Syysloma on lukuloma – kirjavinkit koululaisille & aikuisille

14.10.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Tammi & WSOY kanssa.

Pitkästä aikaa pääsen vinkkaamaan meidän tämän hetken lemppari-kirjoja! Musta tuntuu, että kirjavuosi on parhaimmillaan juuri nyt ja joka viikko ilmestyy vaikka mitä mielenkiintoista luettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. On oikein runsaudenpula, kun ei tiedä aina, että mihin kirjaan ensimmäisenä tarttuisi. Tässä tulee nyt kuitenkin kymmenen kirjavinkkiä, joista valtaosa koululaisille, mutta myös muutama ehdoton lemppari viime viikoilta aikuisille.

Kirjavinkit koululaisille:

Koiramies ja Kisulii (ja koko Koiramies-sarja)

Kaapteeni Kalsarin tekijän luoma Koiramies-sarja on yksi niistä, joka saa meidän lapset tarttumaan samantien kirjaan. Hulvattoman hauska sarjakuvamuotoon tehty kirjasarja sopii niin vasta lukemaan oppineille vaikka 5-vuotiaasta alkaen kuin jo isommillekin koululaisille. Meillä 3-vuotiaskin tykkää selata kirjaa itsekseen, kun sen jokainen sivu on täynnä kuvia. 

Jenkeissä Koiramies on mennyt suosiossa jopa Neropatin ohi, mikä on huikeaa. Koiramies-kirjat on tehty täysin sarjakuvamuotoon ja niitä lukiessa lapsi ei välttämättä edes huomaa lukevansa, kun kuvia on niin paljon ja tarina vie niidenkin kautta mukanaan. Nämä sopivat erityisen hyvin myös lapsille, joita muuten on vaikea saada houkuteltua kirjojen pariin. Kirjoissa on myös lasta aktivoivaa tekemistä, esimerkiksi niissä opetetaan piirtämään eri hahmoja helpoilla ohjeilla. 

Koiramies-sarjassa seikkailee koirapäinen poliisi ja Koiramies ja Kisulii on sarjan neljäs osa, jossa Koiramies on saanut kehräävän apurin. Eräänä aamuna paikalle saapuu kisunvahti nimeltä rouva Epäilyliekki, joka laulaa lauluja ja muistuttaa aika lailla Maija Poppasta. Kun kuuluisa elokuvatähti katoaa, Koiramies ja Kisulii joutuvat tosi toimiin! Pysyvätkö sankarit oikeilla jäljillä vai harhauttaako Maailman Häijyin Kissa Pahis Pete heidät väärille poluille?

Mä tykkään vanhempana erityisesti siitä, kuinka Koiramies-kirjoissa hyvä voittaa ja empatian merkitystä korostetaan. 

Sami muuttuu hirmuliskoksi (ja koko Sami muuttuu -sarja)

Sami! Mä rakastan Samia! Sami on poika, jonka huolet saavat muuttumaan milloin miksikin eläinhahmoksi. Sami-kirjat käsittelevät tosi inhimillisellä tavalla tunteita ja se on tehty lapsille helposti samaistuttavassa ja ymmärrettävässä (sekä hulvattoman hauskassa) muodossa. Sami-kirjat sopivat hyvin koululaisille.

Sarjan ensimmäisessä osassa Sami muuttui kanaksi ja tässä toisessa osassa Sami muuttuukin hirmuliskoksi. Sami-kirjat on suomentanut Jaana Kapari-Jatta, eli Harry Pottereiden suomentaja. Eli siihen voi todellakin luottaa, että suomennokset ovat onnistuneet ja siirtävät alkuperäisteoksen tunnelmat täydellisesti suomen kielelle. 

Juuri kun Samin veli parani ja koulussakin alkoi vihdoin sujua, Samin elämä menee uudestaan raiteiltaan. Samin Isällä on talousongelmia ja perhe joutuu ehkä jopa myymään kotinsa ja muuttamaan Brenda-tädin luo. Brenda-tädillä on seitsemäntoista kissaa ja puujalka, mikä ei kuulosta kauhean lupaavalta.

Pystyykö Sami enää vaikuttamaan siihen, milloin hän muuttuu eläimeksi? Ja pystyykö hän muuttumaan takaisin Samiksi vai jääkö ikuisesti eläinhahmoksi? 

Pet Agents: Kadonnut kenttä (ja koko Pet Agents -sarja)

Mahtavan suomalaisen Pet Agents -sarjan kolmas osa Kadonnut kenttä on ilmestynyt tänä syksynä! Meillä sitä odotettiin oikein kovasti, sillä kaksi aiempaa sarjan osaa veivät niin mukanaan. Pet agents- sarjassa seikkailee tuttuun tapaan koodarityttö Kati E, hänen rakentamansa lentorobotti Ti-bot, sekä raivarin saava possu, joka joutuu maatilalle asumaan. Maatilalla seuraan liittyy paljon uusia ystäviä ja Ti-Bot katoaa! 

Pet Agents -kirjat ovat täynnä kuvia ja sopivat siis hyvin vähän nuoremmillekin itsenäisille lukijoille tai yhdessä aikuisen kanssa luettavaksi. Ne ovat kuitenkin riittävän jännittäviä, että pitävät jo vähän isommatkin koululaiset otteessaan. 

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Elokuvan arvoitus 

Super suositun Lasse-Maijan etsivätoimiston uusin teos eli Elokuvan arvoitus oli niin mukaansatempaava, että meidän 9v luki sen syksyllä 45 minuutissa kokonaan. Lasse-Maijat olivat ensimmäisiä kouluikäisten kirjoja, joista meidän lapset aikanaan innostuivat opittuaan lukemaan ja ne kiinnostavat edelleen monta vuotta myöhemminkin. Jokaista uutta osaa odotetaan aina innolla ja niitä on kertynyt hyllyyn niin suomeksi kuin ruotsiksikin varmaan kymmenen kappaletta. Kirjastostakin ollaan lainattu. 

Elokuvan arvoituksessa kuvataan nimensä mukaisesti leffaa. Koska poliisi on kuvausten ajan suljettuna häkkiin (näyttelijäntyöhön valmistautuminen vaatii joskus koviakin keinoja), optikkoliikkeeseen murtaudutaan. Miten arvoitus ratkeaa? 

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku

Cristal Snown kirjoittama upea uusi kirja koululaisille on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku. Kirja hurmaa kekseliäisyydellään ja Kati Vuorenton kuvittama teos on visuaalisesti aivan älyttömän kaunis. Kuvituksessa on jotain sellaista omasta lapsuudesta tuttua satumaisuutta, mutta samalla kirja on aiheeltaan ja kerronnaltaan tosi raikas ja 2020.

Penni Pähkinäsydämellä on niin iso sydän, ettei hän halua tehdä mitään, koska hän pelkää, että hänen iso sydämensä särkyy. Pennillä on jopa pähkinän kokoinen sydän, vaikka hän on itse vain peukalon kokoinen. Suuren sydämensä vuoksi Penni ei esimerkiksi halua laittaa pyykkejä kuivumaan, ettei sydän vain mene rikki. Siksi hän vain loikoilee lukemassa. Mutta mikä on kauhea kadotuskakku ja millaisiin seikkailuihin Penni Pähkinäsydän ajautuu? Kirja sopii luettavaksi 7-vuotiaasta ylöspäin yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. 

Erin Hunter: Uljasmaa: Savannin laki

Soturikissojen tekijöiden tuore sarja Uljasmaa jatkuu toisella osalla. Ensimmäinen osa oli meillä ihan hitti ja olenkin kirjoittanut siitä jo aiemmin. Tässä toisessa osassa savannin lakia on rikottu. Uljasmaa: Savannin laki -kirjassa eläinpäähenkilöt Oka, Taivas ja Peloton saavat yhdistää voimat taistellakseen oikeuden puolesta – ennen kuin Uljasmaan eläinlajien herkkä tasapaino särkyy ikiajoiksi. 

Uljasmaa-sarja on sellainen, että se vie täysin mukanaan ja juoni on aina tosi jännittävä ja tapahtumarikas. Kirjat ovat jo melko pitkiä ja selkeästi hieman kokeneemmille lukijoille. Kirjoissa käsitellään vähän synkempiäkin teemoja ja eläinmaailman lainalaisuuksia, joten ihan pikkukoululaisille en välttämättä suosittele, ellei ole aiempaa kokemusta vastaavasta kirjallisuudesta. Meillä kuitenkin esikoinen on lukenut ekan osan 2. luokalla ja nyt tätä tokaa osaa 3. luokalla. Varmasti tosi lapsikohtaista, että miten käsittelee tällaisia teemoja.

Thomas Taylor: Gargantis 

Thomas Taylorin supersuositun Malamanterin jatko-osa Gargantis on meillä yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Jaana Kapari-Jatan suomentama sarja vie yhtä syvälle seikkailuihin kuin Harry Potter omassa lapsuudessani, mutta on kuitenkin ihan oma erilainen tarinansa. Fun fact: tiesittekö, että Thomas Taylor oli alkuperäisen Harry Potter ja Viisasten Kivi -kirjan englanninkielisen teoksen kannen kuvittaja?

Gargantis palaa Malamanterin maailmaan ja tarjoaa kutkuttavan jännittävän lukukokemuksen. Kirjan päähenkilöt Herbie Sitrus ja Orvokki Parma jatkavat hullun rohkeita, mutta tehokkaita tutkimuksiaan mystisessä merenrantakaupungissa. Aaverantaa riepottelevat toinen toistaan hurjemmat myrskyt ja on syytä epäillä, ettei niiden alkuperä ole tästä maailmasta. Onko legendaarinen Gargantis tulossa etsimään aarrettaan ja sitä raukkaa, joka sen alun perin vei?

Kirjavinkit aikuisille:

Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

Satu Vasantolan Kaikki kadonneet on kirja, joka tempasi mut mukaansa niin voimakkaasti, että luin sen melkein yhdeltä istumalta. Kaikki kadonneet kertoo vajaa kuusikymppisestä gynekologista Annusta, jonka isä teki hänen lapsuudessaan 60-luvulla laittomia abortteja. Silloin aborttia oli todella vaikeaa saada ja niitä tehtaillut Annun isä oli oikealta ammatiltaan bussikuski, eikä suinkaan lääkäri. Annun isä joutui teoistaan vankilaan ja katosi samalla Annun elämästä täysin. 

Tarinassa seikkaillaan sekä Annun lapsuudessa että nykyhetkessä, kun Annu itse tekee gynekologin työtä ja samalla selvittää mitä hänen äidilleen ja siskolleen tapahtui hänen lapsuudessaan. Tämä on meidän tämän kuun lukupiirikirja ja olen niin iloinen, että sain lukea sen. Kirjassa on raskaita teemoja, mutta todella mielenkiintoisesti kerrottuna. Tämä kirja on todella tärkeä! 

Kate Elizabeth Russell: Vanessa

Kate Elizabeth Russellin esikoisromaani, joka jakoi mielipiteitä ja nosti tapetille vaiettuja aiheita. Kirja kertoo nimensä mukaisesti Vanessan tarinaa. 

Vuonna 2000 sisäoppilaitosta käyvä 15-vuotias älykäs, kunnianhimoinen ja jo kovasti aikuisuutta tavoitteleva Vanessa rakastuu 42-vuotiaaseen englannin opettajaansa palavasti. Opettaja rakastuu myös Vanessaan ja he aloittavat erittäin kielletyn suhteen. 

