Olen tehnyt aiemmin postauksen siitä, mitä kukaan ei kerro synnytyksestä ja mitä kukaan ei kerro äitiydestä etukäteen. Näiden tekeminen on niin hauskaa, että nyt kun kokemuksia vanhemmuudesta on kertynyt muutaman vuoden verran lisää, ajattelin tehdä uuden version. Nämä on tehty huumorilla ja täysin omasta näkökulmastani, joten eivät päde kaikkiin lapsiin tai kaikkiin vanhempiin. Kertokaa ihmeessä lisää näitä asioita, jos teille tulee mieleen!
1. Auton takapenkki jatkaa hirveältä näyttämistä edelleen, vaikka lapset kasvaakin.
2. Lapset voi opettaa tekemään aina salaatin ruuan kylkeen, niin ei itse tarvitse pilkkoa vihanneksia! Ihan parasta.
3. Lapset oppivat yllättävän pienenä sen, kumpi vanhemmista antaa helpommin luvan johonkin asiaan ja käyttävät sitä hyväksi tehokkaasti.
4. Kuulen sanat “emmä tiiä” paljon useammin kuin koskaan osasin kuvitella vastauksena kaikkeen mahdolliseen, huolimatta siitä, että tiedän vastaajien tietävän myös muunkinlaisen vastauksen.
5. Mun nimi on “ÄITI” ja kuulen sen nimen usein. Paitsi esim. metrossa, lapsi on muistanut mun koko nimen yhtäkkiä ja kertonut sen koko metrolle.
6. Olohuoneessa ei ole koskaan siistiä, vaikka siellä ei olisi enää lelulaatikkoa tai -kaappia. Siellä on pinnejä, ponnareita, kyniä (varsinkin sohvatyynyjen välissä), pelejä, kirjoja ja tietysti kaikki pehmolelut, jotka pitää joka aamu ottaa mukaan.
7. Jään itse koukkuun esiteinien sarjoihin. Ne on oikeasti vieläkin yllättävän hyviä.
8. Lapset opettaa mulle yllättävän paljon asioita. Kun he innostuvat jostain, he haluavat tietää siitä kaiken (ja kertovat sen muillekin).
9. Ihan kaikki sujuu nopeammin ja helpommin, kun siitä tekee haasteen. Siivoushaaste, piirtohaaste, järjestelyhaaste, tanssihaaste, kuka laittaa astiat useimmin koneeseen ruuan jälkeen -haaste. Kun vaan kutsuu jotain asiaa haasteeksi, siitä innostutaan heti. Siivoushaastetta voi tehostaa ajastimella. Hurja kilpailu aikaa vastaan johtaa helpommin siistiin huoneeseen, kuin epämääräinen vellominen ja turhien lappujen ja pikkutavaroiden analysoiminen, jota lapset kutsuvat “siivoukseksi”:
10. Saatat innostua itsekin lasten uusista kiinnostuksen kohteista, kuten TikTok-tanssien tekemisestä. En ole ainoa TikTok-tanssiva äiti, and that’s a fact.
11. Lapset ei enää käytä sitä “mut kun kaikki muutkin” -perustelua. Ainakin meidän lasten perustelut on nykyisin aivan eri levelillä kuin omani lapsena. He kirjoittavat jopa ylös loistavia perusteluita, joita vastaan omien päätösten punnitseminen on paljon haastavampaa.
12. Lasten sarjojen tunnarit jää pahasti päähän ja niitä tulee laulettua ihan liian usein. Se ei mene ohi kun siirrytään esiteinisarjoihin, vaan pahenee vaan.
13. Nykyajan lapset oppivat englannin paljon nopeammin kuin ikinä osasi kuvitella. On siis opeteltava joku muu salakieli, jos haluaa puhua aikuisten asioita lasten ollessa hereillä.
14. Lapset täytyy oikeasti itse opettaa osallistumaan kotitöihin, he eivät vaan maagisesti ala tekemään niitä. Vaikka heidät ottaisi pienestä asti mukaan puuhasteluun, he eivät ala tekemään kotitöitä säännöllisesti, ellei heitä aidosti velvoita tekemään jotain säännöllisesti. Tämän olen oppinut kantapään kautta.
15. Tärkeitä papereita on paljon enemmän kuin koskaan osasin kuvitella. Hyvin moni erilainen paperi voi olla tärkeä. Esimerkiksi ihan rypistynyt paperi, jossa on viiva ja yksi sana, voi olla todella tärkeä. Niitä ei koskaan saa heittää ilman lupaa pois.
+ Bonus: Kaikki on aina vähän tahmaista. Puhelin on vähän tahmainen, seinät on vähän tahmaiset, porraskaiteet on vähän tahmaiset. Kaikki on aina vähän tahmaista, vaikka yrittää usein pyyhkiä pinnat. Tahmaa voi löytää yllättävistä paikoista.
