Kolmevuotiaan kanssa eletään nyt erittäin kolmevuotiasta vaihetta. ”Miksi minun pitää syödä? Miksi meillä on ruuaksi pastaa? Mistä pasta tulee? Miksi pitää syödä että kasvaa?” Kaikkeen on kysymys, kaikkiin vastauksiinkin vastakysymys. Välillä päivät sujuvat niin hyvin että ei meinaa uskoa että tyyppi on vasta kolmevuotias, kuten viimeviikkoisissa valokuvauksissa. Toisina päivinä taas sitä temperamenttia löytyy, ja kujeilu on hauskaa, eikä iästä ole epäilystäkään. Omia rajoja testataan jatkuvalla syötöllä, ja hauskintahan niitä on kolmevuotiaan mielestä testata siihen vielä vähän höpsöön pikkusiskoon.

Saman päivänkin aikana vaihtelu tunnetiloissa on vilkasta, ja esimerkiksi vielä aamulla kovasti kiinnostaneet vaatteet ja asun kuvaus saattavat iltapäivällä tuntua jo niin turhalta asialta, että sekuntikin paikallaan on liikaa. Tänä aamuna vaatteet valitsi pikkutyyppi aivan itse, ja päälle valikoitui mitäs muutakaan kuin kissoja! Kissat ovat kovaa huutoa meidän naperoilla, tosin toinen on edelleen vankasti sitä mieltä että kissatkin sanovat ”Hau!”, paitsi Kitikitit eli Hello Kittyt, jotka sanovat ”Miaum!”. Aamun asukuvaus oli menestys, itse valikoitu asu, kuvausympäristö (parveke) ja itse toivottu asun kuvaaminen toimivat hyvinä eväinä mallin osalta onnistuneisiin kuviin.

Neule Lindex / T-paita H&M / Farkut Primark / Laukku H&M / Kengät Nike Roshe Run / Rusetti äidin kätköistä

Aamulla kokeiltiin ensimmäistä kertaa Tiaralle hiusdonitsia, ja aika suloisen nutturanhan sillä sai jo aikaiseksi! Meidän neidillä on hiukset vielä aika ohuet, joten tavallinen nuttura on yleensä aika pikkuruinen. Donitsi kuitenkin peittyi jo suht hyvin oman tukan alle, ja sillä saatiin tyypille hänen toivomansa prinsessatukka. Me laitellaan aika useinkin Tiaran tukkaa, Tiara tykkää kun saa ”laittautua”, ja musta on ihana kokeilla kaikkea uutta. Ne on sellaisia äiti-tytär -hetkiä, joista me molemmat nautitaan paljon! Tykkäättekö laittaa omien lastenne hiuksia?

Loppuun vielä kolmen arvonnan voittajat! Eli ensiksi, Winterwaterfactory -arvonnan vapaavalintaisen haalarin uusi voittaja: Heidi. Mä julkaisin voittajan jo pari viikkoa sitten, mutten ole saanut yhteystietoja vieläkään, joten siksi arvoin uudelleen. Onnea siis Heidille! Lekmerin tarjoaman Färg&Formin pussilakana-arvonnan voittajaksi selviytyi Tinski. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Sheinsiden lahjakortin voittajaksi arpoutui Nellimaria. Paljon onnea kaikille voittajille! Laittaisitteko mulle yhteystietoja mitä pikimmiten osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan teille voitot kotiin.

Me aletaan nyt nautiskelemaan juustoista, kekseistä ja persimonista äidin ja Oton kanssa, kun ajateltiin piristää maanantaita juustoherkuilla. Illalliseksi syötiin törkeän hyvää myskikurpitsa-makkarapastaa, Tavolatan pasta-annoksesta inspiroituneena, ja mun on ihan pakko jakaa teillekin se resepti kunhan ehdin kirjoittaa ylös. Huomenna suunnataan ainakin neuvolaan, ja nähdään vähän kavereita pitkästä aikaa! Ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Mä olen ollut omilla ripsillä nyt reilut puolitoista vuotta. Zeldan vauva-aikana irtautuminen edes ripsihuollon ajaksi ei onnistunut, ja mä jätin ripset ihan suosiolla pois. Aina välillä ripsipidennysten helppoutta on tullut kaivattua, kyllähän ne piristävät aamunaamaa, jos (ja kun) nukkuu pommiin ja pitää kiireessä käydä viemässä esikoinen kerhoon, tai muuten vaan ei jaksa panostaa. Vaikka ne eivät piilota tummia silmänalusia tai silmäpusseja, ne nostavat kuitenkin ne silmät kivasti esiin harmauden keskeltä!

