Viikon arkikuva 17/52

13.06.2020

Arkikuvassa pitäisi olla vain yksi kuva, mutta tässä on nyt monta, koska nämä olivat kaikki niin söpöjä, että en osannut valita lempparia. Viime aikoina iso osa arkea on ollut meidän piha, puutarha ja hyötykasvien kasvattaminen. Se tunne, kun lapset aamulla avaavat terassin oven ja kirmaavat ensimmäisenä tsekkaamaan ovatko taimet kasvaneet lisää ja montako mansikan alkua tänään löytyy. Me tutkitaan kaikkia pieniä öttiäisiä, hämmennytään linnun munasta ja kurkitaan pihalle pomppivia rusakoita.

Yhtenä aamuna kaksi oravaa leikki varmaan puoli tuntia meidän vajan katolla ja me ihmeteltiin heidän hassua hippaa lasten kanssa. Make-kimalainen on lakannut käymästä pihalla, mutta sen sijaan samasta kolosta pihalle tulee nykyisin puolet pienempi kimalainen. Ollaan pohdittu, että onkohan se Maken jälkeläinen? Kenties.

Tällä viikolla pesimme koko terassin ja kaikki pihakalusteet siitepölystä juuri ennen lämpimämpien säiden alkua. 3-vuotias kiljui riemusta, kun sai suihkuttaa vettä puutarhaletkusta tuoleihin. Hänestä oli aivan hulvattoman hauskaa, kun pestiin kaikki pihalelut. 

On niin ihanaa yhteistä ja rentouttavaa tekemistä puuhastella pihalla. Lapset auttavat mielellään kasvien kastelussa ja kaikessa muussakin, mitä laatikkoviljelyyn liittyy. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pitää kasveja hengissä. Tätä jaksan hämmästellä viikosta toiseen. Päin vastoin, kaikki meidän kasvit elävät ja kukat puskevat uutta kukkaa toisensa perään. Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito on jotain rakettitiedettä, jossa mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Olin niin väärässä. Ei se ole sen kummoisempaa kuin, että vähän ottaa selvää asioista, seuraa fiksumpien ohjeita ja oikeasti huolehtii kasveista säännöllisesti. 

Ostin pihalle vain muutamia kukkia juuri siksi, koska pelkäsin, että ne kuitenkin kuolevat pian ja kukkiin käytetty raha menee hukkaan. Mutta ehkä nyt kun meidän hortensiat, orvokit, neilikat ja pelargonit ovat edelleen elossa, uskallan ostaa vielä muutaman kukan lisää? Kukat tekevät niin paljon! Ne näyttävät niin kauniilta ja värikkäältä ja rauhoittavalta pihalla. Vaikka meidän piha on muutenkin todella vehreä, niin kukat tuovat siihen vielä oman ihanan lisän. Olen miettinyt, että pihalle voisi rakentaa vaikkapa lapsille vielä oman kukkapenkin tai ison kukkalaatikon, johon jokainen heistä saisi valita vaikka kolme mieleistään kukkaa. Nyt saa siis suositella vielä helppohoitoisia ja pitkään kukkivia kukkia, jotka viihtyisivät yhdessä lasten omassa kukkapenkissä!


Viikon arkikuva 16/52

06.06.2020

Tässä arkikuvassa Otto lukee kirjaa meidän kuopukselle sadepäivänä. Ollaan viime kuukausina koko perhe luettu vielä enemmän kuin koskaan ennen. Kun on ollut niin paljon kotona ja kaikki ei-pakolliset menot ovat karsiutuneet pois, on aikaa lukemiselle jäänyt yllinkyllin. Asetin itselleni tälle vuodelle 52 kirjan vuositavoitteen, jonka uskon saavuttavani ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tähän mennessä on tullut luettua n. 20 kirjaa (eli parilla kirjalla jäljessä kirja/viikko -tavoitteesta), mutta uskoisin ottavani kiinni tätä tahtia kunhan vietän kesälomaa viikon tai kaksi.

