Kaksikielisyyden hyödyt

23.09.2019

Viimeksi kesällä kirjoittaessani meidän perheen kaksikielisyydestä, sain yhden aika törkeän kommentin siitä, kuinka sekä kaksikielisyys että varsinkin juuri ruotsin kielen opettaminen toisena kielenä on hyödytöntä (ja jopa haitallista). Toki tiesin jo silloin, että kaksikielisyydestä on merkittävää hyötyä ja kommentti lähinnä nauratti, mutta nämä tiedossani olleet hyödyt perustuivat kuitenkin lähinnä meidän perheen omiin kokemuksiin ja fiiliksiin vuosien ajalta.

Mua alkoi kiinnostaa se, että voiko kaksikielisyydestä olla jotain muutakin hyötyä kuin se, että saa kielen kaveriksi toisen kulttuurin, pystyy hakemaan opiskelemaan kahdella kielellä, saa tukea muiden germaanisten kielten opiskeluun ja on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla (ainakin pääkaupunkiseudulla). Lähdin selvittämään asiaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin oli vallalla käsitys, että aivot eivät kykene oppimaan kahta tai useampaa kieltä yhtä hyvin kuin yhtä kieltä, vaan molemmat/kaikki kielet jäävät kaksikielisillä heikoiksi. Silloin monet lapset kasvatettiin yksikielisiksi, vaikka olisi ollut mahdollisuus kaksi- tai monikielisyyteen. Onneksi nykyisin tiedetään paremmin. Aloin googlettelemaan aihetta ensin lehtiartikkeleiden (ja innostuttuani myös virallisten tutkimusten) pohjalta.

Ensimmäinen hyöty johon törmäsin, oli se, että kaksikielisyys parantaa kognitiivisia taitoja. Tästä löytyi artikkeleita niin New York Timesista, Tiede-lehdestä kuin Talouselämästäkin. Tarkempi tutustuminen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin paljasti, että se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Aiheesta on väitelty puoleen ja vastaan vuosien ajan ja tehty useita (yli sata) eri tutkimuksia. Vuonna 2018 Åbo Akademissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 152 aiempaa tutkimusta ja todettiin jo, että aiempien tutkimusten esittelemät kognitiiviset hyödyt ovat liioiteltuja, eikä todellisia kognitiivisia hyötyjä voida osoittaa todeksi aiempien tutkimusten perusteella. Sen jälkeen on kuitenkin tehty ainakin kaksi uudempaa tutkimusta (esim. tämä), joissa myös analysoitiin kaikkea aiempaa tutkimusmateriaalia, myös tätä Åbo Akademissa tehtyä tutkimusta. Niissä nähtiin edelleen mahdollisena se, että kognitiivisia hyötyjä olisi, mutta todettiin, että aihetta pitäisi tutkia lisää laadukkaasti ja pitkäaikaisesti.

Toistaiseksi on siis vielä mysteeri, että pitävätkö hyödyt paikkansa täysin tai osittain vai eivät. Taitoja, joihin kaksi- tai monikielisyyden on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti ovat mm. konfliktien hallinta, keskittyminen annettuun tehtävään, työmuisti, ongelmanratkaisukyky, multitaskaus ja  irrelevantin ja relevantin erottaminen toisistaan. Näiden hyötyjen on arveltu perustuvan siihen, että kielestä toiseen vaihtaminen on jatkuvaa kognitiivista stimulaatiota aivoille.

Tästä on vaikeaa tehdä mitään päätelmiä oman kokemuksen pohjalta myöskään, koska vertailupohja puuttuu täysin. Mulla on kokemusta vain meidän lapsista ja heidän kognitiivisista taidoistaan. Kun niitä ei voi verrata mihinkään, niin en osaa mitenkään itse arvioida, onko kaksikielisyys vaikuttanut niihin.

Toinen hyöty, jota eri artikkeleissa ja tutkimuksissa vahvasti tuodaan esiin on se, että aivojen ”harmaan aineksen” (gray matter) määrä lisääntyy kaksi- ja monikielisillä. Kaksikielisyys siis jopa muokkaa aivojen rakennetta. Mitä hyötyä siitä harmaan aineksen lisääntymisestä sitten on? Harmaa aines koostuu hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista, joiden määrä alkaa vähentyä 30 ikävuoden paikkeilla. Kaksikielisillä solukeskuksia ja tuojahaarakkeita on tutkittu olevan enemmän kuin yksikielisillä, jolloin aivojen vanheneminen on mahdollisesti hitaampaa. Toki aivoja voi stimuloida miljoonalla muullakin tavalla, mutta kaksikielisyys on ainakin todella jatkuva ja luonteva, helposti arjessa toteutuva tapa. Myös aikuisena uuden kielen opiskelu voi tuoda samaa hyötyä.

Monessa artikkelissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on todettu, että kaksi- tai monikielisyys voi hidastaa Alzheimerin tai muiden dementian muotojen etenemistä useilla vuosilla. Tämä perustuu juuri sen harmaan aineksen lisääntymiseen. Munkin lähisuvussa Alzheimerin tautia on ollut, joten olen kiitollinen, jos voin edes jollain tavalla suojata omia lapsia siltä edes vähän, kun olen läheltä sitä seurannut.

Aihetta on tutkittu todella paljon, mutta yllättävän vähän on silti saatu absoluuttisia totuuksia. Mä uskon silti, että kaksikielisyydestä on valtavaa hyötyä meidän lapsille ja meidän koko perheelle. Vaikka kognitiivisia hyötyjä ei pystyttäisi näyttämään toteen, ovat tekstin alussa mainitut kulttuurilliset ja kielelliset hyödyt kuitenkin kiistattomia. Ja hei, ehkä munkin aivojen harmaa aines lisääntyy, kun nykyisin tuntuu, että välillä ajattelen ihan vahingossa joitain asioita ruotsiksi. Usein tulee ihan muuten vaan puhuttua ruotsia välillä, ilman, että edes sitä ajattelen.

Kaksikielisyyden tuoma muidenkin kielten opettelun hyöty on myös meidän arjessa tosi selkeä. Ennen meidän Mallorcan reissua latasin huvin vuoksi ilmaisen englanninkielisen Duolingo-appin, jolla opettelin espanjaa. Vielä muakin enemmän appista innostui meidän esikoinen, joka pelasi sillä vaikka kuinka paljon ja lopulta oppi espanjaa sujuvammin kuin minä. Hänellä ei ollut mitään ongelmia kääntää lauseita espanjasta englanniksi ja englannista espanjaksi, sanajärjestykset sujuivat kuin vettä vaan ja ääntämisharjoituksetkin olivat ihan helppoja. Hän tunnisti heti oikeat lauseet monivalintatehtävissä väärien joukosta ja oppi nopeasti hillittömän määärän sanoja. Hän ei ole koskaan vielä ollut yhdelläkään englannin (eikä espanjan) oppitunnilla, mutta  englannin kieli sujuu silti lähes yhtä sujuvasti kuin suomi ja ruotsikin. Ja nyt on repertuaarissa myös ne espanjan alkeet, heh.

Mä jään tosi mielenkiinnolla odottamaan millaisia tutkimuksia aiheesta tehdään tulevaisuudessa. Kaksikielisyys kiinnostaa mua tosi paljon ja haluan tukea meidän lapsia kielten kehityksessä parhaani mukaan. Kielten opiskelu on valtava rikkaus ja ties vaikka sitä itsekin innostuisi opettelemaan vielä uusia vieraita kieliä lasten opintojen mukana sitten myöhemmin.

Me tehtiin tästä aiheesta myös podcast-jakso Oton kanssa, joka ilmestyi tänään. Jakson nimi on Kaksikielisyys lapsiperheessä ja siinä on myös muutaman minuutin osuus lopussa, jossa me keskustellaan Oton kanssa ruotsin kielellä. Myös minä puhun siis ruotsia! Sen julkaiseminen jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta nyt olen vaan tosi iloinen, että tehtiin se. Jaksossa jaetaan rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja Otto kertoo myös muistoja ajoilta, jolloin hän asui lapsuudessa Ruotsissa.

YHDESSÄ S01E07 Kaksikielisyys perheessä -jakson voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

Oletteko te huomanneet kaksikielisyydestä konkreettista hyötyä omassa elämässänne tai lapsissanne? Uskotteko, että kognitiiviset hyödyt voivat olla mahdollisia? 

Artikkelin lähteet:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6466577/

https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fbul0000142

https://www.annualreviews.org/doi/full/10.1146/annurev-linguistics-011718-011820?journalCode=linguistics

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Kaksikielisyyden-kognitiiviset-vaikutukset-liioiteltuja.aspx

https://www.washingtonpost.com/national/health-science/speaking-two-languages-may-help-the-aging-brain/2018/12/07/f93489c8-f8b0-11e8-8d64-4e79db33382f_story.html


Arjen jakaminen toisen kanssa

09.09.2019

Kirjoittelin keväällä siitä, miten meillä jaetaan kotityöt. Silloin keskityin pääosin vain niihin ja jätin arjen muut velvollisuudet pois aiheista. Tänään palataan tämän aiheen pariin, kun pohdin hieman sitä, miten arki muuten meillä jakautuu. Arkeenhan kuuluu aivan älyttömän paljon muitakin velvollisuuksia kuin vain ne iänikuiset kotityöt. Iso osa arjen velvollisuuksista on myös näkymättömiä, niin kutsuttua metatyötä. Sivuan hieman sitäkin aihetta tässä, että kuinka metatyöt jakautuvat meidän kesken ja mitä metatöitä huomaan omassa arjessamme.