Vuonna 2017 #metoo-liike syntyy ja Vanessan entistä opettajaa syytetään sopimattomasta käytöksestä liittyen muihin alaikäisiin tyttöihin. Vanessa ei tiedä pitäisikö hänen pysyä hiljaa ja siinä uskossa, että kaikki tapahtui hänen omasta tahdostaan vai uskaltautuisiko hän tarkastelemaan oman menneisyytensä tapahtumia kriittisesti. Mutta miten Vanessa voisi kieltää ensirakkautensa? Onko mahdollista, että mies, jota Vanessa rakasti – ja joka väitti rakastavansa vain häntä – olikin jotain ihan muuta?

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa ja tekee kirjasta todella mukaansatempaavan ja mielenkiintoisen. Tämä kirja on sellainen, josta oikein palan halusta päästä juttelemaan jonkun toisen kanssa! Jos olet siis lukenut Vanessan tai luet sen, niin laita ihmeessä viestiä vaikka IG:ssä, että mitkä fiilikset jäi! En missään nimessä halua spoilata enempää, tämä kirja pitää kokea itse.

Oyinkan Braithwhaite: Sisareni, Sarjamurhaaja 

Tämä kirja on niin OUTO ja koukuttava ja jotain todella erilaista! Outo siis ehdottomasti hyvällä tavalla, erilainen kuin mikään muu mitä koskaan olen lukenut. Nigerialaisen Oyinkan Braithwaiten mustaa huumoria täynnä oleva kirja  on pitänyt mua otteessaan viime päivinä. Kirja kertoo hoitaja Koredesta ja hänen pikkusiskostaan Ayoolasta, joka on kuvankaunis ja saa aina kaiken anteeksi kauneudellaan.

Kauniilla Ayoolalla on kuitenkin “hieman” synkempi puoli. Pikkusisko Ayoola on mahdollisesti sosiopaatti. Hänen isosiskonsa Korede on hyvä siivoamaan Ayoolan jälkiä. Kun jo kolmas (!!!) Ayoolan poikaystävä kuolee veitsi sydämessään, Korede vaan poistaa tottuneesti veritahrat valkaisuaineella, hävittää ruumiin ja estää sisartaan postaamasta iloisia selfieitä suruaikana, ettei kenelläkään herää epäilyksiä. Seuraavaksi Ayoola iskee silmänsä Koreden pitkäaikaiseen ihastukseen Tadeen, ja sisarusten välit kiristyvät. Ketä Koreden pitäisi suojella ja keneltä?

Kaikkia yllämainittuja kirjoja myy esimerkiksi Suomalainen kirjakauppa. Toki nämä toimivat loistavasti myös ääni- tai e-kirjoina!

Mulla on meneillään 52 kirjaa vuonna 2020 -tavoite, joka etenee edelleen hyvin. Olen kirjoittanut ylös kaikki tänä vuonna luetut kirjat ja julkaisen listan ja fiilikset loppuvuodesta, että miltä tämä haaste tuntui. Kenties ensi vuonna tavoitteeksi 100 kirjaa/vuosi? Niin paljon lukeminen antaa mulle. Näen myös meidän lapsista, että he ovat esimerkin voimasta innostuneet lukemisesta. Meillä lukeminen on koko perheelle tosi luonteva osa arkea ja olen siitä kiitollinen, sillä se antaa niin paljon. Uskon, että lapset osaavat aikuisena arvostaa sitä, että ovat löytäneet tiensä kirjojen pariin ja oppineet sitä kautta niin paljon uutta.

Mitä te luette juuri tällä hetkellä? Onko teillä syysloma meneillään? 


Nuoren äidin kirja v. 1947: vanhan ajan kasvatusneuvot koottuna

03.09.2020

Ensimmäinen osa Armas Ruotsalaisen Nuoren äidin kirjan neuvoja oli menestys, jolle toivottiin jatko-osaa. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi neuvoja raskauteen, synnytykseen, imetykseen ja pikkuvauvan hoitoon. Toinen osa käsittelee kirjan kasvatusosiota, jossa onkin mitä moninaisempia neuvoja siihen, kuinka vauvoista kasvatetaan hyvinvoivia lapsia. Tässäpä siis tulee kootut vanhan ajan kasvatusneuvot nuorille äideille vuodelta 1947. Kaikki neuvot ovat suoria lainauksia Nuoren äidin kirjasta, jonka julkaisi Wsoy. 

Yleiset neuvot kasvatuksen aloittamisesta

“Pienokaisen kasvatus on aloitettava jo verraten varhain ja paljon aikaisemmin kuin moni äiti luuleekaan. Se on aloitettava jo ensimmäisellä ikävuodella sitä on yritettävä toteuttaa jo ensimmäisestä elinviikosta lähtien, mikäli mahdollista.

“Jos oikein menetellään, voidaan aivan nuortakin lasta jo alusta saakka kasvattaa järjestykseen, kuuliaisuuteen ja siisteyteen.”

“Kunkin pienokaisen olennossa ilmenee jo ensimmäisinä kuukausina sen omat erikoiset ominaisuudet ja luonteenlaatu, kuten jokainen tarkkaavainen äiti voi javaita. Nämä yksilölliset ominaisuudet on otettava huomioon kasvatuksessa ja siis meneteltävä eri tavalla, vaikka päämäärä onkin sama.”

Kasvattajan velvollisuudet:

“Ensimmäinen ehto on, että pienokaista on kohdeltava aina tyynesti, rauhallisesti ja hellästi, mutta silti päättäväisesti. Silloin saavutetaan paremmat tulokset kuin jos lapselle tiuskitaan äkäisesti, sitä temmotaan ja ikävällä tavalla komennellaan.”

“Myös totuudenrakkautta on vanhempien koetettava istuttaa lapsen mieleen jo nuoresta saakka. Ei ole sopivaa narrailla sitä ja jättää lupauksia täyttämättä, kuten monikin tekee.”

“Milloinkaan ei saa lasta pelotella “möröillä”, “ukolla” ym. jos se ei ole ollut kiltti. Sellainen valheellinen peloitteleminen vaikuttaa pahasti pienokaisen hermostoon ja voi jättää jälkiä pitkiksi ajoiksi.”

“ Ei ole myöskään hyvä, että lasta kutkutellaan nauramaan, että sen kanssa yleensä liian paljon puuhataan ja sille opetetaan kaikenmoisia temppuja, joita sitten lapsi pannaan usein tuttaville näyttämään osoitukseksi muka sen edistymisestä.”

“Kasvatus järjestykseen ja säännöllisyyteen on aloitettava jo muutama päivä syntymän jälkeen. Tämä tapahtuu siten, että pienokaista syötetään, kylvetetään ja puhdistetaan aina määrättyinä aikoina. Jos ollaan tässä johdonmukaisia, tottuu lapsi pian tähän järjestykseen.”

“Jos lapsi totutetaan myös siihen, että se iltaisin vaipuu uneen ilman että tarvitsee hyssytellä sitä tai muita keinoja käyttää sen nukuttamiseksi, niin se ei kaipaakaan mitään semmoista. Ei se myöskään yön aikana vaadi kantelemista eikä ruokaa, jos se johdonmukaisesti on totutettu olemaan liikuttelematta ja ruokkimatta, vaa nukkuu yleensä yönsä hyvin.”

Mun mielestä on ihanaa huomata se, että jo 70 vuotta sitten kasvatusneuvoissa painotettiin hellyyttä, rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Tämä on ehkä myös hieman yllättävää, sillä julkisessa keskustelussa usein nostetaan esiin vanhan ajan kasvatuksesta se, kuinka vanhoina aikoina sai antaa tukkapöllyä tai piiskaa. Ainakaan tämä kirja ei tarjoa minkäänlaista hyväksyntää fyysiselle kuritukselle tai esimerkiksi erilaisilla keksityillä hirviöillä pelottelulle, josta monilla on muistoja omasta lapsuudestaan vielä 90-luvultakin. Mulla oli siis itselläni paljon ankarampi etukäteisolettama siitä, miten vanhempia ennen vanhaan neuvottiin, mutta ilmeisesti iso osa näistä vanhoista käytännöistä onkin sellaisia, jotka ovat vaan siirtyneet sukupolvelta toiselle, eikä kukaan erityisesti ole neuvonut niitä käyttämään. 

