Jos jotain hyvää siitä joululoman migreeniputkesta, mä sain siitä kipinän mennä vihdoinkin optikon näöntarkastukseen. Mä sain silmälasit alunperin jo 5.luokalla, mutta en ole käyttänyt niitä suunnilleen päivääkään. Mä vihasin niitä laseja, enkä kertakaikkiaan halunnut käyttää niitä. Musta tuntui, että ne päässä näytin vieläkin enemmän oravalta, jolta joku sanoi mun silloin näyttävän. Se oli herkkää aikaa. Nyt mulle on aivan sama jos näytän oravalta, kunhan ei tule päänsärkyä!

Mitä näöntarkastuksessa tapahtuu?

Mua jännitti näöntarkastus tosi paljon, koska silloin alakouluiässä mulle laitettiin silmälääkärin näöntarkastuksessa jotain silmätippoja, jotka aiheuttivat mulle voimakasta huimausta ja pahoinvointia. Vaikka kaikki olivat sanoneet mulle sata kertaa, että optikko ei todellakaan laita mitään tippoja, ja että tarkastus on ihan nopea ja ok kokemus, mua silti ahdisti, enkä ikinä saanut aikaa varatuksi. Nyt näöntarkastuksessa käyneenä voin kertoa, että se oli yllättävän miellyttävä kokemus, eikä yhtään pelottavaa tai epämiellyttävää.

Tarkastuksessa ensin käytiin läpi perustietoja mun näöstä ja onko mulla esim. kohonnutta riskiä glaukoomaan. Mun ”perustiedot” mun näöstä olivat tosiaan peräisin sieltä vuodelta 2002, eli näkö oli kyllä muuttunut huomattavasti niistä ajoista.

Optikko tarkasti mun kauko- ja lähinäön siten, että katselin kirjaimia ja kerroin mitä niistä näin ja mitä en. Lisäksi testattiin erilaisia testilinssejä, ja hän myös testasi onko mun silmissä hajataittoa. Optikko myös mittasi mun silmänpaineen, joka oli onneksi ihan normaali. Mittari on sellainen, joka tosi kevyesti hipaisee silmää, mutta sekään ei tuntunut miltään, ja kesti ihan sekunnin ajan vaan. Koko tarkastusosuus kesti ehkä maksimissaan 20 minuuttia, eli ei mitenkään hirveän pitkä juttu ollut kyseessä.

Sen jälkeen sitten aloin testailemaan erilaisia kehyksiä ja miltä ne näyttivät omilla kasvoillani. Kokeilin myös eri värejä. Totesin kokeillessani, että haluan mahdollisimman kevyet kehykset, jotka eivät paina tai tunnu. Halusin, että on mahdollisimman helppoa unohtaa, että edes on lasit päässä, jotta oppisin käyttämään niitä laseja oikeasti.

Millaiset linssit?

Mä valitsin mun laseihin ”hyvät” linssit, eli ei mitään huippuyksilöllisiä, mutta kuitenkin vakioita huomattavasti paremmat. Näissä on 1x ohennus, likaa hylkivä pinnoite, heijastuksen esto ja kova pinnoite, eli nämä ovat kestävät. Koska haluan oikeasti käyttää näitä, halusin myös, että ne ovat sitten oikeasti mahdollisimman miellyttävät ja helpot pitää puhtaana. Mulla on sen verran vähän plussaa, että en tarvitse mitään kovin moninkertaista ohennusta linsseihin, joten optikkokin suositteli juuri tätä linssiä mulle.

No, sitten ne kehykset! Mä päädyin Tommy Hilfigerin kehyksiin, koska ne olivat juuri sellaiset kuin toivoin, ja vielä enemmän. Mä halusin näyttävät pyöreähköt kehykset, jotka olivat ruskeat. Ihastuin myös toisiin melkein samanlaisiin kehyksiin, jotka olivat Saint Laurentin, mutta nämä Hilfigerit veivät voiton, koska näiden sangat ovat tosi kevyet ja ohuet ja paljon miellyttävämmät kuin niissä toisissa. Eli vaikka näissä on muovia, sangat ovat tosi ohutta ja kevyttä metallia, jolloin nämä eivät paina mun päätä ollenkaan tai tunnu hankalilta.

Mä pyrin nyt käyttämään laseja ainakin silloin kun teen töitä tai luen (mulla on siis plussaa näössä). Siinä on jo ihan tarpeeksi mulle opettelemista, kun olen ollut niin pitkään ihan ilman laseja. Mä olen aina miettinyt, miten ihanaa olisi, jos olisi lasit, koska sitten voisi saada helposti ilmettä kasvoille silloinkin kun on ilman meikkiä. Tosi monet on lasit päässä meikittömillä videoilla ja kuvissa! Voi siis olla, että jatkossa mä kuvaan kaikki mun aamuvarhaiset instastoryt lasit päässä, hah!

Koska olen vielä niin tottumaton, niin esim. kävellessä tai päätä kääntäessä se tuntuu tosi oudolta, kun näkö ”aaltoilee” lasit päässä. Mutta optikko sanoi, että kannattaa vaan käyttää mahdollisimman paljon, ja siinä voi kestää n. 2-3 viikkoakin, että laseihin tottuu. Esim. tässä koneella naputellessa tuntuu ihan luonnolliselta pitää laseja, eivätkä ne tunnu yhtään oudolta. Siihen pyrin, että töitä tehdessä ja lukiessa nämä olisivat päässä ainakin, muuten voin hyvin olla ilmankin.

Jos teillä on jotain kysyttävää vielä lasien hankkimisesta niin antaa tulla vaan! Mä en ole kyllä mikään ekspertti, mutta ainakin on tuoreessa muistissa tämä oma kokemus!