Sain mahdollisuuden käydä ottamassa ripset Folk Helsingissä Hannalla, ja päätin tarttua yhteistyötarjoukseen. Folk on parturi-kampaamo, jossa tehdään myös ripsipidennyksiä ja kestolakkauksia, sekä hierontaa.  Hanna on tehnyt ripsiä jo useamman vuoden ajan, ja ammattitaidon kyllä huomasi hänen laittaessa ripsiä. Mullakin niitä huonojakin ripsikokemuksia on taustalla (jos joku muistaa vielä), ja nyt oli kyllä huomattavasti mukavampaa makoilla tuolissa kun Hanna kertoi kokoajan mitä teki, eikä tullut ikäviä tuntemuksia.

Hannan kanssa juttu luisti mukavasti, ja ripsetkin ovat juuri sellaiset kuin toivoin. Luonnolliset, mutta kuitenkin näyttävät. Laitettiin ulkonurkkiin D-kaarevuutta avaamaan katsetta, ja muuten sitten vähän maltillisempaa kaarta, ja 11mm-pituutta. Ripset ovat kestäneet nyt ainakin tämän muutaman päivän todella hyvin, ja uskon että kestävät hyvin myös jatkossa. Mä en onneksi käytä öljypohjaisia meikinpuhdistustuotteita, tai ole kova hinkkaamaan silmiä, joten näissä ei ole ollut edes paljoa totuteltavaa, eikä ole tarvinnut muuttaa meikinpuhdistustapoja.

Ihanaa kun meikkaaminen vie nyt paljon vähemmän aikaa, kun ei tarvitse yrittää saada omista harvoista, lyhyistä ja vaaleista haivenista ihmeripsareiden ja ripsentaivuttimien avulla näyttävämpiä, riittää kun sutii alaripsiin vähän väriä jos jaksaa. Ylläolevassa kuvassa en ole edes harjannut ripsiä (ripsiharja ollut hukassa koko tämän neljä päivää) eli siihen nähden musta tosi hyvin pysyneet aisoissa, tässä on kuitenkin puhdisteltu meikkejäkin ja muuta. Kiitos paljon Hannalle ja Folkille, mä olen supertyytyväinen!

PS: Ihotilanteesta tulossa myös postaus tällä viikolla, ainakin kuukauden takaisesta ollaan vähän edistytty!

Kivaa päivää kaikille, palailen illalla! 🙂

Eilen vietettiin ihanaa iltapäivää monen äidin ja mukulan kesken, kun kokoonnuttiin meille viettämään Halloweenjuhlia! Näitä pirskeitä oltiin odotettu, ja kyllä oli vilinää kun kymmenen mamia mukuloineen kerääntyi yhteen paikkaan. Otto kertoi että kun tuli töistä kotiin, tuntui kuin olisi astunut saunaan. Kieltämättä meidän kämpässä taisi olla vähän kuuma, olihan meitä yli kaksikymmentä täällä pörräämässä!

Mä pukeuduin itse Zeldan kanssa noidaksi, ja Tiara halusi olla keijukaisprinsessa, yllättävää! Zelda suostui yllättäen pitämään noidanhattua päässään melkein koko juhlien ajan, vaikka olin ihan varma että se lentäisi nurkkaan heti ensimmäisenä! Juhlista löytyi myös ainakin White Trash, Black Eyed Pea, kissoja, dino, leijona, norsu, norjalainen kalastaja ja Draco Malfoy, sekä monta muuta huipputyyppiä. Tällä porukalla ollaan nähty säännöllisen epäsäännöllisesti jo pitkän aikaa, ja jutusteltu Facebookin ryhmässä. Ihanaa kun on lähellä tälläisiä ystäviä, joiden kanssa voi sekä järjestää ihania yhteisiä kokemuksia lapsille, että pitää itsekin hauskaa!

