Viikon päästä sunnuntaina, 8.9., vietetään YK:n lukutaitopäivää. Samana päivänä Suomessa järjestetään klo 19.00-20.00 #Readhour eli ”lukutunti”, jolloin yritetään saada koko Suomi lukemaan yhtäaikaa tunnin ajan.
Suomalaisten nuorten lukemiseen käyttämä aika on puolittunut ja samaan aikaan heidän lukutaitonsa on romahtanut. Tämän ilmiön vaikutus näkyy esimerkiksi syrjäytymisenä. Lukeminen vaikuttaa myönteisesti monella tavalla niin yksilötasolla kuin yhteiskunnassakin. Ilman lukutaitoa meidän tarinat loppuisivat aika lyhyeen. Jopa 11% suomalaisista aikuisista on sellaisia, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia heikon lukutaidon vuoksi. (lähde: lukukeskus.fi)
Lasten ja nuorten säätiö haluaa nostaa lukemisen ja lukutaidon merkityksen puheenaiheeksi ja haastaa siksi #ReadHour -kampanjalla koko Suomen lukemaan tunniksi ensi viikon sunnuntaina klo 19.00. Myös meidän perhe lukee silloin. Tosin se ei poikkea meillä mitenkään tavallisesta sunnuntai-illasta, voisin sanoa, että meillä luetaan silloin, vaikka tätä kampanjaa ei olisikaan. En hyödy tästä kampanjasta rahallisesti tai muutenkaan millään tavalla, vaan olen mukana tukemassa omasta tahdostani ilmaiseksi, koska haluan edistää suomalaisten lukutaitoa. Siksi mäkin jaan teille mun maailman lyhimmän tarinan lukemattomuudesta.
Olipa kerran bloggaaja, joka ei osannut lukea. Sen pituinen se.
Siinäpä mun ammattitarina kokonaisuudessaan, jos en osaisi lukea. Mun ammatissa lukutaidon merkitys on kiistaton. Blogia ei voisi ilman lukutaitoa pitää. Sen lisäksi, että mun täytyy kyetä lukemaan mun omia tekstejä ja teidän kommentteja, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja lukea myös lähdemateriaaleja. Kun kirjoitan postauksia liittyen esimerkiksi yhteiskunnallisiin aiheisiin, tarkistan aina faktat. Moneen kertaan, monesta eri lähteestä. Kun kirjoitan jostain tuotteesta, rokottamisen tärkeydestä tai pienten lasten ruokasuosituksista, tarkistan faktat. Aina.
Lukutaito pitää sisällään niin monia eri lukemisen osa-alueita. Luetun ymmärtäminen ja medialukutaito. Niiden tärkeys ei ole hävinnyt samaa tahtia lukutaidon kanssa, päin vastoin. Nopeassa ja äkkipikaisessa sosiaalisessa mediassa kriittisen lukutaidon merkitys korostuu, kun pitäisi osata arvioida tiedon luotettavuutta. On myös äärettömän tärkeää ymmärtää mitä joku sanoo ja mitä itse omilla sanomisillaan tarkoittaa.
Ennen kuin kirjoitan jotain ja painan ”julkaise” pyrin aina lukemaan sen monta kertaa ja miettimään sen kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta voin olla varma siitä, että sanat ovat linjassa sen kanssa, mitä itse niillä tarkoitan. Joskus se vaatii rautalangasta vääntämistä, jolloin teksti ei ehkä ole niin miellyttävää lukea, kuin se olisi, jos uskaltaisi jättää enemmän tulkinnanvaraa. Joskus mut ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitan, vaikka olen omasta mielestäni ollut niin selkeä, kuin mulle oli mahdollista. Joskus mullekin sattuu mokia, kukaan ei ole täydellinen. Mutta parhaani kuitenkin yritän.
Lukeminen antaa mulle ihan älyttömän paljon. Mitä enemmän mä luen, sitä helpompi mun on kirjoittaa. Kun joskus tuntuu siltä, että inspiraatio on hukassa, ei tarvitse kuin lukea puoli tuntia kirjaa tai hesaria, niin ajatukset alkavat lentää. Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän ja helpommin pystyn kirjoittamaan. Lukeminen on aina ollut mulle keino rentoutua ja laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Se on niin helppoa, sitä voi tehdä missä vaan. Olen onnekas siinä, että lukemisen malli on annettu mulle kotoa jo lapsena ja mun lukemista on aina tuettu ja siihen on kannustettu. Siksi se tuntuu musta niin helpolta. Kaikki eivät opi lapsuudessa nauttimaan lukemisesta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.