Meillä 2/3 lukee itse pitkiä lasten ja nuortenkirjoja ja on enää yksi pikkuinen, jolle lukea kuvakirjoja päivittäin. Toki me luetaan välillä yhdessä kaikille kolmellekin, mutta isommilla lapsilla tulee aika paljon lueskeltua itsenäisesti, koska silloin tarinaan pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla kuin kuunnellessa. Isommat saavat näin kesälomalla iltaisin lukea sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja monesti myös lukevat aamuisin kirjaa kun heräävät ennen muita. Esikoinen aloitti toukokuun puolivälissä lukemaan Harry Pottereita ja nyt hän on  jo Liekehtivän pikarin loppupuolella. Kuopukselle luetaan joka päivä vähintään yksi iltasatu, mutta usein paljon enemmän. Hän on ihan kirjafani ja yleensä hän haluaa yhden ”ison iltasadun” ja yhden ”pikku-iltasadun”. Eli yhden pitkän kirjan ja yhden lyhyemmän kuvakirjan.

Hän on myös tarkkana siitä, että joka toinen päivä iltasadun lukee isi ja koka toinen päivä äiti. Päivisin sen sijaan saa lukea kuka vaan ehtii ja haluaa. Me luetaan Oton kanssa sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Arjessa on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa kieltään lapselle, mutta esim. varhaiskasvatuksessa kannustettiin kaikkia vanhempia siihen, että kaksikielisessä perheessä kumpikin vanhempi voi lukea kummallakin kielellä ja se on lapselle ihan hauskaakin, kun vanhempi lukee ”väärällä” kielellä. Joten kirjojen kanssa ei oteta kielestä stressiä, koska 3-vuotias muutenkin yleensä valitsee ihan oman mielensä mukaan kirjan, eikä kielen ja vanhemman mukaan. Englanniksi luetaan myös joskus esimerkiksi New Yorkista tuliaisiksi tuotuja kirjoja.

Olen iloinen siitä, että lukemisen ilo on tarttunut lapsiin niin vahvasti ja he haluavat itse viettää aikaa kirjojen parissa. Mä koen, että parhaiten kirjojen pariin kannustaa vanhempien esimerkki (he näkevät mun lukevan lähes joka päivä aamuisin kirjaa), sekä se, että kirjoja on paljon esillä. Paljon erilaisia kirjoja: lyhyitä kirjoja, pitkiä kirjoja, kuvakirjoja ja pidempiä kirjoja. Sanakirjoja, tietokirjoja, eläinkirjoja ja kirjoja, jotka kertovat erilaisista ihmisistä. Kirjoista voi oppia niin paljon!

Iloinen olen myös siitä, että lasten myötä Ottokin löysi tiensä takaisin kirjojen pariin ja hänkin lukee tosi mielellään lapsille. Musta on ihanaa kuunnella, kuinka hän eläytyy kirjan hahmoihin ja kuinka lapset kikattavat kun hän lukee ihan hassusti. Sen lisäksi, että on ihanaa lukea yhdessä, rakastan sitä, kun välillä löydän jonkun lapsista keskellä päivää kääriytyneenä peittoon mukavasti lukemassa jotain kirjaa. Kuopuskin tekee monesti niin, että hän ottaa peiton ja pinon kirjoja ja menee sohvalle katselemaan kirjoista kuvia ihan itsekseen. Toivottavasti tämä into lukemista kohtaan säilyy aina, tai tulee ainakin takaisin, jos se jossain vaiheessa katoaisikin, kuten mulle kävi.

Multa toivottiin myös ”kirjainventaario” -postausta meidän lastenkirjoista, jossa kävisin läpi kuinka paljon meidän lastenkirjahyllyssä näkyy yhdenvertaisuutta ja erilaisia ihmisiä (kuten leikki leikkinä -blogissa oli tällä viikolla). Olisiko teillä kiinnostusta sellaiselle postaukselle ja jos on, niin haluatteko, että nostan esiin vain suomenkielisiä kirjoja vai saako olla kaikilla kielillä (suomi, ruotsi, englanti)? Mun mielestä tämä idea oli niin mahtava ja ajankohtainen ja tärkeä, että itse haluaisin hirveästi tämän toteuttaa, joten voipi olla, että teen vaikka se ei hurjaa kannatusta saisikaan!