Kasvatus kuuliaisuuteen & siisteyteen

“Muutamien kuukausien kuluttua syntymästä lapsi oppii erottamaan ystävällisen, iloisen ja hyväksyvän kasvojen ilmeen ankarasta, uhkaavasta ja toruvasta ilmeestä. Siten voidaan verraten pian lapselle ilmaista, hyväksytäänkö sen käyttäytyminen eri tilanteissa”.

“Ei ole mitään ikävämpää nähdä kuin piloille hemmotellut lapset, joiden vähäisimpiäkin oikkuja ja päähänpistoja vanhemmat empimättä noudattavat. Ne ovat todella kodin oikullisia ja itsepäisiä valtiaita ja ovat alati omaisten ja syrjäistenkin kiusana eivätkä suinkaan kodin ilona ja päivänpaisteena, kuten lapsukaisten tulisi olla.”

“Siisteyteen voi ruveta lasta totuttamaan noin viidennen kuukauden aikana, kun pienokainen on ruumiiltaan siksi varttunut, että se alkaa kyetä pitämään yläruumistaan pystyssä. Silloin voi lapsen nostaa varovasti astialle aluksi joka aamu ensimmäisen aterian jälkeen. Kun se on tähän hieman tottunut, tehdään vähitellen samanlaisia yrityksiä useita kertoja päivässä heti kohta syönnin jälkeen, koska virtsanlasku ja ulostaminen useimmiten juuri silloin tapahtuvat”

“Pienokaisella on vaistomainen halu olla mahdollisimman paljon äitinsä läheisyydessä ja päästä alati äitinsä syliin. Hän kaipaa äitinsä hyväilyjä ja mielellään kuuntelee äidin lempeää puhuttelua. Tätä älköön lapsukaiselta kiellettäkö, sillä siihen hänellä on pyhä oikeus. Siten varttuu lapsi hyvin myös henkisesti.”

“Lapsi kuuluu äidille, se voi parhaiten äidin vieressä, siinä on sillä lämmin ja hyvä olla. Myöskin äidillä on täysi oikeus katsella sydänkäpystänsä ja iloita siitä kestettyään kaikki tuskat ja vaivat.”

“Lapsen kehitystä arvioitaessa on erinomaisen tärkeää tietää erinäisiä aikamääriä, milloin jotakin huomattavampaa on sattunut pienokaisen elämässä. Tällaiset seikat helposti unohtuvat vanhempien mielestä, varsinkin jos lapsia on monta samassa perheessä: Mutta jos ne kirjoitetaan muistiin erikoiseen kirjaan tai vihkoseen, ne säilyvät varmasti unhoon joutumasta. Suotavaa olisi, että vanhemmat laatisivat kustakin lapsestaan tällaisen “elämän kirjan”, mihin kaikki lasta koskevat havainnot merkittäisiin.”

Lasten hoito

“Parkuvalle lapselle ei saa ensi töiksi antaa rintaa tai pulloa sen rauhoittamiseksi, vaan aluksi on otettava selkoa huutamisen syistä.”

“Kavahtakoon jokainen äiti ominpäin käyttämästä kaikenlaisia lääkeaineita, joita tuttavat neuvovat, pienokaisen rauhoittamiseksi ja vaivuttamiseksi uneen. On sattunut, että lapsukainen on saanut hengellänsä maksaa sen, että vanhemmat ymmärtämättömyydessänsä ovat antaneet sille huumaavia aineita, unijuomia, valmusiirappia yms. Ne sisältävät myrkkyaineksia ja voivat olla vaarallisia aikuisellekin, saatikka hennolle lapselle.”

