Tänään ilmestyi meidän uusi podcast-jakso, nimeltään menkat & vauvan yrittäminen. Paljastan nyt podijaksosta sen verran, että jaksossa kerron mm. siitä, miten mua on hävettänyt ja jännittänyt käydä ostamassa kuukautissiteitä kaupasta. Mun parhaat kaveritkin muistaa miten nolona olin joskus, kun mulla ei ollut yhtään siteitä teininä ja oli pakko käydä ostamassa kaupasta. Tilanne ei olisi ollut yhtään nolo, mutta mun nolostelu teki siitä noloa. Kaverit nauroivat mun nolostelulle aivan kippurassa, miksi se oli mulle niin iso juttu? Miksi oli niin vaikeaa olla coolisti? Puolella maailmastahan kuitenkin on menkat. En tiedä. Se ajatus siitä, että muut tietävät, että mulla on kuukautiset on aina nolottanut mua, enkä tiedä mistä se johtuu.
Olen vapautunut tässä huomattavasti nykyisen parisuhteen myötä. Oton kanssa aiheesta on ollut aina helppoa puhua. Olen myös monta kertaa miettinyt päässäni, että millainen äiti haluan kuukautisten suhteen olla kolmelle tyttärelleni. Sellainen, joka opettaa, että niissä on jotain hävettävää, vai sellainen, joka suhtautuu niihin mutkattomasti kuten mihin tahansa muuhunkin. Sanomattakin on selvää, että jälkimmäinen. Niinkuin mun oma äitikin on aina ollut. Mun äiti on aina puhunut asioista niiden oikealla nimellä, kiertelemättä ja pitänyt huolen, että mulla on kaikki tarvittava tieto ja tuki.
En tiedä miksi musta silti kasvoi sellainen tyttö ja nainen, jota kuukautiset nolotti. Voin kyllä puhua aiheesta, puhuinhan aiheesta jo teininä ystävien kanssa ja se oli ihan normaalia. Puhuminen mua ei nolottanut. Mutta silti erityisesti se kaupassa siteiden tai tamponien ostaminen nolotti. Aina koitin piilotella niitä muiden ostosten sekaan ja poistua menkkahyllyltä mahdollisimman nopeasti. Ja siis etenkin siteiden ostaminen nolotti, koska tuntui, että kaikki muut käyttivät tamponeja ja siteet oli jotenkin ”ällöjä”, kun niin monet niistä mun teini-iässä puhuivat. Mulle jäi sellainen fiilis, että olen ällö, jos käytän siteitä.
Pahinta oli, jos ei ollut mitään muuta ostettavaa kuin ne siteet. Yritin ennen usein ajoittaa siteiden ostamisen sellaiselle kauppareissulle kun oli muutenkin paljon ostoksia, että se paketti katoaisi sinne kaiken muun sekaan. Tämä kaikki kuulostaa niin naurettavalta kun kirjoitan sitä tähän postaukseen. Mutta ne häpeäfiilikset on olleet mulle vuosikaudet ihan todellisia tunteita ja ajatuksia.
Nykymaailmassa on cooleinta olla itsevarmasti oma itsensä ja rohkeasti just sitä mitä on. Ei ole ehkä kovin coolia myöntää, että jokin näin tavallinen ja arkipäiväinen juttu on nolottanut. Mustakin on tuntunut jo kauan, että olen ainoa, joka näitä fiiliksiä on kokenut. Tänään olenkin ilahtunut viestien myötä saamastani vertaistuesta. En olekaan ainoa, joka on joskus piilotellut Libresse-pakettia ostoskärryyn tai kassahihnalla muiden ostosten alle. Joku muukin on tehnyt sitä! Kaikki ei olekaan niin rohkeita ja itsevarmoja kuin luulin. Tietenkään en toivo, että kukaan muu kokisi häpeää näin turhasta asiasta, mutta olen silti yllättynyt iloisesti siitä, että en olekaan ainoa nolo nolostelija.
Yritän kovasti lakata nolostelemasta. Menkoissa ei ole mitään noloa, eikä ole siteissäkään. Siteet, tamponit, kuukuppi. Jokainenhan saa käyttää juuri sitä minkä itse kokee mukavimmaksi. Noloa ei ole valita sitä vaihtoehtoa, joka on itselle sopivin. Päin vastoin. Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että käyttää jotain, mikä ei sovi itselle, koska ei kehtaa valita sitä minkä oikeasti haluaisi. Niin en sentään ole tehnyt, vaikka onkin nolottanut. Paitsi kerran, kun olin yötä ihastukseni luona 17-vuotiaana ja mun kuukautiset alkoi, enkä kehdannut ostaa siteitä kun oltiin yhdessä kaupassa.
