Lasten harrastukset syksyllä 2019

04.09.2019

Meidän lasten harrastuksista on toivottu tosi paljon postausta ja tässä se nyt viimeinkin tulee. Harrastuksista onkin aiemmin jo ollut täällä juttua ihan siitä lähtien, kun lapset ovat 2,5-3-vuotiaana alkaneet harrastaa. Harrastukset ovat vaihdelleet paljon vuosien varrella ja lapset ovat saaneet kokeilla erilaisia juttuja aina oman kiinnostuksensa mukaan. Välillä lapsi on saanut olla harrastamattakin silloin, jos on tuntunut, että ei jaksa käydä harrastuksessa.

Me ollaan kerran tehty niin, että maksettiin koko kausi lapsen kovasti etukäteen toivomaa harrastusta, mutta lapsi kävi siellä vain ekat kolme kertaa. Niiden jälkeen hän totesi, ettei vaan enää halua tai jaksa mennä. Me päätettiin vanhempina, että se on ihan ok, koska hänestä todella tuntui siltä. Käytiin kyllä keskustelua siitä lapsen kanssa, että miksi hän ei halunnutkaan mennä ja miksi halusi jättää kesken. Mietittiin yhdessä, olisiko joku keino, joka saisi innostumaan harrastuksesta sen verran, että siellä haluaisi vielä käydä. Sellaista ei tuntunut löytyvän. Juteltiin myös siitä, että me maksettiin harrastuksesta, ja että nyt se raha menee ikään kuin hukkaan, kun kukaan ei käykään harrastamassa.

Sovittiin silloin yhdessä lapsen kanssa, että harrastusta ei ole tietenkään pakko jatkaa jos ei halua, mutta että näin ei voi toimia joka syksy tai kevät, jos/kun aloittaa uuden harrastuksen. Se toimi tosi hyvin. Me kuunneltiin lasta ja hänen mielipidettään ja toimittiin sen mukaan ja samalla hän ymmärsi, että harrastukset ovat arvokkaita, eikä niitä voi huvin vuoksi aloitella tuosta vaan kymmentä erilaista ja sitten jättää kesken. Puhuttiin avoimesti, mutta ei syyllistetty ollenkaan eikä yritetty väkisin taivutella takaisin harrastuksen pariin, kun kävi selväksi, että se ei ihan todella tunnukaan lapsesta omalta jutulta.

Sen jälkeen pidettiin sen kauden jälkeen vielä puolen vuoden tauko ilman kausimaksullista harrastusta ja lapsi kävi harrastamassa satunnaisesti aina lauantaisin sellaisilla drop-in -tunneilla. Se toimi tosi hyvin. Ei ollut paineita siitä, että on aina pakko mennä sinne, mutta sai mennä aina kun halusi ja jaksoi. Tästä on jo jonkin verran aikaa ja sen tauon jälkeen säännöllinen harrastaminen on sujunut todella hyvin, eikä halua keskeyttää ole ollut. Mun mielestä oli tosi hyvä ja tärkeä asia, että kuunneltiin tässä lasta, eikä pakotettu.

Meidän esikoinen aloitti harrastamisen tanssitunneilla aikanaan 3-vuotiaana. Hän tykkäsi niistä hirveästi ja oli ihan messissä tunneilla. Tanssi-innostus vaihtui jossain vaiheessa kuitenkin enemmän siihen akrobatia- ja temppuiluinnostukseen ja vaihdettiin hänelle harrastukseksi sirkuskoulu tanssin sijaan. Hän seisoi jatkuvasti kotona käsillä ja harjoitteli siltoja ja takaperin kuperkeikkoja, joten oli selkeää mikä liikunta häntä kiinnosti.

Ensin hän kävi vähän pienemmässä sirkuskoulussa yhden kauden, mutta vaihdettiin sieltä isompaan sirkuskouluun heti kun paikka vapautui. Siellä pienemmässä sirkuskoulussa oli ainakin näin vanhemman silmiin mun mielestä sellainen hieman hurja kuri ja arvostelu, jollaiseen en ennen ollut (varsinkaan pienten lasten) harrastuksissa törmännyt.  Tuolla isommassa sirkuskoulussa sen sijaan on ihan mieletön ja kannustava meininki ja ollaan oltu todella tyytyväisiä jo pitkään. Vuoden jälkeen esikoinen pääsi edistyneempien ryhmään, joka harjoittelee nyt kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Mä tykkään tässä nykyisessä sirkuskoulussa siitä, että siellä pyritään kyllä koko ajan kehittymään ja löytämään ne jokaisen omat vahvuudet, mutta ei ole vertailua eikä arvostelua.

Tänä syksynä meidän esikoinen kävi ensimmäistä kertaa kokeilemassa laulamista laulutunnilla. Hän ihastui siihen aivan täysillä ja vaikka harrastuskalenterissa oli jo kaksi harrastuskertaa, päädyttiin perusteellisen harkinnan jälkeen siihen, että otetaan vielä kolmas harrastuskerta tähän cocktailiin. Hän aloittaakin siis ensi viikolla säännölliset laulutunnit sirkuskoulun lisäksi.

Meidän keskimmäinen harrastaa luistelua kerran viikossa ja hän tykkää siitä hirveästi. Hän aloitti uuden luisteluharrastuksen viime keväänä, mutta kausi jäi silloin käden murtuman vuoksi kesken ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Tällä viikolla hän palaa rakkaan harrastuksen pariin, mitä hän on odottanutkin jo kauan. Jos luistelu vie mennessään, harjoituskertoja voi tulla sen myötä viikkoon lisää. Jos ei, niin sitten hän saa kokeilla jotain muuta. Meillä on myös sovittu, että toisen harrastuksen voi saada kouluikäisenä halutessaan, mutta ennen kouluikää pidetään vain yksi harrastus viikossa. Eli harrastuskuviot voivat näyttää hänen osalta vuoden päästä tosi eriltä kuin nyt, mikäli hän itse niin toivoo.

Meidän 2,5-vuotiaalla kuopuksella ei ole vielä omaa harrastusta säännöllisesti, mutta hän nauttii kovasti perheen yhteisistä uintireissuista. Hän kävi viime keväänä myös kaksi kertaa kokeilemassa luistelua luistelukoulussa, koska oli itse siitä todella kiinnostunut ja koska se kokeilu onnistui hyvin samalla, kun vietiin isompikin sisarus luistelemaan. Hän ei silloin vielä kuitenkaan halunnut luistella vieraan aikuisen kanssa ekan kerran jälkeen, vaan olisi ennemmin halunnut äidin tai isin siihen mukaan (eikä vaan katsomoon katsomaan). Päätettiin suosiolla odottaa taaperon harrastusten kanssa vielä ensi kevääseen, jolloin hän täyttää kolme vuotta. Katsotaan mikä harrastus häntä silloin kiinnostaa ja edetään sen mukaan sitten. Pakko ei ole vielä silloinkaan alkaa harrastaa mitään, jos ei halua.

Paljonko lasten harrastukset maksaa?

Sirkuskoulu maksaa n. 500€/ puoli vuotta, kun kertoja on kaksi viikossa. Yksityislaulutunnit maksavat koko syksyltä 650 euroa (puoli tuntia kerran viikossa), mutta otetaan alkuun viisi kertaa pakettina ja jatketaan sitten jos (kun) lapsi haluaa, jolloin hinta on (vain) 10 euroa kalliimpi kuin koko syksyn kerralla ostamalla. Haluttiin jättää se optio, että jos kolme harrastuskertaa viikossa on liikaa, yhden voi tiputtaa pois. Luistelukoulu maksaa syksyltä 140€ (kun kertoja on yksi viikossa) ja sen lisäksi luistimet maksoivat hieman päälle 100 euroa ja luistelupuku n. 80 euroa.

Tällä hetkellä me päästään vielä huomattavasti edullisemmin harrastusten kanssa, kuin vaikka sitten, kun lapset ovat kaikki kouluikäisiä. Meidän lasten harrastukset on varusteiltaan myös ainakin tällä hetkellä suhteellisen edullisia. Katsotaan mikä on tilanne sitten, jos joku alkaa harrastaa kilpatasolla tai ihastuu esimerkiksi ratsastukseen tai jääkiekkoon. Harppaus leikki- ja kouluikäisten harrastusten hinnoissa kertojen kasvaessa on kyllä suuri, mutta olihan se ihan tiedossa, että ei useampi kerta viikossa tule siihen päälle ilmaiseksi.

Meille harrastusten suhteen tärkeintä on ehdottomasti tukea lapsen omia kiinnostuksen kohteita. Me ei tulla koskaan pakottamaan meidän lapsia harrastamaan mitään, mikä ei heitä itseä kiinnosta. Halu harrastaa lähtee meillä kotona aina lapsista itsestään. Ollaan juteltu paljon erilaisista harrastusmahdollisuuksista ja lapset tietävät noin suunnilleen, millaisia kaikkia erilaisia harrastusvaihtoehtoja heidän ikäisille on olemassa. Tai ainakin isommat tietää. Niistä he saavat valita oman mielensä mukaan, mitä haluavat tehdä.

Aina jos lapsi on innostunut uudesta harrastuksesta ja tullut kertomaan siitä meille vanhemmille, ollaan tuettu ja kannustettu. Sitten ollaan yhdessä mietitty milloin ja miten lapsi voisi sitä harrastaa. Esimerkiksi meidän 6v kiinnostui luistelusta viime syksynä ehkä syys-lokakuussa (sen jälkeen kun kaikki ryhmät olivat jo täynnä) ja juteltiin yhdessä, että mikäli hän on siitä vielä myöhemminkin kiinnostunut, voin ilmoittaa hänet kevääksi tunneille, kun ilmoittautumiset avautuvat jälleen. Hän jaksoi odottaa kärsivällisesti ja oli ihan yhtä innoissaan vielä keväällä, kun pääsi sitten tunneille mukaan.

