Viikon arkikuva 1/52

10.01.2020

Tämä vuoden kestävä ihana haaste, joka niin monessa blogissa on jo ollut, on mennyt mulla joka vuosi sivu suun. Olen aina vuoden viimeisinä päivinä miettinyt, että “ensi vuonna teen sen!” ja sitten unohtanut, ja muistanut vasta nähdessäni jonkun toisen ekan 1/52 -postauksen. Mutta nyt, nyt kerrankin mä muistin (vaikka vuosi virallisesti alkoikin jo viime viikolla) ja nyt mä aloitan tämän ja jatkan sitä vuoden loppuun asti.

Arkista sisältöä on toivottu enemmän, joten sitä tulee. Joka viikko, yksi arkinen kuva meidän perheen arjesta ja arkiset kuulumiset kuvan takaa, hetkistä ennen kuvaa ja kuvan jälkeen. Tästä tämä lähtee, ensimmäinen viikko.

Perjantai-iltapäivä. Katsottiin lasten kanssa vanha Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva mun lapsuudesta ja syötiin samalla irtokarkkeja. Näytetään kaikki Oton nappaamassa kuvassa melko tyytyväisiltä. Mua naurattaa joku hupsu juttu leffassa, jonka tajusin vasta aikuisena. Taapero nauttii antaumuksella itse valitsemistaan (ja annostelemistaan) irtokarkeista ja isommat keskittyvät täysillä elokuvaan. Esikoinen näyttää ilmeensä puolesta siltä, että hän ehkä tajusi sen jutun jonka minäkin nyt aikuisena tajusin. Jostain syystä keskimmäisellä on vain yksi sukka, enkä juuri nyt muista miksi. Ehkä roska sukan sisällä?

Leffassa tapahtui paljon sellaista, mitä en muistanut tai ollut huomannut ennen. Mun lapsuudessa lasten leffoissa sanottiin näköjään paljon useammin “tyhmä”, mikä aina hämmentää, kun katson vanhoja leffoja uudelleen. Muistin leffan pelkästään suloisena ja opettavaisena, mutta siinä olikin paljon sellaista, mikä yllätti, kun katsoin uusin silmin. 

Lopun taikinaterapia-kohtaus oli silti edelleen yhtä hauska kuin ennenkin, onneksi. Ja nauratti meidän lapsia vähintään yhtä paljon kuin mua aikoinaan. Heinähattu ja Vilttitossu oli yksi mun oman lapsuuden lempparileffoja, joka nauratti ja jonka vuokrasin monta kertaa, vaikka olin jo aika iso silloin kun se ilmestyi. 

Oli ihanaa löhötä sohvalla ensimmäisen arkiviikon päätteeksi ja aloittaa viikonloppu yhdessä. Siinä sohvalla muruset kainalossa on niin hyvä olla. Mä toivon, että meidän lapset haluavat viettää meidän yhteisiä leffaperjantaita vielä monen monta vuotta, vaikka kasvavatkin isommiksi. 

Ensimmäinen arkiviikko humpsahti ohi juuri niin nopeasti kuin arkiviikot tapaavat humpsahtaa. Ensin on maanantai ja yhtäkkiä onkin jo perjantai, vaikka toki nyt vaikutti se, että maanantai oli vielä loppiainen. Arkeen paluu sujui kivasti ja ollaan päästy hyvin takaisin kiinni normaaliin arkirytmiin, vaikka vähän jännitti, kun lomalla nukuttiin aamuisin yhdeksään tai kymmeneen lasten kanssa. Tänään oli koululaisella jo eka kasin aamu ja sekin meni mainiosti. 

Leffailta on meidän perjantaiperinne, josta haluttiin pitää kiinni, vaikka keskimmäinen oli lähdössä illaksi kaverisynttäreille sisäleikkipuistoon. Tehtiin siis tänään ihan väärässä järjestyksessä: ensin karkit ja leffa, sitten vasta iltaruoka. Kenellekään ei maistunut ruoka karkkien jälkeen, mutta yritettiin vähän syödä, että ei mennyt ihan pelkäksi herkutteluksi. Ei se niin vakavaa onneksi ole, jos joskus ei ruokailut mene putkeen. Ja lapset söivät sitten tuhdimman iltapalan vielä. 

