Vähän täällä jo jännittää huomiset juhlat, mutta muuten on ollut aika perus keskiviikko. Mä tein tänään töitä kotoa käsin ja tytötkin olivat päivän kotona, ja kaikki sujui kivasti. Iltapäivällä piipahdettiin pikaisesti hulluilla päivillä, mutta ei oikeastaan löydetty mitään. Ostin mun äidille paidan, ja itselleni sekä tytöille pari kirjaa. Lisäksi mukaan tarttui yksi Teema-kulho kun meiltä oli hajonnut kuuden sarjasta yksi, ja taisin mä jotain muffinssivuokiakin ostaa. Jotenkin siellä aina menee pää pyörälle kun on niin paljon kaikkea, enkä osaa ostaa mitään sen ihmeempää, kun en löydä niitä kivoja juttuja sen kaiken vähemmän kivan keskeltä.

Tämä tavarapaljoudessa kahlaaminen tosin tuntuu olevan yleinen ongelma mulle nykyään shoppaillessa muutenkin, eikä vain hullareilla. Jokapaikassa on niin paljon tavaraa ja vaatteita ja kaikkea, että en vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä ja etsiä sitä yhtä helmeä niiden kaikkien vähemmän helmien seasta. Mä olen aina shoppaillessa nykyään tosi turhautunut, koska en jaksa enää shoppailla vaan shoppailun ilosta, vaan ostan ainoastaan tarpeeseen. Ja kaikkihan sen tietävät että silloin kun jotain tarvitsee, sitä ei ainakaan meinaa löytyä. Mutta hyvä puoli on se että tulee ostettua vähemmän turhaa tavaraa kun ei meinaa niitä tarpeellisiakaan löytyä. Taidan olla nykyään turhautuneempi shoppailija kuin Otto, ja se on jo saavutus, hahah!

Mulla on sama ongelma myös nettishoppaillessa, jolloin tarjonta tuntuu vielä suuremmalta ja mun pieni pää menee aivan pyörälle. Tänään kuitenkin tilasin itselleni valkoiset Niken Air Force 1 Midit joita olen harkinnut nyt kolmisen kuukautta. Aina käyttänyt ne ostoskorissa ja klikannut välilehden sitten kiinni. En tiedä mikä megapiheys mulle on iskenyt, kun lasten vaatteissa en todellakaan epäröi vaan ostan jos tykkään ja tiedän että sille on käyttöä. Mutta nyt on kengät tilattu ja toivottavasti tykkään niistä ja ne ovat olleet niiden kaikkien kevään aikana harkintaan käyttämieni minuuttien tai tuntien arvoiset, huhhuh. Onko teillä muilla äidellä samaa ”ongelmaa”, että lapsille löytyy vaikka ja mitä mutta itselle ei meinaa löytyä?

Onneksi mulla on nuo kaksi ihanaa pientä makutuomaria kuitenkin, jotka auttavat mua tiukan paikan tullen. Viime viikolla kun olin (tuhannetta kertaa) etsimässä itselleni sopivaa yläosaa Aussiejuhliin ja löysin viimeinkin topin joka näytti multa, Tiara uttoi mua valitsemaan valkoisen ja nuden väliltä. Nude oli niin söpön puuterinen, ja sellainen väri jota mulla ei kaapissa olekaan turhan paljoa. Neiti teki hyvän valinnan, kun valitsi valkoisen, sillä maanantain kuvauksissa mun päälle mietittiin myös sekä valkoista että nuden väristä toppia ammattistylistien toimesta, ja he tulivat siihen tulokseen että nude ei sovi mun ihon sävyyn ollenkaan. Pientä stylistin vikaa siis havaittavissa meidän kolmevuotiaassa selkeästi, kun oli samaa mieltä. Valkoinen on kyllä kiva, ja tiedänpähän nyt että nude ei ole mun juttu.

Huomisen asun jutut ovat musta, valkoinen ja kulta. Simppeliä, mutta kuitenkin ainakin mun mielestä kaunista ja herkkää. Vähän raffimpi Liu Jon laukku jonka lainasin juhlia varten, ja muuten sitten sellaista kevyttä ja vaaleaa. Korvakorujen suhteen mulla on vielä dilemma että valitsenko mun Marc by Marc Jacobsin napit, vaiko sitten Glitteriltä saadut hauskat korut joissa on korun taustakin on koru itsessään. Toiset ovat näyttävämmät ja toiset vähäeleisemmät. Mitä mieltä te olette?

Mä taidan alkaa kömpiä unten maille, huomisesta tulee nimittäin pitkä päivä! Jos joku haluaa vielä käydä osallistumassa Canonin 750€ lahjakortin arvontaan ja antamassa samalla äänensä meidän videolle, se onnistuu täällä. Mä haluan kiittää hurjasti kaikkia äänensä meille antaneita, ja videon katsoneita. Teidän äänet merkitsee mulle ihan hurjan paljon, ja mä voin ilokseni kertoa että tämän Aussie -projektin ja teiltä saadun palautteen innoittamana mulla on tulossa aiempaa enemmän videoita tänä keväänä blogiin, ja tälläkin hetkellä yksi hauska video on tekeillä.

Hyvää yötä ja ihanaa huomista torstaipäivää kaikille, te ootte ihan parhaita! <3

Palasin tänään töiden ääreen viikonlopun ja eilisten kuvausten jälkeen, ja oli kyllä jälleen kerran huippu työpäivä huipussa seurassa! Käytiin lounaalla Sandrossa, jossa en koskaan ennen ollut käynyt vaikka pitkään on pitänyt, ja tykkäsin kovasti salaattibuffetista. Aivan pakko käydä siellä useamminkin lounaalla, vaikka yritänkin syödä useammin omia eväitä kuin ulkona, haha. Mutta kai sitä joskus saa hemmotella itseään kesken työpäivän tuollaisilla herkuilla. Eikä Sandro kyllä keskustan hintatasoon verraten ole todellakaan kallis, siinä missä perus keskustakuppiloissa salaatti kahdella täytteellä maksaa 9-10 euroa ja siihen päälle saa ostaa kahvit ja muut, Sandrossa salaattibuffet ihan mielettömällä valikoimalla (ainakin 8 eri salaattia + leivät ja levitteet) oli 9,90 ja hintaan sisältyy jälkkärikahvi.

Iltapäivästä piipahdin vielä tsekkaamassa Tommy Hilfigerin uutuuskoruja ja -kelloja, ja lainaamassa itselleni ihanan laukun torstain Aussiejuhliin joita odotan innolla! Mä vilautan huomenna vähän mun asua etukäteen, mutta nyt esittelen mun tän hetken ihan superlempparin työasun. Simppeliä mutta tyylikästä, klassinen vaaleansininen kauluspaita, mustat housut ja skarpit korkkarit. Tätä asua voisin käyttää vaikka joka päivä, ja kieltämättä aika usein se on viimeaikoina mulla ollutkin päällä.

Takki Sheinside* / Paita H&M / Housut Zara / Kello Guess* / Kengät Zara /*saatu blogin kautta

Näissä kuvissa on muuten vielä vanha tukka, uusi on vähän vaaleampi niinkuin instasta varmaan osa huomasikin! Mulla on vielä vähän totuttelua tähän vaaleampaan lookiin, mutta tykkään kyllä. Niinkuin syksyllä sanoinkin niin kesäksi on kiva vähän vaalentaa, mutta platinablondiin en ole palaamassa ainakaan näillä näkymin, luonnollisempi sävy on helpompi ylläpitää ja sopii mulle paremmin.

Tulin illalla kotiin ja laitettiin ruokaa kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen rakenneltiin tyttöjen kanssa Duploilla, luettiin Zeldan kanssa Cosmoa (Zelda osoitteli ”kato äiti kenkä. Äitin kenkä. Hieno waukku! Waaaau inana tukka!) ja pelattiin Tiaran kanssa vähän iPadilla. Tytöillä oli mennyt kivasti tarhassa, ja Zeldakin jäi aamulla tyytyväisenä askartelemaan omaa rairuohokippoa kun mä lähdin töihin. Eilisen lumimyrskyn jälkeen tämänpäiväinen aurinkoinen sää oli aivan ihanaa vaihtelua, ja kävelinkin tänään auringossa monta matkaa jotka olisin voinut mennä julkisilla. Kieltämättä mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen pieni pyöräkuume, olisi niin ihana pyöräillä osa työmatkasta, ja pyörällä olisi muutenkin helppo liikkua keskustassa, kun työpäivän aikana saattaa tulla monta reissua muutaman kilsan säteellä. Se säästäisi aikaa, ja pyöräily on muutenkin niin kivaa.

Se mua vaan mietityttää että miten sitten veisin lapset aamulla päiväkotiin, kun pitäisi kuitenkin sille matkalle olla rattaat. Toki sellainen perävaunu pyörään olisi yksi vaihtoehto, mutta toisaalta en sitten haluaisi raahailla peräkärryä mukanani koko päivää, ja sitten taas jos Otto esimerkiksi hakee lapset, niin hänelläkin pitäisi olla pyörä jotta saa lapset vietyä päiväkotiin jätetyllä peräkärryllä kotiin. Vähän ehkä menisi hankalaksi. Mutta ehdottomasti asia jota pitää miettiä, pyöräily on liian kivaa että antaisi pienten järjestelykysymysten estää sitä!

Huomenna on edessä ihan perus keskiviikko ennen loppuviikon menoja ja meininkejä. Mukavaa iltaa kaikille, ja toivottavasti huomennakin paistaisi aurinko! <3

Tänä viikonloppuna saatiin nauttia kyllä ainakin vaihtelevasta säästä jos ei muuta, lauantaina mielettömästä auringonpaisteesta ja sunnuntaina kylmästä ilmasta ja jopa hetken kestäneestä lumimyrskystä, joka on ihanasti tänään jatkunut. Mun äiti tuli meille, sillä hän on lähdössä risteilylle tällä viikolla, ja samalla hän tulee meidän neitokaisten seuraksi kun mennään torstaina Aussie Academyn päätösbileisiin Oton kanssa. Jännää! Äänestysaikaa on muuten enää pari päivää jäljellä, jos haluatte käydä äänestämässä vielä niin se onnistuu TÄSTÄ linkistä. Kiitos kaikille jo äänestäneille ja kaikille jotka ovat videon katsoneet<3

Me käytiin lauantaina kävelyllä merenrannassa lasten kanssa, ja he olivat aivan innoissaan hiekasta ja auringosta. ”Täällä me äiti uitiin silloin viime kesänä aina ja tuohon minä kaadoin kastelukannulla merestä vettä! Voitaisko tänäkin kesänä mennä uimaan! Milloin on kesä? Voidaanko tulla huomenna uimaan rannalle?”.  Tuota intoa kuunnellessa ei meinaa itsekään malttaa odottaa että pääsee nauttimaan merivedestä, kuumasta hiekasta ja jäätelöstä rannalle. Mutta kaunista siellä on näin maaliskuussakin, aurinkoista, siistiä ja meri kimaltelee yhtä kauniin sinisenä kuin kesällä.

Merenrantareissun jälkeen suunnattiin ostamaan mulle Aussiebileisiin asua, ja löydettiinkin pari ihan kivaa juttua joita ajattelin vähän vilauttaa jo ennen varsinaisia juhlia. Tytöt olivat loistavia makutuomareita ja Tiara itseasiasa valitsi mun apuna mulle molemmat jutut jotka ostin, kun mulla oli värivalintojen kanssa vaikeuksia. Ihana minishoppaaja!

Eilen syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, paistoin karjalanpiirakoita, ihan niitä Pirkka-versioita, ja herkuteltiin kylmäsavulohella, pashalla ja tuoreilla hedelmillä.. Pasha on mulle ihan uusi ruoka jota en ole maistanut ennen tätä kevättä, en oikeastaan tiedä edes miksi! Mä inhoan mämmiä, ja oon kai aina jotenkin rinnastanut pashan siihen koska molemmat ovat pääsiäisen aikaan syötäviä jälkkäreitä. No eihän niillä ole kerrassaan mitään tekemistä keskenään, pasha on superhyvää, etenkin Lidlistä ostamani shampanjanmakuinen valkosuklaapasha, suosittelen. Pääsiäiseksi voisi koittaa tehdä ihan itse eikä tyytyä kaupan versioihin.

Pääsiäisteemalla jatkettiin aamun jälkeen, kun lähdettiin metsästämään pajunkissoja ja löydettiinkin! Tehtiin samalla kunnon metsäretki tyttöjen kanssa, ja huomasi kyllä miten innoissaan ja miten kotoisana meidän metsäkerhoa käynyt esikoinen oli tutussa metsässä. Hän liikkui siellä sutjakkaammin kuin vanhempansa ja tunsi kaikki kalliot ja kivenkolot, ja kertoili mitä kaikkea he ovat kerhossa tehneet missäkin metsän kolkassa. Kerhosta jäi ihanat muistot ja rakkaus metsään varmasti loppuelämäksi, en voi sanoin kuvailla miten hieno juttu tuollaiset ulkoilmakerhot ovat. Onneksi päiväkodissakin on säännöllisiä metsäretkiä ohjelmassa, ihan niinkuin meilläkin oli pienenä päiväkodissa mörrikoulua.

On ihana katsoa kun Helsinki heräilee eloon talven jäljiltä, .jotenkin huomaa taas kuinka mun Helsinkirakkaus samaan aikaan nostaa päätään pienestä talvihorroksesta. Kaikki tuntuu mahdolliselta, ja parasta on se miten täällä on niin paljon vaihtoehtoja, ja kaikki niin lähellä. Ei tarvitse lähteä kuin muutama askel ovesta ulos niin on metsässä, merenrannalla, kaupassa ja julkisen liikenteen pysäkillä. Kaikki löytyy. Helsingin keskusta on ehkä kiireinen, mutta kun lähtee vähän keskustasta pois voi löytää hiljaisia metsiä, pieniä poukamia ja täydellisiä lenkkipolkuja joiden varrella on heppoja pellolla. Toisaalta nautin samaan aikaan siitä, että pääsen osaksi keskustan kiireistä tunnelmaa työpäivinä.

Tänään mulla oli eräät aika makeat kuvaukset joista kuulette pian lisää, instagramista voi käydä kurkkimassa vähän etukäteen. Aivan ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Tänään mä paljastan teille meidän parisuhteen kaikki salaisuudet, hah! No en ihan kaikkia, mutta kokosin sellaisen kahdeksan faktaa-tyylisen postauksen musta ja Otosta. Vähän jotain erilaista tällä kertaa.

1. Meidän suurin kinastelun aihe on roskapussit, koska minä. Mä aina tungen ne liian täyteen ja sitten Ottoa ärsyttää ja se ei halua koskea niihin. Voi jos vaan ne roskapussit itsestään kiipeäis ulos sieltä pöntöstä ja sulkeutuisi ja kävelisi kiltisti eteisen ovelle odottamaan vientiä niin olisi kaikki helpompaa. Tai sitten vaan voisin opetella vaihtamaan useammin uuden tyhjän pussin tilalle ennenkuin vanha on ihan täynnä, eihän se vie kuin hetkisen. Mutta käykö teillekin aina niin että huomaatte tällaisen tilanteen osuneen kohdalle juuri silloin kun teette  ruokaa ja pitäisi samaan aikaan hämmentää kastiketta, paistaa pihviä, vääntää pastan keittoaika munakelloon, antaa kuopukselle maitoa ja juosta vessaan viemään uusi vessapaperirulla sitä tarvitsevalle esikoiselle? Ja sitten kun nuo kaikki on tehty, ei mielessä ole enää roskapussin vaihto vaan ruoka ja istuminen hetkeksi alas.

2. Me rakastetaan makoilla ja höpöttää kahdestaan lasten mentyä nukkumaan. Niinä hetkinä pystyy unohtamaan kaiken härdellin, ja keskittymään vaan toisiinsa, ja kieltämättä vieläkin tulee mieleen ne ajat kun me vasta oltiin tavattu ja oli oikeasti aikaa makoilla sängyssä tuntikausia vaikka joka päivä. Joskus on hyvä vaan makoilla kainalossa ihan hiljaa, mutta yleensä meillä ei kyllä tule hiljaista hetkeä kun molemmilla on niin paljon asiaa. Me ollaan tosi kovia puhumaan, siis ehkä sitä voisi kutsua ihan krooniseksi puheripuliksi. Tätä ei moni ehkä Otosta heti arvaisi, mutta mun kanssa se on kova puhumaan.

3. Meillä on sellainen hölmö ilme, joka näyttää noh aika karulta, mutta joka meidän on aina joskus pakko tehdä. Se tulee meillä kummallakin aina yhtäaikaa, ja se tulee vaan kotona, tai ainakin vaan niin että kukaan muu ei nää. Me näytetään se ilme nyt teille, ehkä sen jälkeen hävettää niin paljon ettei tule tehtyä enää edes kotona sitä. Mä en osaa selittää tuon ilmeen merkitystä, en nimittäin itsekään tiedä. 😀

4. Me ollaan oikeesti aika ällöjä, tai sellaisia joita joku ehkä kuvaisi sanalla ällösöpö. Me puhutaan hellittelynimillä kotona ja pussaillaan ja halaillaan ja söpöstellään, joka päivä. Mutta julkisilla paikoilla ja muiden seurassa me kyllä käyttäydytään, haha. Ollaan oltu sellaisia alusta asti eikä me osata tai haluta muuttaa sitä, koska me tykätään tehdä niin. Myös meidän whatsapp-viestit on varmaan ällöjä jonkun mielestä. Sydänsilmäemojit ja murulit vaan vilisee. Okei Otto ei kyllä käytä sydänsilmäemojia, sen verran mä pelastan sen nahkaa, niin ei mene miehisyys kokonaan tämän postauksen myötä.

5. Meillä on monia täysin erilaisia kiinnostuksenkohteita, kuten Otolla pelit ja mulla vaikka lastenvaatteet. Vaikka mä en tajua peleistä (tai en ennen tajunnut) hölkäsen pöläystä, Otto selittää mulle niistä melkein joka päivä ummet ja lammet. Ja se on musta ihanaa, mikään ei ole musta ihanampaa kuin se että mulle rakas ihminen kertoo itselleen tärkeistä asioista, joista hänelle tulee hyvä mieli. Mun mielestä se että voi olla kiinnostunut toisen asioista ja kuunnella ei vaadi sitä että on itse kiinnostunut samasta asiasta.

6. Me tykätään molemmat leikkiä. Me leikitään lasten kanssa paljon yhdessä, ja molemmille on tärkeää että varsinkin työpäivinä töiden ja ruuan jälkeen ollaan yhdessä koko perhe siihen asti että lapset alkavat nukkumaan. Sitten voi uppoutua niihin omiin juttuihin, kun lapset nukkuvat. Toisinaan se tarkoittaa sitä että mä teen blogijuttuja siihen asti että alan itse nukkumaan, eikä meille jää kahdenkeskistä aikaa tai mulle edes ”vapaa-aikaa” sellaisina päivinä ollenkaan. Mutta silloin kun on pakko valita, meille on tärkeämpää olla yhdessä koko perhe, kuin olla kahdestaan. Kyllä sitä kahdenkeskistäkin aikaa saa aina jostain välistä kaivettua.

7. Me kummatkin autetaan toisiamme blogien kanssa. Oikoluetaan postauksia, kommentoidaan niitä ja heitellään postausideoita ilmaan. Meillä on tosi erilaiset blogit ja on helppo vinkata toiselle jos keksii jonkin kiinnostavan aiheen mistä tietää että toinen saisi hyvän tekstin aikaiseksi. Vielä ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta että joutuisi taistelemaan postausideasta, että kumpi saa kirjoittaa, koska meillä on niin erilaiset lähestymistavat asioihin ja täysin erilainen tyyli kirjoittaa.

8. Mä yritin keksiä tähän jotain negatiivista, ettei postaus menisi liian siirappiseksi. Mutta totuus on että me ollaan aika siirappisia, enkä ala keksimään tyhjästä ärsytyksenkohteita tai riitoja että tämä teksti vaikuttaisi jotenkin aidommalta sellaisten silmissä jotka ajattelevat että parisuhde ei voi olla yhtä ruusuilla tanssimista. Kyllä parisuhde voi olla sitäkin, mutta se elämä siinä ympärillä yleensä ei ole. Vaikeuksien tullessa me tarraudutaan toisiimme, eikä ajauduta kauemmas. Se on meidän tärkein salaisuus.

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta ja aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Aurinko, kotipäivät ja nuo kaksi ihanaa pientä ipanaa, siinä on resepti loistofiilikseen. Viimeiset pari päivää ovat olleet täynnä niitä ihan parhaita hetkiä, ja ajattelin jakaa niitä teille näin perjantain kunniaksi.

Siisti lastenhuone, se on jotain ihan parasta niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Harvoinpa se kauaa noin siistinä pysyy, eikä tarvitsekaan. Mutta tuo pieni tyyni hetki ennen myrskyä, niitä legoja, jalkapohjaan porautuvia barbien kenkiä ja nukenrattaita, se on vaan täydellinen.

Pieni pikkupikkuserkku kylässä. En mä tiedä onko lasten sukulaisuussuhteelle enää termiä jos vanhemmat ovat pikkuserkkuja keskenään, mutta mä sanon pikkupikkuserkku ja se on ihan fine. Musta on ihanaa miten nätisti tytöt osaavat ottaa pienen huomioon ja lelut joista yleensä käydään keskinäistä kilpailua luovutettiin oma-aloitteisesti oikein hymy naamalla pikkuisen leikittäviksi ja katsottiin ylpeänä vierestä kuinka vauva tykkäsi leluista. Voi vauva, eipä hänkään enää niin pieni vauva ole, kun pian jo täyttää yhden vuoden. Miten voi aika mennä näin äkkiä, en kestä!

Kahdenkeskinen rauhallinen reissu lähikauppaan esikoisen kanssa sillä aikaa kun kuopus veteli sikeitä isin kainalossa kirja kädessä. Oli ihana käydä kahdestaan kaupassa, ja höpötellä ja jutella rauhassa vain toisen kanssa. Hän oli niin ylpeänä ja auttoi mua kaupassakin hienosti lastaamaan ostoksia kärryihin, kävi ihan itse viemässä pikkukärryt pois sillä aikaa kun mä jonotin kassalla ja tuli sitten takaisin viereen seisomaan, minkä jälkeen pakattiin yhdessä ostokset. Hienointa oli tietenkin saada kantaa omaa pientä ostospussia jossa rairuohon siemenet matkasivat turvallisesti kotiin. Missä vaiheessa tosta tyypistä tuli noin iso tyttö?

Yhteinen istutushetki tyttöjen kanssa. Aamulla laitettiin rairuohot kasvamaan pian lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Tytöt saivat ripotella siemenet omalle alustalleen vuorotellen, ja kastella punaisella kastelukannulla. Multa oli aikamoista velliä kuopuksen kupissa ja siemenetkin vähän siellä sun täällä, mutta tärkeintähän on se että saa osallistua, ja hyvä ruoho siitäkin aivan varmasti tulee. Tiput odottavat jo rivissä hyllyn päällä että pääsevät tepastelemaan rairuohon päälle. Vielä pitäisi lähteä etsimään pajunkissoja, ja askarrella virpomisvitsat.

Rauhallinen letityshetki, pää pysyi kerrankin paikoillaan eikä pyörinyt ja heilunut, sekä aamupäivän rauhalliset leikit. Lastenhuoneesta kuuluu tyytyväistä selitystä, välillä käydään näyttämässä hienoja piirustuksia yhdessä. Lapset ovat piirtäneet kahdestaan sillä aikaa kun minä kirjoitin tämän. Tuntuu että päiväkodin aloituksen jälkeen tytöt ovat ottaneet entistä enemmän ilon irti niistä hetkistä kun saavat leikkiä kahdestaan, ja on ollut paljon harvemmin niitä tilanteita joissa otetaan kädestä tai kinastellaan.

Nyt tämä ihana perjantai jatkuu ulkoilulla, ja ruukkujen metsästyksellä. Me saatiin eilen tuliaiseksi aivan ihania narsisseja, mutta mulla ei ole yhtäkään tyhjää ruukkua. Metsästyksessä olisi raidallisia pirtsakoita ruukkuja partsille mutta saa nähdä mitä me löydetään.

Ihanaa ja aurinkoista (auringonpimennyksistä) perjantaita kaikille <3