Meille on tärkeää myös se, että lapsi ei uuvu harrastusten myötä. Joskus kivatkin asiat voi uuvuttaa, jos niitä on liikaa. Lapsen arjessa pitää olla tarpeeksi aikaa koululle, läksyille, ruualle, nukkumiselle, perheen yhdessäololle, kavereille ja harrastuksille, mutta ehdottomasti myös vapaalle leikille ja olemiselle ja sille, että välillä olisi jopa tylsää. Siksi kuulostellaan tosi herkällä korvalla lasten fiiliksiä harrastuksiin lähtemisestä ihan joka viikko.

Mitä teidän lapset harrastavat? Kuinka paljon käytätte lasten harrastuksiin rahaa? Mitä olette itse harrastaneet lapsena tai nuorena? Kuinka paljon teillä kuluu viikossa aikaa lasten harrastuksiin?


Elokuun viimeinen

31.08.2016

Syksy on jo vähän täällä, vaikka tänään kauniissa aamuauringossa lapset olivatkin innoissaan takaisin tulleesta kesästä. Sukat ovat hiipineet takaisin jalkaan, baltsut vaihtuneet lenkkareihin ja nilkkureihin sadepäivinä, ja harrastukset ovat toisen mukulamme osalta jo alkaneet. Toinen odottelee vielä viikon ennen kuin hänen uusi sirkuskouluharrastuksensa alkaa ja siihen asti kannustaa aina pikkusiskoaan ennen jokaviikkoista balettituntia.

Kuopus valitsi baletin, hän ihasteli ja tarkkaili silmä kovana joka kerta tanssinäytöksissä ainoastaan perinteisiä samanlaisiin mekkoihin pukeutuneita ballerinoja, eikä kiinnittänyt mitään huomiota discoon, hiphopiin tai streetiin. Hänestäkin tulee kuulemma isona ballerina. Tyylistään hän ei tosin tingi balettitunneillakaan, vaan valitsi dramaattisen mustan balettipuvun itselleen klassisen vaaleanpunaisen sijaan, glitterillä höystettynä tietenkin. Hän harjoittelee liikkeitä kotonakin, eikä hymystä ole tuntien jälkeen tulla loppua. Hän suorastaan rakastaa klassista musiikkia, ja haluaa että laitan sitä spotifysta soimaan aina kun hän harjoittelee.

Esikoiselle ehdotin minä sirkuskoulua, hän kun on ollut kiinnostunut akrobatiasta jo pidemmän aikaa. Ensi viikolla alkavat tunnit pitävät sisällään akrobatian ja ilma-akrobatian alkeita, ja hän on aivan uskomattoman innoissaan tuntikuvauksesta ja omasta akrobatiapuvustaan. Toivottavasti hän tykkää sitten itse tunnistakin, ainakin näin mä voisin kuvitella kun siellä harjoitellaan kaikkia niitä asioita joita hän muuten harrastelee puistossa ja kotona ja päiväkodissa ihan yksin.

Mä olen iloinen että molemmat ovat löytäneet omia kiinnostuksenkohteita ja haluavat kokeilla uusia asioita. Pienenä on hyvin aikaa etsiä itseään ja kokeilla erilaisista harrastuksista, että mikä tuntuisi kaikkein omimmalta. Jos sitten haluaa alkaa jotain harrastaa tavoitteellisesti, on pohja kunnossa. Mun mielestä tärkeintä kuitenkin on että on joku ihan oma juttu josta tykkää ja josta voi olla ylpeä ja iloinen. Ei sillä väliä aikooko tosissaan harrastaa vai ei.

Kun tätä omaa vain yhden työn arkea on takana kuukausi, täytyy sanoa etten ole vuosiin ollut näin rentoutunut. Mäkin olen löytänyt uuden harrastuksen: olen aivan koukussa Master Chefiin jota en aiemmin ole katsonut. Se sopii hyvin iltaharrastukseksi kun on ollut päivän liikkeellä ja yrittää vältellä turhia harjoitussupistuksia. Oton kanssa sitä on hyvä katsoa ja suunnitella seuraavan viikon ruokalistaa. Ei me ihan mitään molekyyligastronomisia nestemäisiä gnoccheja täällä saada aikaiseksi, mutta inspiroidutaan kuitenkin kokeilemaan uudenlaisiakin juttuja kuten risottoa, jota meillä ei ennen ole usein ollut ruuaksi.

Juuri nyt on aika hyvä olla ja onnellinen mieli. Syksyksi on tiedossa paljon kivoja asioita mitä odottaa. Kaikkein eniten tässä odotellaan rakenneultraa tietenkin, joka on vasta kuukauden kuluttua. Mutta nopeasti sekin aika menee. Tästä on hyvä jatkaa iloisella mielellä syyskuuhun ja kohti mun ja esikoisen synttäreitä. Uskomatonta että takana on kohta neljäsosavuosisata elämää, ja äitiyttäkin puoli vuosikymmentä.

Mahtia alkavaa syyskuuta kaikille ja kiitos teille jokaiselle mielettömästä tsempistä ja palautteesta jota annatte <3