Kaikkien ei tarvitse lukea samoja asioita tai samalla tavalla, mutta uskon, että jokaiselle meistä on olemassa jotain mielekästä luettavaa.
”Lukutaidon kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä, syventävää lukemista. Syventävä lukeminen aktivoi aivoja erilailla kuin pinnallinen lukeminen: aikuisilla paljon lukevilla tehdyt aivotutkimukset ovat osoittaneet laajojen aivoalueiden aktivoituvan erityisesti pitkää, tarinallista tekstiä luettaessa. Aktiivisesti kaunokirjallisuutta lukevilla nuorilla on havaittu olevan parhaat tulokset myös muiden oppiaineiden oppimisessa.” (lähde: Lukukeskus.fi)
Siksi suosittelen, että Read Hourin aikana ensi viikon sunnuntaina 8.9. klo 19.00–20.00, jos ei jo aiemmin, jokainen halukas tarttuisi kirjaan edes tunniksi. Sellaiseen kirjaan, joka tuntuu mielenkiintoiselta, hauskalta, ajatuksia herättävältä, hämmentävältä tai jännittävältä. Jos ei kotoa löydy juuri nyt yhtään kiinnostavaa kirjaa, niin voi käydä vaikka kirjastossa. Tässä on vielä hyvin aikaa. Kirjastokortin hommaaminenkin on ihan helppo homma, jos sellainen uupuu. Tai sitten vaikka voi ladata jonkun e-/äänikirja-appin puhelimeen, ja ottaa parin viikon ilmaisen kokeilujakson käyttöön. Niistä löytyy tuhannet kirjat luettavaksi heti.
Koska mä haluaisin helpottaa mielenkiintoisten kirjojen lukemista ja tiedän, että teidän joukossa on paljon intohimoisia lukijoita, olisin hurjan kiitollinen, jos jokainen halukas vinkkaisi tähän kommenttiboksiin oman lempikirjansa. Mikä on suhun eniten vaikuttanut kirja ikinä? Mikä on kaunein kirja, jonka olet koskaan lukenut? Mitä kirjaa et unohda koskaan? Mitä luet juuri nyt?
Viimeiset 11 vuotta kieltenopena on näyttänyt, miten iso ero on niissä lapsissa ja teineissä, jotka lukevat, ja niissä, jotka eivät. Ihan yhtä selvästi näkee myös, kuinka paljon näiden vuosien aikana lukeminen on vähentynyt. Kun opeurani alussa luetin jokaisella yläkoululaisella neljä kirjaa vuodessa, on minulla nykyään oppilaita, joiden keskittymiskyky ei riitä edes novelliin, jos se menee toiselle sivulle. Se on oikeasti aika huolestuttavaa, sillä lukutaitoa tarvitsee ihan kaikessa.
Mä toki olen siinä mielessä onnellinen, että olen saanut lukemisen mallin kotoa – ei ehkä ihmekään, että siskostakin tuli kielten opettaja. Nyt pyrin näyttämään samaa mallia omille pojilleni enkä voisi olla onnellisempi, kun tokaluokkalainen uppoutuu Tylypahkan maailmaan. (https://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com/2019/08/j-k-rowling-sai-poikani-innostumaan.html?m=0)
Ja jos yhtä kirjaa pitäisi suositella (mikä on toki ihan mahdotonta), olisi se Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.
Tänä vuonna oon löytänyt uuden suosikkikirjailijan: Taylor Jenkins Reid. Luin häneltä kaksi kirjaa Daisy Jones and the six ja The Seven husbands of Evelyn Hugo. Molemmat sykähdytti todella paljon! Daisy Jones toimi myös äänikirjana erittäin mainiosti
Vaikuttavin kirja jonka olen lukenut on Ulrika Björkstam ”nouse nyt”. Jos et ole lukenut niin suosittelen lämpimästi.
Unen lahjoja (Taina Laane) on viimesin lukemani kirja ja täytyy kyllä sanoa että aivan huippu! Erityisesti sellasille joilla on ongelmia nukkumisen kanssa, mut oikeesti siinä käsitellään niin paljo asioita jotka jokaisen ihmisen pitäs lukea, että suosittelen todellakin!
Aiheesta kukkaruukkuun (sorry), mut mistä noi ihanat oranssit samettityynynpäälliset on?
Aah pakko hehkuttaa 2 aivan mahtavaa kirjaa: Själarnas ö ja Auswitchin tatuoija. Molemmat on koskettanut syvältä tänä syksynä!
Lapsille ei ole lukusuoni pulputtanut niinkuin itselleni ala asteella mutta tsempataan heitä löytämään kirjoja joista pitäisi ja joiden sivut innostavat kääntämään sivua toisen jälkeen !
Saariston lapset. Itse löydän siitä aikuisiälläkin joka kerta jotain sellaista, mitä kaipaan. <3
Tällä hetkellä luen melkein kymmentä eri kirjaa, koska fiiliksestä riippuen valitsen mitä luen. Nyt kuitenkin keskityn enimmäkseen Tolkienin tuotantoon, ja olen lukemassa 1900 sivuista järkälettä Keskimaan historiasta (se on siis osa yksi, toinen osa ihan yhtä iso ja kolmas vähän pienempi). Muut kirjat jotka ovat kesken, ovat kaikki fantasiaa, paitsi Michelle Obaman kirja.
Suosikkikirjoihin lukeutuvat Taru sormusten herrasta, Hobitti, Potterit, Game of Thronesit ja ties mitä muuta. Aivan liikaa listattavaksi.
Nuorena luin tosi paljon, mutta omille muuttamisen jälkeen 6 vuotta sitten on tullut luettua paljon vähemmän. Nyt sitä on taas alkanut lukemaan enemmän, kun kaveri innostui lukemaan ekaa kertaa ikinä. Ehkä sitä tulee taas luettua kunnolla, jos malttaisi vähentää kirjoittamista, että jäisi aikaa lukemiselle.
Satu Taskisen Lapset on mun ehdoton lemppari! Tajunnanvirtaa, ei kappalejakoja. Kun alkukankeudesta pääsee yli, kirja imaisee mukaansa. Kiehtova, pistää ajattelemaan <3 Kiitos tärkeästä kirjoituksesta!
Eilen sain juuri luettua Kate Mortonin Clockmaker’s daughter – nimisen kirjan, kirjailija oli minulle uusi ja kirja hyvin mielenkiintoinen. Olen tykännyt paljon Scott Lynchin Gentlemen bastards kirjasarjasta, kirjailija käyttää kieltä hauskasti ja värikkäästi, voin suositella!
Vaikuttavia ja kauniita kirjoja on tosi paljon, mutta yhtäkään ei tietysti tule nyt mieleen.
Harry Potterit on kyllä semmoset et ne jää sydämmeen forever. 5 Second Rule Mel Robbinsilta on toinen. 😀
Paras kirja jonka oon lukenu tänä vuonna on Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli ❤️
Ja toiseksi paras Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani. Näitä suosittelen!
Paras kirja minkä olen lukenut, oli Ehdoton valta: lahko 1. Olen vasta tänä vuonna alkanut nauttia lukemisesta ja potkun siihen antoi juuriki tuo kirja.
Mahtava postaus! Lukeminen on äärimmäisen tärkeä taito ja tuot sen mahtavasti esiin, teidän perheestä huokuu tämän kirjoituksen perusteella lukemisen (ja sen tärkeyden) painottaminen – mutta kuitenkin niin, että oikeasti nautitaan siitä! Lukeminen ei ole pakkopullaa ja tylsä vaihtoehto ruutuajalle, vaan lapset oikeasti näyttävän nauttivan siitä. Lukeminen kehittää aivojakin ihan uskomattomalla tavalla ja lukiessa oppii ihan erilaisia tunteita ja eläytymistä. Oikein harmittaa miten itsellä on jäänyt lukeminen kurssikirjojen ulkopuolelta lähes kokonaan, mutta olen viime aikoina myös yrittänyt skarpata asian suhteen (ja näyttää lapselle, mitä kaikkea lukeminen voi antaa!) Lasten kanssa kirjat ovat erityisen mahtava aihe käydä keskusteluja, lukemisen lomassa lapsillakin nousee vaikka mitä ajatuksia. Näitä kaikkia pyrin tuomaan esiin bonuslapselleni, tää kirjoitus osui lähelle <3
Ken Follet Taivaan pilarit. Upea historiallinen romaani, jossa kerrotaan kirkon rakentamisesta ja tapahtumista englannissa viidensadan vuoden ajalta. Mieletön lukukokemus!
