Lasten harrastukset syksyllä 2019

04.09.2019

Meidän lasten harrastuksista on toivottu tosi paljon postausta ja tässä se nyt viimeinkin tulee. Harrastuksista onkin aiemmin jo ollut täällä juttua ihan siitä lähtien, kun lapset ovat 2,5-3-vuotiaana alkaneet harrastaa. Harrastukset ovat vaihdelleet paljon vuosien varrella ja lapset ovat saaneet kokeilla erilaisia juttuja aina oman kiinnostuksensa mukaan. Välillä lapsi on saanut olla harrastamattakin silloin, jos on tuntunut, että ei jaksa käydä harrastuksessa.

Me ollaan kerran tehty niin, että maksettiin koko kausi lapsen kovasti etukäteen toivomaa harrastusta, mutta lapsi kävi siellä vain ekat kolme kertaa. Niiden jälkeen hän totesi, ettei vaan enää halua tai jaksa mennä. Me päätettiin vanhempina, että se on ihan ok, koska hänestä todella tuntui siltä. Käytiin kyllä keskustelua siitä lapsen kanssa, että miksi hän ei halunnutkaan mennä ja miksi halusi jättää kesken. Mietittiin yhdessä, olisiko joku keino, joka saisi innostumaan harrastuksesta sen verran, että siellä haluaisi vielä käydä. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Juteltiin myös siitä, että me maksettiin harrastuksesta, ja että nyt se raha menee ikään kuin hukkaan, kun kukaan ei käykään harrastamassa.

Sovittiin silloin yhdessä lapsen kanssa, että harrastusta ei ole tietenkään pakko jatkaa jos ei halua, mutta että näin ei voi toimia joka syksy tai kevät, jos/kun aloittaa uuden harrastuksen. Se toimi tosi hyvin. Me kuunneltiin lasta ja hänen mielipidettään ja toimittiin sen mukaan ja samalla hän ymmärsi, että harrastukset ovat arvokkaita, eikä niitä voi huvin vuoksi aloitella tuosta vaan kymmentä erilaista ja sitten jättää kesken. Puhuttiin avoimesti, mutta ei syyllistetty ollenkaan eikä yritetty väkisin taivutella takaisin harrastuksen pariin, kun kävi selväksi, että se ei ihan todella tunnukaan lapsesta omalta jutulta.

Sen jälkeen pidettiin sen kauden jälkeen vielä puolen vuoden tauko ilman kausimaksullista harrastusta ja lapsi kävi harrastamassa satunnaisesti aina lauantaisin sellaisilla drop-in -tunneilla. Se toimi tosi hyvin. Ei ollut paineita siitä, että on aina pakko mennä sinne, mutta sai mennä aina kun halusi ja jaksoi. Tästä on jo jonkin verran aikaa ja sen tauon jälkeen säännöllinen harrastaminen on sujunut todella hyvin, eikä halua keskeyttää ole ollut. Mun mielestä oli tosi hyvä ja tärkeä asia, että kuunneltiin tässä lasta, eikä pakotettu.

Meidän esikoinen aloitti harrastamisen tanssitunneilla aikanaan 3-vuotiaana. Hän tykkäsi niistä hirveästi ja oli ihan messissä tunneilla. Tanssi-innostus vaihtui jossain vaiheessa kuitenkin enemmän siihen akrobatia- ja temppuiluinnostukseen ja vaihdettiin hänelle harrastukseksi sirkuskoulu tanssin sijaan. Hän seisoi jatkuvasti kotona käsillä ja harjoitteli siltoja ja takaperin kuperkeikkoja, joten oli selkeää mikä liikunta häntä kiinnosti.

Ensin hän kävi vähän pienemmässä sirkuskoulussa yhden kauden, mutta vaihdettiin sieltä isompaan sirkuskouluun heti kun paikka vapautui. Siellä pienemmässä sirkuskoulussa oli ainakin näin vanhemman silmiin mun mielestä sellainen hieman hurja kuri ja arvostelu, jollaiseen en ennen ollut (varsinkaan pienten lasten) harrastuksissa törmännyt.  Tuolla isommassa sirkuskoulussa sen sijaan on ihan mieletön ja kannustava meininki ja ollaan oltu todella tyytyväisiä jo pitkään. Vuoden jälkeen esikoinen pääsi edistyneempien ryhmään, joka harjoittelee nyt kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Mä tykkään tässä nykyisessä sirkuskoulussa siitä, että siellä pyritään kyllä koko ajan kehittymään ja löytämään ne jokaisen omat vahvuudet, mutta ei ole vertailua eikä arvostelua.

Tänä syksynä meidän esikoinen kävi ensimmäistä kertaa kokeilemassa laulamista laulutunnilla. Hän ihastui siihen aivan täysillä ja vaikka harrastuskalenterissa oli jo kaksi harrastuskertaa, päädyttiin perusteellisen harkinnan jälkeen siihen, että otetaan vielä kolmas harrastuskerta tähän cocktailiin. Hän aloittaakin siis ensi viikolla säännölliset laulutunnit sirkuskoulun lisäksi.

