Viikon arkikuva 1/52

10.01.2020

Tämä vuoden kestävä ihana haaste, joka niin monessa blogissa on jo ollut, on mennyt mulla joka vuosi sivu suun. Olen aina vuoden viimeisinä päivinä miettinyt, että “ensi vuonna teen sen!” ja sitten unohtanut, ja muistanut vasta nähdessäni jonkun toisen ekan 1/52 -postauksen. Mutta nyt, nyt kerrankin mä muistin (vaikka vuosi virallisesti alkoikin jo viime viikolla) ja nyt mä aloitan tämän ja jatkan sitä vuoden loppuun asti.

Arkista sisältöä on toivottu enemmän, joten sitä tulee. Joka viikko, yksi arkinen kuva meidän perheen arjesta ja arkiset kuulumiset kuvan takaa, hetkistä ennen kuvaa ja kuvan jälkeen. Tästä tämä lähtee, ensimmäinen viikko.

Perjantai-iltapäivä. Katsottiin lasten kanssa vanha Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva mun lapsuudesta ja syötiin samalla irtokarkkeja. Näytetään kaikki Oton nappaamassa kuvassa melko tyytyväisiltä. Mua naurattaa joku hupsu juttu leffassa, jonka tajusin vasta aikuisena. Taapero nauttii antaumuksella itse valitsemistaan (ja annostelemistaan) irtokarkeista ja isommat keskittyvät täysillä elokuvaan. Esikoinen näyttää ilmeensä puolesta siltä, että hän ehkä tajusi sen jutun jonka minäkin nyt aikuisena tajusin. Jostain syystä keskimmäisellä on vain yksi sukka, enkä juuri nyt muista miksi. Ehkä roska sukan sisällä?

Leffassa tapahtui paljon sellaista, mitä en muistanut tai ollut huomannut ennen. Mun lapsuudessa lasten leffoissa sanottiin näköjään paljon useammin “tyhmä”, mikä aina hämmentää, kun katson vanhoja leffoja uudelleen. Muistin leffan pelkästään suloisena ja opettavaisena, mutta siinä olikin paljon sellaista, mikä yllätti, kun katsoin uusin silmin. 

Lopun taikinaterapia-kohtaus oli silti edelleen yhtä hauska kuin ennenkin, onneksi. Ja nauratti meidän lapsia vähintään yhtä paljon kuin mua aikoinaan. Heinähattu ja Vilttitossu oli yksi mun oman lapsuuden lempparileffoja, joka nauratti ja jonka vuokrasin monta kertaa, vaikka olin jo aika iso silloin kun se ilmestyi. 

Oli ihanaa löhötä sohvalla ensimmäisen arkiviikon päätteeksi ja aloittaa viikonloppu yhdessä. Siinä sohvalla muruset kainalossa on niin hyvä olla. Mä toivon, että meidän lapset haluavat viettää meidän yhteisiä leffaperjantaita vielä monen monta vuotta, vaikka kasvavatkin isommiksi. 

Ensimmäinen arkiviikko humpsahti ohi juuri niin nopeasti kuin arkiviikot tapaavat humpsahtaa. Ensin on maanantai ja yhtäkkiä onkin jo perjantai, vaikka toki nyt vaikutti se, että maanantai oli vielä loppiainen. Arkeen paluu sujui kivasti ja ollaan päästy hyvin takaisin kiinni normaaliin arkirytmiin, vaikka vähän jännitti, kun lomalla nukuttiin aamuisin yhdeksään tai kymmeneen lasten kanssa. Tänään oli koululaisella jo eka kasin aamu ja sekin meni mainiosti. 

Leffailta on meidän perjantaiperinne, josta haluttiin pitää kiinni, vaikka keskimmäinen oli lähdössä illaksi kaverisynttäreille sisäleikkipuistoon. Tehtiin siis tänään ihan väärässä järjestyksessä: ensin karkit ja leffa, sitten vasta iltaruoka. Kenellekään ei maistunut ruoka karkkien jälkeen, mutta yritettiin vähän syödä, että ei mennyt ihan pelkäksi herkutteluksi. Ei se niin vakavaa onneksi ole, jos joskus ei ruokailut mene putkeen. Ja lapset söivät sitten tuhdimman iltapalan vielä. 