“Pitäkööt äidit myös tarkasti silmällä, etteivät tunnottomat lapsenhoitajat salaa käytä niitä omaksi mukavuudekseen, mutta pienokaisen turmioksi, kuten on sattunut. Lapsenhoitajia on myös tarkattava, etteivät ne saa tyynnyttää itkeviä pienokaisia näiden sukuelimiä kutkuttelemalla ja etteivät siten saa turmiollisesti vaikuttaa lasten terveyteen.”

“Lastenhoitaja on aina lähetettävä lääkärin tutkittavaksi, jollei häntä perin pohjin tunneta. Onhan mahdollista, että hänessä on keuhkotauti, joka on hyvin yleinen meidän maassamme, tai jokin muu lapselle vaaralliseksi koituva vaiva.”

“Äidin on vielä muistettava pitää hoitajaa silmällä myös ulkona oltaessa. Usein saa nähdä, miten huolimattomasti lapsentytöt voivat ädin silmän välttäessä kohdella pienokaista. Lasta voidaan esim. pahasti retuutella, se voidaan jättää pakkaseen ja tuuleen pitkäksi aikaa hoitajan puhellessa tuttavien kanssa. Lapsi voi joutua vieraiden henkilöiden hyväiltäväksi jene. Kaikki tämmöiset ovat ikäviä epäkohtia, ja ne voivat helposti tulla pienokaiselle turmioksi.”

On hurjaa, miten epäluotettaviksi lastenhoitajat on koettu aikanaan, tai varmasti osa on ollutkin. Olen kuullut myös omalta äidiltäni hänen lapsuudestaan 60-luvulta lastenhoitajasta, joka mm. varasteli ja kuritti. Silti monet vanhemmat ovat olleet pakotettuja turvautumaan lastenhoitajaan. Kauheaa, että on pitänyt erikseen neuvoa tarkkailemaan, etteivät lastenhoitajat esimerkiksi huumaa tai pahoinpitele lapsia! Onneksi nykyisin turvallisen ja luotettavan lastenhoitajan valitseminen ei ole ihan näin haastavaa arpapeliä. 

Lasten lelut

“Tyhjä tutti on sallittu käytettäväksi ainoastaan sillä ehdolla, että se on moitteettoman puhdas. Silloin se on vaaraton. Jokaisen käyttämisen edellä tutti on mitä huolellisimmin pestävä puhtaalla vedellä ja sen ohella joka päivä ainakin kerran keitettävä.”

“Lapsen lelut eivät saa milloinkaan olla niin pieniä, että se voi niellä niitä suuhun pistettyään. Sopimattomia ovat myös sellaiset esineet, joista väri lähtee helposti, samoin lyijy- ja messinkiesineet ja varsinkin rahat.”

“Soveliaita pikkulasten leikkikaluiksi ovat taasen kaikki sellaiset esineet, jotka ovat isonpuoleisia, vahvoja, pureskeltaviksi sopivia ja, mikäli mahdollista, maalaamattomia. Tälliaisa ovat kaikki harmaat ja ruskeat kumitavarat, eheät selluloidivalmisteet, joissa ei ole teräviä särmiä eikä reunoja, hyvin pyöristetyt ja kiilloitetut luutavarat sekä uudenaikaiset, täyteläiset puiset lelut.”

Lasten leluja käsittelevä kappale kirjassa oli tosi mielenkiintoinen! Yleensä puhutaan vaan vanhan ajan puuleluista, mutta on sitä näköjään leikitty muillakin. Hauskaa, että on pitänyt erikseen neuvoa, että lyijyä sisältävillä esineillä EI saa leikkiä. 

Lasten karkaiseminen & voimistelu

“Kesäisin on terveellistä antaa lasten olla ulkona paljain jaloin. Silloin ne karaistuvat hyvin ja varjeltuvat monelta nuhalta sekä yskältä syksyn ja talven tullen.”

“Kävelevää lasta ei saa sitä taluttaessa riiputtaa epämukavasti toisesta kädestä ja kulkea liian nopeaan, niin että pienokainen tuskin jaksaa kunnolla seurata mukana.”

