10x minä tammikuussa

07.01.2021

On aika tehdä matka tammikuisten asujen läpi – niitä onkin kertynyt jo  k y m m e n e n  tammikuun verran tänne blogiin. Huh! Kuten viime vuonna, aion tänäkin vuonna jakaa enemmän arkisia asuja vuoden aikana. Se helpottaa asupostausten tekemistä myös jatkossa, kun on mistä ottaa materiaalia kokoelmapostauksiin.

Tammikuu 2012

Luulinkohan vahingossa, että olikin kesäkuu eikä tammikuu? Vai mistä nämä minikokoiset shortsit ja open toe -korkkarit putkahtivat mieleeni? En kyllä todella tiedä. Asuhan on ihan kiva, ei siinä mitään vikaa ole, mutta vuodenaika on sille hieman väärä. Muistan nuo shortsit niin hyvin. Ostin ne 16-vuotiaana Lontoosta Topshopista ja ne oli mun mielestä siis _niiiin_ korkeavyötäröiset, että huh. Mutta nyt kun katson, niin ei kai tuo vyötärö ole edes regular, vaan matala. Niin ne fiilikset muuttuu. Nykyään korkeavyötäröinen tarkoittaa sitä, että napa jää vyötärönauhan alle piiloon.

Tammikuu 2013

Odotin tässä meidän keskimmäistä hieman yli puolenvälin. Housut eivät näy, mutta voin paljastaa, että ne olivat mustat äitiysleggingssit, en juuri muita housuja silloin käyttänytkään. Tykkään kovasti tuosta hiusten pituudesta, joka mulla oli tokan raskauden aikaan. Mun hiukset eivät ole koskaan olleet niin hyvinvoivat ja ihanat kuin juuri silloin. Tuo pituus on ehkä juuri se, jota olen tällä hiustenkasvatusprojektillani tavoitellut. Vielä olisi ehkä sellaiset 5-7cm matkaa tuohon pituuteen. Tulisikohan se täyteen vihdoin tänä vuonna, jos huolehdin tukasta oikein hyvin?

Tammikuu 2014

Siis vitsi mikä asenne ja itsevarmuus??? Missä nuo ovat nykyään? Näistä kuvista huomaa, että tuo mimmi oli menossa muutaman viikon kuluttua naimisiin. Tunsin oloni silloin vaan niin onnekkaaksi ja upeaksi. Tykkään asusta, se on melko klassinen, vaikkakin nuo nilkkurit vaihtaisin nykyään hieman vähäeleisempiin. Muuten tykkään asusta ja tykkään tosi paljon mun hiuksista näissä kuvissa. Tässä mulla oli käytössä joku pidennys/tuuhennos, jonka ostin Hakaniemestä jostain pienestä kaupasta. Se ei ollut kovinkaan laadukas, mutta näytti kuvissa upealta. Olisipa noin paljon tukkaa oikeastikin!

Tammikuu 2015

Tykkään kyllä tästäkin asusta ja jos nuo mahtuisivat mulle vielä, voisin edelleen pukeutua näin. Melko klassinen ja yksinkertainen asu, joka toimii. Erityisesti pidän tuosta huivista, sekä Coachin mustasta laukusta, joka multa edelleen löytyy. Olen säilönyt sitä vuosia, sillä en ole muistanut käyttää sitä sen jälkeen, kun sain Otolta synttärilahjaksi Gucci-laukun vuonna 2018. Mutta joku kerta, kun tarvitsen hieman isompaa laukkua, pitää ehdottomasti ottaa tuo taas käyttöön.

Tammikuu 2016

Rakastan tuota punaista hametta, mutta sekin on mulle nykyisin ihan liian pieni. Olen antanut sen meidän esikoisen vaatekaappiin odottamaan, että hän vielä kasvaa muutaman vuoden. Paita on tosi 2016 ja takki keräsi hulluna karvaa, eikä muutenkaan ollut kovin laadukas, mutta kengät, hame ja laukku ovat sellaisia, joita voisin vieläkin käyttää. 2016 hiukset myös muistuttavat aika paljon mun tämän hetken tukkaa, juurikasvua myöten, tosin jakaus on eri paikassa. Pitäisi käydä pikkuhiljaa kampaajalla raidoittamassa syyskuusta asti kasvanut juurikasvu piiloon.

Tammikuu 2017

Nämä kuvat on otettu vain muutamaa viikkoa ennen kuin meidän kuopus syntyi. Muistan olleeni niin epävarma mun turvonneesta kropasta ja pyöreistä kasvoista, joita jatkuvasti kommentoitiin. Ja nyt kun katson näitä kuvia, niin hitto mä näytin upealta. Hehkuin ja näytin onnelliselta, kuten olinkin. Kampauksesta en ehkä ole enää samaa mieltä, mutta toisaalta miksikäs ei. Näyttää se ainakin leikkisältä, eikä ole lainkaan tylsä! Tässäkään housut eivät näy, mutta kuten aiemmassakin raskausasussa, ne olivat ne kuuluisat mustat trikoiset mama-leggingssit, eli eipä ole juuri mitään näytettävääkään.

Tammikuu 2018

Tähän asuun liittyen kävin tosi paljon keskustelua itseni kanssa, että voinko ja uskallanko laittaa sen päälle. Kirjoitin silloin myös postauksen aiheesta. Täytyy sanoa, että mun silmään asu näyttää aika kivalta edelleen. Se on persoonallinen, se on värikäs, se on jotain muuta kuin perus farkut ja t-paita. Pitää vaan pukeutua rohkeasti jatkossakin! Niitä rohkeita asuja on paljon kivempi muistella jälkeenpäin, vaikka ei aina niistä enää myöhemmin samaa mieltä olisikaan. Lisää pinkkiä ja glitteriä päälle!

Tammikuu 2019

Paljon vähemmän olen kuitenkin samaa mieltä tästä tammikuun 2019 asusta. Tai siis, no verkkarit, huppari ja timbsit ovat ihan pätevä asu edelleen, mutta en nyt tiedä tarvitseeko niitä sentään kuvata blogiin. Mutta miksikäs ei. Sain rentoja vaatteita silloin joululahjaksi, joten kuvasin rennon joululahja-asun. Muistan käyneeni tämä asu päällä Ikeassa, mihin se on aivan hyvä asu mielestäni edelleen. Kaikki vaatekappaleet löytyvät multa edelleen ja käytän kyllä, mutta tosiaan ehkä harvemmin tulee nykyisin kuvattua blogiin näitä.

Tammikuu 2020

Ai että, tämä asu on mun suosikki! Voisin pukea ja puenkin tämän usein ihan tällaisenaan päälle edelleen. Kamelin värinen villakangastakki, musta r-collectionin huppari, Acne Studiosin huivi, mustat suoralahkeiset perusfarkut, mustat teräväkärkiset nilkkurit. Tämä on sellainen turva-asu, joka toimii ihan aina. Farkut pitäisi värjätä uudelleen mustaksi, sillä ne ovat haalistuneet pesussa vähän ikävän näköisesti, mutta se ei onneksi ole iso homma.

Tammikuu 2021

Nämä kuvat eivät olleet varsinaisia asukuvia, vaan ainoastaan kuvituskuvia, joten en niinkään miettinyt ehkä asua loppuun asti. Mutta jos ihan totta puhutaan, tässä on mun joulun ajan käytetyin asu: mustat Lulu Lemonin leggingssit, jotka sain joululahjaksi, pehmeä neule, VamSkon nilkkurit, Acne Studiosin pipo ja tämä mun makuupussitakki. Olen suunnilleen asunut näissä asuissa siitä asti, kun leggarit sain. Ja olivat muuten hintansa väärti, mitkään housut tai leggarit eivät koskaan ole olleet yhtä mukavat  ja samaan aikaan imartelevat jalassa kuin juuri nämä.

Sellaiset 10 asua! Mun lemppari näistä kaikista oli kyllä tuo 2020 asu, koska se näyttää eniten siltä, miltä haluan näyttää. Ehkä tuossa on huomattavissa myös tuo 2020 vaikutus pukeutumiseen. Vuoden alussa jaksoi vielä panostaa, mutta näin yhdeksän kuukauden korona-ajan jälkeen vaan tulee kiskaistua ne leggingssit jalkaan joka päivä. Apua! Mun vaatekaappi kaipaa kipeästi jotain ihania tapaamisia ja tapahtumia, että saisi puettua muutakin päälle. Kai se pitäisi vaan piristää itseä ja panostaa välillä pukeutumiseen, vaikka ei käykään missään muualla kuin kaupassa tai ulkoilemassa.


Tänä päivänä tapahtui vuosina 2011-2020

18.11.2020

Marraskuu on jostain syystä vetänyt nostalgiselle mielelle ja päätin kokeilla tällaista hauskaa postausideaa: mitä meille on tapahtunut marraskuun 18. päivä viimeisinä kymmenenä marraskuuna? Onneksi on blogi, niin täältä voi hyvin luntata. Postauksia löytyi melkein jokaiselle marraskuun 18. päivälle näiltä vuosilta ja niistä oli aika helppo katsoa mitä meille on milloinkin kuulunut. Linkkasin tähän myös alkuperäiset postaukset, jos haluaa käydä nostalgisoimassa siihen, millaista sisältöä tuuttasin ulos vaikkapa yhdeksän vuotta sitten (OMG en suosittele)!

18.11.2011

Meidän esikoinen oli melkein kahden kuukauden ikäinen (kahta päivää vaille). Päivä oli perjantai ja mun äiti ja mummo ajoivat silloin Oulusta pakettiautolla meille tuomaan meille äidin vanhaa ruokapöytää. Ihanat! Mun mummo näki silloin ekaa kertaa meidän esikoisen, se oli ihana hetki. Oltiin siihen asti eletty ilman ruokapöytää ja syöty aina olkkarissa! Kirjoitin postauksen, jossa myös pohdiskelin sitä, kuinka me tehtiin aina jonkun mielestä ”kaikki väärin” lapsen kanssa.

Meillä oli esikoisen kanssa kylpyrutiini joka ilta, eli hän kävi (pelkkä vesi) kylvyssä aina illalla ennen nukkumaanmenoa ja se oli osa iltarutiinia samalla tavalla kuin vaikkapa iltasatukin. Oltiin saatu blogin kommenteissa palautetta, että kylvetämme esikoista liian usein. Joku oli myös ollut huolissaan, kun en ollut pessyt alle 2kk ikäiselle vauvalle lahjaksi annettua pehmolelupupua ennen kuin asetin pupun vauvan viereen babysitteriin. En kestä! Siis tätähän se on ollut jo vuonna 2011, että aina on jollain jotain sanottavaa. Onneksi näin yhdeksän vuotta myöhemmin voin huojentuneena todeta, että ihan hyvä siitä lapsesta tuli vaikka raukka joutui joka ilta kylpemään ja vielä hengailemaan pesemättömän pupun vieressä hetken! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2012

Esikoinen oli vuoden ja kaksi kuukautta ja mahassa kasvoi meidän keskimmäinen. Kirjoitin silloin meidän esikoisen kuulumisia ja iloitsin omasta energisestä keskiraskaudestani. Esikoinen tuntui puhuvan ja ymmärtävän paljon puhetta jo silloin. Mun alkuraskaus oli mennyt rankan väsymyksen ja päänsärkyjen kourissa, joten oli ihanaa kun olo alkoi helpottaa pikkuhiljaa. Oltiin vasta muutettu uuteen kotiin ja koti oli vielä ihan kaaoksen vallassa. Tekstistä paistaa läpi sellainen ihana innostunut fiilis, jonka muistan. Kaikki oli niin ihanaa – uusi kiva koti, vauva tulossa, hyvin nukkuva taapero ja lempivuodenaikani joulukin vielä oli tuloillaan. Sellaista perus sillisalaattifiilistelyä! Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

 

18.11.2013

Tälle päivämäärälle löysin vaan sepostuksen meidän viikon ruuista, mutta 19.11. Otto oli kirjoittanut kantaaottavan mielipidetekstin koskien lasten pelaamista, mikä on pakko jakaa! Koska teksti oli mun mielestä niin hyvä ja edelleen se on ajankohtainen. Teksti on niin ottomaiseen tyyliin tehty, että purskahtelin nauruun sitä lukiessani. Hyvä ja tarpeellinen kannanotto pelaamisen puolesta ja edelleen aivan asiaa.  Me ollaan tekemässä Oton kanssa yhdessä pelaamiseen liittyen uusi postaus tässä ihan lähiaikoina, kunhan Oton koulujutut on valmiina, koska aiheesta kysytään usein. Postauksessa vinkataan eri-ikäisille lapsille sopivia pelejä ja muutenkin annetaan vinkkejä siihen, miten meidän mielestä voi vanhempana sekä tukea pelaamista että pitää huolen sopivista rajoista. Meidän keskimmäinen oli vuonna 2013 tänä päivänä seitsemän kuukauden ikäinen ja muistan, että nukuttiin pätkissä silloin. Oton alkuperäisen tekstin löydät TÄSTÄ.

18.11.2014

2014 meillä oli 3- ja 2-vuotiaat lapset, 3-vuotias kävi metsäkerhossa ja mä tein osa-aikaisesti blogin kautta töitä. Tienasin silloin joitakin satoja euroja kuukaudessa blogin avulla ja panostin blogiin jo selkeästi enemmän. Tänä päivänä 6 vuotta sitten jaoin asukuvia ja kirjoitin lähinnä siihen asuun liittyen, joten kuulumisia postauksesta ei hirveästi irti saanut. Mutta nähtävästi oltiin käyty ainakin ulkona asukuvaamassa, sillä silloin yleensä tein sisältöä tosi ”reaaliajassa”, eli jos kuvasin jotain, julkaisin sen heti samana päivänä. Sisällön suunnittelu oli täysin tuntematon käsite mulle silloin vielä. Alkuperäiseen asupostaukseen TÄSTÄ.

18.11.2015

Sinä syksynä olin aivan loppu, siis aivan loppu, vaikka sen päivän postauksesta sitä ei ehkä huomaa. Tein kahta työtä – sillä keväällä 2015 blogini oli siirtynyt Indieplacelle ja lisäksi olin aloittanut osa-aikatyöt markkinointiassistenttina startupissa kolme päivää viikossa. Assarin hommiini kuului käytännössä siis kaikki sisällöntuotanto mitä oli eri kanaviin, sekä lisäksi testaamista ja asiakaspalvelua, joten tein ihan muuta kuin assaroin. Sen työn lisäksi tein omaan blogiin n. 30 postausta kuussa ja instaakin päivitin melko aktiivisesti. Tänä päivämääränä julkaistussa postauksessa pohdiskelin blogijoulukalenteria ja mä haluaisin vaan antaa halauksen ja rutistaa sen aikaista itseäni! Että ei mun olisi ollut pakko rutistaa sitäkin vielä siihen päälle. Mutta tein sen silti. Onneksi nykyään osaan ja voin levätä enemmän, koska jokainen tarvitsee lepoa. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2016

