Ah, nyt kun jouluperinteiden makuun on päästy niin tässäpä teille yksi jouluperinne, josta on tullut itselleni ihan valtavan rakas. Joulukirjeet lapsille. Kirjoitan nykyisin sellaiset joka joulu. Aloitin perinteen pari vuotta sitten ja ensin tein sen vain kokeilumielessä yhtenä jouluna, mutta tykästyimme siihen lasten kanssa niin paljon, että siitä tuli perinne. Vaikka lukea meillä osaa lapsista vasta 3/4 niin kirjoitan silti kirjeen jokaiselle lapselle ja luen sen ääneen vielä lukutaidottomalle, ja talletan ne heidän omien muistojen joukkoon pienemmille. Ehkä heistä on sitten hauskaa aikuisena lukea mitä äiti on heistä kirjoittanut ja mitä yhteisiä muistoja meillä on ollut.

 

Joulukirje on sellainen kohta, missä saan kehua lasta vuolaasti ja keskittyä vain häneen 100%. Kirje, jossa saan kertoa pelkästään ihania asioita lapsestani niin paljon kun vain tulee mieleen, jota lukiessaan hän voi miettiä omia vahvuuksiaan ja ihania piireitään, ja onnistumisiaan ja sitä, miten rakastettu on. Jokaisella niitä onnistumisia ja ihania juttuja riittää ja jokaisen kanssa niitä pyrimme huomioimaan niin paljon kuin vain osaamme ihan arjessa, mutta en usko, että kannustusta voi olla koskaan lapsella liikaa. Mulle joulukirjeiden merkityksen on sinetöinyt se, kun olen nähnyt sen ilmeen lasten kasvoilla kun he lukevat niitä. Ja se, kun joskus heidän kanssa laatikoita siivotessa olen löytänyt edellisvuoden joulukirjeen ihan päällimmäisten juttujen joukossa, sen näköisenä, että sitä on luettu moneen kertaan. Siitä on tullut niin ihana ja hyvä mieli.

Mä haluan hukuttaa meidän lapset rakkauteen ja turvallisuuteen, niin, että mitä tahansa elämässä tulee koskaan eteen, he tietävät, että täällä ollaan ja rakkautta ja tukea ja turvaa riittää yllin kyllin. Uskon, että ne on tällaiset pienet teot ja se rakkauden ja hyväksymisen osoittaminen arjessa, jotka sitä heille opettavat paljon enemmän kuin mitkään lahjat tai upeat ulkomaanreissut. Että he tietävät, että saavat kokeilla ja epäonnistua ja tehdä virheitä, eikä heidän tarvitse tietää ja osata kaikkea koskaan. Yhdessä päästään aina eteenpäin ja he eivät koskaan ole yksin, vaikka elämässä tulisi tukala tilanne eteen.

Sellaisia asioita, mitä yleensä kirjoitan joulukirjeeseen:

– Miten ylpeä olen lapsesta, ihan vaan koska hän on ihana ja sen lisäksi vielä erityisen ekstraylpeä asioista xxxxx.

– Miten hienosti hän on ollut sisaruksen/sisarusten kanssa tilanteessa/tilanteissa xxxx.

– Miten hyvin hän on ottanut vastuuta ja huolehtinut asioista xxxxx.

– Miten hauska/mahtava/kiltti/empaattinen/fiksu/oma-aloitteinen/hyvä ystävä jne jne hän on on

– Miten paljon rakastan ja arvostan

– Muistutuksena joka vuosi: meiltä saa kysyä mitä vaan, meille saa kertoa mitä vaan, meidän kanssa ei tarvitse koskaan murehtia mitään asiaa yksin, eikä ole olemassa kysymystä jota ei meiltä kehtaisi kysyä. 

– Joku hauska yhteinen muisto vain meistä kahdesta kuluvalta vuodelta, joka oli minulle erityisen tärkeä hetki.

Kirjoitan kirjeen aina ihan vaan valkoiselle a4-paperille kuulakärkikynällä, vaikka voisin toki hankkia kauniita kirjepapereitakin. Mutta kirjoitan kirjeet yleensä tyyliin jouluaaton aattona suoraan sydämestä keskellä yötä, enkä silloin enää saa kirjepaperia mistään. Mutta tavallaan ajattelen, että tässä kirjeessä se sanoma on tärkeä, eikä se edes kaipaa koristeita ympärilleen vaan menee perille ilmankin.

Kuvituksena viime vuoden aattoaamun selviytymispakkaukset joulukirjeineen.

Mun mielestä joulukirje on ihana perinne ja sellaisen voisi kirjoittaa kenelle tahansa rakkaalle läheiselle <3