Meidän keskimmäinen harrastaa luistelua kerran viikossa ja hän tykkää siitä hirveästi. Hän aloitti uuden luisteluharrastuksen viime keväänä, mutta kausi jäi silloin käden murtuman vuoksi kesken ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Tällä viikolla hän palaa rakkaan harrastuksen pariin, mitä hän on odottanutkin jo kauan. Jos luistelu vie mennessään, harjoituskertoja voi tulla sen myötä viikkoon lisää. Jos ei, niin sitten hän saa kokeilla jotain muuta. Meillä on myös sovittu, että toisen harrastuksen voi saada kouluikäisenä halutessaan, mutta ennen kouluikää pidetään vain yksi harrastus viikossa. Eli harrastuskuviot voivat näyttää hänen osalta vuoden päästä tosi eriltä kuin nyt, mikäli hän itse niin toivoo.

Meidän 2,5-vuotiaalla kuopuksella ei ole vielä omaa harrastusta säännöllisesti, mutta hän nauttii kovasti perheen yhteisistä uintireissuista. Hän kävi viime keväänä myös kaksi kertaa kokeilemassa luistelua luistelukoulussa, koska oli itse siitä todella kiinnostunut ja koska se kokeilu onnistui hyvin samalla, kun vietiin isompikin sisarus luistelemaan. Hän ei silloin vielä kuitenkaan halunnut luistella vieraan aikuisen kanssa ekan kerran jälkeen, vaan olisi ennemmin halunnut äidin tai isin siihen mukaan (eikä vaan katsomoon katsomaan). Päätettiin suosiolla odottaa taaperon harrastusten kanssa vielä ensi kevääseen, jolloin hän täyttää kolme vuotta. Katsotaan mikä harrastus häntä silloin kiinnostaa ja edetään sen mukaan sitten. Pakko ei ole vielä silloinkaan alkaa harrastaa mitään, jos ei halua.

Paljonko lasten harrastukset maksaa?

Sirkuskoulu maksaa n. 500€/ puoli vuotta, kun kertoja on kaksi viikossa. Yksityislaulutunnit maksavat koko syksyltä 650 euroa (puoli tuntia kerran viikossa), mutta otetaan alkuun viisi kertaa pakettina ja jatketaan sitten jos (kun) lapsi haluaa, jolloin hinta on (vain) 10 euroa kalliimpi kuin koko syksyn kerralla ostamalla. Haluttiin jättää se optio, että jos kolme harrastuskertaa viikossa on liikaa, yhden voi tiputtaa pois. Luistelukoulu maksaa syksyltä 140€ (kun kertoja on yksi viikossa) ja sen lisäksi luistimet maksoivat hieman päälle 100 euroa ja luistelupuku n. 80 euroa.

Tällä hetkellä me päästään vielä huomattavasti edullisemmin harrastusten kanssa, kuin vaikka sitten, kun lapset ovat kaikki kouluikäisiä. Meidän lasten harrastukset on varusteiltaan myös ainakin tällä hetkellä suhteellisen edullisia. Katsotaan mikä on tilanne sitten, jos joku alkaa harrastaa kilpatasolla tai ihastuu esimerkiksi ratsastukseen tai jääkiekkoon. Harppaus leikki- ja kouluikäisten harrastusten hinnoissa kertojen kasvaessa on kyllä suuri, mutta olihan se ihan tiedossa, että ei useampi kerta viikossa tule siihen päälle ilmaiseksi.

Meille harrastusten suhteen tärkeintä on ehdottomasti tukea lapsen omia kiinnostuksen kohteita. Me ei tulla koskaan pakottamaan meidän lapsia harrastamaan mitään, mikä ei heitä itseä kiinnosta. Halu harrastaa lähtee meillä kotona aina lapsista itsestään. Ollaan juteltu paljon erilaisista harrastusmahdollisuuksista ja lapset tietävät noin suunnilleen, millaisia kaikkia erilaisia harrastusvaihtoehtoja heidän ikäisille on olemassa. Tai ainakin isommat tietää. Niistä he saavat valita oman mielensä mukaan, mitä haluavat tehdä.

Aina jos lapsi on innostunut uudesta harrastuksesta ja tullut kertomaan siitä meille vanhemmille, ollaan tuettu ja kannustettu. Sitten ollaan yhdessä mietitty milloin ja miten lapsi voisi sitä harrastaa. Esimerkiksi meidän 6v kiinnostui luistelusta viime syksynä ehkä syys-lokakuussa (sen jälkeen kun kaikki ryhmät olivat jo täynnä) ja juteltiin yhdessä, että mikäli hän on siitä vielä myöhemminkin kiinnostunut, voin ilmoittaa hänet kevääksi tunneille, kun ilmoittautumiset avautuvat jälleen. Hän jaksoi odottaa kärsivällisesti ja oli ihan yhtä innoissaan vielä keväällä, kun pääsi sitten tunneille mukaan.

Meille on tärkeää myös se, että lapsi ei uuvu harrastusten myötä. Joskus kivatkin asiat voi uuvuttaa, jos niitä on liikaa. Lapsen arjessa pitää olla tarpeeksi aikaa koululle, läksyille, ruualle, nukkumiselle, perheen yhdessäololle, kavereille ja harrastuksille, mutta ehdottomasti myös vapaalle leikille ja olemiselle ja sille, että välillä olisi jopa tylsää. Siksi kuulostellaan tosi herkällä korvalla lasten fiiliksiä harrastuksiin lähtemisestä ihan joka viikko.

Mitä teidän lapset harrastavat? Kuinka paljon käytätte lasten harrastuksiin rahaa? Mitä olette itse harrastaneet lapsena tai nuorena? Kuinka paljon teillä kuluu viikossa aikaa lasten harrastuksiin?


29 Responses to “Lasten harrastukset syksyllä 2019”

  1. Avatar Mymmyryy sanoo:

    Meillä lapset 4- ja 6- vuotiaat ei harrasta mitään säännöllistä. Kaikki harrastukset täällä ovat viikolla joten ei olisi edes mahdollista päästä miehen vuorotyön ja oman autottomuuden takia.

    Mutta ei meillä kyllä olisi ikinä varaa tuollaisia summia maksaakaan 😟 lasten harrastukset ovat monille aivan liian kalliita.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi harmi, että logistiikkapuoli estää harrastamisen.. No mutta onneksi sitä ehtii hyvin harrastaa myöhemminkin vielä ja usein lapselle riittää hyvin just perheen yhteiset tekemiset vaikka viikonloppuisin. Lasten harrastukset kyllä osaa olla tosi kalliitakin, vaikka onneksi onhan niitä myös edullisiakin, varsinkin jos harrastaa ihan vaan vaikka kerran viikossa. Mutta muakin ihan hirvittää ajatella paljonko menee sitten rahaa, jos vaikka kolme lasta harrastaa kilpatasolla jotain välineharrastusta kuten jääkiekkoa, siihen verrattuna nämä meidän nykyiset kustannukset on vielä tosi paljon pienemmät.

  2. Tuo sirkuskoulu kuulostaa niin kivalta :)! Meillä esikoinen harrasti ihan vain liikuntakerhoa joka hänen toiveesta lopetettiin kun ei kokenut sitä kivaksi. Olisi halunnut esim.kiipeillä eikä vaan leikkiä hippaleikkejä. Ensi viikolla alkaa kiipeilyharrastus ensimmäisen kerran ja uskon ja toivon, että se on 6veen mieleen :). Kurssi on 180e. Taapero ei harrasta vielä mitään

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Sirkuskoulu on kyllä tosi kiva, oon ollut monta kertaa seuraamassa tunteja. <3 Ja hei meidän lapset käy kans Oton kanssa kiipeilemässä (boulderointia) pari kertaa kuussa, siitä he tykkäävät aivan älyttömän paljon! Toivottavasti uusi harrastus on teidän esikoiselle mieleinen :)

  3. Avatar Ee sanoo:

    Kiva kuulla että ootte onnistuneet vanhempina tuossakin asiassa niin hienosti! :)
    Halusin vielä tulla sanoon tai muistuttaan, et jos jollain tuli alemmuuskompleksi tätä lukiessa, jos ei vaikka oo varaa antaa lasten harrastaa sitä mitä haluaisi tai muuten mahdollista tukea kaikin mahdollisin tavoin, niin älkää huoliko, ilman harrastuksiakin on aivan yhtä hyvä! :) ja myös on onneksi tarjolla ilmaisia tai edullisia vaihtoehtoja yhteiseksi tai omaksi tekemiseksi! Meillä vähän eri arvopohjakin tuossa asiassa ollut lapsena ja jatkuu omillekin lapsille, että ei tarvitse olla mitään tavoitteellista harrastusta, että riittää aivan hyvin perus ulkoilu, kavereiden kanssa touhuuminen ja mitä nyt sitten ikinä keksiikään annetuissa puitteissa ja ilmatteeks! Me käytiin nappuloina ratsastamassa naapurustossa ilmasiks hoitoapua vastaan ja mentiin kyläkoulun ulkojäille niillä kamoilla mitä oli, leikittiin pelattiin pyöräiltiin jne :) ps. Tämä ei ole mitään vastaan Iinan kirjoittamista vaan vain jatkoin vähän eri sanoin, mitä Iina hieman ehkä tekstissä sivusikin, että mahdollisuuksien mukaan, mutta tuli vaan olo, että joku ehkä saattaa kokea harmitusta jos ei pysty tarjoamaan samaa omilleen!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon kauniista sanoista ja kommentista! :) Tosi hyviä ajatuksia. Mulla siis itselläni on läpi elämän ollut maksimissaan yksi harrastus kerrallaan ja se oli vuorotellen tanssi ja taidekoulu. Mulla oli harrastus aina kerran viikossa, enkä harrastanut koskaan tavoitteellisesti. Meillä ei nytkään lapset harrasta tavoitteellisesti, mutta tuen sitä täydestä sydämestäni jos joskus haluavat niin tehdä. Otto taas on harrastanut alppihiihtoa SM-tasolla ja viettänyt tyyliin koko elämänsä treeneissä ja kilpailuissa monen vuoden ajan (siihen päälle oli myös karate), niin ollaan kummatkin lähestytty tätä omista lähtökohdistamme. Todellakin jokainen lähestyy aihetta mahdollisuuksien ja omien toiveiden mukaan, sulla tuli kivoja ideoita tuossa, mitä te olette tehneet.

  4. Avatar Taija sanoo:

    Meidän 2-luokkalainen ratsastaa ja käy freegym-tunneilla, molemmat kerran viikossa.

  5. Avatar Lucky sanoo:

    Sirkus kuulostaa mahtavalta!
    Meillä esikoinen harrastaa kiekkoa 3krt viikossa ja nyt on käynyt pari kertaa kokeilemassa painia. Vielä ei olla tehty päätöstä jatkaako painia, vaikka hyvin nyt näyttää jaksavankin. Vähän mietin onko liikaa mutta en halunnut heti torpata innostusta, varsinkin kun on aina sanottu että saa kokeilla jos haluaa. Näiden kustannukset on mielestäni maltilliset, n. 70e/kk on kausimaksu, varusteita ei onneksi tarvi ostaa joka kuukausi ja pienellä junnulla käytettynä ostettu toimii hyvin 😊
    Keskimmäinen käy muskarissa ja luistelukoulussa, molemmat kerran viikossa. Muskari maksaa n. 100€/lukuvuosi, luistelukoulu on ilmainen.
    Kuopuksella ei vielä ole omia juttuja, monesti pääsee veljien harrastusten ajaksi juoksemaan hallin käytävillä mikä tuntuu vielä riittävän 😉 Itse lapsena sain kokeilla haluamiani lajeja, ja sieltä löytyikin monta mitä jatkoin pitkään, sittemmin jotenkin elämä on vienyt eikä mitään vakituista ole 🤪🙂

  6. Avatar Krista sanoo:

    Meillä on eskarilainen ja kolme vuotias. Kolme vuotias ei toistaiseksi harrasta mitään, vähän olen alkanut hänelle miettimään jotain jumppaa/tanssia ym. Ehkä ensi keväänä tai ensi syksynä sitten.

    Eskarilainen aloitti futisleikkiksen 4-vuotiaana, ja kävi siellä muistaakseni 3 kertaa kunnes ei enää halunnut. Meillä alkoi futisleikkis tosi huonoilla säillä, oli ihan jäätävä tuuli ja siitä tuli hänelle vahva fiilis ettei halua kentälle enää. Sitten hän aloitti päiväkodissa ja pidettiin tarkoituksella harrastusvapaa syksy, keskityttiin uuteen arkeen. Tämän vuoden tammikuussa hän aloitti luistelukoulussa ja siihen sisältyvässä jumpassa, tästä tykkäsi mutta ei halunnut jatkaa nyt syksyllä. Huomenna hän aloittaa liikuntaleikkikoulun jossa käydään eri liikuntamuotoja läpi.

  7. Avatar SiruH sanoo:

    Niin ihanan tervejärkiseltä kuulostaa teidän perheen touhut tässäkin asiassa! Oon itse musiikkipedagogi ja opetan pianonsoittoa ja muskariryhmiä, ja vaikka paasaankin monessa kohtaa musiikin harrastamisen eduista, totuus kuitenkin on, et harrastuksia enemmänkin lapset tarvitsevat tyhjää aikaa ja joutilaisuutta lähimpiensä kanssa. Mun omat muksut on harrastaneet äärestä laitaan, ja ovat saaneet kokeilla ihan mitä ovat halunneet, mut yksi on ollut kummallekin ihan oma lukunsa; ratsastus. Esikoinen aloitti omasta toiveestaan nelivuotiaana, ja valmistui viime keväänä ammattiin hevosalalta Kuopus on 10v, ja ratsastaa kolmatta syksyä. Ainoa harrastus, johon kumpikin on ihan aina, joka kerta halunnut lähteä innokkaasti, ja jos on esim. sairastumisen vuoksi joutunut jäämään tunnilta pois, on suru ollut suuri. Mä oon tosi onnellinen siitä, että kumpikin on löytänyt oman juttunsa, vaikka itse en ratsastamisesta ymmärrä edelleenkään kovin paljoa. Täällä meilläpäin rarsastustunnit maksavat 34€/60 min ryhmätunti, mutta esikoisen aloittaessa noin 15 vuotta sitten hintataso oli toki toinen. Varusteisiin menee yllättävänkin vähän rahaa, kun esim. kypärää ja turvaliiviä ei tarvitse uusia edes vuosittain, toisaalta housuja menee vuodessa ehkä kolmet, kenkiä kahdet ainakin, plus muu pienempi varustus. Vakuutuksen saa ratsastusseuran jäsenenä hyvin edullisesti. En ole viitsinyt lasea, paljonko näihin vuosien varrella on mennyt, saati montako tuntia on tullut maneesin reunalla vietettyä. Nautin hirveästi siitä, et yksinhuoltajana olen kuitenkin kyennyt tämänkin ihanuuden heille tarjoamaan.

    • Avatar Hanna sanoo:

      Siis miten on mahdollista tarvita kolmet ratsastushousut vuodessa? Halpoja hanskoja kyllä menee, mutta kyllähän housut kestää kasvavalla nuorellakin vuosia. Etelä-Suomessa mitään talviratsastushousuja ei koskaan oijeastaan ole tarvinnut.