Kaupassakäynti

Kaupassakäynti vaatii suunnittelua ja se jakautuu aika tasan meille molemmille aikuisille. Minä olen yleensä se, joka tekee listat ja pysyy kärryillä siitä, mitä meidän kaapeissa on ja mitä tarvitaan. Otto taas on se, joka hoitaa lähes kaikki pikkukauppareissut sähköpotkulaudallaan, sekä ajokortillisena on aina mukana isoilla kauppareissuilla. Otto tykkää niin kovasti ajella, sekä sähköpotkulaudalla että autolla. Hän on aina valmiina lähtöön kun Amerikan suolakurkut on loppu tai lapsi haluaa banaania välipalaksi.

Mä olen tosiaan se, joka yleensä suunnittelee ostokset. Lueskelen eri ruokalehtiä ja blogeja aina kun ehdin ja jaksan, ja koetan keksiä jotain vaihtelua meidän arkiruokiin. Aina jos mennään ilman listaa kauppaan, se kostautuu. Kaupassa menee joko kauan aikaa, tai sitten jotain tärkeää unohtuu. Yritän tehdä kauppalistan aina siinä järjestyksessä, missä tuotteet tulevat eteen kaupassa kävellessä.

Ruuanlaitto

Ruuanlaitto jakautuu meille molemmille myös aika tasaisesti. Muutamia vuosia sitten jako oli ehkä 80/20 niin, että minä tein useammin ruokaa, mutta Otto osallistui joskus pilkkomalla ja pesemällä ja välillä kokkaili itsekin. Meidän kuopuksen odotusaikana kuitenkin Otto otti isomman roolin myös ruoanlaitossa mun supisteluherkkyyden vuoksi ja jotenkin ”pakon edessä” alkoikin yllättäen tykkäämään siitä tosi paljon.

Nykyisin siis ruuanlaitto menee ehkä 60/40, niin että mä teen ehkä yhden kerran viikossa enemmän. Usein laitetaan ruoka kokonaan yhdessä, tai sitten kokkaillaan yksin vuorotellen. Usein toinen tulee auttamaan ainakin vähän. Otto tosin tykkää kokata omia reseptejään eniten yksin, koska mulla on tapana sitten tulla sörkkimään ja auttamaan liikaakin. Mä pysyn silloin ihan mielelläni siis taka-alalla ja keskityn tekemään sillä aikaa jotain muuta.

Logistiikka: lasten vieminen ja hakeminen

Lasten ensimmäisten vajaan parin päiväkoti-vuoden ajan vieminen ja hakeminen oli lähes kokonaan mun vastuulla. Lasten hoitoaika oli silloin max 7h/päivä ja minä olin meistä se, joka kävi osa-aikaisesti töissä. Minä siis vein ja hain aina lapset julkisilla tai kävellen. Sitten kun meille tuli auto vuonna 2015 kesällä, Otto alkoi aina välillä hakemaan lapsia, jos olin pystynyt viemään heidät tarpeeksi ”myöhään”, jotta he saivat olla hoidossa siihen asti, että Otto pääsi töistä.

Mun raskausaikana vuonna 2016 syksyllä me muutettiin hoitosopimusta niin, että lapset saivat olla hoidossa vaikka täyden päivän tarvittaessa, jotta saatiin hakemisiin ja viemisiin lisää pelivaraa. Käytännössä lapset olivat yleensä silti ihan maksimissaan sen 8 tuntia hoidossa, mutta ainakaan ei tarvinnut tuli hännän alla yrittää ehtiä hakemaan tasan 7 tunnin kuluessa.

Vanhempainvapaan ja opintovapaan myötä päävastuu hakemisista ja viemisistä on ollut Otolla, koska hän on ollut kotona ja hänellä on ollut ajokortti. Meillä ruotsinkielinen päiväkoti ei sijaitse missään ihan lyhyen matkan päässä (verraten siihen, että suomenkielisiä on alle puolen kilsan säteellä kodista neljä) , vaan sinne on useita kilometrejä. Siksi auto on kaikkein kätevin.