Olen yrittänyt olla omille lapsilleni rohkea esimerkki, vaikka välillä sisimpäni on huutanut, että ”NOLOTTAA!”. Heidän kanssa kaupassa ollessa en ole yrittänyt piilotella paketteja, enkä ole antanut sen näkyä ulospäin, että joskus olen meinannut punastua, kun he ovat tyyliin (pienempinä) jutelleet keskenään kovaan ääneen, että ”äidillä oli tänään k u u k a u t i s e t vessassa”. Haluan olla heille hyvä esimerkki, jotta he voivat sitten aikanaan suhtautua menkkoihin aivan niinkuin mihin tahansa muuhunkin asiaan.
Mua nolottaa nytkin julkaista tätä tekstiä, vaikka samaan aikaan ihailen kaikkia muita, jotka aiheesta rohkeasti puhuvat ja kirjoittavat. Aion siis painaa ”julkaise”. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?
Yhdessä-podin 4. jaksossa puhutaan siis menkoista ja vauvan yrittämisestä. Muuttuuko Iina eri ihmiseksi PMS:n aikaan? Asioiko Otto kaupan menkkahyllyllä? Miltä miehestä tuntuu yrittää vauvaa ja pettyä kuukausi toisensa jälkeen, kun kuukautiset tulevatkin? Mitä on jäänyt mieleen koulun terveystiedon tunneilta menkkojen osalta? Hävettääkö Ottoa puhua kuukautisista?
Kuuntele 4. jakso:
Spotifyssa TÄSTÄ
Soundcloudissa TÄSTÄ
Apple Podcasteissa TÄSTÄ
Muistan kuinka 6. Luokalla meille pidettiin joku valistustunti liittyen esimerkiksi vartalonmuutoksiin teini-ikäistyessä jne, mikä oli todella hienoa. Mutta sitten tunnin päätteeksi kaikki pojat komennettiin ulos ja heille oikein tiukasti sanottiin, ettei missään nimessä saa tulla kurkkimaan tms. Ja sitten meille tytöille kerrottiin kuukautisista ja annettiin muutama side jne, mikä toki oli hieno juttu sekin. Mutta koska asiasta tehtiin niin iso juttu ettei kuulu pojille, alkoivat pojat totta kai kiusata/ilkkua meille tytöille asiasta. Minua ja muita tyttöjä jo silloin ärsytti, että miksei pojat voineet jäädä kuuntelemaan. Miksi asiasta piti tehdä sellainen, että pojat eivät missään nimessä saa kuulla ja tämän myötä tuli tunne, että menkkoja pitää jotenkin salailla miehiltä… toivottavasti nykyään asenne on erilainen 🙂
Kuuntelin teidän jakson, kiva että pystytte puhumaan näistäkin avoimesti. Olette hyviä roolimalleja lapsillenne 😊Itselle kuukautisten alkamisen eka päivä nuorena ei ole jäänyt kovin tarkasti mieleen, joten luulen että se tuntui itsestä yllättävän luonnolliselta. Uskon että siihen saattoi vaikuttaa se että niistä on puhuttu äidin kanssa (ja koulussakin toki). Olin nähnyt pikkutyttönä kuukautissuojapaketteja kotona ja tiesin mihin niitä käytetään. Menkoista oli puhuttu suoraan ja avoimesti.
Lähestyttäni mahdollista menkkojen alku ikää äiti oli ostanut kotiin sidepaketin ja tiesin missä se on jos kuukautiset alkavat. Joten uskon että sen vuoksi ei eka päiväkään ole ollut kovin dramaattinen. Myös äitini auttoi varautumaan jos menkat sattuvat alkamaan ekaa kertaa kuoulussa tai leireillä repun sivutaskussa olevilla suojilla.
Muistan että nuorena tyttönä koin ahdistavana jos vessoissa ei ollut roskista. Meilläkään ei ollut silloin vessassa roskista, mutta hankittiin se tyttövieraita ajatellen. Koen että muuten olen ollut sujut asian kanssa mutta siitä oli suuri häpeä jos menkkojen takia sattui tulemaan lakana tai vaatepyykkiä.
Koen, että se on luonnollista että tyttöjen vanhemmista äidit puhuvat ja jakavat menkoista enemmän. Mutta tosi hienoahan se on jos on sellaiset välit isänkin kanssa että voi nolostumatta pyytää tai ostaa yhessä kaupasta suojia. Eikä tarvi menkkapyykistä häpeillä tai nolostella iskänkään kanssa.
Niin samoja fiiliksiä. Muistan 5lk kun menkat oli jo alkaneet ja terkkari antoi ”valistuspussukan” jossa oli siteitä ja vihkosia ja käski viedä se ”vaikka paidan alla piilossa reppuun”. Siitä tuli sellainen olo että täytyy hävetä vaikka ei hän toki sitä tarkoittanut. Ennemminkin niin ettei pojat näe ehkä.
Ja sitten taas mun isä häpesi ostettavia siteitä. Ei voinut ostaa niitä jos äiti oli hänelle laittanut kauppalappuun. Meistä tytöistä jonkun piti lähteä mukaan ja mennä eri kassalle maksamaan. Ja hävetti mennä niiden pelkkien siteiden kanssa etenkin kun saattoi olla monta pakettia; talossa kun oli 5 naisihmistä 🤣
Oman puolison kanssa olen pystynyt aina juttelemaan asiasta; kivuista, kierron pituudesta yms. Mies on aina pyydettäessä tuonut siteitä ja nykyään kun talossa on myös 2 nuorta naista hän on oppinut tietämään minkä värisiä paketteja kenellekin tuodaan ❤
Toinen tytöistä pystyy iskällekin juttelemaan menkka-asioista; pyytää tuomaan siteitä tai hieromaan kipeää selkää jos minä en ole kotona. Toinen taas ilmoitti whatsappilla ”mulla alko menkat mut onks pakko jutella tästä kun me ollaan koulussa puhuttu tästä”
Ei tietenkään ole pakko! Hän tietää että aina voi kysyä/puhua tai laittaa vaikka sen viestin jos niin on helpompaa. Nyt kun menkat on arkipäivää tuntuu että on jo rentoutunut asian suhteen. Itse yritän aina katsoa että kotona on oikeanlaisia siteitä ettei tarvitse erikseen niitä pyytää.
Voin niin samaistua tähän menkka nolosteluun. Olen nyt 25 vuotias ja edeleen jaksan nolostella asiaa. Onneks nykyinen kumppanini on ymmärtäväinen ja saanut minut ymmärtämään edes jollain asteella, ettei tässä ole mitään nolosteltavaa.
Asiaa on myös helpottanut, kun minulla on nyt käytössä ehkäisykapseli, jonka myötä kuukautiset ovat jääneet kokonaan pois. Voin sitten nolostella kaikkea muuta 😀
En tiedä, nolostelenko. Ehkä.
Vaikka ikää on jo neljäkymmentä vuotta ja kuukaustisten kanssa tullut elettyä yli puolet elämästä, ei niistä tee mieli huudella.
Kyllä minä siteitä ostan ihan ”suorin vartaloin”, mutta myönnän, etten ole aiheen kanssa ehkä kuitenkaan niin sinut, ettei vuotapäivät vaikuttaisi elämääni.
Kuukupin käyttö on antanut toki lisää liikkumavaraa. Nyt ei tarvitse jättää veristä jätettä työpaikan, kahvilan tai edes kaverin roskikseen.
Ehkä juuri elämän ”adaptoiminen” vuotoiviin sopivaksi on ollut se minun elämäni tragedia. Nuoresta asti olen pelännyt yökyläilyä runsaimman vuodon aikaan, vuotopäiviin osuvia ulkomaanmatkoja tai ihan vaan arkista uimahallireissua tai vaikka vain päivän aikana liikkuessa laskenut sitä, milloin vessaan olisi hyvä seuraavaksi päästä. Että pitäisikö nyt vaihtaa vai selviääkö kotiin asti. Koko aikuisikäni olen kantanut kuukautissuojaa varmuuden vuoksi mukana odottaen seuraavan vuodon alkamista. Se on muuten aika hemmetin kuluttavaa!
Tyttären äitinä havahduin siihenkin, että ehkä kohta perheen ohjelmaan ja aikatauluun vaikuttaa kahdet vuotopäivät. Vaikka kuinka haluaisin suhtautua rennosti ja avoimesti, niin kyllä se vähän ahdistaa.
Kuukupoiakin opettelin käyttämään alunperin vain siksi, että osaisin trendikkäästi sitten tytärtäni opastaa. No, se osoittautui ihan parhaimmaksi hankinnaksi tällä saralla ikinä ja koskaan, joten kannatti.
Siis pakko yhtyä tähän 😆 en tiedä mikä siinä on, mut mua hävettää edelleen menkoista puhuminen 😂 edelleen kun käyn kaupassa ostamassa NIITÄ, piilotan ne muiden ostosten sekaan sekä pakkaan HETI ensimmäisenä ne kassiin 😂 lisäks en oo varmaan koskaan ikinä puhunu NIISTÄ perheeni kuullen. En oo tainnut ees koskaan kertoa äidilleni että NE on alkaneet🙈 mun sisko on niin yliavoin persoona et hän kyllä kailottaa jokaiselle sukulaiselle mut mä jäädyn totaalisesti jos kuulen sanan menkat. Varsinkin, jos se asia liittyy jotenkin muhun 😂 pystyn kyllä kavereiden kanssa puhua asiasta mutta en koe kuitenkaan sitä tarpeelliseksi 🙈 jos joskus saan tyttöjä ja muutenkin nuoremmille tytöille yritän olla avoin ja yrittää opettaa sitä että asiassa ei oo mitää hävettävää mut itselle siinä on vaa joku ongelma 🙄 lisäks en IKINÄ pyytäs miestä hakemaan mitään Niihin liittyvää kaupasta😂 mut toisaalta arvostan kyllä niitä jotka pystyy asiasta olla avoimia. Mulla on siis joku ongelma 😆
Pitääpä alkaa kuunnella teidän podia, en ole vielä yhtään jaksoa kuunnellut 🙂 jotenkin niin ihana kirjoitus taas ja musta on upeaa kun yhä useammat bloggaajat kirjoittaa menkoista avoimesti! se on tosi tärkeää just sen vuoksi että asiasta tulisi ”normaalimpi” ja tyttöjen ei tarvitsisi enää häpeillä. Mulle menkat ei ole koskaan ollut mikään häpeän aihe, ja oon kavereille ja tutuille puhunu tosi avoimesti siitä että mulla on aika vaikeet kuukautiset ja kovat kivut. Musta on jotenkin helpompaa että ne joiden kanssa olen, tietää tilanteen. 🙂
Kyllä ne muakin vähän hävettää ja itse ajattelen niin, että en halua lapsilleni välttämättä kertoa, koska jos niitä alkaa ällöttää ja pelottaa. Vähän isompana sitten, kun se tulee ajankohtaisemmaksikin.. Mutta. Tarviiko siitä itseään syyllistää, jos menkat hävettää.. Jostainhan se tulee. Kaupan kassalla siteitä ostaessa, niin kyllä mä ainakin mieluummin pitäisin sellaisen henk. kohtasen ja intiimin asian itselläni, ei oo mikään tarve kaikille kertoa, että mulla on nyt naistenvaivat. Musta se on yksityisyyttä ja onhan se sääli, että se on julkista kaikille.
Hyvä kirjoitus! Toi on tosi iso juttu että puhut teidän tytöille menkoista nolostelematta – muistan kuinka meillä kotona menkat oli oikeesti tabu, hyvä että äiti pystyi puhumaan mulle asiasta, isästä puhumattakaan… Olen vasta parin viime vuoden aikana alkanut oppimaan että eipä niissä ole mitään noloa eikä hävettävää, ja tulevaisuudessa haluan todellakin että mahdollinen tuleva lapsenikin suhtautuu kuukautisiin täysin neutraalisti nolostelematta niistä puhumista 🙂
Oli kyllä hyvä jakso, tekisi mieli pistää mieskin se kuuntelemaan. Muakin vähän nolostuttaa, en tiedä miksi. Äitikin puhuu tosi avoimesti (olen siis 27 v) ja yritän aina vaihtaa puheenaihetta :D:D:D Iskä on kyllä silti aina esim. tuonut siteitä/tamponeita kaupasta, mutta ei todellakaan ole ollut tarve sen kanssa keskustella. Olen siitä iloinen että mun kuukautiset on suht kivuttomat ja kestää pari kolme päivää. Mies tietää aina menkka ajankohdan siitä että jätän tamponit vessan tasolle, tietää sitten yhdistää mahdollisen tunnemyrskyn niihin. Hän ei ole suostunut tuomaan kaupasta tamponeita ja hänen mielestään menkoista puhuminenkin on ällöä.. Häntä kyllä ihan pyörryttää veren näkeminen ylipäätään että ehkä yhdistää sen jotenkin siihen. Toivon joskus jos meille lapsia suodaan, että pystyn asiasta puhumaan ja mies myös.