1. luukku: lasten valitsemat joulukoristeet 2021

01.12.2021

Tervetuloa vuoden 2021 blogijoulukalenterin pariin! Tämä on blogijoulukalenterin yhdeksäs vuosi ja tänäkin vuonna tulet löytämään joulukalenterista jouluista sisältöä aattoon asti. DIY-juttuja, ruoka- ja leivontaohjeita, koristeita ja ajatuksia liittyen joulun viettoon. Niin ihanaa olla taas tässä. Tämä on mun lempi vuodenaikani sisällön tuottajana! Uusi luukku ilmestyy joka aamu klo 05.00!

Meillä on lasten kanssa joulukoristeperinne. Perinteen mukaisesti tänäkin vuonna meidän lapset saivat valita jokainen yhden uuden koristeen meidän joulukuuseen. Kertauksen vuoksi tämän joulukoristeperinteen ideana on siis se, että joka vuosi lapset saavat valita yhden uuden koristeen siihen asti, että muuttavat omilleen asumaan. Sitten he saavat muutossa mukaansa kaikki ne itse valitut koristeet, niin ei ole ainakaan ihan tyhjä joulukuusi! Luultavasti heillä tulee olemaan jo ihan hyvä kokoelma persoonallisia koristeita, joilla kaikilla on tarina sitten, kun he joskus ovat niin isoja ja aikuisia, että muuttavat pois kotoa. Kaikkien lasten kohdalla ollaan aloitettu koristeiden kerääminen vauvavuonna siitä, että he ovat saaneet oman syntymävuotensa Weisteen ”Baby’s first Christmas” -pallon. 

Näitä vauvan ensimmäisen joulun palloja oli meidän esikoisen ja toisen lapsen vauva-aikaan vain vaaleanpunaisena ja vaaleansinisenä ja lainkaan ajatusta kyseenalaistamatta ostin silloin ne vaaleanpunaiset pallot molemmille (no okei, se on toki myös mun lempiväri). Myöhemmin saataville on tullut myös valkoisia Baby’s first Christmas -koristeita, mutta en ole ainakaan meidän lähimmissä tavarataloissa nähnyt niissä syntymävuotta lainkaan. Syntymävuosi on ollut ainoastaan vaaleanpunaisissa ja -sinisissä koristeissa.

Päädyttiin tälläkin kertaa siis ostamaan vauvallemme stereotyyppinen vaaleanpunainen koriste. Halusin talteen sen vuosiluvun, koska halusin, että meidän neljännellä lapsella on samanlainen ensimmäinen koriste kuin isosiskoillakin. Olisi tuntunut tylsältä, että hänellä ainoana on sitten vuosiluvuton pallo tai vaaleansininen pallo, just to prove a point. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että nämä väristereotypiat ovat oikeasti ehkä pöntöin juttu ikinä. Toivoisinkin, että myös joulukoristevalmistaja heräisi tähän vuoteen 2021 ja toisi valikoimiin vuosiluvullisia palloja myös valkoisena ja vaikkapa kultaisena, laventelin värisenä tai hopeisena (tai hitto vaikka ruskeana). Vaaleanpunainen ja vaaleasininen on ihan kivoja värejä, mutta värejä on muitakin ja uskon, että moni vanhempi ottaisi tervetulleena vastaan esimerkiksi omaan kuuseen parhaiten sopivan värivaihtoehdon vuosiluvulla näiden ainaisten sukupuolitettujen sävyjen sijaan.

Koristeiden valinnassa on aina ollut hauskaa se, miten övereitä koristeita meidän lapset varsinkin pienempänä ovat valinneet. Ne ovat tuoneet hauskuutta ja yllätyksellisyyttä meidän kuuseen. Tänä vuonna taas oli hauska huomata, että meidän koululaiset alkavat oikeasti olla isoja, eikä heidän ykkösvalintakriteeri koristeille ole enää söpöt eläimet tai se, että siinä on mahdollisimman paljon glitteriä. He nimittäin onnistuivat valitsemaan (täysin itsenäisesti) juuri ne koristeet, joita olin itse käynyt aiemmin hypistelemässä, mutta en raaskinut ostaa vain itselleni, koska en varsinaisesti tarvitse enempää omia joulukoristeita. Nauratti oikein, että voiko meillä oikeasti olla näin samankaltainen maku lasten kanssa. Ilmeisesti. He valitsivat kummatkin ihanat läpinäkyvät pallot, joiden sisällä on kuivattuja kukkia. Niin kauniita ja herkkiä koristeita.

Onneksi 4-vuotias piti edelleen kiinni söpöistä eläimistä ja valitsi valtavan koristeen, jossa on suloinen koiranpentu punaisessa jouluun koristellussa koirankopissa. Se loistaa erikoisuudellaan mahtavasti kuusen koristeiden joukosta. Näistä tulee kyllä niin hauska kokoelma meidän lapsille – ja koristeita alkaa olla jo suuri määrä, kun niitä on kerätty jo yli kymmenen vuoden ajan. Olen iloinen siitä, miten moni on tullut kertomaan, että on ottanut meidän innostamana tämän saman perinteen käyttöön omien lasten kanssa! Tämä on niin ihana juttu koko perheelle.


Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa?