No joo, varmasti muutama teistä huomasi yhtäkkiä kasvaneen kuontaloni. Iskin päähäni pitkästä aikaa pidennykset*, jotka yli puoli vuotta sitten sain Chloe’s -verkkokaupasta testattavaksi. Keväällä kokeilin niitä kerran, mutta ne olivat niin hullun pitkät että en saanut niitä laitettua oikein mitenkään ja en sitten myöskään jaksanut alkaa niitä leikkelemäänkään omin päin. Niinpä ne jäivät laatikkoon, puoleksi vuodeksi. Loppuviikosta mulla tuli sellainen totaalikyllästyminen tähän puolitoista vuotta ylläpitämääni long bobiin. Olen nyt varmaan vuoden selannut netistä megapitkiä ja tuuheita, hopeita, hiuksia ja ihastellut. Sellaiset mäkin haluaisin.

Alun perin otin pidennykset pois kasvattaakseni omat hiukseni pitkäksi ja tuuheaksi ja hyväkuntoiseksi. No eihän se ihan niin mennyt. Tässä on nyt puolitoista vuotta kasvatettu tukkaa, tehohoitojen, biotiinin, hiustenvärjäyslakon ja vaikka minkä voimalla. Ei ne kasva. Biotiini auttaa kyllä, hiukset eivät ole katkenneet niin lyhyeksi mitä aikaisemmin, mutta edelleenkään ne eivät kasva niin pitkäksi kuin toivoisin, enkä jaksa enää odotella ihmettä.

Pidennyksissä on hommaa. Clip-onit ovat toisaalta helpot, niitä ei tarvitse pitää kotona tai nukkuessa, joten ne säilyvät hyväkuntoisina pidempään ja jos ne vaikka kihartaa maanantaina niin voi pitää laineita vaikka loppuviikon, eivät ne mihinkään katoa. Mutta sitten taas toisaalta, ne painavat ja niitä kiinnityskohtia saa piilotella ja omaa tukkaa pitää tupeerata jotta clipsit saa pysymään hyvin päässä ja piilossa. Ennen Long bobia mä olin käyttänyt pidennyksiä vuodesta 2007 asti melkein non-stop.

Mulla on ollut ompelupidennykset, teipit ja sinetit clip-onejen lisäksi. Ompelupidennykset eli se lettisysteemi johon hiusnauha ommellaan, olivat kaikkein huomaamattomimmat ja helpommat arjessa. Mutta ne taas pilasivat mun oman tukan sitten, kun kerran venähti huoltoväli liian pitkäksi. Teippien kanssa tukka on sitten täynnä niitä teippiklönttejä ja niitäkin saa piilotella. Sinetit on ehkä kivoimmat, mutta mitä mieltä te olette? Mikä kiinnitystapa on helpoin, kestävin ja hellävaraisin?

*hiukset saatu blogin kautta.

Mä kaipaan vaihtelua, long bob on nähty jo ja nyt on jonkin uuden vuoro. Miksi tyytyä hiuksissa ajattelemaan että sitten joskus, kun se ei kuulu mun tapoihin muutenkaan. Jos mä tunnen itse oloni parhaaksi pitkien hiusten kanssa, niin ei sillä ole väliä jos jonkun toisen mielestä lyhyt sopii paremmin tai pidennykset eivät ole äitien juttu, eikö vaan?

Mä en ole käynyt kampaajalla taas vuoteen, ellei lasketa sitä kertaa kun viime keväänä Lorealin kamppiksen yhteydessä mun hiukset leikattiin ja värjättiin. Eli mulla ei ole mitään luottokampaajaa, ja täällä Helsingissä kampaamoja on niin paljon että ei voi mitenkään tietää minkä niistä valitsisi. Nyt saa siis suositella myös omaa luottokampaajaa, jos haluaa sen paljastaa! Missä te käytte laittamassa hiustenpidennyksiä, ja saamassa sellaiset hiukset mistä olette haaveilleet?

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Garnierin kampanjassa, jonka myötä päätin järjestää äidilleni etukäteissyntymäpäivälahjaksi hemmottelupäivän. Kampanjassa pääsin testaamaan Garnierin uusia Truly Blond -hiusvärejä, ja miettimään miten hiusväri vaikuttaa minuun. Oli mielenkiintoista jutella aiheesta myös äidin kanssa. Äiti on ollut blondi koko ikänsä, ja muistan kuinka itse pienempänä ajattelin että en halua vaaleaa tukkaa ikinä, eikä se sovi minulle, vaikka äidille sopiikin. Kuitenkin siinä 18-vuotiaana mä yhtäkkiä halusinkin samanlaisen tukan kuin äidillä, vaalean, ja erinäisten kokeilujen kautta olen viimein löytänyt oman hiusvärini. Kyllä se vaalea sopii sittenkin!

Mulle ja äidille on tärkeää että vaalea sävy ei ole keltainen eikä tunkkainen. Sellainen luonnollisen kylmän vaalea on omaan makuun kaikkein paras. Vaaleiden hiusten kanssa pukeutuminen on helppoa, viime vuonna testaamani pastellipinkki tukka taas rajoitti ainakin mun pukeutumisvalintoja todella paljon. Vaaleaa on myös helppoa ylläpitää kun on hyvät tuotteet, ja se tuntuu mukavan raikkaalta. Olen laiska värjäämään, mutta omaan onneksi kylmän harmaanruskean juurikasvun, joka mielestäni sopii vaalean kanssa hyvin. Vielä kun vähän kasvattaa niin mullahan on melkein balayage!

Arki kahden lapsen äitinä on kiireistä ja toiminnantäyteistä, hiuksia ei siis ole aikaa jatkuvasti värjäillä enkä kerkeä laittaa sitä 20 minuutin tehohoitomaskia joka viikko vaikka pitäisi. Siksi hiukset pitää värjätä hellävaraisilla väreillä, ja käyttää tuotteita jotka hoitavat jo siinä ihan arjen peruskäytössä tukkaa ja pitävät sävyn kylmänä. Vaaleat hiukset vaativat ekstrahuolenpitoa, ja siksi käytän aina rakennepaikkaavaa hoitoainetta, ja kosteuttavaa shampoota. Mä värjään hiuksia todella harvoin, ehkä kerran 3-4 kuukaudessa, ja nytkin vain raikastin itseltäni kuukausien saatossa kellertynyttä sävyä vaalein raidoin. Äidiltä värjättiin juurikasvu piiloon ja tehtiin myös vaaleita raitoja. Äidillä on uskomattoman paksu tukka, mutta yksi paketti Truly Blond Natural Highlights S1 -raitaväriä riitti hänellä sekä juurikasvun värjäykseen, että raidoitukseen.

Garnier Truly Blond -raidoituspakkaus sisältää kaksi pussia vaalennusjauhetta, kehite-emulsion, kumihanskat, raidoitushupun ja -koukun, sekoituslastan sekä keltaisuutta poistavan hoitoaineen ja hyvät käyttöohjeet. Väriaine kannattaa sekoittaa muovikulhossa (metallista ei saa käyttää), jolloin siitä saa kaikkein tasaisimman. Meillä jäi nyt molemmilla raitahuput käyttämättä, kun tehtiin vähän leveämpää raitaa, mutta setti oli todella hyvä. Lopputuloksesta ei tullut ollenkaan keltainen, ja luvattu 4-6 asteen vaalennus todella toteutui.

Tein sekä itselleni että äidille raidat ilman foliota. Laiskuuttako, vai helpomman ratkaisun etsimistä? En tiedä, mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Mä jaoin molemmilta hiukset osioihin muovisen piikkukamman avulla, tein raitoja puisen sekoituslastan avulla väriä osioon lisäämällä, ja sen jälkeen otin aina uuden osion käsittelyyn. Nopeaa ja helppoa ilman sitä foliolla sotkemista, joka on ärsyttävää, varsinkin omaan päähän. Väri ei levinnyt muihin hiuksiin, ja mun juurikasvu säilyi koskemattomana niinkuin toivoinkin, mä nimittäin kasvatan sitä.

Truly Blond -sivuilla on kotivaalennusta helpottavia tutoriaaleja, joita kannattaa käydä kurkkaamassa jos vaalennus jännittää! Niistä saa hyvin käsityksen miten kannattaa toimia.

Oli ihanaa viettää hemmottelupäivää kahdestaan äidin kanssa! Äidistäkin huomasi, miten hiusvärin piristys, mun tekemä meikki ja kampaus sekä uudet vaatteet piristivät mielialaa. Äiti on kokenut elämässään paljon rankkoja asioita, ja hän jos kuka on hemmottelunsa ansainnut. Meidän pitää ottaa tällainen blondien hemmottelupäivä ihan säännölliseksi jutuksi, ja suosittelen muillekin! Äidit on nimittiäin ihan parhaita.

Takki Sheinside* / Mekko Topshop (Zalandolta lainattu) / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Garnier Truly Blond kampanjassa on muuten myös hauska lukijakilpailu! TESTAA millainen Truly Blond sinä olet Garnier Nutrissen uuden Finderin avulla. Jaa suosikki Blond Lookisi Instagramissa hashtagein #gotrulyblond sekä tuloksestasi riippuen joko #BeachBlond #NaturalBlond #PlatinumBlond tai #ClassicHighlights. Kilpailukuvassa voit olla sinä itse, kaverisi tai vaikka joku julkkis! Kilpailussa voi voittaa 150 euron lahjakortin nelly.com -verkkokauppaan sekä vuoden Truly Blonde -tuotteet haluamassaan sävyssä. Lisätietoa ja kilpailun säännöt löytyvät kampanjasivulta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja muistakaa osallistua kilpailuun!

Vuodenvaihde lähestyy ja ainakin mulla alkaa jo jostain tuolta selkäytimestä iskeä se ”uusi vuosi – uudet kujeet” -ajatus. Toisinsanoen ulkonäköön pitäisi saada nyt äkkiä jotain sutinaa, tai ei nyt äkkiä, mutta tammikuussa varmasti viimeistään. Mä tykkään kotona pysyvyydestä, rakennan hitaasti mutta varmasti sellaista unelmien kotia, enkä vaihda verhoja usein tai ostele jatkuvasti uusia koristetyynynpäällisiä. Oman tyylin kanssa mä olen kuitenkin aina ollut sellaista nopeasti kyllästyvää sorttia, ja saatan pukeutua saman päivänkin aikana kahteen täysin eri ääripäistä olevaan asuun.

Vaatekaapin sisältöön koen olevani nyt paljon tyytyväisempi kuin vuosi sitten samaan aikaan, siellä ei ole juuri mitään turhaa koska olen tyhjentänyt sitä ahkerasti, mutta kuitenkaan ei tule hirveän usein sitä fiilistä ettei olisi mitään päällepantavaa. Multa löytyy nykyään ”luottovaatteita”, jotka ennen olivat täysin vieras käsite mulle. Mulla on villakangastakki joka päällä olo on aina tyylikäs, laukku jota käytän melkein aina koska se vaan on täydellinen mun tarpeisiin, ja farkkumalli joka imartelee juuri mun muotoa.

Yläosat on kuitenkin edelleen se mun kompastuskivi, ne on niin hankalia, tunteeko kukaan samoin? Aina olis farkut jotka istuu kuin hanska, kivat kengät, takki ja tukkakin asettuu, mutta ai hitto vie minkä paidan sitä laittaisi? Kaikki kivat on aina pesussa, tai sitten ne eivät ole vielä pesussa vaikka pitäisi, tai sitten ne on kuivumassa, tai sitten ne ei olekaan kivoja. Mulla on paitoja eniten kaikista vaatteista, ja silti tuntuu että mulla ei koskaan ole sellaista paitaa jonka juuri sillä hetkellä haluaisin! Jos jollain on tähän ongelmaan ratkaisu: ”kymmenen täydellistä paitaa, et tarvitse enää koskaan mitään muita yläosia” niin kertokaa ihmeessä!

Hiukset, hiukset, hiukset. Tänä vuonna lähdettiin very long bobista. Malli oli kiva, mutta tuuhennos jota käytin oli huonolaatuinen, ja väliaikaisratkaisuksi se oli vain tarkoitettukin. Ennen helmikuisia häitämme mä ostin uudet hiustenpidennykset, että sain kauniin hääkampauksen, ja niihin olinkin pitkään tyytyväinen. Platinablondit vaihtuivat alkukesästä hetkeksi pastellipinkkiin äkillisen uudistumisentarpeen kourissa. Viikon mä niitä taisin pitää, sitten superhinkkasin kaiken pinkin irti päästä yhdessä päivässä, ja mietin että mitä seuraavaksi.

Heinäkuussa kokeilin ensikertaa Long Bobia, ja laitoin vaalean ruskeita raitoja päähän. Luovuin pidennyksistä ja viihdyin kevyessä kesätukassa, vähän aikuisemmassa lookissa kuin ennen. Raidat lähtivät nopeasti pois kun olivat vain sävytettyjä, ja vaalea pitkä polkka oli mulla aina lokakuun loppuun asti, jolloin laitettiin tyveen tummaa, ja pituuksiin vaaleanruskeaa raitaa. Tämän kampaajakäynnin jälkimainingeissa ollaan edelleen, ja nyt on kova pohdinta päällä, että mitä seuraavaksi.

Toisinaan on ihan järjetön ikävä sitä platinablondia, se oli niiiiin helppo ja olinhan mä blondina pitkään, melkein puolitoista vuotta. On hassua olla brunette nyt. Kaipaan myös hurjasti aiemman pitkän tukan monipuolisuutta ja helppoutta. Vaikka tämäkin malli on helppo ja muuntautumiskykyinen, se vaatii aina vähän vaivaa ollakseen näyttävä, siis ainakin mun hiuslaadulla. Pitkä tukka oli näytävä ponnarillakin. Mä varmasti kesällä vannoin että ei enää ikinä pidennyksiä, mutta niin vaan on viime aikoina tullut selattua eri tukkakauppojen valikoimia. Moni varmasti sanoo että EI EI EI mutta kun tekee mieli niin tekee mieli!

En mä tiedä vielä mitä mä teen, enkä lähde mitään hätiköityjä ulkonäkömuutoksia tekemään. Kun harkitsee rauhassa niin sitten ei ala kaduttaa vaan viihtyy samassa lookissa pidempään, niinkuin viihdyin siinä blondissa. Otto tykkää kuulemma tummasta enemmän mutta mä itse taidan olla enemmän vaalean kannalla. Mun ikuisuuskysymykset hiusten suhteen ovat aina samat, tumma vai vaalea, pidennykset vai ei. Onneksi en ole ikinä kokeillut punaista kuontaloa, niin ei ole sitä vielä sekoittamassa pakkaa.

Kun katson näitä asuja vuoden ajalta, mä olen tyytyväisempi kuin ennen. Mun tyyli näyttää multa itseltäni, eikä yhtäkään asua katsoessa tule (ainakaan kovin pahaa) eiherranjumalamitämäoikeinajattelin-fiilistä. Tänä vuonna blogissa on nähty ehkä enemmän asukuvia kuin koskaan ennen, melkein seitsemänkymmentä. Toki aiempaa nopeampi postaustahtikin vaikuttaa tähän, kuvia on tullut räpsittyä paljon, useammin kuin kerta viikkoon.

Musta on kiva kun voi seurata oman tyylin kehitystä kuvien kautta, ja musta on ihanaa kun te olette aina mukana mun suurissa ulkonäkökysymyksissä! Teiltä lukijoilta on kysytty neuvoa hääkampauksesta hiustenväriin, gaalamekoista välikausivaatteisiin, ja aina teistä on ollut ihan hurjasti apua. Kiitos, jälleen kerran ihan mielettömän paljon!

Mä ajattelin kysyä nyt teidänkin mietteitä! Mikä asuista on teidän lemppari? Entäpä hiustyyleistä? Minkä asun olisi voinut jättää kaapinperälle?