Nämä mulla tuli ihan ekana vanhemmuudesta mieleen, kun aloin näitä juttuja miettimään, mitä en osannut ajatellakaan etukäteen. Yritin keksiä sellaisia myös, jotka eivät ole netin jokaisella listalla heti ensimmäisenä (kuten ne ovat, miten valtavaa on rakkaus omaa lasta kohtaan ja miten hauskaa lasten kanssa on).
Tuleeko teille mieleen joitain juttuja, joita ette tiennyt vanhemmuudesta etukäteen?
Viimeinen oli ehdottomasti paras ja sellainen mitä en ole koskaan itse ajatellut 😀 lapsia ei siis vielä ole, mutta tämän laitan kyllä korvan taakse tulevaisuutta varten niin osaan valmistautua siihenkin 😄
Minut on yllättänyt vanhemmuudessa se, että vaikka vauva-aikojen haasteet ja vaikeudet jaettiin ystävien kesken, lasten ”kasvaessa yksilöiksi” lasten ja perheiden ongelmista ei vaan puhuta. Tuntuu hurjan yksinäiseltä ajatella, että vain se oma teini mokaa tai vain omalla lapsella on joskus vaikeaa. Ja sitten kuitenkin, niitä vaikeuksia on vähän joka taloudessa, kun uskalletaan kertoa ja kuunnella. Mutta kynnys vanhemmuuden vaikeiden asioiden jakamiseen on tosi korkea ja ”hyvältä näyttämisen” houkutus vallan suuri.
Voit siis rauhassa ajatella etukäteen, että ”minun lapseni sitten” ja ”minun lapseni ei koskaan”. Mutta oikeasti, ei sinulta kysytä. Se menee lukioon, jos itse tahtoo tai polttaa tupakan, jos niin valitsee. Se mokaa juomalla liikaa tai lintsaamalla koulusta. Jää kiinni näpistyksestä tai saa kevätjuhlissa stipendin.
Lisäksi minut on yllättänyt se, että olen vanhentunut samaan tahtiin kuin lapseni ovat kasvaneet. Aika ei pysähtynytkään siihen, kun kahlasin läpi ”vaiheen” toisensa jälkeen. Että kun tämän jaksan ja tämän läpi menen, niin sitten…
Olen oppinut sen, että vanhemmuus ei pääty parisuhteen päättyessä, vaan voi jopa siitä parantua ja rikastua. Olen oppinut sen, että itselleen ja omille arvoilleen on oltava uskollinen. Vain silloin voi olla lasten ja nuortensa silmissä uskottava.
Ai ai niin hauska postaus! Nauran ääneen vikalle, niin samaistun!:D ja mun on pakko heittää neidon tärkeitä papereita salaa roskiin sillä hetkellä kun ne unohtuu johonkin joksikin aikaa, koska muuten niitä ois miljoona ja aina jos kysyn ni tottakai se on tärkee ja tarpeellinen! 🤣 Hän tekee niitä päivittäin useita, on saksittua pientä lappua täynnä omaa kirjoitusta tai jotain viivaa ja on isoja taiteltuja papereita täynnä hienoja vuoristoratoja eli siis se kun ei malta muuta piirtää kun pyöritellä kynää hetken paperilla… On yritetty opettaa ettei tuhlata paperia sotkemiseen vaan keskitytään piirtämään oikeesti jotain kunnollista kun osaa, mutta ei aina ihan muista sitä 😀
Mulle tulee mieleen se, että miten ei voi yhtään tietää etukäteen (vaikka lapsensa tunteekin) mistä lapsi milloinkin tykkää. Vaatteet, värit, lelut, ruoka, lastenohjelmat, lapsi varmasti aina vähiten tykkää siitä mitä itse olettaa 😀 Niinkun ihan oikeesti, mikä tää Booba-hirvitys on!?
Siis me miehen kanssa ollaan mietitty just tota et ei hitto, mistä me keksitää uus tapa puhua salaisista yms jutuista lasten ollessa kuuloetäisyydellä sit kun ne oppii englantia! 😂
On hyvä muistaa, että vanhemmuus on aina valinta. Itselläni on rakas koira, jonka hankkinnan olen miettinyt todella tarkkaan.
Eikö sinua koiran kasvattamisessa ole yllättänyt mikään?
Toisaalta, lapsia ja koiraa ei voi verrata keskenään.
Noi tärkeät paperit kuulostaa todella tutulta, ja samaten tuo viimeinen! Haha, sitä tahmaisuutta voi todella löytyä mistä vaan 😄😄
Komppaan sua tossa esiteinisarjoissa, empä ois ikinä aatellu etä koukuttuisin 😀 ja ylipäänsä kaikki disney- leffat, miks ne maistuu niin hyvin että voisin omalla vapaa-ajallakin kattoa.. Oma äiti innostui tästä samasta asiasta kun tuli lapsenlapsia, pääsee hyvällä omatunnolla kattomaan jälleen lastenohjelmia 😀