Synttärit olivat menneet oikein kivasti ja takaisin sieltä tuli iloisesti puhua pulputtava 6-vuotias. Keitettiin synttäreiden aikana esikoisen kanssa vielä veriappelsiinimarmeladia, sillä hän oli lukenut appelsiinimarmeladin reseptin jostain ja halusi ehdottomasti kokeilla meiltä kotoa jo valmiiksi löytyneillä veriappelsiineilla sitä. Siitä tuli aivan tajuttoman hyvää ja laitetaan sitä ainakin heti aamulla paahtoleivän päälle! Tämä toimisi loistavasti myös juustojen kanssa, maku oli nimittäin hieman samanlainen kuin mun lempparissa greippihillossa, mutta ihan aavistuksen makeampi.

Sellainen perjantai-iltapäivä ja ilta meidän perheellä. Ei vuoden eka perjantai, mutta arjen eka perjantai. Tervetuloa takaisin arki, olet ihan best <3

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3


Perjantaifiiliksissä

23.11.2018

Tämä viikko on ollut kyllä ihan napakymppi! Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä lukijaillasta, ja lisäksi me ollaan lasten kanssa aivan innoissamme siitä, että enää viikko siihen, että joulukuu alkaa. Parin viikon päästä lapsilla on myös pieni itsenäisyyspäivä-loma, kun se sattuu sopivasti torstaille, ja meidän koululaisen koulussa se perjantaikin on sitten vapaa, ja he tekevät keväällä yhden lauantai-koulupäivän sen korvaamiseksi. Eli sellainen ihana neljän päivän miniloma siis tiedossa! Me varmaan otetaan silloin ihan rennosti, koristellaan joulukuusta ja hengaillaan yhdessä.

Me ollaan tällä viikolla ulkoiltu joka päivä, myös näinä vähän harmaampinakin päivinä. Ihanaa kun aurinko on paistanut useampana päivänä kuitenkin. Sen huomaa heti, miten paljon energiaa ulkoilusta saa. Jo puolenkin tunnin happihyppely ulkona antaa niin paljon energiaa loppupäivään.

Ei saisi hautautua vaan kotiin silloinkaan kun ulkona on märkää, kylmää ja harmaata, koska sitten se olo on itselläkin sellainen harmaa ja nuutunut. Tänään me ajateltiin, että pidetään sisäpäivä, kun ollaan kuitenkin ulkoiltu kaikkina muina päivinä, ja meillä oli kivat leikit sisälläkin legoilla ja tyttöjen vanhalla paloasemalla. Kuopus ja keskimmäinen halusivat kuitenkin tulla mun mukaan hakemaan postia. Sitten postinhakureissulla huomattiin, miten ihanaa ulkona oli vaan olla. Me mentiin äkkiä sisälle vaihtamaan kunnon ulkokamppeet päälle ja lähdettiin kävelylle.

Taaperokin saa jo ulkoilusta niin paljon irti! Hän leikkii puistossa ihania leikkejään, on laivan kapteenina ja huutaa ”HIIOHOI! HAUSKUUKSIA HOLISONTISSA!”. Hän ihailee sorsia puoliksi jäätyneessä lammessa vaikka tunnin, ja kommentoi niiden jokaista liikettä. Kotimatkalla hän nappaa ihan tavallisen risun maasta, ja kertoo sen olevan lahja isille, josta isi ”valmasti tykkää”. Hän raahasi risua koko puolen kilsan kotimatkan kävellen, välillä huokaili dramaattisesti, koska olihan se ohuen risun kantaminen hurjan raskasta puuhaa. Mä ehdotin, että risun voisi laittaa rattaisiin matkan ajaksi kyytiin, mutta vastaukseksi tuli tiukka ”EI, minä kannan itse.”

Mä olen täällä ihan viikonlopputunnelmissa. Tulin juuri kotiin PING Helsingin pikkujouluista, joissa oli tosi hauskaa. Lapset viettivät leffailtaa Oton kanssa. Mulla kävi sillä tavalla hassusti, että minä, joka en ikinä käy missään iltaisin menen tällä viikolla kolmena iltana jonnekin. Ensiksi oli se lukijailta keskiviikkona, tänään oli ne PING Helsingin pikkujoulut ja huomenna olen menossa piipahtamaan elämäni ensimmäistä kertaa luokkakokouksessa. Mun vanhan Helsingin yläasteen luokkakaverit järjestävät huomenna luokkakokouksen, ja mutkin kutsuttiin mukaan, vaikka kerkesin olla luokalla vain 1,5 vuotta ennen Ouluun muuttoa. Ihanaa että mäkin saan mennä, ja mahtavaa päästä vaihtamaan kuulumisia vanhojen luokkalaisten kanssa! Osaa heistä en ole nähnyt sen jälkeen kun Ouluun muutettiin, eli mitä siitä nyt on, 13 vuotta.