      • Avatar SiruH sanoo:

        Ihan kätevästi täällä Oulun korkeudella on kasvuiässä mennyt kolmet vuodessa. 😊 Keväällä kun on talvikauden jälkeen ostanut uudet pöksyt edellissyksyn lyhyiksi käyneiden tilalle, ja niillä ratsittu menemään kesä, sitten pakkasten koittaessa näillä leveyksillä on ostettu talviratsihousut, koska pakkasraja on ratsastustunneilla -20 astetta, eikä vaikkapa 18 pakkasasteen keleissä perusbyysilla enää mennä. Näiden lisäksi on ollut yleensä käytössä yhdet kosteudenpitävät ratsipöksyt, koska käyvät myös maastoratsastuksissa lähes kelillä kuin kelillä, ja niillä perushousuilla kastuu sadekuuron yllättäessä läpimäräksi. Toki, jos käy vain viikkotunnilla maneesissa ja asuu sen verran etelässä, ettei pakkasvarusteita tarvitse, varmasti yksillä pärjää mainiosti. Mun molemmat tyttäret ovat myös venyneet jo varhain tosi pitkiksi, joten kasvuaikana nämä sai uusia vuosittain. Siitäpä ne. 😊

  8. Avatar Minna sanoo:

    Meillä 9 vuotias käy kerran viikossa Gymillä parkourissa ja liikuntakerhossa, jossa saa omien halujen mukaan 1-3 kertaa vikkossa. Lisäksi koulussa on kerran viikkoon Wau kerho. Näistä tuo Wau kerho on maksuton, muut sitten maksaa enemmän.
    7 vuotias käy koulussa salibandykerhossa ja kerran viikossa extreme puiston kurssilla. Lisäksi nyt halusi mennä kirkon järjestämään leivontakerhoon. Näistä tuo kirkon kerho maksaa 20€ syksyltä ja salibandykin mielestäni suht kohtuuhintainen 199 € koko syys ja kevät lukuvuoden.
    4 -vuotiaalla ei vielä mitään harrastusta, katsotaan vielä ensi vuoteen mikä olisi sopiva.
    Lasten harrastuksiin saa kyllä laitettua paljon rahaa, mutta onneksi on myös löydetty nämä muutamat edullisemmat vaihtoehdot. Ja koulussa järjestettävät kerhot myös superkätevät, kun on koulupäivän päätteeksi.

  9. Avatar Heidi Litmanen sanoo:

    Poika on kohta kuusi. Kesäisin on yleisurheilu ja talvisin arkkitehtuurikoulu. Tytär kaksi ja käy Muskarissa joka järjestetään päiväkodissa. Poika on koittanut myös tiedekerhoa, josta piti paljon. Ja jalkapalloa, josta ei niinkään innostunut ja jätettiin se noin 8 kertaan. Harrastuksiin menee yhteensä n. Tonni vuodessa.

  10. Avatar N sanoo:

    Meillä 9v. esikoinen harrastaa uimahyppyjä, käy nyt neljä kertaa viikossa. Onhan se paljon, mutta niin kauan kuin lapsi itse tuntuu nauttivan ja jaksavan, annan harrastaa. Harrastusmaksut tuossakin lajissa ihan hirvittävät, vajaa 200€/kk + kisat ja kisamatkat päälle, eikä millään olis kyllä rahaa niitä maksaa. Mut jotenkin kun se on lapselle niin tärkeä ja rakas juttu, ei vaan ole sydäntä sanoa ei. Niin, ja kuopus kovasti lähtemässä mukaan samaan harrastukseen.

  11. Avatar Ofelia sanoo:

    12-vuotias pelaa futista ja säbää, chirkku oli pakko jättää nyt pois. Aiemmin mukana oli myös ratsastus.

    Treenaa sen minkä jaksaa. Maksut vuodessa yhteensä vajaat kaksi tonnia plus kisamatkat, leirit ja varusteet. Onneksi varusteet suht edullisia. Ja ei-kilpailullista toimintaa pääosin.

    15-vuotias ei nyt harrasta mitään, salia harkitsee mutta ihan lähellä ei ole kuin K18-paikkoja

  12. Avatar Elina sanoo:

    Täälläkin syksy harrastusten osalta polkaistu käyntiin. Esikoinen käy kerran viikossa futiksessa ja keskimmäinen kerran viikossa tanssimassa. Lapset 5 ja 3v. Tanssi maksaa 180 euroa kausi ja futis 150 kausi. Molemmat nauttivat omistaan paljon, itse ovat valinneet. Yksi kertaa viikossa on meillä sopiva määrä. Kyllä nuo hinnat kirpaisee, kovin kalliita tuntuu nykyään osa olevan. Kuopus 1v ei harrasta vielä mitään. Yhdessä käydään koko perhe uimassa. Talvisin hiihtämässä ja luistelemassa. Itse olen nuorena harrastanut joukkuevoimistelua.

  13. Avatar Ss sanoo:

    Harrastin lapsena alle kouluikäisenä jumppaa ja välillä uimakoulua/sukellusta. Asuimme heppatallejen lähellä, joten sitä kokeilin muutaman kurssin verran jossain vaiheessa hieman allekouluikäisenä/ekalla, mutta jostain syystä heppainnostus ei iskenyt…

    Alakoulun ajan harrastin sirkuskoulua ja muistaakseni tokalla aloitin käsityökoulun joka jatkui ylä-asteelle asti. Hetkittäin muistan käyneeni koulun kerhoissa, ainakin 4h kerhossa ja kuviskerhossa. Meidän perheessä kannustettiin siihen, että olisi hyvä olla kerran viikossa jotain liikunnalista harrastusta.

  14. Avatar Ss sanoo:

    Se piti vielä sanoa että kivalta kuulostaa teidän harrastukset ja ihanaa että meette niissä lastentahtisesti. Mielestäni harrastusten ei pidä olla pakkopullaa vaikka mun mielestä on hyvä opetella hieman sitoutuneisuutta jo lapsena koska sitä tarvii kokoajan kasvaessa. Ei voi aloittaa kokoajan uusia kalliita harrastuksia joissa ei jaksa käydä alkuinnostuksen jälkeen edes vaikka maksettua aikaa/lukukautta.

    Huh hu mitä nykyään moni harrastus maksaa etenkin isoissa kaupungeissa. Esim ratkastuksesta tai soittotunneista voi jo joutua pulittamaan sievoisen tuntimaksun. Puhumattakaan esim jääkiekosta tai muusta joukkue/kilpalejeista. Toivottavasti esim koulut tarjoavat edelleen monipuolisia kerhoja joihin mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua. Tai kansalaisopistot kohtuu hintaisia kursseja/harrastusmahdollisuuksia eri ikäisille…

    Se on minusta harmi että monesti korostetaan että harrastus on jotain ohjattua harrastusta. Yhtäläilla minun mielestä harrastaminen voi olla vaikka säännöllistä uimahallissa uintia, yleisöluistelussa luistelua, lukemista tai geokätköilyä.

  15. Avatar Emma sanoo:

    Meidän 1v8kk harrastaa kerran viikossa muskaria ja se on hänelle rakas harrastus. Koko kesätauon hän sanoi ”laulupaikka”, ”kiinni”, kun mentiin muskarin ohi. Oli kyllä suuri riemu hänelle kun pääsi taas muskariin! Veikkaan että joku musiikkiharrastus yritetään pitää hänellä, toki pakkottamaan ei aleta!

  16. Avatar Tanja sanoo:

    Yli 13-vuotiaat pääsee meidän kaupungissa maksutta moneen harrastukseen; sali, uinti, bingis, kiipeily, jumppa, itsepuolustus, kailaus… mitähän kaikkea onkaan. Meillä yläkouluikäiset käy noissa.

    Alakouluikäisistä toinen on kilpatason jousiampuja ja hänellä on suuret tavoitteet. On nyt 4v ampunut alle 11v sarjassa ja tänä vuonna sm-hopeaa sekä koko kauden cup-yhteistuloksissa hopeaa.
    Nyt on toinen jousi menossa, hinta noin 500€ ja sillä on ammuttu 1,5v jo ja vielä menee sen pari vuotta. Nuolia ostetaan tarpeen mukaan lisää.
    Kisamaksuihin, matkoihin ja leireihin menee vuodessa n. 1000€. Vuosimaksu hallille 60€ ja erillistä harjoitusmaksua ei ole. Hallin avaimet on itsellä joten sinne voi mennä kun parhaiten omaan aikatauluun sopii :) tähän kuuluu osana/ohessa sitten kaikenlainen liikkuminen sekä kehonhuolto.
    Kotona on siirrettävä taustapakka johon ampuu usein kotonakin ja se maksoi noin 150€. Sponsorirahaa saa yrityksiltä muutamia satoja vuodessa.

    8v käy kaupungin liikkaryhmässä 2x viikossa ja hinta oli 50€ koko syksyn. 1x uintia ja 1x salijumppaa/ulkoliikuntaa.

    Lisäksi pelaavat joka päivä nuokkarilla pingistä ja kavereitten kans kesät jalkkista tai säbää pihalla ja talvisin lätkää. Ihana kun naapuritaloista saa porukan kasaan ikähaitarilla 5-70v ❤

    Harmittavan äkkiä monissa lajeissa mennään tavoutteelliseen kilpaurheiluun ja esim lasten ”höntsäjoukkueita” ei juurikaan löydy. Kaikki eivät halua kilpailla. Esim koris, uinti ja tanssi on tämän vuoksi loppuneet koska olisi pitänyt sitoutua kilpailemaan ja lapset eivät ole halunneet.

  17. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä harrastetaan partiota, niin maalla kuin merelläkin. Kustannukset ovat maltillisia ja arvomaailma omiemme mukainen. Vastuuta saa jo nuorena ja nuoriin luotetaan aktiivisina toimijoina. Myös harrastuksen kansainvälisyys ja yhteisvastuullisuus miellyttävät. Esimerkiksi kansainvälisillämleireillä rikkaampien maiden partiolaisilla on korkeampi leirimaksu kuin käyhempien maiden lapsilla, toisaalta myös ihan kotimaassa yhteisvastuullisesti autetaan myös heikommassa taloustilanteessa olevien osallisuutta tukemalla leirimaksuja ja vapauttamalla kaudimaksuista.
    Partio ei harrastuksena perustu lahjakkuuteen tai kilpailemiseen (vaikka partiotaidoista toki pääsee halutessaan kilpailemaan myös), vaan yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Se on mielestäni hienoa.

  18. Avatar Tipu sanoo:

    Meilläkin on kolme lasta ja tutulta kuulosta harrastusrumba! ”Parhaimpina” iltoina on kaikilla joku harrastus plus siihen sitten omat vielä päälle. Yksi päivä viikossa on sellainen ettei kenelläkään ole mitään ohjattua harrastusta. Eikä me olla oltu edes mitenkään aktiivisia tämän harrastusasian kanssa, mutta viimeistään koulussa alkaa kiinnostaa mitä muutkin tekee. Onneksi täällä Oulussa on helppo liikkua ihan koko kaupungin alueella, matka on max. puoli tuntia oli harrastus missä päin vaan.

