10x minä tammikuussa

07.01.2021

On aika tehdä matka tammikuisten asujen läpi – niitä onkin kertynyt jo  k y m m e n e n  tammikuun verran tänne blogiin. Huh! Kuten viime vuonna, aion tänäkin vuonna jakaa enemmän arkisia asuja vuoden aikana. Se helpottaa asupostausten tekemistä myös jatkossa, kun on mistä ottaa materiaalia kokoelmapostauksiin.

Tammikuu 2012

Luulinkohan vahingossa, että olikin kesäkuu eikä tammikuu? Vai mistä nämä minikokoiset shortsit ja open toe -korkkarit putkahtivat mieleeni? En kyllä todella tiedä. Asuhan on ihan kiva, ei siinä mitään vikaa ole, mutta vuodenaika on sille hieman väärä. Muistan nuo shortsit niin hyvin. Ostin ne 16-vuotiaana Lontoosta Topshopista ja ne oli mun mielestä siis _niiiin_ korkeavyötäröiset, että huh. Mutta nyt kun katson, niin ei kai tuo vyötärö ole edes regular, vaan matala. Niin ne fiilikset muuttuu. Nykyään korkeavyötäröinen tarkoittaa sitä, että napa jää vyötärönauhan alle piiloon.

Tammikuu 2013

Odotin tässä meidän keskimmäistä hieman yli puolenvälin. Housut eivät näy, mutta voin paljastaa, että ne olivat mustat äitiysleggingssit, en juuri muita housuja silloin käyttänytkään. Tykkään kovasti tuosta hiusten pituudesta, joka mulla oli tokan raskauden aikaan. Mun hiukset eivät ole koskaan olleet niin hyvinvoivat ja ihanat kuin juuri silloin. Tuo pituus on ehkä juuri se, jota olen tällä hiustenkasvatusprojektillani tavoitellut. Vielä olisi ehkä sellaiset 5-7cm matkaa tuohon pituuteen. Tulisikohan se täyteen vihdoin tänä vuonna, jos huolehdin tukasta oikein hyvin?

Tammikuu 2014

Siis vitsi mikä asenne ja itsevarmuus??? Missä nuo ovat nykyään? Näistä kuvista huomaa, että tuo mimmi oli menossa muutaman viikon kuluttua naimisiin. Tunsin oloni silloin vaan niin onnekkaaksi ja upeaksi. Tykkään asusta, se on melko klassinen, vaikkakin nuo nilkkurit vaihtaisin nykyään hieman vähäeleisempiin. Muuten tykkään asusta ja tykkään tosi paljon mun hiuksista näissä kuvissa. Tässä mulla oli käytössä joku pidennys/tuuhennos, jonka ostin Hakaniemestä jostain pienestä kaupasta. Se ei ollut kovinkaan laadukas, mutta näytti kuvissa upealta. Olisipa noin paljon tukkaa oikeastikin!

Tammikuu 2015

Tykkään kyllä tästäkin asusta ja jos nuo mahtuisivat mulle vielä, voisin edelleen pukeutua näin. Melko klassinen ja yksinkertainen asu, joka toimii. Erityisesti pidän tuosta huivista, sekä Coachin mustasta laukusta, joka multa edelleen löytyy. Olen säilönyt sitä vuosia, sillä en ole muistanut käyttää sitä sen jälkeen, kun sain Otolta synttärilahjaksi Gucci-laukun vuonna 2018. Mutta joku kerta, kun tarvitsen hieman isompaa laukkua, pitää ehdottomasti ottaa tuo taas käyttöön.

Tammikuu 2016

Rakastan tuota punaista hametta, mutta sekin on mulle nykyisin ihan liian pieni. Olen antanut sen meidän esikoisen vaatekaappiin odottamaan, että hän vielä kasvaa muutaman vuoden. Paita on tosi 2016 ja takki keräsi hulluna karvaa, eikä muutenkaan ollut kovin laadukas, mutta kengät, hame ja laukku ovat sellaisia, joita voisin vieläkin käyttää. 2016 hiukset myös muistuttavat aika paljon mun tämän hetken tukkaa, juurikasvua myöten, tosin jakaus on eri paikassa. Pitäisi käydä pikkuhiljaa kampaajalla raidoittamassa syyskuusta asti kasvanut juurikasvu piiloon.