Ihania tilaisuuksia kaikki, mutta tällaiselle kotihiirelle vähän hurjaa, kun on näin monet juhlat. Mutta onpahan kaikki sitten kerralla juhlittu, niin sitten saa taas öllöttää kotona joka ilta. Nämä on kaikki niin keskenään erilaisia tapahtumia, että en voinut enkä halunnut mitään jättää välistäkään, joten näillä mennään. Pikkujouluissa Clarion Hotelin Sky Roomissa oli tänään tosi mukavaa, ja oli kiva jutella kaikkien kanssa!

Tuo taaperon maailman suloisin pandahaalari on muuten meidän esikoisen ja keskimmäisen vanha, ja se on ihan just jäämässä niska-haaramitasta pieneksi, nyyhkis! Mutta se on kyllä myös hienosti palvellut monta talvea jo päiväkodissa isommilla ja edelleen näyttää ihanalta. Olisin mieluusti pukenut meidän minin siihen koko talven, mutta tällä kasvutahdilla en tiedä mahtuuko tämä enää joulukuun lopulla päälle. Onneksi on isompi haalari odottamassa!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 


Ihana maaliskuu – arkiviikon kuulumisia

02.03.2018

Moikka maaliskuu ja heippa lyhyelle ja kylmälle helmikuulle. En varmasti ole ainoa joka tuntee kuinka energiaa on miljoona kertaa enemmän, kun melkein heti heräämisen jälkeen on valoisaa. Tai no me herätään nykyään kuudelta, moni varmasti saa herätä jo nyt siihen, kun aurinko heräilee ja ensimmäiset säteet valaisevat makuuhuonetta. Illallakin valoa riittää vielä pari tuntia sen jälkeen kun lapset ja Otto on tulleet kotiin. Ihan kuin vuorokauden tunnit olis jotenkin lisääntyneet, tämä on tätä joka keväistä ihmettelyä siitä miten paljon valosta saa energiaa. En todellakaan pistä pahitteeksi, nämä upean valoisat päivät on tulleet ihan kreivin aikaan.

Meillä on ollut tosi kiva viikko, ja nyt alkanut maaliskuu on täynnä kivaa puuhaa jota odotan innolla. Ensi viikolla meillä on vielä parina päivänä kuvauksia joista alkuviikolla kirjoittelin, ja sitä seuraavalla viikolla lähdetään Ouluun pitkäksi viikonlopuksi. Meillä osuu samalle viikonlopulle mun papan pyöreät synttärit ja serkun rippijuhlat, niin päästään oikein kunnolla juhlimaan koko perhe. Ihana päästä taas sinne Pohjoiseen rakkaiden tyyppien luokse, ja viettää samalla muutama päivä vapaata.

Maaliskuun lopussa on vielä pääsiäinen ja silloinkin päästään lomailemaan, ihan huippua! Vaikka yrittäjänä mulla ei käytännössä ole koskaan ”oikeaa” lomaa, niin silti se kun Otto ja tytöt on kotona tuntuu aina lomalta kuitenkin, kun saadaan olla yhdessä. Olen niin tottunut siihen että työ kuuluu mun jokaiseen päivään, että lomaksi riittää se että muut on lomalla, hah. No ei, toki sekin tuntuu hyvältä kun välillä saa ottaa vaikka ihan kokonaisen päivän vapaata ja irtautua hommista, ja kesän lähestyessä ajattelin pitää ehkä kokonaisen viikon lomaa, jos lähdetään reissuun. Silloin toki ajastan valmiiksi sisältöä tänne, jotta loma ei häiritse blogin päivittymistä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, nyt on vasta maaliskuun toinen päivä.

Ihanaa kun kovat pakkaset hellittivät ja tänään on ollut jo paljon miellyttävämpi lämpötila, ja silti yhtä upea aurinko kuin kunnon pakkaspäivinä! Kuopus sai hyvät päiväunet omalla pihalla, ja me ehdittiin sillä aikaa piirrellä ja leikkiä taikahiekalla kahdestaan keskimmäisen kanssa. Ihanaa laatuaikaa, meillä oli niin hauskaa.