Matka, joka autolla kestää 5-10 minuuttia liikenteestä riippuen, kestää kävelyineen ja bussin odotteluineen julkisilla 20-30 minuuttia per suunta. Lisäksi koulu ja eskari sijaitsevat aivan eri paikassa kuin päiväkoti, jolloin viemisiin lisättäisiin julkisilla vielä päälle toiset kävelyt, bussimatkat ja bussin odottelut. Tästä syystä meillä onkin tavoitteena, että saisin vielä tämän vuoden puolella ajokortin, jotta mäkin voisin osallistua hakemisiin ja viemisiin helposti ihan yhtä lailla. Nämä samat pätee myös harrastuksiin kuskaamiseen, että pääosin se on Otto, joka niihin vie tällä hetkellä, mutta ihan tilanteen mukaan mennään.

Metatyö

Metatyötähän lapsiperheessä on aivan älyttömästi. Kaikkea ei edes tajua, mutta ensimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi erilaisten lappujen täyttäminen, ilmoittautumiset synttärikutsuille (+ logistiikka ja lahjat), varusteiden valmistelu lasten retkiin/uintipäiviin/liikuntatunneille, vaatteiden nimikoiminen, kalenterista huolehtiminen (se, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan), vanhempainillat, muihin vanhempiin yhteyden pitäminen Whatsapp-ryhmissä, Wilma-viestit, lasten leikkitreffien järjestelyt ynnä muut. Varsinkin näin lukuvuoden alussa metatyöt korostuvat, kun samaan aikaan on kolmen lapsen vanhempainillat, kauheasti synttäreitä, jokaiselta omat laput täytettäväksi eskariin ja hoitoon (tarpeet, luonne, kielet kotona, valokuvausluvat) sekä koulun lippulappuset. Kaikki tulee kerralla isona ryppäänä, mutta onneksi sitten rauhoittuu ekojen viikkojen jälkeen. Iso osa arjen velvollisuuksista on juuri tätä näkymätöntä ajatustyötä.

Me jaetaan metatyöt aika tasan. Siinä missä Otto hoitaa tässäkin paljon sitä logistiikkaa, mä taas täyttelen lappuja. Vanhempainillat jaetaan melko tasan ja kumpikin seuraa Wilmaa, sekä ilmoittaa yhtä usein synttärikutsuille ja osallistuu Whatsapp-keskusteluihin. Esimerkiksi juuri tuo lappujen täyttely on ollut mulle super hyvää ruotsin kielen harjoitusta, kun on pitänyt analysoida omien lasten vahvuuksia, luonteita, tarpeita, lempileikkejä ja muita juttuja laajasti ruotsiksi. Alkuun se jännitti mua ja kaipasin Oton tukea, mutta nykyisin uskallan täyttää laput kokonaan itse ja jos siellä nyt joku pieni kirjoitusvirhe on, niin sitten on.

Lasten vaatteet ja varusteet

Arjen velvollisuus, josta mä nautin, on lasten vaatteista ja varusteista huolehtiminen. Se ei tunnu velvollisuudelta vaan mä rakastan miettiä lasten vaatejuttuja ja niistä löytyykin täältä blogista paljon postauksia. Ymmärrettävästi se on siis pääosin mun vastuulla, mutta toki nyt Ottokin osaisi käydä vaikka puuttuvat kumpparit ostamassa.

Auto

Otto huolehtii pääosin autoon liittyvistä asioista, koska mulla ei sitä ajokorttia vielä ole. Sitten kun mulla on, niin toki mäkin voin käyttää renkaiden vaihdossa, määräaikaishuollossa tai käydä tankkaamassa.

Meillä toimii hyvin nämä jaot, mitä ollaan tehty. Molemmilla on mahdollisuus sanoa, jos kaipaa toiselta enemmän panostusta jollakin arjen osa-alueella ja keskustellaan näistä hyvin avoimesti ja melko usein. Välillä toiselle kasautuu liikaa joku asia ja sitten voi pyytää toiselta jeesiä ja osallistumista.

Meiltä ilmestyi tänään myös podcastin 5. jakso, jossa keskustellaan arjen jakamisesta ja arkeen liittyvistä velvollisuuksista. Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa ja se on meidän 1. kauden ainoa kaupallinen yhteistyö (ihan mieletöntä, että meihin uskottiin niin paljon, että saatiin kamppis jo ennen kuin yhtään jaksoa oli ulkona!). Jakson sisällöstä n. 1/3 on kaupallista sisältöä (loppupuolella) ja muuten puhutaan kaikista muista arkeen liittyvistä jutuista. Jakson pääsee kuuntelemaan:

Kuuntele Yhdessä S01E05: Arjen jakaminen toisen kanssa (kaupallinen yhteistyö)

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcast-appissa TÄSTÄ