On aika tehdä matka tammikuisten asujen läpi – niitä onkin kertynyt jo  k y m m e n e n  tammikuun verran tänne blogiin. Huh! Kuten viime vuonna, aion tänäkin vuonna jakaa enemmän arkisia asuja vuoden aikana. Se helpottaa asupostausten tekemistä myös jatkossa, kun on mistä ottaa materiaalia kokoelmapostauksiin.

Tammikuu 2012

Luulinkohan vahingossa, että olikin kesäkuu eikä tammikuu? Vai mistä nämä minikokoiset shortsit ja open toe -korkkarit putkahtivat mieleeni? En kyllä todella tiedä. Asuhan on ihan kiva, ei siinä mitään vikaa ole, mutta vuodenaika on sille hieman väärä. Muistan nuo shortsit niin hyvin. Ostin ne 16-vuotiaana Lontoosta Topshopista ja ne oli mun mielestä siis _niiiin_ korkeavyötäröiset, että huh. Mutta nyt kun katson, niin ei kai tuo vyötärö ole edes regular, vaan matala. Niin ne fiilikset muuttuu. Nykyään korkeavyötäröinen tarkoittaa sitä, että napa jää vyötärönauhan alle piiloon.

Tammikuu 2013

Odotin tässä meidän keskimmäistä hieman yli puolenvälin. Housut eivät näy, mutta voin paljastaa, että ne olivat mustat äitiysleggingssit, en juuri muita housuja silloin käyttänytkään. Tykkään kovasti tuosta hiusten pituudesta, joka mulla oli tokan raskauden aikaan. Mun hiukset eivät ole koskaan olleet niin hyvinvoivat ja ihanat kuin juuri silloin. Tuo pituus on ehkä juuri se, jota olen tällä hiustenkasvatusprojektillani tavoitellut. Vielä olisi ehkä sellaiset 5-7cm matkaa tuohon pituuteen. Tulisikohan se täyteen vihdoin tänä vuonna, jos huolehdin tukasta oikein hyvin?

Tammikuu 2014

Siis vitsi mikä asenne ja itsevarmuus??? Missä nuo ovat nykyään? Näistä kuvista huomaa, että tuo mimmi oli menossa muutaman viikon kuluttua naimisiin. Tunsin oloni silloin vaan niin onnekkaaksi ja upeaksi. Tykkään asusta, se on melko klassinen, vaikkakin nuo nilkkurit vaihtaisin nykyään hieman vähäeleisempiin. Muuten tykkään asusta ja tykkään tosi paljon mun hiuksista näissä kuvissa. Tässä mulla oli käytössä joku pidennys/tuuhennos, jonka ostin Hakaniemestä jostain pienestä kaupasta. Se ei ollut kovinkaan laadukas, mutta näytti kuvissa upealta. Olisipa noin paljon tukkaa oikeastikin!

Tammikuu 2015

Tykkään kyllä tästäkin asusta ja jos nuo mahtuisivat mulle vielä, voisin edelleen pukeutua näin. Melko klassinen ja yksinkertainen asu, joka toimii. Erityisesti pidän tuosta huivista, sekä Coachin mustasta laukusta, joka multa edelleen löytyy. Olen säilönyt sitä vuosia, sillä en ole muistanut käyttää sitä sen jälkeen, kun sain Otolta synttärilahjaksi Gucci-laukun vuonna 2018. Mutta joku kerta, kun tarvitsen hieman isompaa laukkua, pitää ehdottomasti ottaa tuo taas käyttöön.

Tammikuu 2016

Rakastan tuota punaista hametta, mutta sekin on mulle nykyisin ihan liian pieni. Olen antanut sen meidän esikoisen vaatekaappiin odottamaan, että hän vielä kasvaa muutaman vuoden. Paita on tosi 2016 ja takki keräsi hulluna karvaa, eikä muutenkaan ollut kovin laadukas, mutta kengät, hame ja laukku ovat sellaisia, joita voisin vieläkin käyttää. 2016 hiukset myös muistuttavat aika paljon mun tämän hetken tukkaa, juurikasvua myöten, tosin jakaus on eri paikassa. Pitäisi käydä pikkuhiljaa kampaajalla raidoittamassa syyskuusta asti kasvanut juurikasvu piiloon.

Tammikuu 2017

Nämä kuvat on otettu vain muutamaa viikkoa ennen kuin meidän kuopus syntyi. Muistan olleeni niin epävarma mun turvonneesta kropasta ja pyöreistä kasvoista, joita jatkuvasti kommentoitiin. Ja nyt kun katson näitä kuvia, niin hitto mä näytin upealta. Hehkuin ja näytin onnelliselta, kuten olinkin. Kampauksesta en ehkä ole enää samaa mieltä, mutta toisaalta miksikäs ei. Näyttää se ainakin leikkisältä, eikä ole lainkaan tylsä! Tässäkään housut eivät näy, mutta kuten aiemmassakin raskausasussa, ne olivat ne kuuluisat mustat trikoiset mama-leggingssit, eli eipä ole juuri mitään näytettävääkään.

Tammikuu 2018

Tähän asuun liittyen kävin tosi paljon keskustelua itseni kanssa, että voinko ja uskallanko laittaa sen päälle. Kirjoitin silloin myös postauksen aiheesta. Täytyy sanoa, että mun silmään asu näyttää aika kivalta edelleen. Se on persoonallinen, se on värikäs, se on jotain muuta kuin perus farkut ja t-paita. Pitää vaan pukeutua rohkeasti jatkossakin! Niitä rohkeita asuja on paljon kivempi muistella jälkeenpäin, vaikka ei aina niistä enää myöhemmin samaa mieltä olisikaan. Lisää pinkkiä ja glitteriä päälle!

Tammikuu 2019

Paljon vähemmän olen kuitenkin samaa mieltä tästä tammikuun 2019 asusta. Tai siis, no verkkarit, huppari ja timbsit ovat ihan pätevä asu edelleen, mutta en nyt tiedä tarvitseeko niitä sentään kuvata blogiin. Mutta miksikäs ei. Sain rentoja vaatteita silloin joululahjaksi, joten kuvasin rennon joululahja-asun. Muistan käyneeni tämä asu päällä Ikeassa, mihin se on aivan hyvä asu mielestäni edelleen. Kaikki vaatekappaleet löytyvät multa edelleen ja käytän kyllä, mutta tosiaan ehkä harvemmin tulee nykyisin kuvattua blogiin näitä.

Tammikuu 2020

Ai että, tämä asu on mun suosikki! Voisin pukea ja puenkin tämän usein ihan tällaisenaan päälle edelleen. Kamelin värinen villakangastakki, musta r-collectionin huppari, Acne Studiosin huivi, mustat suoralahkeiset perusfarkut, mustat teräväkärkiset nilkkurit. Tämä on sellainen turva-asu, joka toimii ihan aina. Farkut pitäisi värjätä uudelleen mustaksi, sillä ne ovat haalistuneet pesussa vähän ikävän näköisesti, mutta se ei onneksi ole iso homma.

Tammikuu 2021

Nämä kuvat eivät olleet varsinaisia asukuvia, vaan ainoastaan kuvituskuvia, joten en niinkään miettinyt ehkä asua loppuun asti. Mutta jos ihan totta puhutaan, tässä on mun joulun ajan käytetyin asu: mustat Lulu Lemonin leggingssit, jotka sain joululahjaksi, pehmeä neule, VamSkon nilkkurit, Acne Studiosin pipo ja tämä mun makuupussitakki. Olen suunnilleen asunut näissä asuissa siitä asti, kun leggarit sain. Ja olivat muuten hintansa väärti, mitkään housut tai leggarit eivät koskaan ole olleet yhtä mukavat  ja samaan aikaan imartelevat jalassa kuin juuri nämä.

Sellaiset 10 asua! Mun lemppari näistä kaikista oli kyllä tuo 2020 asu, koska se näyttää eniten siltä, miltä haluan näyttää. Ehkä tuossa on huomattavissa myös tuo 2020 vaikutus pukeutumiseen. Vuoden alussa jaksoi vielä panostaa, mutta näin yhdeksän kuukauden korona-ajan jälkeen vaan tulee kiskaistua ne leggingssit jalkaan joka päivä. Apua! Mun vaatekaappi kaipaa kipeästi jotain ihania tapaamisia ja tapahtumia, että saisi puettua muutakin päälle. Kai se pitäisi vaan piristää itseä ja panostaa välillä pukeutumiseen, vaikka ei käykään missään muualla kuin kaupassa tai ulkoilemassa.

Marraskuu on jostain syystä vetänyt nostalgiselle mielelle ja päätin kokeilla tällaista hauskaa postausideaa: mitä meille on tapahtunut marraskuun 18. päivä viimeisinä kymmenenä marraskuuna? Onneksi on blogi, niin täältä voi hyvin luntata. Postauksia löytyi melkein jokaiselle marraskuun 18. päivälle näiltä vuosilta ja niistä oli aika helppo katsoa mitä meille on milloinkin kuulunut. Linkkasin tähän myös alkuperäiset postaukset, jos haluaa käydä nostalgisoimassa siihen, millaista sisältöä tuuttasin ulos vaikkapa yhdeksän vuotta sitten (OMG en suosittele)!

18.11.2011

Meidän esikoinen oli melkein kahden kuukauden ikäinen (kahta päivää vaille). Päivä oli perjantai ja mun äiti ja mummo ajoivat silloin Oulusta pakettiautolla meille tuomaan meille äidin vanhaa ruokapöytää. Ihanat! Mun mummo näki silloin ekaa kertaa meidän esikoisen, se oli ihana hetki. Oltiin siihen asti eletty ilman ruokapöytää ja syöty aina olkkarissa! Kirjoitin postauksen, jossa myös pohdiskelin sitä, kuinka me tehtiin aina jonkun mielestä ”kaikki väärin” lapsen kanssa.

Meillä oli esikoisen kanssa kylpyrutiini joka ilta, eli hän kävi (pelkkä vesi) kylvyssä aina illalla ennen nukkumaanmenoa ja se oli osa iltarutiinia samalla tavalla kuin vaikkapa iltasatukin. Oltiin saatu blogin kommenteissa palautetta, että kylvetämme esikoista liian usein. Joku oli myös ollut huolissaan, kun en ollut pessyt alle 2kk ikäiselle vauvalle lahjaksi annettua pehmolelupupua ennen kuin asetin pupun vauvan viereen babysitteriin. En kestä! Siis tätähän se on ollut jo vuonna 2011, että aina on jollain jotain sanottavaa. Onneksi näin yhdeksän vuotta myöhemmin voin huojentuneena todeta, että ihan hyvä siitä lapsesta tuli vaikka raukka joutui joka ilta kylpemään ja vielä hengailemaan pesemättömän pupun vieressä hetken! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2012

Esikoinen oli vuoden ja kaksi kuukautta ja mahassa kasvoi meidän keskimmäinen. Kirjoitin silloin meidän esikoisen kuulumisia ja iloitsin omasta energisestä keskiraskaudestani. Esikoinen tuntui puhuvan ja ymmärtävän paljon puhetta jo silloin. Mun alkuraskaus oli mennyt rankan väsymyksen ja päänsärkyjen kourissa, joten oli ihanaa kun olo alkoi helpottaa pikkuhiljaa. Oltiin vasta muutettu uuteen kotiin ja koti oli vielä ihan kaaoksen vallassa. Tekstistä paistaa läpi sellainen ihana innostunut fiilis, jonka muistan. Kaikki oli niin ihanaa – uusi kiva koti, vauva tulossa, hyvin nukkuva taapero ja lempivuodenaikani joulukin vielä oli tuloillaan. Sellaista perus sillisalaattifiilistelyä! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

 

18.11.2013

Tälle päivämäärälle löysin vaan sepostuksen meidän viikon ruuista, mutta 19.11. Otto oli kirjoittanut kantaaottavan mielipidetekstin koskien lasten pelaamista, mikä on pakko jakaa! Koska teksti oli mun mielestä niin hyvä ja edelleen se on ajankohtainen. Teksti on niin ottomaiseen tyyliin tehty, että purskahtelin nauruun sitä lukiessani. Hyvä ja tarpeellinen kannanotto pelaamisen puolesta ja edelleen aivan asiaa.  Me ollaan tekemässä Oton kanssa yhdessä pelaamiseen liittyen uusi postaus tässä ihan lähiaikoina, kunhan Oton koulujutut on valmiina, koska aiheesta kysytään usein. Postauksessa vinkataan eri-ikäisille lapsille sopivia pelejä ja muutenkin annetaan vinkkejä siihen, miten meidän mielestä voi vanhempana sekä tukea pelaamista että pitää huolen sopivista rajoista. Meidän keskimmäinen oli vuonna 2013 tänä päivänä seitsemän kuukauden ikäinen ja muistan, että nukuttiin pätkissä silloin. Oton alkuperäisen tekstin löydät TÄSTÄ.

18.11.2014

2014 meillä oli 3- ja 2-vuotiaat lapset, 3-vuotias kävi metsäkerhossa ja mä tein osa-aikaisesti blogin kautta töitä. Tienasin silloin joitakin satoja euroja kuukaudessa blogin avulla ja panostin blogiin jo selkeästi enemmän. Tänä päivänä 6 vuotta sitten jaoin asukuvia ja kirjoitin lähinnä siihen asuun liittyen, joten kuulumisia postauksesta ei hirveästi irti saanut. Mutta nähtävästi oltiin käyty ainakin ulkona asukuvaamassa, sillä silloin yleensä tein sisältöä tosi ”reaaliajassa”, eli jos kuvasin jotain, julkaisin sen heti samana päivänä. Sisällön suunnittelu oli täysin tuntematon käsite mulle silloin vielä. Alkuperäiseen asupostaukseen TÄSTÄ.

18.11.2015

Sinä syksynä olin aivan loppu, siis aivan loppu, vaikka sen päivän postauksesta sitä ei ehkä huomaa. Tein kahta työtä – sillä keväällä 2015 blogini oli siirtynyt Indieplacelle ja lisäksi olin aloittanut osa-aikatyöt markkinointiassistenttina startupissa kolme päivää viikossa. Assarin hommiini kuului käytännössä siis kaikki sisällöntuotanto mitä oli eri kanaviin, sekä lisäksi testaamista ja asiakaspalvelua, joten tein ihan muuta kuin assaroin. Sen työn lisäksi tein omaan blogiin n. 30 postausta kuussa ja instaakin päivitin melko aktiivisesti. Tänä päivämääränä julkaistussa postauksessa pohdiskelin blogijoulukalenteria ja mä haluaisin vaan antaa halauksen ja rutistaa sen aikaista itseäni! Että ei mun olisi ollut pakko rutistaa sitäkin vielä siihen päälle. Mutta tein sen silti. Onneksi nykyään osaan ja voin levätä enemmän, koska jokainen tarvitsee lepoa. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2016

Odotettiin meidän kuopusta ja oltiin jo käyty rakenneultrassa. Tiedettiin, että hän on pikkuinen tyttö! Löysin 18. päivältä vain kaupallisen yhteistyön, jossa ei ollut kuulumisia, mutta seuraavalle päivälle olin tehnyt postauksen myös. Siinä kerroin, kuinka vietimme Ota lapsi mukaan töihin- ja anna lapsesi pukea sinut -päiviä samana päivänä. Hauskaa! Ja lapset olivat valinneetkin mulle aika hienon asun, joka koristi hienosti mun isoa mahaa. Kirjoitin postauksessa enemmänkin omasta työstäni ja siitä, miten olin ”ottanut lapset mukaan töihin”. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2017

Kuopus oli yhdeksän kuukauden ikäinen, esikoinen eskarissa ja keskimmäinen oli 4-vuotias. Mua itketti kun luin tämän päivän postausta, sillä silloin oltiin Oulussa menossa mun mummon hautajaisiin. Se oli niin surullista aikaa meille. Onneksi saatiin kuitenkin olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä Oulussa ja selvittiin siitäkin. Seuraavalta päivältä löytyy muistokirjoitus, jonka kirjoitin mun rakkaalle mummolle. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2018

Vuoden harmaimman päivän perään vietettiin marraskuun aurinkoisinta viikonloppua. Käytiin lasten kanssa Kaivarissa ulkoilemassa ja leikkipuistossa. Arki oli ihanan tasapainoista, vaikkakin hektistä myös. Olin vielä 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa kotona, vaikka samalla tein töitä yrittäjänä täysillä. Otto oli aloittanut opinnot ammattikorkeassa, mutta teki vielä syksyn ajan töitä ennen kuin jäi sitten seuraavana keväänä opintovapaalle. Leivottiin lasten kanssa pipareita, syötiin ruuaksi teriyakilohta ja nautittiin elämästä selkeästi. Ainakin oltiin paljon ihanammissa tunnelmissa kuin vuotta aikaisemmin. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2019

Kiinnostaako hömppä vielä, vai pitääkö aina ottaa kantaa? Tätä samaa on tullut pohdittua tänäkin vuonna ja olen nähnyt monen muunkin bloggaajan/sisällöntuottajan pohdiskelevan samaa. Nykyinen super-kantaaottava meininki on kaukana siitä, mistä bloggaaminen aikanaan lähti. Toki on hyvä ottaa kantaa ja antaa tilaa tärkeille asioille, mutta edelleen olen sitä mieltä, että aina ei ole pakko ottaa kantaa, eikä jokaiseen aiheeseen ole pakko tarttua. Jokainen oman jaksamisensa mukaan. Viime marraskuusta on vasta vuosi, mutta se tuntuu jotenkin tosi kaukaiselta. Kai elämä silloin oli kuitenkin monella tapaa samanlaista kuin nyt. Otto opintovapaalla, mä teen töitä, lapset koulussa/hoidossa. Vaikka toki paljon on vuodessa myös muuttunut, kuten meidän koti. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2020

Tänään 18.11.2020 olikin aurinkoinen päivä, vaikka säätiedotteet lupailivat muuta. Ihanaa nauttia auringosta. Yritin kuvata mahdollisimman paljon työjuttuja varastoon, koska pimeitä päiviä on varmasti vielä luvassa. Kirjoitin myös tämän postauksen, editoin ison kasan kuvia ja videoita ja vastasin työsähköposteihin. Söin ruuaksi italianpataa lounaalla ja illalla bolognesea. Kaksi kertaa spagettia samana päivänä, mutta ei se mitään. Lapset olivat koulussa ja hoidossa, Otto teki omia kouluhommia päivällä ja illalla oltiin koko perhe yhdessä. Ihanan tavallinen päivä.

Sellainen katsaus! Aika erilaisia marraskuun 18. päiviä on tullut vietettyä vuosien varrella. Iloja, suruja, rakkautta, huumoria. Juuri sitä, mitä elämä yleensäkin on. Eniten tasaista arkea, mutta joukossa myös isoja iloja ja isoja suruja. Jotenkin tosi lohdullista ja konkreettista, että suurtenkin surujen jälkeen elämä jatkuu ja tulee niitä parempia päiviä.

Asukollaasit vuosien varrelta ovat yksiä mun lempparipostauksia tehdä ja aina niitä tehtyäni on tullut myös palautetta, että niitä saisi olla vaikka joka kuukausi. Ihan niin usein en ole tehnyt, koska sitten mulla äkkiä loppuisi asut kesken tulevina vuosina, mutta parin kuukauden välein on ihan hyvä! Nyt on vuorossa lokakuiset asut ja niitä onkin kertynyt kymmenen lokakuun ajalta. Olipa jälleen kerran hauska nähdä se oman tyylin muutos. Näissäkin muuten violetti tukka loistaa poissaolollaan, mulla aina ollut violetti tukka vain keväällä tai kesällä. Se on hassua, kun niin iso ja erilainen muutos puuttuu näistä kokonaan, ihan kuin sitä ei olisi edes tapahtunut (kahta kertaa), vaikka on kuitenkin!

Lokakuu 2011

Näissä kuvissa olen kuukauden ikäisen pikkuvauvan äiti. Alunperinhän meillä oli esikoisen laskettu aika 19.10.2011, mutta hän syntyi jo kuukautta aiemmin. Tästä asusta ei kyllä ole mitään tallella, mutta se ei toisaalta ole mikään ihme. Asun kaikki osat neuletakkia lukuunottamatta olivat jo vuonna 2011 monta vuotta vanhoja. Tuo hieman vahapintainen parkatakki oli kyllä ehdoton lemppari, joka oli käytössä vielä monta vuotta tuonkin jälkeen ja sen jälkeen annoin sen muistaakseni vielä serkulle eteenpäin. Nuo 60cm mittaiset hiustenpidennykset olivat kyllä aika hurjat! Ihan kiva sellainen perus-asu, ei mitään vikaa mielestäni. Todellakin mulla on 2011 ollut pahempiakin asuja!

Lokakuu 2012

Seuraavana vuonna taas lokakuussa odotin jo meidän keskimmäistä. En ollut vielä paljastanut asiaa, joten pidin löysiä paitoja, jotta mun edellistä raskautta huomattavasti nopeammin esiin pulpahtanut pötsi ei näkynyt. Rakastan sitä, että kuvissa on esillä limupulloista lähtien kaikki, eikä yhtään haitannut. Tuo paita olisi ehkä nykyisin itselleni ennemmin sellainen kotivaate, josta en kuvia laittaisi, mutta ihan kiva ja rento asu. Mustat pillit on vaatekaapin perusta edelleen.

Lokakuu 2013

Lisää trikoisia raitapaitoja! Enää en koe niitä ihan yhtä omakseni, siis hitsi, mullahan on näissä kaikissa ekassa kolmessa asussa raitaa päällä. Olen ilmeisesti tykännyt raidoista tosi kovasti. Muistan kun tilasin tuon nahkatakin raskausaikana Asosilta ja sitten kun se tuli perille, huomasin, että siinä oli vajaamittaiset hihat! En ollut huomannut sitä tilatessa. Mutta en antanut sen häiritä, pidin takkia kuitenkin, vaikka hihat oli vähän hankalat. Viininpunainen pipo ja huivi olivat kovassa käytössä ja ne ovat ihan kivat mielestäni edelleen. Nuo Zaran korkeakorkoiset nilkkurit olivat myös ihan mun lempparit. Ne näyttävät nyt näin vuosia myöhemmin aika hurjilta myös, mutta edustivat kyllä aikansa tyyliä.

Lokakuu 2014

Tykkään tästä asusta ja tyylistä tosi paljon ja voisin pukea asun sellaisenaan päälle vaikka heti (jos mahtuisi). Viininpunaiset pillifarkut olivat yhdet mun lempparit siihen asti, etteivät enää mahtuneet jalkaan kun tulin kolmannen kerran raskaaksi. Ketjukaulakoru näyttää kivalta ja tykkäsin siitä, kun oli tosi vaaleat hiukset, vaikka ne eivät niin hyvässä kunnossa olleetkaan.

Lokakuu 2015

Tykkään tästä asusta ja hiuksista ja näistä kuvista ihan älyttömän paljon! Ajattelen edelleen, että syksyllä 2015 ja keväällä 2016 mun tyyli oli ”parhaimmillaan”, näytin eniten siltä, miltä halusin näyttää. Voisin pukea tämän asun vaikka heti päälle. Ja rakastin pitkää vaaleaa laineikasta tukkaa. Miksi en sitten näytä tältä enää? No, ainakaan hiukset eivät kestä enää samanlaista pidennys- ja vaalennusrumbaa ja siksi hiukset ovat paljon lyhyemmät nykyisin. Tuon ajan vaatteet eivät ole mahtuneet päälleni vuosiin ja tuskin tulevat enää mahtumaankaan. Mutta ponnari-pidennys mulla on tallessa jossain ja sitä voisin kyllä aina välillä käyttää!

Lokakuu 2016

Lokakuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja raskaus taisi olla jossakin puolivälin tietämillä. Näitä kuvia otettaessa oltiin Oton kanssa kahdestaan treffeillä ja meidän tulevat isosiskot olivat yökylässä. Rakastan tuota tyllihametta ja se on edelleen mulla kaapissa. Samoin kyseinen nahkatakki on edelleen kaapissa tallella ja laukku sekä nuo nilkkurit myös. Asussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta nyt pukisin pallomahan ehkä vähän eri tavalla kuin tässä. Näytän ihanan onnelliselta näissä ja me todellakin oltiin, tämä oli nimittäin vika viikonloppu ennen meidän muuttoa uuteen kotiin ja oltiin niin innoissamme.

Lokakuu 2017

Kuvat on otettu lokakuussa 2017, jolloin oltiin Oulussa ja mun mummu oli sairaalassa, missä vietettiin suurin osa ajasta. Siltä lokakuulta ei hirveästi asukuvia ole. En koe tätä asua kovin omakseni, vaikkakin nuo kumpparit olivat ja ovat tyylikkäät ja edelleen mulla kaapissa, kuten myös tuo laukku. Silloin ei ihan hirveästi jaksanut vaatteet kiinnostaa kun oli isompia asioita mielessä. Ei tässäkään mitään vikaa ole ja voisin kyllä sonnustautua leopardikuvioiseen sadeviittaankin, mutta ei tämä kyllä mun tyyliä oikein edusta.

Lokakuu 2018

Asu osineen löytyy multa kokonaisuudessaan edelleen ja tykkään kyllä kaikista näistä vaatteista ja asusteista yhä edelleen! En ehkä yhdistäisi näitä kenkiä tähän mekkoon enää, vaan jotkut, joissa on sirompi varsi nilkasta. Muuten voisin pukea asun tällaisenaan edelleen päälle. Tykkään tuosta ruutumekosta kovasti ja sama nahkatakki on edelleen mulla päivittäisessä käytössä. Rakastan tuota kireä ponnari -tyyliä. Tuli heti himo mennä etsimään ponnaripidennys jostain laatikoiden syövereistä ja laittaa se päähän. En ole pitänyt sitä pitkään aikaan!

Lokakuu 2019

Olin juuri ostanut tuon ihanan kamelinvärisen villakangastakin viime vuoden lokakuussa ja se pääsi tietysti heti käyttöön. Takki on aivan ihana, kevyt ja ajaton. Tulen varmasti käyttämään sitä paljon myös tänä talvena. Vielä ei ole ollut ihan niin kylmä, että olisin ottanut sitä käyttöön, mutta heti kun mittari on kunnolla alle 10 asteessa, tämä tulee olemaan mun luottotakki arjessa. Sama laukku on keikkunut olallani vuodesta 2018 asti joka päivä. Housut ja tuo valkoinen paita löytyvät kaapista myös, samoin kuin nuo korkeat platform-nilkkurit, jotka ostin vuonna 2013. Voisin hyvin pukeutua tähän samaan asuun vaikka huomenna.

Lokakuu 2020

Tämän vuoden lokakuu on ollut kyllä ihan älyttömän lämmin, sillä olen tuossa paljain säärin ja lämmintä oli 16 astetta! Minulla oli tämä sama asu päällä viimeksi lauantaina (tosin sukkahousujen kanssa) ja tykkään! Mekko on vuodelta 2018, takki ja laukku samoin. Ajattomia klassikoita, jotka tulevat varmasti näkemään käyttöä vielä vuosien ajan. Kengät ovat viime vuoden ostoksia, nekin ovat mulla kovassa käytössä aina kun haluan saada vähän korkoa jalan alle.

Näistä asuista mun suurimmat suosikit ovat vuodet 2015 ja 2020. Ne kolahtavat kaikkein eniten. Ehkä pitää tutkia omaa kaappia vähän uusilla silmillä ja inspiroitua enemmän tuosta vuodesta 2015, kun valitsen sieltä asuja. Mitkä on teidän suosikit? 

Tää on edelleenkin niin siistiä, että näihin asukollaaseihin saa nyt mukaan jo asut k-y-m-m-e-n-e-l-t-ä vuodelta! WAU! Pidättelin taas naurun pyrskähdyksiä kun selasin vanhoja asukuvia (ja muitakin kuvia). Elokuussa 2011 oli aivan tavallista, että en kerännyt esimerkiksi vaatteita pois lattialta tai roskia tasolta, tai pedannut sänkyä ottaessani asukuvia. Ja sitten kuitenkin saatoin pohtia, että miten hitossa mun asukuvat ei koskaan näytä siltä, miltä kaikilla cooleilla bloggaajilla. Mutta niin vaan kokemus opettaa. Ei mun asukuvat vieläkään ole muotiblogi-tyylisiä asukuvia (ei ole tarkoituskaan), mutta jotain olen oppinut siitä, miten rauhoitetaan kuvausympäristöä. Näitä tehdessä tulee aina niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että pitää oikeasti muistaa ottaa usein asukuvia, että tällaisia saa tehtyä vielä 20 vuoden päästäkin halutessaan. Mutta aloitetaanko asuista?

Elokuu 2011

 

Elokuussa 2011 odotin meidän esikoista. Luulin, että en ollut silloin vielä aivan viimeisilläni (koska laskettu aika oli vasta lokakuun loppupuolella), mutta neiti syntyi kuitenkin jo sitten heti syyskuun puolivälin jälkeen. Tässä mulla oli päällä muistaakseni Mamaliciousin äitiyspaita, H&M äitiyspillifarkut vahapinnalla, sekä Zaran leopardiballerinat terävillä kärjillä, joita rakastin. Laukku on Guessin ja kaulakoruista toinen mummon vanha ja toinen on Snö of Swedenin ja äidiltä saatu. Tämä asu on yksi simppeleimpiä asuja, joita mulla esikoisen raskausaikana oli ja laukkua sekä valtavaa korurypästä lukuunottamatta voisin sen kyllä pukea vieläkin päälle. Ei kuitenkaan ole tallessa enää ks. vaatteita.

Elokuu 2012

Elokuussa 2012 pukeuduin edelleen mustiin pilleihin, mutta nämä taisivat olla Cubuksen Jegging Janet. Vuonna 2012 nautin suunnattomasti siitä, kun kaupat alkoivat täyttyä jeggingseistä, jotka istuivat kauniisti mun pitkiin ja hoikkiin jalkoihin. Ennen vuotta 2012 kavennutin monet pillifarkut, koska niissä oli liian leveät lahkeet ollakseen mulle pillit. Mutta jeggingssit mullistivat mun maailman. Tämäkin asu on yllättävän simppeli ja kiva, etenkin asusteita lukuunottamatta. JC:n farkkupaita on edelleen tallessa, muut jutut eivät ja nuo jeggingsit eivät kyllä tosiaankaan enää mahtuisi mulle jalkaan. Nuo ketju-arskat olivat ihan mun lempparit silloin, nyt en kyllä enää käyttäisi.

Elokuu 2013

Elokuussa 2013 hiusten väri oli vaihtunut huomattavasti vaaleampaan ja farkkujen tilalla oli ihan vaan leggingssit. Armeijan vihreä tiikerikuvioinen kauluspaita oli yksi mun suosikkeja, löysin sen Zarasta vuonna 2o12 raskausaikana. Myös nuo niittikengät olivat Zarasta ja mun suosikit. Aika kiva paita mun mielestä, mutta olen jostain syystä kuitenkin luopunut siitä jo vuosia sitten. Kokonaisuutena ihan ok asu, mutta en enää laittaisi ohuita perus-leggareita kauluspaidan pariksi.

Elokuu 2014

Elokuussa 2014 mulla oli näköjään mom jeansit jalassa, wau! Luulin, että karsastin niitä vielä silloin, mutta nähtävästi en. Nehän näyttävät aika kivalta! Näistä kyseisistä housuista muistaakseni halkesi aika pahasti tuo lahje, jossa oli isoimmat reiät ja silloin en osannut niitä jatkojalostaa, joten päätyivät tekstiilinkierrätykseen. Hopeanvärinen neule oli vuodelta 2011 ja mustat sandaletit vuodelta 2013. Nuo ks. kengät olivat minulla jalassa viimeksi viikko sitten Oton serkun avovaimon valmistujaisissa, ovat kyllä olleet niin hyvä ostos. Mun luottokengät aina kesäisin. Laukun myin muutama vuosi sitten eteenpäin. Tämä asu on kyllä aika kiva, voisin laittaa edelleenkin päälleni.

Elokuu 2015

Elokuussa 2015 päälleni päätyi nähtävästi tekonahkaa, tekomokkaa, teko-krokonnahkaa, sekä nahkainen laukku. Aika nahkainen meininki! Mutta siis, tämä asu on kyllä mieluisa. River Islandin apsuviitta on edelleen tallessa ja tykkään siitä, se on monikäyttöinen vaate. Monkin tekonahkaleggingssit ovat kivat, mutta näistä luovuin, kun eivät enää mahtuneet minulle. Topshopin kenkien pohjiin kului parissa vuodessa niin pahat reiät, että niistä ei enää ollut kengiksi. Mutta ne olivat tosi kivat, siksi niitä käytinkin niin paljon. Näistä tallessa on vielä myös Coachin musta laukku, joka on edelleen yhtä hyvässä kunnossa ja kaunis kuin vuonna 2014, jolloin ostin sen Berliinistä. Voisin laittaa tämän asun päälle ihan hyvin edelleen.

Elokuu 2016

Elokuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja olin onneni kukkuloilla, kun migreenit ja pahoinvointi alkoivat viimein hellittää. Tämä asu taisi olla yksi ensimmäisiä, joita kuvattiin niin, ettei mahaa tarvinnut enää piilotella. Tykkään kyllä simppelistä asusta kovasti. Tekonahkatakki on mulla edelleen tallessa, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin laukku. Zaran farkut annoin serkulle, kun ne eivät enää raskauden jälkeen mahtuneet mulle. Rento asu, jonka voisin kenkiä lukuunottamatta laittaa päälle koska tahansa. Hassua katsoa itseäni ruskeilla hiuksilla (ja vielä punertavilla), kun tuo lyhyt parin kuukauden brunette-aika vuonna 2016 meinaa aina unohtua.

Elokuu 2017

Elokuussa 2017 meidän kuopus oli puolivuotias ja silloin ei taidettu ihan hirveästi ottaa asukuvia, en ainakaan löytänyt kovin monia. Tässä asussa jalassa on revityt mom jeansit (tallessa edelleen), musta tavallinen crop top sekä Oton kesähattu. Aika kiva ihan perus-asu, jonka voisin edelleen pukea päälleni. Vitsi miten ihana high five -vauveli meillä olikaan.

Elokuu 2018

Rakastan tuota sinistä Gina Tricotin mekkoa ja mun Vanseja. Molemmat ovat edelleen mulla olemassa ja käytössä. Miellän tämän sinisen mekon sellaiseksi syysmekoksi ja yleensä käytän sitä ainoastaan syksyisin. Jostain syystä ei vaan tule puettua sitä keväällä tai kesällä, vaikka ei se ole väriltäänkään erityisen syksyinen.

Elokuu 2019

Viime vuoden elokuussa Kaapelitehtaan pihalla kuvattu asu (Lindexin tekonahkatakki, H&M Conscious mekko, Vansit ja Oton sukat) on sellainen, joka on ollut mulla päällä ihan vasta. Myös nuo Monkin arskat ovat edelleen kovassa käytössä. Mekko kuuluu ehdottomasti kevään, kesän ja syksyn luottovaatteisiin ja nahkatakki myös. Myös Guccin (pian 3-vuotissynttäreitään viettävä( laukku on kovassa käytössä edelleen päivittäin.

Elokuu 2020

Tuoreimmat asukuvat ovat viime viikolta ja tykkään tästä asusta kovasti. Viime syksynä ostettu tekonahkahame ei ollut käytössä keskikesällä, mutta syksyyn se sopii jälleen mainiosti. Rakastan elo- ja syyskuun pukeutumista, kun silloin hameita voi käyttää vielä paljailla säärillä, mutta hamevalikoima on laajempi kuin kesällä, kun voi käyttää myös syksyisempiä materiaaleja. R/H Studion college on tuore kirppislöytö, kuten kerroin ja siitä on tullut ihan mun tämän hetken suosikki. Ray Banin arskat ovat vuodelta 2016 ja edelleen mun luotto-arskat. Ja 2018 ostetut Zaran maiharit ovat ihanan rouheat ja rakastan niitä hameiden ja mekkojen kanssa.

Sellainen kymmenen asun kollaasi tällä kertaa. Kyllä voi taas sanoa, että tyyli on muuttunut ihan valtavasti näiden kymmenen elokuun aikana. Toisaalta taas esimerkiksi viimeiset kolme elokuuta ovat sellaisia, että voisin koska tahansa laittaa ne asut päälle sellaisenaan ja kaikki asujen osat ovat ahkerasti käytössä. Sitä se kai on, kun löytää sen oman tyylin, että vaatekappaleet eivät enää lähde jatkuvasti kiertoon ja pois kaapista, vaan niistä omista lemppareista haluaa pitää tiukasti kiinni. Vuosi vuodelta niiden pysyvien lemppareiden osuus kaapissa on kasvanut.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Mun oma on tietenkin tämä uusin 2020, mutta vanhemmista ehkäpä vuoden 2015 asu.

Ensimmäinen kerta, kun voin tehdä tällaisen X minä -postauksen  niin, että numerona on kymppi! Ihan käsittämätöntä. Mutta tästä tämä lähtee, kymmenes blogivuosi on alkanut. Tuli mieleen tehdä tämä asukooste nyt, kun selasin viime viikolla vanhoja äitienpäiväpostauksia ja blogisynttäripostauksia. Katsoin samalla, että vastaan tuli monia kivoja asuja, jotka olin unohtanut ihan kokonaan. Tästäpä siis asuinspistä myös itselleni tähän hetkeen, kun tuntuu, että kotona tulee oltua vähän liikaa leggingsseissä tai verkkareissa. On niitä muitakin vaatteita kaapissa Iina, käytä niitä! Ja asuinspiksen lisäksi ehkä myös vähän asuhihittelyä, tai no ainakin kulmakarvahihittelyä on luvassa tässä.

1. Toukokuu 2011

Aloitetaan loogisesti toukokuusta 2011. Odotin meidän esikoista tässä, meneillään oli ehkä 18. tai 19. raskausviikko, eli puoliväli lähestyi. En piilotellut mahaa, vaan halusin korostaa sitä leveällä rusettivyöllä. Tämä on yksi niistä ekan raskauden asuista, joita voin katsella ihan tyytyväisenä vielä yhdeksän vuotta myöhemminkin. Mun mielestä tämä on yllättävän kiva. Vaikka vyö onkin melko näyttävä, niin kun asu on muuten aika simppeli, se ei ole liian överi. Asu on kiva. Mutta toi meikki, siis en pääse yli kulmakarvoista ja luomiväreistä ja erittäin läikikkäästi irtoavasta Doven asteittain päivettävästä kosteusvoiteesta. Huh! Mutta se oli sellaista silloin, ei se ole niin justiinsa. Muistelen, että tässä asussa paita ja leggarit olivat H&M:ltä, vyö Ginasta ja kengät ostettu tai saatu käytettynä ystävältä, joka oli ostanut ne Turkista.

2. Toukokuu 2012

Vitsi, en muistanut, että mun omat hiukset olivat jo noin pitkät toukokuussa 2012! Tämäkin asu on yllättävän kiva. Toki rintsikat näkyy aika selkeästi läpi topista, mutta muuten. Muistaakseni H&M:ltä ostettu toppi on ihanan värikäs ja pirteä, kivat Bershkan peruspillifarkut, jotka olin ostanut Lontoosta 2008  ja nuo Zaran leopardiballerinat olivat ihan mun lempparit. Itseruskettavakin näyttää ainakin aavistuksen tasaisemmalta.

3. Toukokuu 2013

Tässä oltiin jo lähdetty ihan ulos ottamaan asukuvia, wau, kunnon upgrade! Kuvat ovat toukokuulta 2013, jolloin meidän keskimmäinen oli muutaman viikon ikäinen. Tämä on kyllä tosi rento ja kiva asu ja voisin vieläkin pukea päälle, tosin en ehkä iha noin matalavyötäröisiä pillifarkkuja, mutta muuten. Neule on H&M:ltä, farkut ne samat Bershkan farkut jotka aiemmassakin kuvassa ja lisäksi jalassa on H&M:n ballerinat. Laukku on Mangosta ja sain sen Otolta äitienpäivälahjaksi. Yllättävän kiva tuo hunajainen hiusväri ainakin mun mielestä!

4. Toukokuu 2014

Tämä asu on aika todella kesäinen! Silloin taisi olla tosi lämmintä jo toukokuussa. Toppi on H&M:ltä ja shortsit BikBokista. Molemmat olivat mun suuria suosikkeja, mutta olen luopunut niistä jossain vaiheessa, kun shortsit eivät enää mahtuneet päälle ollenkaan. Kengät on ostettu TopShopista Lontoosta myös v. 2008. Ne ovat ihanat. Laukku on Michael Korsin Crossbody, joka on edelleen tallessa ja simppelin tyylikäs. Voisin ainakin shortsit pukea edelleen ja topinkin jonkun vähän simppelimmän alaosan kanssa, jos mulla olisi ne tallessa. Mutta en ehkä tätä yhdistelmää enää.

5. Toukokuu 2015

Valkoinen crop-neule Zarasta, siniset Gina Tricotin korkeavyötäröiset Molly-pillifarkut, Marc by Marc Jacobsin laukku, Tommy Hilfigerin korut ja kello ja Niken Airforce 1 -kengät. Voisin pukea asun kyllä tällaisenaan päälle vaikka heti. Näitä housuja ja neuletta mulla ei enää ole tallessa, koska farkut hajosivat vielä tuotakin pahemmin ja paita kulahti ja värjäytyi. Eivätkä nämä kyllä varmasti enää mahtuisi mun päällekään. Mutta tyylin puolesta voisin pukeutua tällaiseen asuun koska tahansa, näyttää ihan multa.

6. Toukokuu 2016

Toukokuussa 2016 mulla oli kyllä myös ihan kiva tyyli, vaikka itse sanonkin! That h-a-i-r! Ikävöin sitä kyllä välillä niin paljon. Etenkin näin keväällä, kun koko ajan tulee fb- ja ig-muistoja huhti- ja toukokuulta 2016 ja 2018, jolloin mulla oli tällainen tukka. Squad Goals oli silloin mun mielestä tosi khuuli slogan ja ihastuin tähän toppiin heti. Jos topissa ei olisi tuota printtiä, niin voisin pukea tämän asun kyllä vaikka heti päälle. Se on kiva ja rento. H&M Toppi, Zaran mustat kapeat housut, Marc by Marc Jacobsin laukku, H&M Farkkupaita ja muistaakseni Primarkista ostetut mustat  ballerinat. Noita kenkiä en kyllä myöskään enää käyttäisi, ne on jotenkin hassun malliset.

7. Toukokuu 2017

2017 toukokuussa meidän kuopus oli kolmen kuukauden ikäinen. Muistan, että olin ihan fiiliksissä kesävaatteista, vaikka imetys jonkin verran vaikutti pukeutumiseen. Tuo asu löytyy kokonaisuudessaan multa edelleen ja tykkään siitä kyllä vieläkin. BikBokin paperbag-vyötäröiset shortsit, musta tekonahkatakki vuodelta 2014, mustat flatteredin baltsut ja tuo Marc by Marc Jacobsin laukku. Tykkään. Simppeliä ja aika mun näköistä. Korvakorut jäi johonkin kiinni ja toinen niistä purkautui, mutta muuten on kaikki tallessa vieläkin.

8. Toukokuu 2018

Tämä asu toukokuulta 2018 mulla on edelleen tallessa kokonaisuudessaan ja käytössäkin melko usein. Musta Lindexin nahkatakki, Björn Borgin musta toppi, Guccin vyö, Gina Tricotin farkkuhame ja Vansit. Tykkään edelleen. Tosi simppeli ja perustyylikäs asu, ihan sellainen mun näköinen ja mukava. Kengät on nykyisin ”aavistuksen” kuluneemmat, mutta edelleen käytössä lähes päivittäin näin kevät- ja kesäaikaan. Rakastan tuota tukkaa ihan älyttömän paljon.

9. Toukokuu 2019

Vuosi sitten toukokuussa kuvattu asu on ihana ja voisin laittaa vaikka heti päälle! Tosin näistä kengistä tulikin mun juoksukengät, kun huomasin Mallorcalla, että ne jalassa on hiton hyvä juosta. Olen siis juossut kaikki mun lenkit niillä kuluneiden 9kk ajan. Eivät näytä enää ihan näin freesiltä siis, kun niillä on tampattu pururadoilla, mullassa ja loskassa. Ne ovat täydelliset juoksukengät. Ginan lyhyt farkkutakki, musta River Islandin toppi vuodelta 2016, BikBokin käärmekuosinen hame ja Ginan kaulakoru ovat käytössä edelleenkin ja tykkään niistä todella paljon. Ja toki myös Guccin laukku on edelleen päivittäisessä käytössä (tai no aina kun käyn jossain, atm se ei ole päivittäin).

10. Toukokuu 2020

Tämä asu on kuvattu viime viikolla ja rakastan sitä. Se on juuri sellainen yksinkertainen ja rento. Samat Vansit tässäkin jalassa ja kuten huomaatte, hieman ovat kuluneet. Mutta yllättävän hyvin ne ovat kestäneet kovaa käyttöä, tämä on nyt niiden kolmas kevät ja kesä. Tässä asussa ei ole mitään uutta, kaikki on jo useamman vuoden vanhaa. Takki vuodelta 2018, Housut 2017, Kengät 2018, teeppa en edes muista miltä vuodelta ja arskat on ”uusimmat”, ne on viime kesänä ostettu. Uskoisin, että voin katsoa tätä asukuvaa tyytyväisenä myös 10 vuoden kuluttua.

WAU! Tulipa tästä pitkä. Tässä sen tosiaankin huomaa, miten paljon vuosia on alla. Ennen näiden koostepostausten tekeminen oli paljon nopeampaa, kun asuja oli vaikka seitsemän. Nyt jo kymmenen.  Mä en osaa valkata mikä oli mun lemppariasu! Ehkä 2018, mutta vaan koska hiukset. Ja sen kyllä sanon, että tätä tehdessä tuli ihan älytön ikävä pitkiä hiuksia. Mulla on edelleen pidennykset tallessa ja hyväkuntoisena ja laineille kiharrettuna tuolla kylppärin kaapissa. Tällä hetkellä mulla on tosin niin jäätävän pitkä juurikasvu, että tätä tukkatilannetta ei pelkillä pidennyksillä enää pelasteta. Jossain vaiheessa on kyllä uskaltauduttava kampaajalle. Ja en ole ollenkaan varma, että pitäydyn tässä keskipitkässä vaaleassa, sen verran usein haikailen jonkun radikaalin muutoksen perään. Mutta pitää rauhassa miettiä, että mitä mä keksisin.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Entäs kauhistus?