“Ihmisruumiin luonnollisen puolustuskyvyn vahvistaminen on juuri sitä, mitä sanotaan elimistön karkaisemiseksi. Tämä karkaiseminen voi tapahtua monella eri tavalla. Aivan yksinkertaisimmin se tapahtuu siten, että ihomme asetetaan mahdllisimman usein ilman vaikutuksille alttiiksi. Samoin vaikuttaa myös suotuisasti kylmän veden käyttäminen eri muodoissaan.”

“Muistettava on, että ilmankylvyn ottaja ei saa istua eikä seisokella tällöin paikoillaan, vaan alastoman ruumiin tulee olla alati liikkeessä joko siten, että lapsi kävelee sinne tänne, puuhailee leikeissään tahi tekee sopivia voimsiteluliikkeitä.”

“Jos tuntuu vilunväristyksiä tahi jotenkin muuten epämieluisalta tai jos iho muuttuu kananlihalle ja lapsi käy kalpeaksi, on ilmakylpy heti keskeytettävä.”

“Isommille lapsille annetaan aurinkokylpyjä siten, että lapsi ulkona asettuu johonkin tuulelta suojattuun paikkaan niin, että pää on varjossa ja muu ruumis on auringolle alttiina. Ensimmäinen aurinkokylpy saa kestää vain 10 minuuttia, mistä 5 minuuttia tulee ruumiin etupuolen ja loput 5 minuuttia ruumiin selkäpuolen osalle.”

“Uimiseen voi totuttaa jo 3-4 vuoden ikäisiä lapsia, varsinkin jos  he ovat terveitä ja hyvässä lihassa. Laihat ja hintelät lapset sitä vastoin kylmettyvät helposti, ja heidän uintinsa suhteen on oltava varovaisia.”

“Imeväisen voimisteluharjoitukset voidaan aloittaa jo 4:n kuukauden iässä.”

“Imeväisen voimisteluttaminen tapahtukoon aina varovasti ja harkitusti, mutta silti varmoin ottein. Äitien on myös tarkoin muistettava tarttua lapseen aina oikealla tavalla. Mutta esim. kovakouraista jalkojen puristamista on ehdottomasti vältettävä, kun se näet on tuskallista pienokaiselle.”

Kirja sisältää saksalaisen majurin Detleff Neumann-Neuroden kehittämät kuvitetut voimisteluohjeet imeväisille, jotka on otettu kirjan mukaan käyttöön n. 20 vuotta sitten, eli n. vuonna 1927. Kirjassa neuvotaan hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka pieniä vauvoja pitäö päivittäin voimisteluttaa. Silloin ei varmaankaan ole ollut niin tavallista, että vauvat saavat rauhassa hengailla esim. lattialla opettelemassa itse liikkumaan, vaan vauvat ovat olleet eniten joko kapalossa tai sylissä. 

Karkaiseminen, ilma- ja aurinkokylvyt on koettu tosi tärkeinä keinoina edistää terveyttä ja sitä ne varmasti ovatkin olleet, kun esimerkiksi ilmanvaihto on ollut niin kehittymätöntä vielä silloin, eikä pelkästä ruuasta ole esim. välttämättä saanut kaikkia tarvittuja vitamiineja ja ravintoaineita. 

Kirjassa on vielä yksi oma lukunsa lapsen terveydestä ja erilaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Kiinnostaako teitä lukea vielä niistä? Kirjassa puhutaan kaikista yleisimmistä sairauksista ja niiden hoitokeinoista ja ehkäisemisestä, sekä esimerkiksi rokottamisesta isorokkoa vastaan. Mielestäni myös tämä osio on varsin mielenkiintoinen ja ehkä auttaa palauttamaan mieliin, miksi niitä rokotuksia nykyisin annetaan.

Lähde: Nuoren äidin kirja, Armas Ruosalainen, 1947, Werner Söderström osakeyhtiö.