MS-taudin aiheuttamien kognitiivisten ongelmien vuoksi keskittymiskykyni on heikentynyt ja kirjojen lukeminen ei onnistu kuten aiemmin. Paras koskaan lukemani kirja täytyy olla Neil Gaimanin Neverwhere.
Annastiina Stormin Me täytytään valosta teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen ja ootankin innolla syksyllä ilmestyvää kakkoskirjaa 🙂
Rhonda Byrnen Salaisuus/The Secret. Tämä kirja on mulla omana ja palaan siihen aika ajoin kun tuntuu, että oon ”hukassa” 🙂
Khaled Hosseinin romaanit ovat myös tehneet aikoinaan syvän vaikutuksen.
Luin juuri Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäisen osan Loistava ystäväni. Voin suositella, todella kiinnostava kuvaus kahdesta pikkutytöstä, jotka kasvavat ensin teineiksi ja sitten aikuisiksi eräässä Napolin kaupunginosassa maailmansotien jälkeen. Kieli ja kirjan maailma on rikasta ja vivahteikasta, tarinaan mennään syvälle ja tykkään sellaisista kirjoista.
Suuren vaikutuksen minuun teki aikoinaan myös Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -kirja. Edelleen hyvin ajankohtainen kirja, joka on kirjoitettu erittäin hyvin ja elävästi. Suosittelen lukemaan.
Viihdyttävää ja erittäin erittäin koukuttavaa luettavaa ovat myös ehkä hiukan unohdetut Tuulen viemää -klassikot, jotka on kirjoittanut Margaret Mitchell.
Jos tykkää kirjoista, joissa pääsee henkilöiden pään sisälle ja saa seurata heidän kasvuaan lapsesta aikuiseksi, ehkä jopa heidän lastenkin elämää, niin silloin kannattaa tarttua näihin suosituksiin. Sen sijaan fantasian ystävät tai dekkareiden lukijat eivät näistä välttämättä innostu.
Ps. Ikiaikainen suosikkini on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjat. Jos et ole lukenut, niin lue! Kadehdin sinua, jos lukunautinto noista kirjoista on vielä edessä.
Tärkeä aihe! Etenkin suomalaisnuorten syrjäytymiskehitys on tosi huolestuttavaa ja lukutaidollaon iso merkitys, kuten sanoit.
Oma kaksivuotias on ainakin vielä väsymätön satujen kuuntelija. Toivon, että kirjojen imu säilyy 🙂
Viime vuosilta parhaimpia taitavat olla Ulla-Leena Lundbergin Jää, jonka jättämästä jäljestä piti toipua pitkään, ennen kuin pystyin tarttumaan seuraavaan kirjaan. Kirja tarjosi mm. kaunista ja rikasta kieltä ja todella tarkkanäköistä ihmiskuvasta. Myös Peter Gardosin 117 kirjettä voisi mainita; otteessaan pitävä poikkeuksellinen rakkaustarina holokaustista selvinneiden ihmisten välillä. Molemmilla teoksilla on muuten taustanaan tarina tosielämästä.
Rakastan lukemista, mutta nykyään se meinaa jäädä yliopistoarjen jalkoihin. Potterit olivat lapsuuden ja teini-iän ne the kirjat, jotka luin moneen otteeseen ja jotka sykähdyttävät edelleen näin päälle parikymppisenäkin. Niiden lisäksi suuren vaikutukset ovat tehneet muun muassa Yann Martelin Piin elämä, Khaled Hosseinin Leijapoika ja kirja nimeltä Kaikki se valo jota emme näe.