    Myös meidän lapset, etenkin vanhin on ehtinyt vaihtaa harrastuksia monta kertaa. Me ollaan ehkä oltu vähän tiukempia siinä että jos on maksettu niin pitää sitten käydä, mutta ne keskustelut on käyty aina jo ennen sitovaa ilmoittautumista niin että lapsi sitten tietää että tätä se on nyt puoli vuotta sitten. Tietysti jos ei millään tykkää tai vaikka ohjaajan kanssa ei synkkaa niin eihän sitä voi pakottaakaan. Tosi hyvä on että useimmissa meidän kokeilemissa harrastuksissa saa käydä muutaman kerran tutustumassa niin siinä saa sitten jo ideaa onko oma juttu. Toinen hyvä tapa tutustua harrastukseen on kesäleirit joita eri lajit järjestävät. Jos siellä saa kipinän niin sitten voi syksyllä jatkaa ryhmässä. Onneksi meidän lasten harrastuksissa on juuri niitä höntsäryhmiä joissa tärkeintä on että kaikki saa pelata ja käyttäydytään siivosti;) Sen vakavammaksi ei toivottavasti menekään!

    Meidän keskimmäinen totesi itse viisaasti kun ekaluokka alkoi, että ehkä tänä vuonna vain yksi harrastus kun on tuo koulukin. Ihana, ja jätettiin vain partio sille vuodelle. Nyt kolmasluokkalaisenna harrastuksia on 3 ja pidän nyt vähän silmällä että jaksaako. Sellaista tasapainotteluahan se on, joskus lapsi haluaa itse kovasti mutta ei ehkä huomaa että saattaa koulunkäynnin kanssa käydä raskaaksi. Parempi kuitenkin niin päin kuin että vanhemmat painostavat vaikka halua ei olisi. Ja sitäkin tulee pohdittua että jos lapsi haluaa lopettaa, pitäisikö kannustaa kuitenkin jatkamaan että oppisi pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.

  19. Avatar Shu sanoo:

    Kiva kun teillä on lapset löytäneet hyvin juttuja mistä tykkäävät! Kovasti toivon samaa omille lapsilleni. Itellä ei oo koskaan ollu mitään harrastusta ja se harmittaa.. Meillä ongelmana on esikoisen (kohta 5v) fiilikset lähtemisen suhteen. Hän on varsin taitava motorisesti ja tykkää tosi monista jutuista, mutta se lähteminen sinne harrastukseen on vaikeaa. Sitten kun sinne pääsee, se viilettää siellä silmät hehkuen ja lopuksi kehuu kuinka kivaa oli. Mutta ensi viikolla on taas sama lähtemisen vaikeus edessä. Kaipa tässä nyt vähän katsellaan, jutellaan ja rohkaistaan vielä, mutta ei pakoteta jos jatkuu vaan.

    Itse olisin päässyt lapsena pianotunneille naapuriin, mutten uskaltanut, koska pelkäsin etten osaa heti ekalla tunnilla soittaa täydellisesti. :D Että enpä sitten mennyt enkä oppinut soittamaan.. Joten yritän nyt vähän enemmän rohkaista omaa lastani, että jos se on jännityksestä kiinni, niin jos siitä oppisi pääsemään yli? Kauhean vaikeaa kyllä tämä vanhemmuus, kun ei aina ole varma mikä on oikein..

    • Avatar Päivi sanoo:

      Halusin kirjoittaa ja rohkaista sinua kun tutulta kuulostaa. Olen itse sitä mieltä, että jos harrastamisen jälkeen on hyvä olo, harrastamista kannattaa jatkaa. Lähteminen on muutos ja ne ovat välillä joillekin vaikeita, mutta sitä on hyvä harjoitella. Että kovasti kannustaisin jatkamaan, vaikka vanhemman kontolle jääkin se ikävä lähtösäätö!

      Joskus vanhemman tukea vaan tarvitaan harrastuksissa enemmän. Se ei ole painostamista vaan apua vaikeiden asioiden opettelussa.

  20. Avatar krista sanoo:

    Täällä (kohta) 4 vuotias käy kerran viikossa uimassa. Ollaan jatkettu vauvauinnista perheuintiin ja nyt ensimmäistä kertaa tyttö käy alkeisuimakoulussa (ilman vanhempaa). Toiseksi harrastukseksi ollaan pohdittu tanssia tai sirkuskoulua tai muuta jossa pääsisi purkamaan energiaa, mutta arkiaikataulut ei vielä siihen jousta :)

    Mä itse sain nuorena kokeilla ”kaikkea” ja sen mallin haluan myös lapselleni. Saa vaihtaa ja kokeilla uutta, mut toivottavaa on harrastaa jotain.

  21. Avatar Liisa sanoo:

    Hyviä ajatuksia. Meillä on lähdetty siitä, että lapsi itse haluaa harrastukseen. No, muskari oli sellainen mihin mentiin vaan vanhemman aloitteesta alkuun. Esikoinen katsoi yhden muskarikauden poikavoittoista rumpuryhmää, josta tuli aina pojat iloisen näköisenä ulos. Sanoi, että tuonne tahdon ensi vuonna, koska näyttää kivalta. Ja poikien kanssa seuraavan kauden rummutteli, ryhmän ainoana tyttönä. Kokeili tanssia, josta piti. Halusi pitää ensimmäisen kouluvuoden ilman harrastuksia. Sanoi keskittyvänsä kouluun. Kovasti tahtoi telinevoimisteluun, mutta muutti mielensä, kun kuuli että harjoituksia olisi useita kertoja viikossa. Kokeili ratsastusta ja on nyt alkeiskurssilla 335e. Lisäksi aloitti acro jumpan 1 x vko 70e. Toivotaan, että jaksaa kaksi harrastusta koulun ohella.
    Kuopus kävi muskarissa. Perheliikunnassa käytiin yhdessä. Ja nyt toista kautta pelaa harrasteliigassa sählyä 1xvko, josta tykkää. 35e
    Ulkoiltu, retkeily, hiihdetty, luisteltu, pyöräilty , luettu, askarreltu sekä leivottu on kotona. Harrastukset on hyviä, mutta kohtuus kaikessa. Onneksi niitä löytyy monenlaisia. Eikä mielestäni lapsella pidä olla harrastusta, jos hän itse ei halua. Tyttären ratsastusharrastuksen hintaa vähän mietin. Että jos kovin innostuu lajista, niin ei ole halvimmasta päästä. Ja ymmärrän hyvin, ettei se voi ollakaan ilmaista. Tallin ja hevosten/ponien ylläpito ei ole ilmaista sekään. Hyvin opii vastuuta ja eläinten kanssa toimimista ja eläimen kunnioittamista, siinä suhteessa mainio harrastus. Harrastus kustannetaan mielummin, ja sitten ollaan valmiita esim. siihen ettei lomamatkoja tehdä. Lainaa en kuitenkaan ottaisi harrastuskustannuksia varten.

  22. Avatar Johku sanoo:

    Harrastukset puhuttaa paljonkin ja ystävien kanssakin jutellaan monesti.
    Se välillä mietityttää, kun joitain harrastuksia ei ole mahdollista harrastaa pelkästään, vaan nopeasti mennään kilpailemiseen ja harkkamäärät kasvaa.
    Meillä 12v tyttö harrastaa partiota, kilpauintia ja teatteria ja näiden kanssa yritetään pähkäillä mikä menee milloinkin ykkösenä, kun tulee päällekkäisyyksiä. Uintia on neljä kertaa viikossa, kahtena kertana kuivisharkat lisänä. Yhteensä 10h. Uinti on meidän lasten harrastuksista kallein ja kausi elo-touko on reilun 1000€ ja siihen sitten pari leiriä päälle n. 500€. Uimapukuja pitää välillä ostaa ja sitten on kaikkea oheisvälinettä esim. pullari, räpylät, lasit, lakki, seuravaatteet ja nämä tietysti nostavat vielä tuota muutamalla satasella.
    Partion kausimaksu on noin 80€ ja silloin tällöin ostetaan laadukkaampia retkeilyvaatteita, makuupussia, rinkkaa tms leireille/retkille. Partsassa tulee lisäkustannuksia leireistä ja retkistä, mutta ovat aika pieniä summia. Nyt kun tarpojakausi alkoi ovat menossa esim joulukuussa viikonloppureissulle Tukholmaan, joka tietysti kustantaa enemmän.
    Partiota on kerran viikossa.
    Teatteri on HALPA harrastus, kausimaksu 20€ ja siihen sitten joku oman teatterin nimellä varustettu vaate niin muuta ei mene. Teatteria on kaksi kertaa viikossa ja 2vk ennen ensi-iltaa harjoitellaan joka päivä noin 4h.
    Nämä kaikki tytön harrastukset on ihania ja ollaan molemmat mukana tarpeen mukaan, kisoissa, kahviossa, leirillä valvojana ym. Teatteriesityksien katsominen on aina jotain ihan erityistä, kyyneleet silmissä katsotaan sitä koko perhe, myös pikkuveli, ja ollaan niin ylpeitä, kun toinen on siihen puoli vuotta harjoitellut ja vihdoin saa loistaa.
    Pojalla 10v harrastuksina on jalkapallo ja salibandy. Jalkapalloa ja salibandya on molempia kolme kertaa viikossa ja yhdet harkat menee kokonaan päällekkäin. Silloin poika menee aina jalkapalloon, koska se on ollut hänen rakkautensa jo kauan. Jalkapallon kausimaksu on noin 400€ ja salibandyn noin 300€. Molempiin sitten tietysti väleitä ja turnausmaksuja vaihtelevasti. Salibandyssa joka vuosi on ollut Särkänniemicup, joka maksaa noin 150€ la-su (majoitus hotellissa) ja jalkapallossa Poricup, joka on pe-su ja maksaa kaikkineen noin 350€.
    Matsien seuraaminen on aina ihan parasta, jännittää itsekin niin poikien puolesta. Toisaalta se pettymys tappiosta tuo välillä kyyneleet silmiin itsellekin, kun poikien päät painuvat alas.
    Vaikka harrastuksia on monta ja ollaan niissä mukanakin jonkun verran niin se lapsen ilo ja onnistuminen on ihan parasta. Harrastukset antavat parhaimmillaan tosi paljon!

    Me emme ole kumpikaan harrastaneet aktiivisesti mitään, joten tämän opettelu on ollut meillekin ihan uutta.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.