Viikonloppuna me ajateltiin nähdä ystäviä, herkutella hyvällä ruualla, ulkoilla ja ottaa rennosti. Lupasin myös mennä käymään esikoisen kanssa kahdestaan kahvilla ja jossain pyörimässä, kahdenkeskinen aika lasten kanssa on ihan best. Mennään myös ehkä käymään uimassa koko perhe, siitä tulee varmasti tosi hauskaa!

Tämän illan suunnitelmissa on perinteiset perjantain löhöilyt, lasten karkkipäivä ja leffan vuokraus. Ihan paras perjantai-ilta, joka tuntuu aina niin hyvältä arkiviikon jälkeen. Lapsetkin tykkäävät kun perjantai-iltaisin otetaan ihan rennosti, ja touhuillaan enemmän vasta lauantaina ja/tai sunnuntaina.

PS: Nyt on muuten käynnissä ehdokkaiden haku uudistuneisiin Inspiration Blog Awardseihin! Mun blogia saa halutessaan ehdottaa ehdolle haluamassaan kategoriassa, jos se johonkin niistä teidän mielestä sopisi. Se onnistuu TÄSTÄ. Kiitos hurjasti <3


Perjantain höpötyskuulumiset

08.12.2017

Ihanaa perjantaita kaikille, ja terkkuja täältä vesisateen keskeltä! Ollaan kyllä saatu nauttia ilahduttavan monta kertaa lumesta jo tänä vuonna, sen avulla jaksaa nämä sateisemmatkin päivät. Me yritettiin tehdä jäälyhtyjä Itsenäisyyspäivänä, ja ne olivat vähän jo jäätyneetkin eilen, mutta tänä aamuna pihalla seisoi kolme ämpäriä täynnä vettä. Lapsia nauratti, että johan on kun ei meidän lyhdyt jäädy millään. Pitää vain odotella että jos ne jäätyisivät joku päivä tarpeeksi! Haettiin lasten kanssa metsästä irronneita havujakin keskiviikkona, että niillä voi koristella lyhdyt, vaan siellä nekin lilluvat ämpärin kylmässä vedessä.

Viikko on ollut intensiivinen töiden kannalta, mutta onneksi ollaan ehditty myös nauttia yhdessäolosta. Viikonloppuna meillä on paljon jouluisaa puuhaa, kuten perinteinen lahjojen vieminen Hopen hyväntekeväisyyspisteelle, kotieläintilan joulutapahtuma & ajateltiin vierailla Tuomaan markkinoilla myös ihastelemassa joulutunnelmaa ja ehkä pyörähtämässä kierros karusellilla. Tuomaan markkinat on aivan ihana jouluperinne, ja jo mun lapsuudessa me aina käytiin siellä äidin kanssa. Viime vuonna ei päästy kun olin niin supistelevainen, mutta onneksi tänä vuonna tuo ihana kuopus pääsee mukaan markkinoille!

Ajateltiin tänä viikonloppuna pitää Oton kanssa ensimmäiset paketointi-iltamat, ja sitten varmaan seuraavana viikonloppuna toiset. Tänä vuonna paketoitavaa on paljon, koska mulla on täällä myös äidin ostamia lahjoja jotka otin mukaan viime Oulun reissulla, ettei äidin tarvitse tulla junalla niiden kanssa, ja sen lisäksi me vietetään vähän isompaa joulua tänä vuonna, niin lahjottaviakin on enemmän. Voi siis olla että urakkaan menee se kaksi iltaa ihan kevyesti. Ollaan varauduttu puuhaan (meille) uusilla aseilla, kuten teippirullatelineellä & vähän laadukkaammalla luomuglögillä, sekä itsetehdyillä pipareilla. Viime vuonna glögi tuli vielä pahvitölkistä ja teipit leikattiin saksilla. Täytyypä sitten raportoida että nopeutuiko puuha merkittävästi näillä apuvälineillä, hah.

