Koiran hoitajina – tuleeko meille oma koira?

18.12.2019

Meille tuli meidän ystävien koira hoitoon pariksi päiväksi (ja yöksi), kun ystävät muuttivat uuteen kotiin. 1-vuotias Elvis-koira on hurmaava suomenlapinkoira, joka viihtyi meillä tosi hyvin. Me ollaan tosi pitkään pohdittu koiran hankintaa aina välillä ja etenkin Otolla on ollut välillä kunnon koirakuume. Se on aina hetkittäin tarttunut mullekin. Mä olen pääosin kuitenkin toppuutellut ja sanonut, että katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin.

Ajateltiin molemmat, että tämä koiran hoitaminen on myös tosi hyvä kokeilu meille. Sitten tiedetään, miltä se oikeasti tuntuu kun se koira on siinä useamman päivän samalla kun arki pyörii. Toki mun äiti ja Armas on usein ollut meillä, mutta Armas on kuitenkin aina ensisijaisesti mun äidin vastuulla. Se ei ole siis ihan sama asia, vaikka me sitä ulkoilutetaankin välillä.

Nyt ihana Elvis-koira oli täysin meidän vastuulla muutaman päivän. Tämä oli 1-vuotiaan koiran ensimmäinen kerta pidemmästi hoidossa ja meillä meni Elviksen kanssa ihan loistavasti. Elvis on mahtavan tasapainoinen ja hyväkäytöksinen koira, joten hän päästi meidät todella helpolla. Söi hyvin, käyttäytyi ulkoillessa hyvin ja osasi myös levätä. Välillä intoutui leikkimään meidän kanssa ja välillä nukkui oikein rauhassa tai söi omaa luutaan. Elvis leikitti myös itse itseään, heitteli itselleen lelua ja palloa ja jahtasi niitä onnesta soikeana. Hän oli ihan messissä kaikissa meidän touhuissa joulukalenterin avaamisesta iltasatuun, ja yöksi rauhoittui hyvin nukkumaan.

Elvis oli oikeastaan koirana  juuri sellainen, kuin me omalta mahdolliselta koiralta toivottaisiin. Pärjäsi hyvin lasten kanssa, avoin ja iloinen ja aktiivinen koira, helppo turkki (karvaa ei irtoa jatkuvasti) ja tietysti hyvin käyttäytyvä ja mahdottoman söpö. Eli periaatteessa voisi kuvitella, että meidän koirakuume vain paheni 193847644%. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei käynytkään. Tämä kokeilu osoitti meille molemmille aikuisille sen, että on tosi hyvä, että meillä ei vielä ole koiraa, eikä koiraa kyllä meille ihan hetkeen vielä tulekaan. Hoitoon meille saa sen sijaan tulla koska tahansa pariksi päiväksi, mutta se pari päivää riittää toistaiseksi. Ja kerron nyt miksi.

Tämä viikko oli sinällään ”helppo” viikko, että mun työjuttujen kanssa on jo vähän kevyempi meno joulun lähestyessä, Otto on lomalla koulusta ja lapsilla ei ole enää harrastuksia, kun nekin ovat joulutauolla. Normaalisti meillä olisi siis kaikille arkipäiville enemmän menoja kuin nyt, joten siksi tämä ei antanut edes ihan todenmukaista kuvaa siitä, mitä arki logistisesti koiran kanssa voisi olla.

Koiran ulkoilutus onnistui päivällä tosi hyvin, eikä yhtään ärsyttänyt edes lähteä ulos vaikka satoi kaatamalla vettä. Olin iloinen, kun sain juoksulenkille kaverin, lenkkikin meni paljon nopeammin kun samalla höpötin Elvikselle. Ja hän juoksi kuin vanha tekijä. Oli ihanaa tehdä myös koko perheen kesken pitkä ja rauhallinen metsälenkki koiran kanssa. Aamullakin mä kiskoin vaan takin yökkäreiden päälle ja lähdin hyvällä fiiliksellä koiran kanssa ulos. Mun yllätykseksi aamulenkitkin oli siis ihan piece of cake. Mutta siis iltalenkki. Siinä vaiheessa kun lapset on nukkumassa, työhommat paketissa ja haluaisi vaan makoilla sohvalla, pitääkin vielä lähteä ulos. Otto hoiti iltalenkit molempina iltoina tällä kertaa, mutta mä peilasin niitä iltoja siihen, että mitä jos meillä olisi oma koira joka ilta.

Meille illat on sitä aikaa, joka antaa älyttömästi voimavaroja arkeen. Etenkin arkisin silloin rentoudutaan aikuisten kesken ja vaan ollaan. Aktiivisen koiran kanssa ei riitä myöhään illalla mikään vartin pissalenkki, vaan on tehtävä ihan kunnon lenkki. Parina hoitopäivänä se on täysin ok ja mukavaa, mutta mä voin vaan kuvitella, että tässä meidän arjessa joka ikinen päivä se olisi just nyt liikaa meille. Me tarvitaan sitä rauhallista ilta-aikaa ja sitä hetkeä päivässä, kun saa olla läsnä ihan vain itselleen ja toisilleen, eikä tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei halua. Joskus tulevaisuudessa mä luulen, että vaikka yhdessä koiran kanssa iltalenkille lähteminen voisi myös olla yksi niistä asioista, joka antaa voimavaroja arkeen, mutta tällä hetkellä se ei sitä olisi, koska me tykätään liikaa meidän illoista just näin.

Me halutaan ottaa koira meille sitten, kun meillä on 100% varmasti tarpeeksi aikaa ja energiaa olla koiralle läsnä ja antaa koiralle se kaikki mitä koira ansaitsee arjessa joka päivä.

Ihailen ihan valtavasti kaikkia, joilla pieni(ä) lapsi(a) ja koira ja jotka handlaavat sen kaiken hyvin. Meille tuntuu tällä hetkellä helpommalta valita se, että meille saa tulla hoitokoiria, mutta omaa koiraa harkitaan vasta sitten, kun lapset on reilusti isompia. Ehkä sitten kun lapset on vaikkapa kaikki kouluikäisiä tai teinejä, voisi olla hyvä aika pohdiskella tätä uudelleen. Tämä kokeilu antoi tosi hyvän päätöksen meille tälle jatkuvalle jahkailulle ja pähkäilylle, että otettaisiinko koira vai ei. Ei oteta, ei ainakaan nyt. Mutta Elvis on ihan huippu koira ja hän saa tulla meille milloin tahansa uudelleen yökylään <3

Onko siellä muita, jotka ovat pohdiskelleet koiran hankintaa viime aikoina? 


18 Responses to “Koiran hoitajina – tuleeko meille oma koira?”

  1. Avatar Minnis sanoo:

    Ihana Elvis❤️ mä en ennen ollut kovin eläinfani mutta mulla oli kaverin koira hoidossa kolme päivää ja yhden toisen kaverin kissa hoidossa 4kk!! R. A. K. A. S. T. U. I. N! Tiedän, että en tällähetkellä pysty olemaan koiran kanssa niin paljoa, en ehdi lenkittämään tms mut kissa!!! Mähän itkin ku 4kuukauden päätyttyä jouduin kissan palauttaa❤️ rakkaus syttyi heti, mutta silti vielä pohdin, oisko kissa mulle oikea❤️ vaikka rakastan kaikkia eläimiö nykyään, on silti mietittävä tarkkaan, pystyykö siihen sitoutua miltei 20 vuotta! Ja se suru joka joskus koittais 😭😭😭 mut joo, ehkä pidän lähelläni vain hoito kissat ja koirat ja oman aika on joskus, jos edes on ❤️

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Meillä oli aikuinen koira silloin, kun lapset syntyivät. Sen kanssa homma meni tietysti ihan rutiinilla, vaikka toki aikuinenkin koira teettää omat työnsä ja kulunsa.
    Kun tästä koirasta aika jätti, olivat lapset pieniä, enkä halunnut pentua kasvamaan siihen samaan läjään: mielestäni yksi ”kakara” kerrallaan on taloudessa aina riittävästi. Koiranpentu vaati nimittäin oman aikansa ja mielestäni muös niin isot lapset, että he ymmärtäbät koiran opetyamisesta, kasvattamisesta ja säännöistä ainakin ne välttämättömimmät. Väärin kasvatettu ja tmmärretty koira kun on helposti ihan oikeasti vaarallinen.

    Niinpä me oltiin monta vuotta juurikin se perhe, jonka luona kävivät hoidossa useammat tutut koirat. Se sopi oikeastaan ihan hyvin, vaikka toki lapset aina kaipasivat sitä omaakin koiraa.

    Sellainen oma hankittiinkin sitten, kun kuopuskin oli jo koululainen.
    Oikeaa hetkeä ei varmastk koskaan tulekaan, mutta onneksi odotimme.

  3. Avatar N sanoo:

    No kyllä!! Meillä lapset 9v. ja 4v., ja isompi om kinunut koiraa niin kauan kuin muistan. Jatkuvasti. Pienempi yhtynyt siihen myös. Itse rakastan koiria ja mies tykkää myös ja välillä sanookin, että pitäiskö meidän ottaa koira…

    Mutta mä olen aika samoilla linjoilla kuin sinä, en halua, että siitä koirasta tulisi mikään taakka. Se ei olisi oikein koirallekaan. Ollaan puhuttu, että sitten, kun lapset ovat sen ikäisiä, että voivat jäädä iltaisin ja aamuisin (tarvittaessa) yksin kotiin, kun itse käyttää koiran ulkona, niin sitten on sen aika. Eli, sanottaisko parin vuoden päästä. Sitä ennen mekin mielellään hoidetaan toisten koiria. :)

  4. Avatar SiruH sanoo:

    No olipas ihanaa, että saatoitte testata koiran sopivuutta teidän elämäntilanteeseen! Meillä oli muutama vuosi sitten samantyyppinen tilanne, lisämausteena vielä mun allergia. Lupauduttiin hoitoperheeksi ystävien borderterrierille, ja aattelin, et antihistamiineilla selviän päivän ja parikin. Yllättäen mä en saanutkaan mitään allergiaoireita, ja ihan vähän aikaa sen jälkeen kuulin samanrotuisesta, uutta kotia elämäntilanteen muutoksen takia etsivästä, lapsiin tottuneesta kivasta borderipojasta. Ihan vain lähdettiin katsomaan, ja tultiinkin kotiin sitten Bobi- niminen karvanaama mukana. Hän on nyt ollut meidän rakas perheenjäsen viitisen vuotta. Heppu täynnä pyyteetöntä rakkautta. Ihan hirmu kivaa, jos voitte välillä toimia hoitokotina tälle vierailutyypille tekin. Lemmikin kanssa touhuaminen on myös lapsille hirmu antoisaa ja opettavaistakin. 🙂

  5. Avatar Emma sanoo:

    Koira vaatii toki paljon aikaa, huomiota ja muita resursseja, ja sen takia sen ottamista täytyykin harkita ja punnita aina järjellä, eikä tunteella. Hienoa että oikeasti maltatte mielenne vaikka kuinka olisikin koirakuume, ja kykenette ajattelemaan tilannettanne realistisesti. Älkää kuitenkaan liiaksi pelätkö niitä iltalenkkejä, sen oman koiran voi opettaa elämään sen oman perheen aikataulujen ja tottumusten mukaan. Aktiivisenkaan koiran iltapissatuslenkin ei tarvitse olla mikään hikilenkki ellei sitä ole siihen opetettu. Meillä on jokainen koira (ollut yhteensä neljä kappaletta) hienosti oppinut siihen että kerran päivässä vedetään pitkä lenkki ja puretaan silloin sitä energiaa, ja illalla ennen nukkumaan menoa ulkoilun idea on tosiaan vaan käydä tarpeilla ennen yötä. Ollaan 10-15min iltaisin ulkona ja se riittää kun energiat on purettu jo päivällä eikä enää haluta nostaa kierroksia ennen nukkumaan menoa. Meillä on tällä hetkellä siis kaksi rodultaan ja luonteiltaan hyvin aktiivista koiraa. Tarkoitan vain että älkää tehkö siitä koiran omistamisesta turhaan ”mörköä” vain iltalenkityksen takia, koirat on ihania ja niistä saa niin paljon iloa, energiaa ja rakkautta ❤

  6. Avatar Jenni sanoo:

    Ihan huikean fiksua pohdintaa teiltä, mikä ei toki yllätä mitenkään. Koira on valtava sitoumus ja ihanaa, että ihmiset osaavat suhtautua siihen sen vaatimalla vakavuudella. Teistä tulee varmasti erinomaisia koiranomistajia sitten, kun on teille sopiva aika. Onhan teillä vuosikymmeniä aikaa vielä pitää koiria, vaikka aloittaisitte myöhemminkin. :)

    Meidän taloudessa on kaksi, kohta kolme, nuorta aktiivista harrastuskoiraa ja vauva toivottavasti kohta tulossa. Voin vaan kuvitella, kuinka täynnä tulee kädet olemaan useamman lapsen ja monen koiran kanssa… Mutta kun on aina elänyt näin ja koirat on itselle elämäntapa niin ei osaa muuta vaihtoehtoa edes kuvitella. Vaatii kyllä tietynlaista hulluuden tasoa tämä. :D

  7. Avatar Tiia T. sanoo:

    Meillä on 1v3kk ikäinen lapsi ja kaksi koiraa (+ 1 kissa). On helpompia ja raskaampia päiviä pyörittää tätä ”sirkusta” mutta itse näen kuitenkin kaikesta huolimatta hyvänä asiana kotona olevat lemmikit, lapsemme oppii jo pienestä pitäen olemaan eläinten kanssa ja oppia hoitamaan niitä. Kutsumme välillä lasta nimellä ”viidakkopoika mowgli” joka konttaa ympäri asunto lelu suussa kuin koirat konsanaan tai innostuu pahvilaatikosta kuin kissa yms 😂 On näistä koirista apuakin varsinkin jos keittiön lattian siivoamisesta ruokailun jälkeen puhutaan 😅

  8. Avatar Suomenlapinkoira sanoo:

    Ihan vaan tiedoksi, suomenlapinkoiran karva voi vaikuttaa helppohoitoiselta mutta auta armias karvanlähdön aikaan… Sitä irtoaa tolkuton määrä ja karvan irrottaminen kestää ja kestää. Siihen vielä mahdollinen huovuttuva hormoniturkki, aii että.

    • Avatar Ano sanoo:

      Oi kyllä. Meillä lappari. Ja sitä karvaa lähtee…. huopuu tietyistä kohtii. Kurat sisälle ja talvella lumipallot :D
      Lapinkoira pystykorvana myös herkkähaukkunen. Meidän ihmisten kanssa osaa olla hiljaa, mutta yksin ei tarvitse kuunnella ketää nii haukkuu. Muutenkin omapäisiä kun mitkä… jos ei halua miellyttää nii ei toimi mikää. Muuten lappari aika ”persoonaton” koira

  9. Avatar Saimi sanoo:

    Meillä on kaksi koiraa, ja mun perheessä on aina ollut koiria. Haluisin muistuttaa siitä, että koirat on sopeutuvaisia ja tyytyväisiä just siihen elämään, mitä ne tottuu elämään. Mun aktiivista rotua olevat tyypit on tottuneet mini-iltalenkkiin ja ovat vallan onnellisia :) Samoin oon sitä mieltä, että hyvää hetkeä koiran hankintaan ei ole, on vaan vähemmän huonoja hetkiä :D Toki jos itsestä tuntuu siltä, että ei, niin sitten ei tietenkään. :) Ihania koirahaaveiluja teille!

  10. Avatar Emma sanoo:

    Aina välillä se käy mielessä mut ei kyllä vielä ole semmoinen mahdollinen. Ehkä sitten kun on ihan oma koti ja enemmän aikaa.

  11. Avatar Hallie sanoo:

    Meillä ollaan opetettu koira siihen että aamulla ja iltapäivällä käydään pitkillä lenkeillä ja sitten muut käynnit mitä on niin on semmosia pissäpyrähdyksiä :) näin ollaan saatu myöhempi ilta-aika omaan käyttöön. Toki joskus saatetaan käyttää päivästä riippuen myöhäänkin pitkällä lenkillä jos huvittaa lähtä esim. Metsään tai muuten vain kävelylle.

    Itse pohdin pitkään koiran ottoa, saatiin siis ilmaiseksi aikuinen koira syksyllä ja kyllähän aktiivinen koira verottaa sitä aikaa ihan rutkasti arjesta, mutta onhan se ihana ja maailman paras kaveri joka seuraa vessaankin onnellisena kaverina 😂

  12. Avatar Nimetön sanoo:

    Me hoidetaan pidempi iltalenkki jo 5-7 välillä. Yleensä samalla kun lapset harrastaa. Eli vain kaksi lenkkiä päivässä. Aktiivinen rotu, johon todella menee paljon aikaa, mutta kyllä koira sopeutuu tosi hyvin perheen rytmiin ja tapoihin. Meillä helpotuksena pn oma aidattu piha, minne pääsee pissalle jos tarvitsee.

    Meillä oli suurimpana kriteerinä koiran hankintaan se, että lapset on jo niin isoja että pärjäävät hetken yksin kotona. Se on ollut loistava aika hommata koira. En olisi pikkulapsiaikana kyllä jaksanut. Mutta paras päätös on ollut ja aivan rakastuneita ollaan kaikki.