Tammikuu 2017

Nämä kuvat on otettu vain muutamaa viikkoa ennen kuin meidän kuopus syntyi. Muistan olleeni niin epävarma mun turvonneesta kropasta ja pyöreistä kasvoista, joita jatkuvasti kommentoitiin. Ja nyt kun katson näitä kuvia, niin hitto mä näytin upealta. Hehkuin ja näytin onnelliselta, kuten olinkin. Kampauksesta en ehkä ole enää samaa mieltä, mutta toisaalta miksikäs ei. Näyttää se ainakin leikkisältä, eikä ole lainkaan tylsä! Tässäkään housut eivät näy, mutta kuten aiemmassakin raskausasussa, ne olivat ne kuuluisat mustat trikoiset mama-leggingssit, eli eipä ole juuri mitään näytettävääkään.

Tammikuu 2018

Tähän asuun liittyen kävin tosi paljon keskustelua itseni kanssa, että voinko ja uskallanko laittaa sen päälle. Kirjoitin silloin myös postauksen aiheesta. Täytyy sanoa, että mun silmään asu näyttää aika kivalta edelleen. Se on persoonallinen, se on värikäs, se on jotain muuta kuin perus farkut ja t-paita. Pitää vaan pukeutua rohkeasti jatkossakin! Niitä rohkeita asuja on paljon kivempi muistella jälkeenpäin, vaikka ei aina niistä enää myöhemmin samaa mieltä olisikaan. Lisää pinkkiä ja glitteriä päälle!

Tammikuu 2019

Paljon vähemmän olen kuitenkin samaa mieltä tästä tammikuun 2019 asusta. Tai siis, no verkkarit, huppari ja timbsit ovat ihan pätevä asu edelleen, mutta en nyt tiedä tarvitseeko niitä sentään kuvata blogiin. Mutta miksikäs ei. Sain rentoja vaatteita silloin joululahjaksi, joten kuvasin rennon joululahja-asun. Muistan käyneeni tämä asu päällä Ikeassa, mihin se on aivan hyvä asu mielestäni edelleen. Kaikki vaatekappaleet löytyvät multa edelleen ja käytän kyllä, mutta tosiaan ehkä harvemmin tulee nykyisin kuvattua blogiin näitä.

Tammikuu 2020

Ai että, tämä asu on mun suosikki! Voisin pukea ja puenkin tämän usein ihan tällaisenaan päälle edelleen. Kamelin värinen villakangastakki, musta r-collectionin huppari, Acne Studiosin huivi, mustat suoralahkeiset perusfarkut, mustat teräväkärkiset nilkkurit. Tämä on sellainen turva-asu, joka toimii ihan aina. Farkut pitäisi värjätä uudelleen mustaksi, sillä ne ovat haalistuneet pesussa vähän ikävän näköisesti, mutta se ei onneksi ole iso homma.

Tammikuu 2021

Nämä kuvat eivät olleet varsinaisia asukuvia, vaan ainoastaan kuvituskuvia, joten en niinkään miettinyt ehkä asua loppuun asti. Mutta jos ihan totta puhutaan, tässä on mun joulun ajan käytetyin asu: mustat Lulu Lemonin leggingssit, jotka sain joululahjaksi, pehmeä neule, VamSkon nilkkurit, Acne Studiosin pipo ja tämä mun makuupussitakki. Olen suunnilleen asunut näissä asuissa siitä asti, kun leggarit sain. Ja olivat muuten hintansa väärti, mitkään housut tai leggarit eivät koskaan ole olleet yhtä mukavat  ja samaan aikaan imartelevat jalassa kuin juuri nämä.

Sellaiset 10 asua! Mun lemppari näistä kaikista oli kyllä tuo 2020 asu, koska se näyttää eniten siltä, miltä haluan näyttää. Ehkä tuossa on huomattavissa myös tuo 2020 vaikutus pukeutumiseen. Vuoden alussa jaksoi vielä panostaa, mutta näin yhdeksän kuukauden korona-ajan jälkeen vaan tulee kiskaistua ne leggingssit jalkaan joka päivä. Apua! Mun vaatekaappi kaipaa kipeästi jotain ihania tapaamisia ja tapahtumia, että saisi puettua muutakin päälle. Kai se pitäisi vaan piristää itseä ja panostaa välillä pukeutumiseen, vaikka ei käykään missään muualla kuin kaupassa tai ulkoilemassa.


Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.