Synttärit olivat menneet oikein kivasti ja takaisin sieltä tuli iloisesti puhua pulputtava 6-vuotias. Keitettiin synttäreiden aikana esikoisen kanssa vielä veriappelsiinimarmeladia, sillä hän oli lukenut appelsiinimarmeladin reseptin jostain ja halusi ehdottomasti kokeilla meiltä kotoa jo valmiiksi löytyneillä veriappelsiineilla sitä. Siitä tuli aivan tajuttoman hyvää ja laitetaan sitä ainakin heti aamulla paahtoleivän päälle! Tämä toimisi loistavasti myös juustojen kanssa, maku oli nimittäin hieman samanlainen kuin mun lempparissa greippihillossa, mutta ihan aavistuksen makeampi.

Sellainen perjantai-iltapäivä ja ilta meidän perheellä. Ei vuoden eka perjantai, mutta arjen eka perjantai. Tervetuloa takaisin arki, olet ihan best <3

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3


17 Responses to “Viikon arkikuva 1/52”

  1. Avatar Erika sanoo:

    Tää oli kiva postaus, ihanat te! Hyvää viikonloppua <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hirveesti, ihanaa että tykkäsit <3 Ihanaa uutta viikkoa sinne!

  2. Avatar Lotta sanoo:

    Mekin katottiin toi leffa hetki sitten 3,5 veen kanssa ja hän jopa jaksoi katsoa sen loppuun asti! Usein leffat, joissa on oikeat ihmiset näyttelemässä, ei kiinnosta häntä niin paljoa. Mutta täytyy sanoa, että hän kyllä löysi uhmaansa ihan ulottuvuuden tuon leffan myötä ja meillä on tullut aika tutuksi mm nämä lauseet:
    ”tyhmä koti, ei enää ikinä tulla tänne!”
    ”tyhmä maa! Ei maata saa olla olemassa!” (kun kaatui pyörällä)
    ”tyhmä kylpy! Tyhmä suihku! Tyhmä haalari” ym
    Ja kaikki tää just sellasella vilttitossumaisen kiukuttelevalla äänellä :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Joo siis meillä sama kuopuksen kans, et ei jaksa näyteltyjä leffoja vielä välttämättä katsoa. Mut voi ei, ei kiva jos tarttuu noi lauseet leffasta! :D Toivottavasti helpottaa pian :D

  3. Avatar Nimetön sanoo:

    Näinkin sun Instastorysta Novan ottamassa karkkia irttishyllystä. Sinänsä varmaan vanhemmalle mukava antaa lapsen itse ottaa, mutta voisi ajatella muita asiakkaita sen verran että vanhempi ne karkit kauhoo. Toki lapsi voi samalla tavalla sanoa mitä karkkeja otetaan. Äkkiä tulee mieleen muutamakin syy miksi mielummin näin: pienten lasten hygienia on mitä on, karkkeja tippuu helposti lattialle, tukkeena oleminen.

    • Avatar Jahas sanoo:

      Näin saman storyn, eikä itselle tullut mieleenkään, että siinä olisi ollut jotain ”väärää”. Hyvä vaan kun opettelee ottamaan itse, eipä isommilla lapsilla, nuorilla tai ihan vaikka kuule täysi-ikäisillä aikuisillakaan ole aina hygienia tai muiden ihmisten huomioiminen kunnossa. Että turhaan liittää näitä ominaisuuksia automaattisesti lapsiin.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hän otti karkit kauhalla ihan niinkuin kaikki muutkin (toivottavasti), eikä koskenut sormilla. Meidän lapsilla käsihygienia on varmaan paremmalla tasolla kuin monella aikuisella, koska minä olen siitä todella tarkka. :D Näitkö storyista, että hän olisi tiputtanut yhtään karkkia? En mäkään. Näitkö, että hän olisi ollut muiden tukkeena? En mäkään. Oltiin hiljaiseen aikaan kaupassa, eikä karkkihyllyllä ollut meidän lisäksi muita. Tilannetaju on tärkeää silloin kun antaa lasten harjoitella itse. Jos meidän lapset seisoisi tukkeena, sormeilisi karkkeja laareista tai tiputtelisi hulluna lattialle niin harkitsisin kyllä todella tarkkaan milloin ja missä harjoitellaan. Mutta koska näin ei ole, en näe mitään syytä miksi en voisi antaa ottaa itse. Ei mitään voi oppia jos ei koskaan harjoittele. :)

  4. Avatar Laura sanoo:

    Mä oon vähän sua nuorempi, ja katsoin kanssa Heinähatun ja Vilttitossun nyt joulunaikaan. Mua yllätti leffan surullisuus ja vakavatkin teemat, joita siinä käsiteltiin. Lapsuudesta muistan sen vain kiinnostavana hyvän mielen elokuvana. Niin sitä omakin katselukulma taitaa muuttua, kun elämänkokemus lisääntyy. Toisin kuin lapsena, nyt leffa myös itketti.