  13. Avatar Miisa sanoo:

    Ehdottomasti suosittelen ottamaan koiran teidän perheeseen jossain vaiheessa! Teillä olisi niin hyvä koti koiralle tarjolla <3 Mulla on ollut nyt 15 vuotta koko ajan koira ja kyllä niihin iltalenkkeihinkin tottuu, trust me! Silloin kun asuin vielä kotona perheen kanssa, niin meitä oli yhteensä 6 lenkittäjää, mutta yleensä "taisteltiin" kuka saa lähteä lenkille :DD Kun muutin pois kotoa, mulle sanottiin, että älä ota koiraa vielä: asut yksin ja käyt töissä. Mutta otinpa silti ja se oli maailman paras päätös! Nyt 5,5 vuotta myöhemmin hyvin sujuu vieläkin ja se iltalenkkikin on asennekysymys ;D Nyt on toinenkin koira kuvioissa ja molempien kanssa harrastetaan agilitya ja koirat kulkee joka paikkaan mukaan mihin vaan voin ottaa! Best time of my life <3 Ymmärrän toki, että mulla ei oo vielä lapsia, mutta sitten kun teidänkin lapset vähän isompia, niin ehdottomasti vaan oma koira! Opettaa lapsillekin paljon <3 :)

  14. Avatar Roosa sanoo:

    Mä en oikeesti ymmärrä, miten mun vanhemmat ovat handlanneet 4 pientä lasta, koiranpennun sekä talon rakentamisen :D

    Mutta hyvä kun te mietitte tätä pitkään ja perusteellisesti. Kyllä teillekin tulee vielä oikea aika koiralle <3

  15. Avatar Eeika sanoo:

    Pakko sanoa, että ei koira vaadi vartin pissalenkkejä pidempää ulkonakäyntiä iltaisin, jossei sitä siihen totuta :D meillä koirat on tottuneet siihen, että päivän pitkä lenkki ja/tai treenit sijoittuu iltapäivään/alkuiltaan. Iltaisin sitten käydään sen verran ulkona että pissaavat ja kakkaavat. Ja siihen riittää alle vartti, kun tietävät, mikä homman nimi on. Koirat pystyy siis myös opettamaan tekemään tarpeensa käskystä.

    Siinä olet totta kai oikeassa, että aikaa ja vaivaa koiran omistaminen vaatii ja sille on keksittävä puuhaa. Pointtini oli kuitenkin se, että jos itse haluaa iltaisin laiskotella, se on myös koiralle ihan ok, jos päivän aikana saa muuten tarpeeksi lenkkiä ja aktiviteetittia ja jos sen siihen totuttaa, että illat ollaan rauhassa. :)

    Suosittelen ehdottomasti koiraa lapsiperheeseen. Se antaa niin paljon!

  16. Avatar Kata sanoo:

    Mahtavaa että pohditte ja ”testaatte” koiran omistamista vastuullisesti. Suomessakin kun on valitettavasti yleistynyt kulttuuri, että koira dumpataan pentuajan jälkeen löytöeläintaloon tai laitetaan kiertoon.
    Itselläni on ollut aikuisiällä rescuekoiria , ja täytyy sanoa että koira sitoo valtavasti sekä määrittelee koko elämänrytmin ja aikataulut. Lisäksi on muistettava, että koira ei ole ikuisesti nuori ja söpö, vaan sen vanhuuteen voi kuulua lukuisia hitaita, äreitä ja eläinlääkärikuluja kerryttävä vuosia jolloin koirasta ei ole enää lenkkilkaveriksi mutta se vaatii kokoaikaista huolenpitoa ja tihenevää pissalla käyttämistä.

  17. Avatar Liisa sanoo:

    Meillä on pohdittu koiraa lemmikiksi myös. Ja vaikka lapset on nyt molemmat koulussa, ulkoillaan säällä kuin säällä, ja harrastuksia on yhteensä kolmena iltana koko perheellä eli vapaa iltojakin jää. Eikä matkustella ulkomaille, vaan ollaan lomalla mökillä tms. Silti tahdon ainakin odottaa jonkun vuoden ja antaa lasten vielä kasvaa ennen koiran hankintaa. Aikaa koiran kasvattaminen ja hoito vievät. Jos itsellä olisi koira, tahtoisin sen kanssa myös jotain harrastaa. Kyllä uskon koiran myös toisaalta antavan todella paljon. Toivoisin, että moni olisi yhtä viisas kuin te ja harkitsisi koiran tai muun lemmikin ottoa useamman kerran. Ja ottaisi lemmikin kokeeksi hoitoon ystävältä tai sukulaiselta ensin. Ja miettisi elämää eteenpäin lemmikin oletetun eliniän verran. Ja puntaroisi resurssejaan realistisesti. Miettisi, voiko todella tarjota lemmikille hyvän kodin. Mukavaa joulua teille!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.