Instagram storiesissa olen viime aikoina tehnyt aina välillä sellaisia Päivä videoina -tyyppisiä juttuja (tyyliin kerran viikossa) ja olen saanut tosi monelta teistä aivan ihania viestejä! Viimeksi toteutin päivän videoina eilen. Ajattelin että voisin aina jatkossakin tehdä suunnilleen kerran viikossa päivän videoina sinne, kun se on sopivan helppoa ja spontaania ja aitoa. Tykkään siitä tosi paljon, se toimii mulle paremmin kuin youtube, koska kaikki se editoiminen ja tarkka suunnittelu jää pois. Videoiden kuvaaminen on hauskaa, varsinkin kun kuvaa vaan sellaista aitoa arkea ja videon ei tarvitse näyttää hienolta, kunhan pointti tulee selväksi. Eilen videoilla mm. syötiin lounasta, pelattiin kalapeliä, otettiin joulukorttikuvia, ulkoiltiin ja käytiin kaupassa. Ihan sitä peruskauraa siis!

Mä ajattelin laittaa nyt koneen kiinni touhukkaan päivän jälkeen, ja heittäytyä viikonlopun viettoon loppuillaksi. Huomenna ja sunnuntaina työt jatkuvat, mutta yllättävän hyvällä mallilla olen siihen verrattuna mitä ennen joulukuuta ajattelin tästä kuukaudesta mahdollisesti tulevan. Pitää vaan enemmän uskoa itseensä! Ja sillä asenteella pääsee pitkälle, että jos on jotain tehtävää joka ei vie kuin pikkuhetken, niin hoitaa sen samantien pois alta, eikä lykkää sitä yhtään. Tämä on toiminut ainakin mulla super hyvin!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja tulkaa nykäisemään hihasta jos törmäillään jossain joulutapahtumassa <3


Perjantaiterveiset Pohjoisesta

17.11.2017

Tultiin eilen Ouluun lasten kanssa, ja tämä päivä on ollut tohinaa täynnä. Meidän minityyppi on ihan viittä vaille lähdössä kävelemään ilman tukea, ja me täällä jännätäänkin että ottaako hän ekat askeleet ilman tukea vielä tämän reissun aikana. Hän on suhannut täällä taloa ympäri kävelykärryn kanssa, kun täällä pääsee kivasti pyörimään isoa ympyrää niin ettei kärry välttämättä stoppaa mihinkään. Usein hän päästää irti kärrystä ja seisoskelee ilman tukea pitkänkin aikaa. Heti kun tultiin tänne, hän oli aivan kuin kotonaan. Ilmeisesti vielä sen verran tuoreessa muistissa edellinen reissu että ei arvannut edes jännittää yhtään.

Meidän pikku tuholainen on kyllä juuri sellaisessa tuhoavaisessa iässä että ihan jatkuvasti saa seurata perässä kuin haukka, hän nimittäin paiskaa täysillä lattiaan kaiken mitä käsiinsä vain saa. Hän niin kovasti tykkää heittää, ja vaikka kuinka koittaa sanoa EI, niin ei se oikein mene kaaliin tuolle yhdeksän kuukauden ikäiselle hassulle. Hän ei vielä näe eroa pehmeän pallon ja kaukosäätimen välillä, kaikkea on ihan yhtä kiva paiskoa. Mutta onneksi täällä on monta silmäparia jotka seuraavat hänen touhujaan, ainakaan vielä ei ole mennyt mitään rikki.

Täällä on ihanasti lunta ja lapset ovatkin ulkoilleet kauniissa talvi-ilmassa monta tuntia. Heti tuli paljon jouluisampi fiilis kun täällä on lunta ja niin kaunista. Ihasteltiin koko ajomatka eilen upeita lumen peittämiä puita ja maisemia, oli niin rauhallista ja nättiä. Ja nyt on talvirenkaatkin alla. Matka meni jälleen mukavasti lasten kanssa, heistä on tullut onneksi kaikista kolmesta ihan konkareita jo matkustelussa, eikä tarvitse enää juuri jännittää että kuinka matka tulee sujumaan. Kuopus nukkui kahdet normi päikkärit ja muuten oli hereillä ja leikki ja höpsötti isosiskojensa kanssa.

Mulla oli yksi työtapaaminen tänään aamupäivällä, ja muuten ollaan lähinnä hoidettu asioita, leivottu mun tätien kanssa, siivottu ja tehty tarvittavia ostoksia. Huomenna on tärkeä päivä meille kaikille, ja mua itkettää jo valmiiksi. Ihanaa kuitenkin olla täällä läheisten luona kaikki yhdessä. Se merkitsee paljon. Me vetäydytään nyt viettämään hautajaisia ja hiljentymään rakkaiden ihmisten kanssa, mutta blogi päivittyy kyllä viikonloppuna.

Mä toivotan rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille <3