Tänä päivänä tapahtui vuosina 2011-2020

18.11.2020

Marraskuu on jostain syystä vetänyt nostalgiselle mielelle ja päätin kokeilla tällaista hauskaa postausideaa: mitä meille on tapahtunut marraskuun 18. päivä viimeisinä kymmenenä marraskuuna? Onneksi on blogi, niin täältä voi hyvin luntata. Postauksia löytyi melkein jokaiselle marraskuun 18. päivälle näiltä vuosilta ja niistä oli aika helppo katsoa mitä meille on milloinkin kuulunut. Linkkasin tähän myös alkuperäiset postaukset, jos haluaa käydä nostalgisoimassa siihen, millaista sisältöä tuuttasin ulos vaikkapa yhdeksän vuotta sitten (OMG en suosittele)!

18.11.2011

Meidän esikoinen oli melkein kahden kuukauden ikäinen (kahta päivää vaille). Päivä oli perjantai ja mun äiti ja mummo ajoivat silloin Oulusta pakettiautolla meille tuomaan meille äidin vanhaa ruokapöytää. Ihanat! Mun mummo näki silloin ekaa kertaa meidän esikoisen, se oli ihana hetki. Oltiin siihen asti eletty ilman ruokapöytää ja syöty aina olkkarissa! Kirjoitin postauksen, jossa myös pohdiskelin sitä, kuinka me tehtiin aina jonkun mielestä ”kaikki väärin” lapsen kanssa.

Meillä oli esikoisen kanssa kylpyrutiini joka ilta, eli hän kävi (pelkkä vesi) kylvyssä aina illalla ennen nukkumaanmenoa ja se oli osa iltarutiinia samalla tavalla kuin vaikkapa iltasatukin. Oltiin saatu blogin kommenteissa palautetta, että kylvetämme esikoista liian usein. Joku oli myös ollut huolissaan, kun en ollut pessyt alle 2kk ikäiselle vauvalle lahjaksi annettua pehmolelupupua ennen kuin asetin pupun vauvan viereen babysitteriin. En kestä! Siis tätähän se on ollut jo vuonna 2011, että aina on jollain jotain sanottavaa. Onneksi näin yhdeksän vuotta myöhemmin voin huojentuneena todeta, että ihan hyvä siitä lapsesta tuli vaikka raukka joutui joka ilta kylpemään ja vielä hengailemaan pesemättömän pupun vieressä hetken! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2012

Esikoinen oli vuoden ja kaksi kuukautta ja mahassa kasvoi meidän keskimmäinen. Kirjoitin silloin meidän esikoisen kuulumisia ja iloitsin omasta energisestä keskiraskaudestani. Esikoinen tuntui puhuvan ja ymmärtävän paljon puhetta jo silloin. Mun alkuraskaus oli mennyt rankan väsymyksen ja päänsärkyjen kourissa, joten oli ihanaa kun olo alkoi helpottaa pikkuhiljaa. Oltiin vasta muutettu uuteen kotiin ja koti oli vielä ihan kaaoksen vallassa. Tekstistä paistaa läpi sellainen ihana innostunut fiilis, jonka muistan. Kaikki oli niin ihanaa – uusi kiva koti, vauva tulossa, hyvin nukkuva taapero ja lempivuodenaikani joulukin vielä oli tuloillaan. Sellaista perus sillisalaattifiilistelyä! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

 

18.11.2013

Tälle päivämäärälle löysin vaan sepostuksen meidän viikon ruuista, mutta 19.11. Otto oli kirjoittanut kantaaottavan mielipidetekstin koskien lasten pelaamista, mikä on pakko jakaa! Koska teksti oli mun mielestä niin hyvä ja edelleen se on ajankohtainen. Teksti on niin ottomaiseen tyyliin tehty, että purskahtelin nauruun sitä lukiessani. Hyvä ja tarpeellinen kannanotto pelaamisen puolesta ja edelleen aivan asiaa.  Me ollaan tekemässä Oton kanssa yhdessä pelaamiseen liittyen uusi postaus tässä ihan lähiaikoina, kunhan Oton koulujutut on valmiina, koska aiheesta kysytään usein. Postauksessa vinkataan eri-ikäisille lapsille sopivia pelejä ja muutenkin annetaan vinkkejä siihen, miten meidän mielestä voi vanhempana sekä tukea pelaamista että pitää huolen sopivista rajoista. Meidän keskimmäinen oli vuonna 2013 tänä päivänä seitsemän kuukauden ikäinen ja muistan, että nukuttiin pätkissä silloin. Oton alkuperäisen tekstin löydät TÄSTÄ.

18.11.2014

2014 meillä oli 3- ja 2-vuotiaat lapset, 3-vuotias kävi metsäkerhossa ja mä tein osa-aikaisesti blogin kautta töitä. Tienasin silloin joitakin satoja euroja kuukaudessa blogin avulla ja panostin blogiin jo selkeästi enemmän. Tänä päivänä 6 vuotta sitten jaoin asukuvia ja kirjoitin lähinnä siihen asuun liittyen, joten kuulumisia postauksesta ei hirveästi irti saanut. Mutta nähtävästi oltiin käyty ainakin ulkona asukuvaamassa, sillä silloin yleensä tein sisältöä tosi ”reaaliajassa”, eli jos kuvasin jotain, julkaisin sen heti samana päivänä. Sisällön suunnittelu oli täysin tuntematon käsite mulle silloin vielä. Alkuperäiseen asupostaukseen TÄSTÄ.

18.11.2015

Sinä syksynä olin aivan loppu, siis aivan loppu, vaikka sen päivän postauksesta sitä ei ehkä huomaa. Tein kahta työtä – sillä keväällä 2015 blogini oli siirtynyt Indieplacelle ja lisäksi olin aloittanut osa-aikatyöt markkinointiassistenttina startupissa kolme päivää viikossa. Assarin hommiini kuului käytännössä siis kaikki sisällöntuotanto mitä oli eri kanaviin, sekä lisäksi testaamista ja asiakaspalvelua, joten tein ihan muuta kuin assaroin. Sen työn lisäksi tein omaan blogiin n. 30 postausta kuussa ja instaakin päivitin melko aktiivisesti. Tänä päivämääränä julkaistussa postauksessa pohdiskelin blogijoulukalenteria ja mä haluaisin vaan antaa halauksen ja rutistaa sen aikaista itseäni! Että ei mun olisi ollut pakko rutistaa sitäkin vielä siihen päälle. Mutta tein sen silti. Onneksi nykyään osaan ja voin levätä enemmän, koska jokainen tarvitsee lepoa. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2016

Odotettiin meidän kuopusta ja oltiin jo käyty rakenneultrassa. Tiedettiin, että hän on pikkuinen tyttö! Löysin 18. päivältä vain kaupallisen yhteistyön, jossa ei ollut kuulumisia, mutta seuraavalle päivälle olin tehnyt postauksen myös. Siinä kerroin, kuinka vietimme Ota lapsi mukaan töihin- ja anna lapsesi pukea sinut -päiviä samana päivänä. Hauskaa! Ja lapset olivat valinneetkin mulle aika hienon asun, joka koristi hienosti mun isoa mahaa. Kirjoitin postauksessa enemmänkin omasta työstäni ja siitä, miten olin ”ottanut lapset mukaan töihin”. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2017

Kuopus oli yhdeksän kuukauden ikäinen, esikoinen eskarissa ja keskimmäinen oli 4-vuotias. Mua itketti kun luin tämän päivän postausta, sillä silloin oltiin Oulussa menossa mun mummon hautajaisiin. Se oli niin surullista aikaa meille. Onneksi saatiin kuitenkin olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä Oulussa ja selvittiin siitäkin. Seuraavalta päivältä löytyy muistokirjoitus, jonka kirjoitin mun rakkaalle mummolle. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2018

Vuoden harmaimman päivän perään vietettiin marraskuun aurinkoisinta viikonloppua. Käytiin lasten kanssa Kaivarissa ulkoilemassa ja leikkipuistossa. Arki oli ihanan tasapainoista, vaikkakin hektistä myös. Olin vielä 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa kotona, vaikka samalla tein töitä yrittäjänä täysillä. Otto oli aloittanut opinnot ammattikorkeassa, mutta teki vielä syksyn ajan töitä ennen kuin jäi sitten seuraavana keväänä opintovapaalle. Leivottiin lasten kanssa pipareita, syötiin ruuaksi teriyakilohta ja nautittiin elämästä selkeästi. Ainakin oltiin paljon ihanammissa tunnelmissa kuin vuotta aikaisemmin. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2019

Kiinnostaako hömppä vielä, vai pitääkö aina ottaa kantaa? Tätä samaa on tullut pohdittua tänäkin vuonna ja olen nähnyt monen muunkin bloggaajan/sisällöntuottajan pohdiskelevan samaa. Nykyinen super-kantaaottava meininki on kaukana siitä, mistä bloggaaminen aikanaan lähti. Toki on hyvä ottaa kantaa ja antaa tilaa tärkeille asioille, mutta edelleen olen sitä mieltä, että aina ei ole pakko ottaa kantaa, eikä jokaiseen aiheeseen ole pakko tarttua. Jokainen oman jaksamisensa mukaan. Viime marraskuusta on vasta vuosi, mutta se tuntuu jotenkin tosi kaukaiselta. Kai elämä silloin oli kuitenkin monella tapaa samanlaista kuin nyt. Otto opintovapaalla, mä teen töitä, lapset koulussa/hoidossa. Vaikka toki paljon on vuodessa myös muuttunut, kuten meidän koti. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2020

Tänään 18.11.2020 olikin aurinkoinen päivä, vaikka säätiedotteet lupailivat muuta. Ihanaa nauttia auringosta. Yritin kuvata mahdollisimman paljon työjuttuja varastoon, koska pimeitä päiviä on varmasti vielä luvassa. Kirjoitin myös tämän postauksen, editoin ison kasan kuvia ja videoita ja vastasin työsähköposteihin. Söin ruuaksi italianpataa lounaalla ja illalla bolognesea. Kaksi kertaa spagettia samana päivänä, mutta ei se mitään. Lapset olivat koulussa ja hoidossa, Otto teki omia kouluhommia päivällä ja illalla oltiin koko perhe yhdessä. Ihanan tavallinen päivä.

Sellainen katsaus! Aika erilaisia marraskuun 18. päiviä on tullut vietettyä vuosien varrella. Iloja, suruja, rakkautta, huumoria. Juuri sitä, mitä elämä yleensäkin on. Eniten tasaista arkea, mutta joukossa myös isoja iloja ja isoja suruja. Jotenkin tosi lohdullista ja konkreettista, että suurtenkin surujen jälkeen elämä jatkuu ja tulee niitä parempia päiviä.


10x minä lokakuussa

13.10.2020

Asukollaasit vuosien varrelta ovat yksiä mun lempparipostauksia tehdä ja aina niitä tehtyäni on tullut myös palautetta, että niitä saisi olla vaikka joka kuukausi. Ihan niin usein en ole tehnyt, koska sitten mulla äkkiä loppuisi asut kesken tulevina vuosina, mutta parin kuukauden välein on ihan hyvä! Nyt on vuorossa lokakuiset asut ja niitä onkin kertynyt kymmenen lokakuun ajalta. Olipa jälleen kerran hauska nähdä se oman tyylin muutos. Näissäkin muuten violetti tukka loistaa poissaolollaan, mulla aina ollut violetti tukka vain keväällä tai kesällä. Se on hassua, kun niin iso ja erilainen muutos puuttuu näistä kokonaan, ihan kuin sitä ei olisi edes tapahtunut (kahta kertaa), vaikka on kuitenkin!

Lokakuu 2011

Näissä kuvissa olen kuukauden ikäisen pikkuvauvan äiti. Alunperinhän meillä oli esikoisen laskettu aika 19.10.2011, mutta hän syntyi jo kuukautta aiemmin. Tästä asusta ei kyllä ole mitään tallella, mutta se ei toisaalta ole mikään ihme. Asun kaikki osat neuletakkia lukuunottamatta olivat jo vuonna 2011 monta vuotta vanhoja. Tuo hieman vahapintainen parkatakki oli kyllä ehdoton lemppari, joka oli käytössä vielä monta vuotta tuonkin jälkeen ja sen jälkeen annoin sen muistaakseni vielä serkulle eteenpäin. Nuo 60cm mittaiset hiustenpidennykset olivat kyllä aika hurjat! Ihan kiva sellainen perus-asu, ei mitään vikaa mielestäni. Todellakin mulla on 2011 ollut pahempiakin asuja!

Lokakuu 2012

Seuraavana vuonna taas lokakuussa odotin jo meidän keskimmäistä. En ollut vielä paljastanut asiaa, joten pidin löysiä paitoja, jotta mun edellistä raskautta huomattavasti nopeammin esiin pulpahtanut pötsi ei näkynyt. Rakastan sitä, että kuvissa on esillä limupulloista lähtien kaikki, eikä yhtään haitannut. Tuo paita olisi ehkä nykyisin itselleni ennemmin sellainen kotivaate, josta en kuvia laittaisi, mutta ihan kiva ja rento asu. Mustat pillit on vaatekaapin perusta edelleen.

Lokakuu 2013

Lisää trikoisia raitapaitoja! Enää en koe niitä ihan yhtä omakseni, siis hitsi, mullahan on näissä kaikissa ekassa kolmessa asussa raitaa päällä. Olen ilmeisesti tykännyt raidoista tosi kovasti. Muistan kun tilasin tuon nahkatakin raskausaikana Asosilta ja sitten kun se tuli perille, huomasin, että siinä oli vajaamittaiset hihat! En ollut huomannut sitä tilatessa. Mutta en antanut sen häiritä, pidin takkia kuitenkin, vaikka hihat oli vähän hankalat. Viininpunainen pipo ja huivi olivat kovassa käytössä ja ne ovat ihan kivat mielestäni edelleen. Nuo Zaran korkeakorkoiset nilkkurit olivat myös ihan mun lempparit. Ne näyttävät nyt näin vuosia myöhemmin aika hurjilta myös, mutta edustivat kyllä aikansa tyyliä.

Lokakuu 2014

Tykkään tästä asusta ja tyylistä tosi paljon ja voisin pukea asun sellaisenaan päälle vaikka heti (jos mahtuisi). Viininpunaiset pillifarkut olivat yhdet mun lempparit siihen asti, etteivät enää mahtuneet jalkaan kun tulin kolmannen kerran raskaaksi. Ketjukaulakoru näyttää kivalta ja tykkäsin siitä, kun oli tosi vaaleat hiukset, vaikka ne eivät niin hyvässä kunnossa olleetkaan.

Lokakuu 2015

Tykkään tästä asusta ja hiuksista ja näistä kuvista ihan älyttömän paljon! Ajattelen edelleen, että syksyllä 2015 ja keväällä 2016 mun tyyli oli ”parhaimmillaan”, näytin eniten siltä, miltä halusin näyttää. Voisin pukea tämän asun vaikka heti päälle. Ja rakastin pitkää vaaleaa laineikasta tukkaa. Miksi en sitten näytä tältä enää? No, ainakaan hiukset eivät kestä enää samanlaista pidennys- ja vaalennusrumbaa ja siksi hiukset ovat paljon lyhyemmät nykyisin. Tuon ajan vaatteet eivät ole mahtuneet päälleni vuosiin ja tuskin tulevat enää mahtumaankaan. Mutta ponnari-pidennys mulla on tallessa jossain ja sitä voisin kyllä aina välillä käyttää!

Lokakuu 2016

Lokakuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja raskaus taisi olla jossakin puolivälin tietämillä. Näitä kuvia otettaessa oltiin Oton kanssa kahdestaan treffeillä ja meidän tulevat isosiskot olivat yökylässä. Rakastan tuota tyllihametta ja se on edelleen mulla kaapissa. Samoin kyseinen nahkatakki on edelleen kaapissa tallella ja laukku sekä nuo nilkkurit myös. Asussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta nyt pukisin pallomahan ehkä vähän eri tavalla kuin tässä. Näytän ihanan onnelliselta näissä ja me todellakin oltiin, tämä oli nimittäin vika viikonloppu ennen meidän muuttoa uuteen kotiin ja oltiin niin innoissamme.

Lokakuu 2017

Kuvat on otettu lokakuussa 2017, jolloin oltiin Oulussa ja mun mummu oli sairaalassa, missä vietettiin suurin osa ajasta. Siltä lokakuulta ei hirveästi asukuvia ole. En koe tätä asua kovin omakseni, vaikkakin nuo kumpparit olivat ja ovat tyylikkäät ja edelleen mulla kaapissa, kuten myös tuo laukku. Silloin ei ihan hirveästi jaksanut vaatteet kiinnostaa kun oli isompia asioita mielessä. Ei tässäkään mitään vikaa ole ja voisin kyllä sonnustautua leopardikuvioiseen sadeviittaankin, mutta ei tämä kyllä mun tyyliä oikein edusta.

Lokakuu 2018

Asu osineen löytyy multa kokonaisuudessaan edelleen ja tykkään kyllä kaikista näistä vaatteista ja asusteista yhä edelleen! En ehkä yhdistäisi näitä kenkiä tähän mekkoon enää, vaan jotkut, joissa on sirompi varsi nilkasta. Muuten voisin pukea asun tällaisenaan edelleen päälle. Tykkään tuosta ruutumekosta kovasti ja sama nahkatakki on edelleen mulla päivittäisessä käytössä. Rakastan tuota kireä ponnari -tyyliä. Tuli heti himo mennä etsimään ponnaripidennys jostain laatikoiden syövereistä ja laittaa se päähän. En ole pitänyt sitä pitkään aikaan!

Lokakuu 2019

Olin juuri ostanut tuon ihanan kamelinvärisen villakangastakin viime vuoden lokakuussa ja se pääsi tietysti heti käyttöön. Takki on aivan ihana, kevyt ja ajaton. Tulen varmasti käyttämään sitä paljon myös tänä talvena. Vielä ei ole ollut ihan niin kylmä, että olisin ottanut sitä käyttöön, mutta heti kun mittari on kunnolla alle 10 asteessa, tämä tulee olemaan mun luottotakki arjessa. Sama laukku on keikkunut olallani vuodesta 2018 asti joka päivä. Housut ja tuo valkoinen paita löytyvät kaapista myös, samoin kuin nuo korkeat platform-nilkkurit, jotka ostin vuonna 2013. Voisin hyvin pukeutua tähän samaan asuun vaikka huomenna.

Lokakuu 2020

Tämän vuoden lokakuu on ollut kyllä ihan älyttömän lämmin, sillä olen tuossa paljain säärin ja lämmintä oli 16 astetta! Minulla oli tämä sama asu päällä viimeksi lauantaina (tosin sukkahousujen kanssa) ja tykkään! Mekko on vuodelta 2018, takki ja laukku samoin. Ajattomia klassikoita, jotka tulevat varmasti näkemään käyttöä vielä vuosien ajan. Kengät ovat viime vuoden ostoksia, nekin ovat mulla kovassa käytössä aina kun haluan saada vähän korkoa jalan alle.

Näistä asuista mun suurimmat suosikit ovat vuodet 2015 ja 2020. Ne kolahtavat kaikkein eniten. Ehkä pitää tutkia omaa kaappia vähän uusilla silmillä ja inspiroitua enemmän tuosta vuodesta 2015, kun valitsen sieltä asuja. Mitkä on teidän suosikit?