Kuusi vuotta naimisissa, yhdeksän vuotta yhdessä

09.02.2020

Eilen oli meidän kuudes hääpäivä ja tänään on meidän yhdeksäs vuosipäivä. Tänään on yhdeksän vuotta siitä, kun oltiin Oton opiskelijasolussa Kannelmäessä pienellä porukalla viettämässä pikkulauantaita ja päätettiin, että nyt kerrotaan kaikille ihan Facebookissa, että meistä on tullut Iina ja Otto. Aika paljon olen kirjoittanut siitä hetkestä, kun me saatiin tietää, että meille tulee  vauva, mutta seurustelemaan alkamisen olen kuitannut lähinnä sanoilla ”ilmoitettiin siitä Facebookissa”.

Haluatteko tietää mitä muuta sinä iltana tapahtui? No ainakin puhuin paljon kaverin kanssa vessassa. Perus illanvietot teinivuosina, mulla ainakin oli tapana käydä kavereiden kanssa vessassa kikattamassa ja höpöttämässä. Siellä vessassa mä muun muassa mietin, että uskallanko oikeasti heittäytyä tähän täysillä, uskallanko jakaa itsestäni Otolle kaiken ja tykkäisiköhän se Otto silti vielä musta, jos kertoisin sille millainen ”oikeasti olen”. Näin vuosia myöhemmin ymmärrän, että ei mussa ollut mitään vikaa, enkä oikeasti ollut yhtään minkäänlainen, olin ihan tavallinen teini. Mutta omassa päässä kaikki omat teinivuosien kokemukset tuntuivat tosi dramaattisilta silloin. Ajattelin, että jos Otto tietäisi musta ”ihan kaiken”, hän ei enää haluaisi olla mun kanssa. Päätin kuitenkin ottaa riskin, koska mulla oli sellainen tunne, että tämän ihmisen kanssa haluan olla joko kokonaan tai en ollenkaan.

Sinä iltana mä kerroin Otolle kaiken, mitä mun elämässä oli siihen mennessä tapahtunut (kaiken mitä muistin tai pidin tärkeänä), mun tyhmimmät teot, noloimmat mokat ja kaiken, mitä musta oli puhuttu. En halunnut, että meidän välillä on mitään salaisuuksia. Odotin, että Otto juoksisi karkuun, mutta vielä mitä. Hän kuittasi mun ”synkimmät salaisuudet” naurahtaen ja kertomalla reteästi olevansa itse ”paljon pahempi”. Ja mä kun odotin jotain suurta reaktiota. En saanut sellaista. Sen sijaan sain yhden meidän suhteen merkittävimmistä keskusteluista, jonka pohjalta oli oikeasti aika hyvä aloittaa suhde. Kun oli kertonut toiselle heti kättelyssä kaikki ne asiat, joita häpesi tai jotka tuntuivat kivuliaalta omassa menneisyydessä, oli aika helppo lähteä rakentamaan suhdetta puhtaalta pöydältä. Olen aika hiton ylpeä 19-vuotiaasta Iinasta ja 20-vuotiaasta Otosta.

Siitä lähti meidän suhde etenemään, viikon kuluttua saatiin raskausuutiset ja hyvin pian sen jälkeen asuttiinkin jo yhdessä.

”Onhan tää kaikki tapahtunu hullun nopeesti mut mitä sitten? Jos meidän suhde toimii ja kaikki on hyvin niin sillä ei mun mielestä oo mitään väliä kauanko ollaan tunnettu, me ollaan kumminkin niin samalla aaltopituudella siinä et mitä halutaan elämältä.” Iina <3 Otto 9.7.2011 

Näin kirjoitin heinäkuussa 2011 mun silloin vain pari kuukautta pystyssä olleeseen blogiini. En ollut väärässä, vaan harvinaisen oikeassa. Se sama tunne on edelleen hyvin vahvana. Me ollaan niin täysin samalla aaltopituudella siinä, mitä halutaan elämältä, että sillä ei ole mitään väliä kuinka nopeasti kaikki alkoi. Se on vaan bonus, hauska tarina. Meidän suhde alkoi vauhdikkaasti ja vauhdikkaasti se on myös jatkunut.

Me ei ikinä olla uskottu kuherruskuukauden olemassaoloon tai sen loppumiseen meidän kohdalla, siinä on meidän salaisuus. Elämässä tulee erilaisia tapahtumia ja vaiheita, jotka vaikuttaa toki välillä myös parisuhteeseen, kuten kaikkeen muuhunkin. Mutta se meidän parisuhteen pohja on aina sama. Palava rakkaus toista kohtaan, täysi luottamus, halu tehdä toinen onnelliseksi ja halu kuherrella, miksi kuherrella saisi vain kuukauden kun sehän on ihan parasta parisuhteessa? Ei kai ole mitään ihanampaa kuin pussailla ja kikatella ja halailla ja sanoa toiselle ihania asioita ja pitää toista hyvänä. Ei ainakaan meidän mielestä ole. Silloin kun elämässä tulee eteen vaikeampia hetkiä, parasta lääkettä on puhua ja käpertyä toisen kainaloon ja antaa kaikkien tunteiden tulla. Silloin kun olen onneni kukkuloilla, ihaninta on jakaa se toisen kanssa ja hypätä syliin pussailemaan. En keksi tilannetta, jossa haluaisin kauemmas Otosta. Kaikki tapahtumat meidän elämässä ovat sitoneet meitä tiiviimmin yhteen.

 

Me ollaan ihan pirun onnekkaita, kun meillä on toisemme. Jotkut maailmankaikkeuden kappaleet olivat oikeilla paikoilla silloin kun me ollaan tavattu, puhuttu ja rakastuttu. Siitä huolimatta, että oltiin aivan kokemattomia teinejä, epävarmoja ja molemmat ihan pihalla siitä mitä halutaan elämältä, me tiedettiin mitä haluttiin toisiltamme. Ja me haluttiin samoja asioita. Turvaa, tasaisuutta, luottamusta, lämpöä, huolenpitoa ja elämää suurempaa rakkautta. Olen varma, että niitä tullaan antamaan toisillemme joka päivä niin kauan kuin meissä henki pihisee, tapahtui mitä tapahtui.

Kiitos Otto, kun sä saat mut joka ikinen päivä tuntemaan itseni tärkeäksi, rakastetuksi ja kuulluksi. Enempää en voisi toivoa, enkä malta odottaa mitä seuraavat yhdeksän vuotta tuo meille tullessaan. Olen varma, että paljon ihania ja hienoja seikkailuja, odottamattomia tilanteita, rakkautta ja voimaa. On maailman siisteintä saada jakaa elämä just sun kanssa. Hyvää hääpäivää ja vuosipäivää meille rakas!

PS: Kirjoitin muuten eilen hääpäivän kunniaksi Otolle rakkauskirjeen. Just sellaisen vähän kiusallisen, liian pitkän ja imelän, jota lukiessaan Otto kuitenkin hymyili ja sen jälkeen kiitteli vuolaasti. Aion tallettaa sen samaan muistolaatikkoon, jossa säilytän mm. kiusallisen imeliä kuukausipäiväkirjeitä (nrot 1-12), ultrakuvia, lasten sairaalarannekkeita synnytysosastolta, Otolle tekemiäni lahjakortteja ja muita rakkaita juttuja.

PPS: Meidän Yhdessä-podcast jatkuu tänä yönä klo 00.00! Muistakaa ottaa uudet jaksot kuunteluun Spotifyssa, Soundcloudissa tai Apple Podcasteissa! 


Kaksikielisyyden hyödyt

23.09.2019

Viimeksi kesällä kirjoittaessani meidän perheen kaksikielisyydestä, sain yhden aika törkeän kommentin siitä, kuinka sekä kaksikielisyys että varsinkin juuri ruotsin kielen opettaminen toisena kielenä on hyödytöntä (ja jopa haitallista). Toki tiesin jo silloin, että kaksikielisyydestä on merkittävää hyötyä ja kommentti lähinnä nauratti, mutta nämä tiedossani olleet hyödyt perustuivat kuitenkin lähinnä meidän perheen omiin kokemuksiin ja fiiliksiin vuosien ajalta.

Mua alkoi kiinnostaa se, että voiko kaksikielisyydestä olla jotain muutakin hyötyä kuin se, että saa kielen kaveriksi toisen kulttuurin, pystyy hakemaan opiskelemaan kahdella kielellä, saa tukea muiden germaanisten kielten opiskeluun ja on etulyöntiasemassa työmarkkinoilla (ainakin pääkaupunkiseudulla). Lähdin selvittämään asiaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin oli vallalla käsitys, että aivot eivät kykene oppimaan kahta tai useampaa kieltä yhtä hyvin kuin yhtä kieltä, vaan molemmat/kaikki kielet jäävät kaksikielisillä heikoiksi. Silloin monet lapset kasvatettiin yksikielisiksi, vaikka olisi ollut mahdollisuus kaksi- tai monikielisyyteen. Onneksi nykyisin tiedetään paremmin. Aloin googlettelemaan aihetta ensin lehtiartikkeleiden (ja innostuttuani myös virallisten tutkimusten) pohjalta.

Ensimmäinen hyöty johon törmäsin, oli se, että kaksikielisyys parantaa kognitiivisia taitoja. Tästä löytyi artikkeleita niin New York Timesista, Tiede-lehdestä kuin Talouselämästäkin. Tarkempi tutustuminen aiheesta tehtyihin tutkimuksiin paljasti, että se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Aiheesta on väitelty puoleen ja vastaan vuosien ajan ja tehty useita (yli sata) eri tutkimuksia. Vuonna 2018 Åbo Akademissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 152 aiempaa tutkimusta ja todettiin jo, että aiempien tutkimusten esittelemät kognitiiviset hyödyt ovat liioiteltuja, eikä todellisia kognitiivisia hyötyjä voida osoittaa todeksi aiempien tutkimusten perusteella. Sen jälkeen on kuitenkin tehty ainakin kaksi uudempaa tutkimusta (esim. tämä), joissa myös analysoitiin kaikkea aiempaa tutkimusmateriaalia, myös tätä Åbo Akademissa tehtyä tutkimusta. Niissä nähtiin edelleen mahdollisena se, että kognitiivisia hyötyjä olisi, mutta todettiin, että aihetta pitäisi tutkia lisää laadukkaasti ja pitkäaikaisesti.

Toistaiseksi on siis vielä mysteeri, että pitävätkö hyödyt paikkansa täysin tai osittain vai eivät. Taitoja, joihin kaksi- tai monikielisyyden on useissa eri tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti ovat mm. konfliktien hallinta, keskittyminen annettuun tehtävään, työmuisti, ongelmanratkaisukyky, multitaskaus ja  irrelevantin ja relevantin erottaminen toisistaan. Näiden hyötyjen on arveltu perustuvan siihen, että kielestä toiseen vaihtaminen on jatkuvaa kognitiivista stimulaatiota aivoille.

Tästä on vaikeaa tehdä mitään päätelmiä oman kokemuksen pohjalta myöskään, koska vertailupohja puuttuu täysin. Mulla on kokemusta vain meidän lapsista ja heidän kognitiivisista taidoistaan. Kun niitä ei voi verrata mihinkään, niin en osaa mitenkään itse arvioida, onko kaksikielisyys vaikuttanut niihin.

Toinen hyöty, jota eri artikkeleissa ja tutkimuksissa vahvasti tuodaan esiin on se, että aivojen ”harmaan aineksen” (gray matter) määrä lisääntyy kaksi- ja monikielisillä. Kaksikielisyys siis jopa muokkaa aivojen rakennetta. Mitä hyötyä siitä harmaan aineksen lisääntymisestä sitten on? Harmaa aines koostuu hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista, joiden määrä alkaa vähentyä 30 ikävuoden paikkeilla. Kaksikielisillä solukeskuksia ja tuojahaarakkeita on tutkittu olevan enemmän kuin yksikielisillä, jolloin aivojen vanheneminen on mahdollisesti hitaampaa. Toki aivoja voi stimuloida miljoonalla muullakin tavalla, mutta kaksikielisyys on ainakin todella jatkuva ja luonteva, helposti arjessa toteutuva tapa. Myös aikuisena uuden kielen opiskelu voi tuoda samaa hyötyä.

Monessa artikkelissa on viitattu tutkimuksiin, joissa on todettu, että kaksi- tai monikielisyys voi hidastaa Alzheimerin tai muiden dementian muotojen etenemistä useilla vuosilla. Tämä perustuu juuri sen harmaan aineksen lisääntymiseen. Munkin lähisuvussa Alzheimerin tautia on ollut, joten olen kiitollinen, jos voin edes jollain tavalla suojata omia lapsia siltä edes vähän, kun olen läheltä sitä seurannut.

Aihetta on tutkittu todella paljon, mutta yllättävän vähän on silti saatu absoluuttisia totuuksia. Mä uskon silti, että kaksikielisyydestä on valtavaa hyötyä meidän lapsille ja meidän koko perheelle. Vaikka kognitiivisia hyötyjä ei pystyttäisi näyttämään toteen, ovat tekstin alussa mainitut kulttuurilliset ja kielelliset hyödyt kuitenkin kiistattomia. Ja hei, ehkä munkin aivojen harmaa aines lisääntyy, kun nykyisin tuntuu, että välillä ajattelen ihan vahingossa joitain asioita ruotsiksi. Usein tulee ihan muuten vaan puhuttua ruotsia välillä, ilman, että edes sitä ajattelen.

Kaksikielisyyden tuoma muidenkin kielten opettelun hyöty on myös meidän arjessa tosi selkeä. Ennen meidän Mallorcan reissua latasin huvin vuoksi ilmaisen englanninkielisen Duolingo-appin, jolla opettelin espanjaa. Vielä muakin enemmän appista innostui meidän esikoinen, joka pelasi sillä vaikka kuinka paljon ja lopulta oppi espanjaa sujuvammin kuin minä. Hänellä ei ollut mitään ongelmia kääntää lauseita espanjasta englanniksi ja englannista espanjaksi, sanajärjestykset sujuivat kuin vettä vaan ja ääntämisharjoituksetkin olivat ihan helppoja. Hän tunnisti heti oikeat lauseet monivalintatehtävissä väärien joukosta ja oppi nopeasti hillittömän määärän sanoja. Hän ei ole koskaan vielä ollut yhdelläkään englannin (eikä espanjan) oppitunnilla, mutta  englannin kieli sujuu silti lähes yhtä sujuvasti kuin suomi ja ruotsikin. Ja nyt on repertuaarissa myös ne espanjan alkeet, heh.

Mä jään tosi mielenkiinnolla odottamaan millaisia tutkimuksia aiheesta tehdään tulevaisuudessa. Kaksikielisyys kiinnostaa mua tosi paljon ja haluan tukea meidän lapsia kielten kehityksessä parhaani mukaan. Kielten opiskelu on valtava rikkaus ja ties vaikka sitä itsekin innostuisi opettelemaan vielä uusia vieraita kieliä lasten opintojen mukana sitten myöhemmin.

Me tehtiin tästä aiheesta myös podcast-jakso Oton kanssa, joka ilmestyi tänään. Jakson nimi on Kaksikielisyys lapsiperheessä ja siinä on myös muutaman minuutin osuus lopussa, jossa me keskustellaan Oton kanssa ruotsin kielellä. Myös minä puhun siis ruotsia! Sen julkaiseminen jännitti mua tosi paljon etukäteen, mutta nyt olen vaan tosi iloinen, että tehtiin se. Jaksossa jaetaan rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja Otto kertoo myös muistoja ajoilta, jolloin hän asui lapsuudessa Ruotsissa.

YHDESSÄ S01E07 Kaksikielisyys perheessä -jakson voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

Oletteko te huomanneet kaksikielisyydestä konkreettista hyötyä omassa elämässänne tai lapsissanne? Uskotteko, että kognitiiviset hyödyt voivat olla mahdollisia? 

Artikkelin lähteet:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6466577/

https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fbul0000142

https://www.annualreviews.org/doi/full/10.1146/annurev-linguistics-011718-011820?journalCode=linguistics

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/Kaksikielisyyden-kognitiiviset-vaikutukset-liioiteltuja.aspx

https://www.washingtonpost.com/national/health-science/speaking-two-languages-may-help-the-aging-brain/2018/12/07/f93489c8-f8b0-11e8-8d64-4e79db33382f_story.html