Hetkiä viikonlopulta

04.04.2022

Meillä oli tosi tavallinen ja ihana, tavallisen ihana viikonloppu. Tässäpä hieman ajatusten virtaa viikonlopun hetkistä.

Perjantaina toinen koululaisista oli kaverin synttäreillä keilaamassa ja me muut katsottiin elokuvaa. Tehtiin iso herkkuplatter olkkarin pöydälle ja laitettiin Netflixistä pyörimään Over the Moon -elokuva, jossa oli hyvät musiikit. Pötköteltiin sohvalla, vauva mönki ja kiipeili ympäri olkkaria ja isosiskot eläytyivät elokuvaan. Lasten kasvaessa on yhä enemmän niin, että joku on jossain. Kaverilla, harrastuksessa, synttäreillä tai ulkona. Mutta yritetään pitää kiinni perjantain leffaillasta ja toteuttaa se aina jollakin kokoonpanolla.

Musta on ihanaa kun lapset kasvavat ja löytävät niitä omia tyyppejä, joiden kanssa keksivät tekemistä ja joita näkevät. Kulkevat itsekseen, ovat jatkuvasti yhteydessä kavereihin myös kotona ollessaan. Se muutos on jo niin selkeästi nähtävissä, muutos kohti sitä aikaa kun ne omat kaverit ovat ihan valtavassa roolissa elämässä. Sitä aikaa, jonka muistan hyvin elävästi edelleen myös omilta teinivuosilta. Sitä on ihanaa ja kutkuttavan jännittävää seurata vierestä. Ja olen niin onnellinen, että lapset ovat löytäneet niin ihania ja fiksuja ystäviä.

Lauantaina nähtiin Oton siskoa. Ei tehty hänen kanssa mitään ihmeellistä, oikeastaan ei tehty mitään muuta kuin höpötettiin ja hengattiin verkkareissa sohvalla. Miten kiitollinen olen siitä, että Oton myötä olen saanut itselleni pikkusiskon, josta aina haaveilin lapsena. Pikkusiskon, jonka kanssa voi olla just niin rennosti kuin pikkusiskon kanssa toivoo voivansa olla. Joka arvostaa kun lähetän hänelle etukameralla otettuja vahinkolaukauksia itsestäni, jonka kanssa voi keskustella vatsan toiminnasta tai tyhmistä unista, joka auttaa mua valitsemaan asuja ja ihastelee mun kanssa lasten touhuja ja ilmeitä vähintään yhtä innokkaasti kuin Otto tai mun äiti. Ja jolle saan itse olla isosisko, isosisko josta ehkä on joskus hyötyäkin. Tuki ja turva ja hyväksyvä ja kannustava vähän vanhempi tyyppi, jonka puoleen voi aina kääntyä missä tahansa asiassa.

Sunnuntaina lapset valmistelivat meille Encanto-elokuvasta inspiroituneen We don’t talk about Bruno -esityksen, jota harjoittelivat kolmestaan oikein antaumuksella. Esitys sisälsi koko We don’t talk about Bruno -laulun ja monta asunvaihtoa. He esittivät kaikki biisin roolit itse ja eläytyivät täysillä lauluun. Mukana oli niin peruukkeja, esirippu kuin lentäviä hameitakin. Vauva taputti melkein koko esityksen ajan, hän kun oli upeasti just oppinut taputtamaan ”oikein” eikä enää muumitaputusta.

Mietin siinä hetkessä, että tää on kyllä yks parhaita juttuja siinä kun on monta lasta. Seurata sitä omien lasten yhdessä tekemistä ja innostusta. Miten upeasti jokainen oli mukana esityksen valmistelussa ja miten hauskaa heillä oli yhdessä. He sulkeutuivat yläkertaan harjoittelemaan ja suunnittelemaan pitkäksi aikaa ja yritettiin täällä alhaalla kuunnella mitä he tekivät. Niin taitavia ihania tyyppejä! Ja esityksen jälkeen viisivuotias halusi vielä esittää sen uudelleen niin, että hän esitti yksin kaikki roolit. Mitä huikeaa heittäytymistä – saatiin nähdä kaksi mahtavaa versiota.

Kuten sanoin, ihanan tavallinen viikonloppu. Ei tehty mitään ihmeellistä, ei ostettu muuta kuin ruokaa ja seinäpakkelia, eikä käyty muualla kuin puistossa ja kaupassa. Viikonloppu oli täynnä rentoa yhdessäoloa, kotia ja ulkoilua. Viikonloppuun sisältyi myös yksi ihan sairaan hyvin vauvan kanssa nukuttu yö vain parilla nopealla herätyksellä, ja toinen ihan surkea yö täynnä heräilyä ja kitinää. Syötiin paljon hyvää ruokaa,  ja kuuluipa viikonloppuun myös siivousta ja pyykkiä, eteisen seinän paikkaamista (siihen on tullut kolo, kun ollaan oltu liian innokkaita liukuovien kanssa ja ne on joskus pamahtaneet siihen) ja haleja ja lasten kinastelua keskenään.

Ihana, rakkaudentäyteinen perhekeskeinen viikonloppu. Just sellainen viikonloppu jota mä rakastan.


Parasta just nyt & mitä kuuluu

27.10.2021

Moikka ihanat! Ajattelin, että pitkästä aikaa olisi hauskaa tehdä ihan perinteinen sillisalaattinen kuulumispostaus ja samalla kertoa vähän viime aikojen lemppareita myös. Tässä vauva-arjen lomassa kuulumisia on ollut ihanan helppoa ja rentoa päivittää Instagramin puolella, mutta tiedän toki, että osa seuraa ennemmin vain täällä blogissa, joten kerrotaan nyt täälläkin että mikä on meininki. Viimeiset puolitoista viikkoa ollaan nautittu Oton kesäloman jämistä, ja vielä on muutama päivä onneksi jäljellä, kun tämä on ollut niin ihanaa.

Epäonnistuin hieman omassa päätöksessäni olla tekemättä niin paljon töitä näinä ensimmäisinä kuukausina kun olen vielä yksin vauvan kanssa. Kun ei sitä vaan osaa sanoa ei kiinnostaville mahdollisuuksille. Ensimmäisen kuukauden otin kyllä tosi iisisti, mutta etenkin tämä lokakuu on ollut kyllä kiireisin mitä mulla on ollut hetkeen. Vauvan ollessa hereillä olen tietysti keskittynyt häneen, mutta muuten päiväuniajat ja monet illat vauvan mentyä nukkumaan ovat menneet paljolti töitä tehden. Tämä on kuitenkin sikäli onnellinen tilanne, että töitä riittää, ja siitä saa aina olla kiitollinen.

Ja tietty se on tärkeintä, että itse jaksan – kyllä sitten osaan laittaa stopin, jos tuntuu, että muuten olisi ihan liikaa. Vauva on onneksi niin tyytyväinen ja hyvin nukkuva tapaus, että sitä rauhallista työaikaa on jäänyt riittävästi. Ja olen jopa onnistunut harrastamaan jotain muutakin kuin työntekoa: maalasin meidän olkkariin uuden jättitaulun vanhan kuvan päälle. Se oli ihanaa ja rentouttavaa. Mutta Oton tuleva vanhempainvapaa tulee kyllä kreivin aikaan, sillä siinä 4kk korvilla päikkäritunteja alkaa olla jo vähän vähemmän kuin näiden ihan ekojen kuukausien aikana. Loman jälkeen Otolla on siis vielä nelisen viikkoa töitä ennen vanhempainvapaan alkua ja sitä me kovasti jo odotellaan, että saadaan oikeasti olla päivisin yhdessä.

Meillä on tulossa ensi viikolla koululaisten halloween-yhteissynttärit, vaikka kummankin oikea synttäripäivä meni jo aikoja sitten. Kaverisynttärit heillä on ollut ja perheen kesken on toki juhlittu molempia, mutta heidän yhteinen toive oli pitää nimenomaan halloween-juhlat sukulaisille ja muille läheisille. Huhtikuisen synttärit jäivät tänäkin vuonna juhlimatta isommin, kun silloin oli kaikkein pahin sulkutila käynnissä. Onneksi nyt saa taas juhlia ja toivottavasti 9-vuotissynttärit päästään viettämään sitten ihan ajallaan jo puolen vuoden päästä. Rakastan pukeutumista naamiaisasuihin ja nyt onkin ihan lempiaika niiden osalta meneillään, kun on niin monet Halloween-tapahtumat tulossa.

Nyt tätä kirjoittaessani Otto on vauvan kanssa vaunulenkillä ja isommat muksut ovat koulussa ja dagiksessa. Vauva nukkuu yleensä parhaat aamupäiväpäikkärit niin, että Otto tai minä käyn hänen kanssa puolen tunnin tai tunnin lenkillä, ja sitten vauva jatkaa uniaan vielä ainakin pari tuntia sen jälkeen vaunuissa. Se on kyllä ollut ihan siunaus! Osaan arvostaa näitä pitkiä katkeamattomia päikkäreitä, kun aiemmin on ollut kokemusta paljon katkonaisemmista päiväunista isompien lasten vauvavuosina. Oton loma on ollut ihana, kun saatiin esimerkiksi eilenkin käytyä keskellä päivää lounastreffeillä vauvan päiväuniaikaan.

Kohta lähdetään Oton ja vauvan kanssa yhteen PR-tilaisuuteen ja illalla menen käymään vielä meidän lukupiirin tapaamisessa vauvan kanssa. Elokuun tapaamisen aikaan olin synnyttämässä ja viimeksi skippasin vielä, kun baby oli niin pieni, mutta nyt on ihana päästä moikkaamaan lukupiirikollegoita pitkästä aikaa! Ja näyttämään vauvelia tietysti myös!

Ei meille oikeasti mitään sen ihmeempää kuulu, tällaista kuusihenkisen perheen touhukasta arkea. Harrastusrumbaa iltaisin, paljon rakkautta ja haleja. Viikonloppuisin köllöttelyä yhdessä, ystävien ja läheisten kanssa hengailua ja paljon (Oton tekemää) hyvää ruokaa. Odotetaan kaikki ihan hulluna sitä, että saadaan alkaa odottaa joulua. Odotuksen odotus best! Marraskuussa vaihtuu autossa taas päälle jouluradio ja katsotaan milloin laitetaan joulukuusi. Työjuttujen kannalta se olisi kiva laittaa mahdollisimman aikaisin, niin saa ihanan jouluisan taustan. Tänä vuonna sille on täydellinen, arvoisensa paikkakin, odottakaa kun näette!

Nyt niitä lemppareita vielä tähän lopuksi:

Paras biisi just nyt: Ed Sheeran – Shivers & Victor Leksell Eld & Lågor, niin söpöjä molemmat!

Paras herkku viime aikoina: Fazerin sitruunamarenkijogurtti-suklaapatukoita on kulunut kyllä aika monta.

Paras kirja, jonka olen tänä syksynä lukenut: Olen ihan koukussa Lars Kepleriin, luen hänen dekkareita aina illalla ennen nukkumaanmenoa, enkä kummaa kyllä ole vielä ainakaan nähnyt painajaisia, vaikka niissä on todella ällöttäviä ja graafisia juttuja. Tällä hetkellä kesken on Keplerin Peilimies.

Paras sarja jota katsotaan: Tällä hetkellä meneillää on You:n kolmoskausi ja sitä ennen katsottiin Squid Game. Molemmista tykkään tosi paljon!

Paras vaate, jota käytän koko ajan: Löysin mun kamelin värisen villakangastakin taas ilmojen kylmettyä ja se on kyllä ajaton ikuisuuslemppari.

Paras arkiruoka: Oton tekemä palak paneer leipäjuustosta! Niin herkullista.

Paras juttu tällä viikolla: Päästiin keskellä päivää treffeille vauvan päiväuniaikaan ja käytiin lounaalla.

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Lapsilla on yhteensä viidet eri halloween-bileet seuraavien kahden viikon aikana, pääsen siis toteuttamaan omia salaisia maskeeraushaaveitani oikein runsaasti!

Paras tekeminen (isompien) lasten kanssa: Ollaan maalattu viime aikoina taas paljon yhdessä, se on niin ihanaa puuhaa! Rakastan katsoa mitä kaikkea he keksivät tehdä ja heillä on muutenkin niin hyviä, luovia ideoita. Viime viikolla he askartelivat itse tarroja.

Paras tekeminen vauvan kanssa: Tällä hetkellä vauva alkaa olla jo ihan messissä esim. siinä, jos hänen masua päristelee. Rakastan siis päristellä ja pusutella vauvan pientä masua ja varpaita ja kuunnella kun hän kujertaa pieniä naurun kujerruksia. Ihana tyyppi!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3