnellinen ja kiitollinen kaikista kiireenkin tuovista asioista.
    Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheelle, toivon aidosti että teillä on mukavaa joulunodotusaikaa yhdessä. Koska jouluhan on ihmisen parasta aikaa. :)

  2. Avatar sintti sanoo:

    ”Olen kerännyt kuopuksemme kenkiä ja sukkia lukuisia kertoja hypermarketin käytäviltä ja pukenut niitä uudelleen, sillä hän haluaa istua ostoskärryssä aina paljain varpain, ja heittää kengät ja sukat iloisesti aina jonnekin”
    Tätä täälläkin! Meidän 2-vuotias kuopus tosin tekee tämän kotimatkalla päiväkodista, säästä riippumatta. Siinä sitten työnnellään rattaissa paljasvarpaista tyyppiä marraskuun koleudessa. Tyyppiä itseään huvittaa suuresti, äitiä ei. Sukkahousut pelastavat, mutta yllättävän paljon 2-vuotias pystyy kiskomaan sukkahousua ulos haalarin lahkeesta :D

  3. Avatar Roosa sanoo:

    Ihanaa joulunodotusta teidän perheelle! Odotan innolla joulukalenterin luukkuja ja mitä kaikkea kivaa olet sinne keksinyt. Olet todella inspiroiva ja mahtava persoona, jatka hyvää työtäsi!

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    Moi,

    Tiesitkös muuten että isommat tytöt näkyy eräässä Kasper Strömmanin instagram kuvan taustalla?

Kommentoi