Odotettiin meidän kuopusta ja oltiin jo käyty rakenneultrassa. Tiedettiin, että hän on pikkuinen tyttö! Löysin 18. päivältä vain kaupallisen yhteistyön, jossa ei ollut kuulumisia, mutta seuraavalle päivälle olin tehnyt postauksen myös. Siinä kerroin, kuinka vietimme Ota lapsi mukaan töihin- ja anna lapsesi pukea sinut -päiviä samana päivänä. Hauskaa! Ja lapset olivat valinneetkin mulle aika hienon asun, joka koristi hienosti mun isoa mahaa. Kirjoitin postauksessa enemmänkin omasta työstäni ja siitä, miten olin ”ottanut lapset mukaan töihin”. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2017

Kuopus oli yhdeksän kuukauden ikäinen, esikoinen eskarissa ja keskimmäinen oli 4-vuotias. Mua itketti kun luin tämän päivän postausta, sillä silloin oltiin Oulussa menossa mun mummon hautajaisiin. Se oli niin surullista aikaa meille. Onneksi saatiin kuitenkin olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä Oulussa ja selvittiin siitäkin. Seuraavalta päivältä löytyy muistokirjoitus, jonka kirjoitin mun rakkaalle mummolle. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2018

Vuoden harmaimman päivän perään vietettiin marraskuun aurinkoisinta viikonloppua. Käytiin lasten kanssa Kaivarissa ulkoilemassa ja leikkipuistossa. Arki oli ihanan tasapainoista, vaikkakin hektistä myös. Olin vielä 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa kotona, vaikka samalla tein töitä yrittäjänä täysillä. Otto oli aloittanut opinnot ammattikorkeassa, mutta teki vielä syksyn ajan töitä ennen kuin jäi sitten seuraavana keväänä opintovapaalle. Leivottiin lasten kanssa pipareita, syötiin ruuaksi teriyakilohta ja nautittiin elämästä selkeästi. Ainakin oltiin paljon ihanammissa tunnelmissa kuin vuotta aikaisemmin. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2019

Kiinnostaako hömppä vielä, vai pitääkö aina ottaa kantaa? Tätä samaa on tullut pohdittua tänäkin vuonna ja olen nähnyt monen muunkin bloggaajan/sisällöntuottajan pohdiskelevan samaa. Nykyinen super-kantaaottava meininki on kaukana siitä, mistä bloggaaminen aikanaan lähti. Toki on hyvä ottaa kantaa ja antaa tilaa tärkeille asioille, mutta edelleen olen sitä mieltä, että aina ei ole pakko ottaa kantaa, eikä jokaiseen aiheeseen ole pakko tarttua. Jokainen oman jaksamisensa mukaan. Viime marraskuusta on vasta vuosi, mutta se tuntuu jotenkin tosi kaukaiselta. Kai elämä silloin oli kuitenkin monella tapaa samanlaista kuin nyt. Otto opintovapaalla, mä teen töitä, lapset koulussa/hoidossa. Vaikka toki paljon on vuodessa myös muuttunut, kuten meidän koti. Alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

18.11.2020

Tänään 18.11.2020 olikin aurinkoinen päivä, vaikka säätiedotteet lupailivat muuta. Ihanaa nauttia auringosta. Yritin kuvata mahdollisimman paljon työjuttuja varastoon, koska pimeitä päiviä on varmasti vielä luvassa. Kirjoitin myös tämän postauksen, editoin ison kasan kuvia ja videoita ja vastasin työsähköposteihin. Söin ruuaksi italianpataa lounaalla ja illalla bolognesea. Kaksi kertaa spagettia samana päivänä, mutta ei se mitään. Lapset olivat koulussa ja hoidossa, Otto teki omia kouluhommia päivällä ja illalla oltiin koko perhe yhdessä. Ihanan tavallinen päivä.

Sellainen katsaus! Aika erilaisia marraskuun 18. päiviä on tullut vietettyä vuosien varrella. Iloja, suruja, rakkautta, huumoria. Juuri sitä, mitä elämä yleensäkin on. Eniten tasaista arkea, mutta joukossa myös isoja iloja ja isoja suruja. Jotenkin tosi lohdullista ja konkreettista, että suurtenkin surujen jälkeen elämä jatkuu ja tulee niitä parempia päiviä.