    Ihanaa kevättä teidän perheelle! Ilo seurailla teitä niin täällä kuin instagramissakin, tuotte hyvää mieltä :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Joo, siis just sama mulla! Koin sen aivan erilaisena nyt kuin omassa lapsuudessa, just se miten välinpitämättömiä vanhemmat oli lapsiaan kohtaan ja miten epäoikeudenmukaisia.

      Kiitos hurjasti ihanasta kommentista ja ihanaa kevättä sinnekin, mulle tuli niin hyvä mieli sun kommentista <3

  5. Avatar Sara sanoo:

    Siis mulla on ihan sama kokemus tuosta elokuvasta! Rakastin sitä lapsena, ja katsoin monta kertaa ja pidin sitä hauskana. Kun näin sen ehkä vuosi sitten uudelleen telkkarista, yllätyin kuinka paljon siinä oli aikuisten huutamista ja muuta, johon ei lapsena kiinnittänyt huomiota tai piti normaalina. Hyvähän se oli edelleen, mutta jotenkin kävi hermoille enemmän, vaikea selittää :D Ihana kuva teidän perheestä!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Siis just näin, mä hämmennyin ihan samoista asioista nyt aikuisena, vaikka lapsena en huomannut niitä ollenkaan/pidin niitä ihan normaaleina. Ymmärrän tasan mitä tarkoitat! :D Kiitos hurjasti ja ihanaa uutta viikkoa <3

  6. Avatar Elbatar sanoo:

    Hei Iina! Päästä meikä piinast ja kerro mitä sä oikee tajusit siit leffast näin vanhemmal iäl?
    Ois hauska kuulla, ku itekki nykyää hihittelee paljo lapsuuden elokuvien repliikeille joita ei skidin tajunnu, tai osannu aatella joltai kantilta!
    Toi Heinähattu ja Vilttitossu on yks munki suosikkei, ni ois hauska tietää mikä siit on menny ohi..
    Nyt on viel otollinen aika ku sen voi kattoo Yle Areenasta 8——-D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa! No siis just se, että Heinähatun ja Vilttitossun vanhemmat oli molemmat niin välinpitämättömiä ja sitten myös leffassa huudettiin paljon ja kohdeltiin toisia ilkeästi/haukuttiin tyhmäksi. Lapsena pidin näitä asioita ihan normaaleina, nyt järkytyin. :D Mut joo meki katottiin Yle Areenasta se. :D

  7. Avatar ida ihana sanoo:

    Onpa kiva, että tartuit tähänkin postausideaan!:) Muistan, että Heinähattu ja Vilttitossu oli omiakin lemppareitani lapsuudessa, olisipa kiva itsekin katsoa se taas uudestaan aikuisen silmin!:)
    Ihanaa uutta alkavaa viikkoa teidän perheelle,
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos, kiva että tykkäsit <3 Ja siis joo, se on nyt Yle Areenassa vielä niin sieltä voi katsella ilmaiseksi jos haluaa! ;) Ihanaa uutta viikkoa sinne myös <3

  8. Avatar Elbatar sanoo:

    Totta! Eipä tota kyl tullu mietittyy nuorempana, onneks kasvatukses ollaa tultu paljo eteen päin noista ajoista, huomaa jos teidän esikoinen kummastuksissaan nauraa tollaselle käytökselle 8””’——-D
    Taannoin tuli katottuu Ihmeperhe, lapsena siit kelas et onpas hauska elokuva supervoimia omaavasta perheestä, mut näin vanhempan kelas et hetkonen, mitähän aviokriisiä tää käsikirottaja käy läpi tän leffan avulla..

  9. […] PS: Tsekkaa viime viikon arkikuva TÄSTÄ. […]

Kommentoi