Ruokailut hoidettiin nyyttärimeiningeillä, ja tarjottavaa olikin reippaasti yli tarpeiden lopulta! Mutta ei se mitään, ainakaan ei loppunut kesken, mikä on pääasia. Mä kokkailin itse feta-parsakaalipiirakkaa ruispohjalla, sekä Kinderpiirakkaa makeaksi. Karde oli leiponut meille ihan huipun silmämuna-juustokakun, joka oli aika karmivan näköinen mutta hurjan hyvän makuinen. Juhlien järjestämisestä ei tarvinnut ottaa yhtään stressiä kaiken kiireen keskellä, kun kaikki osallistuivat järjestelyyn, mitä nyt itse ripustin muutaman koristeen esille ja askartelin meille Halloween-teemaisia photobooth-propseja.

Lapset herkuttelivat, leikkivät kaikki nätisti yhdessä, ja kiljuivat riemusta kun iltapäivä huipentui valotikkureiveihin ja sammutettiin valot. Smurffit raikasivat ja taidettiin me äiditkin vähän intoutua bailaamaan. Yritettiin saada napattua kunnon yhteiskuvat lasten kanssa, ja ilman, mutta ei siitä hirveästi tullut tässä pimeydessä enää mitään. Oli hauskaa yrittää sulloutua kuvaan kaikki kerralla! Kiitos Sofia, Veera, Karde, Essi, Julia, Jenina, Laura, Klara, ja Demi ihan huipusta iltapäivästä! Näitä lisää!

Näiden bileiden jälkeen on hyvä lähteä hetkeksi nauttimaan vain Oton seurasta laivalle, ja olla rauhassa. Lapsilla on viikonlopuksi mukavaa ohjelmaa mummun kanssa, ja meillä taas ei ole mitään ohjelmaa eikä yhtä ainuttakaan suunnitelmaa, muuta kuin vaan olla, ja tehdä mitä huvittaa. Puolentoista vuorokauden täydellinen irtautuminen tietokoneesta tulee olemaan ihan parasta! Tukholmassakin on lauantaina pyhäinpäivä, joten ei varmaan kauheasti ole kauppoja auki (vai onko?), joten me varmaan vaan käveleskellään, käydään syömässä rauhassa ja hengaillaan. Ihanaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3

Lauantain asu ei ehkä näkynyt niin hyvin kuvissa, kun palkintotaulu oli edessä, enkä viitsinyt poseerata kuvaajalle peppu edellä, että puvun selkä olisi näkynyt. Käytiin siis Oton kanssa eilen kuvaamassa mun gaalalook vielä uudelleen, vaikkakin pienillä muutoksilla höystettynä. Kengät olivat erit: joo, kyllä, minä olen se urpo jolla jäi kengät sinne Tivolin narikan penkille kun vaihdoin mukavampiin popoihin bileiden jälkeen. Harmittaa, ne kengät olivat i-h-a-n-a-t! Lisäksi tietenkin ”kampaus” eli pikanuttura, ja meikki ovat tällä kertaa omaa käsialaani.

Vaihdoin tosiaan pukua pari päivää ennen varsinaista gaalaa, kun olin hakemassa itselleni lainaan Mochinon ihanaa leopardilaukkua. Mulla oli jotenkin sellainen olo, että ostamani puku ei vaan sitten ollutkaan tarpeeksi juhlava, ja kun bongasin sitten Guess by Marcianon mustan midimittaisen mekon, kultaolkaimin varustettuna, oli asuvalinta sinetöity. Lainasin samalla reissulla siis myös puvun, ja koko asu muuttui kertaheitolla.

Mulla ei ollut aikaa testailla asun toimivuutta, kun torstai ja perjantai olivat täynnä ohjelmaa. Lopulta sitten lauantaina mulla oli mekossa aluksi tosi epävarma olo, sillä pelkäsin kokoajan että se tippuu mun yltä. Onneksi olkaimet pitivät puvun kyllä paikallaan, vaikka olinkin ensin ihan paniikissa, kun ostamani Lindexin kaksipuoleinen teippi ei toiminutkaan niinkuin piti. Se tarttui kaikkialle muualle paitsi sinne minne halusin, ehkä mulla ei kiireessä kampaamon vessassa ollut vaan tekniikka kunnossa, kun yritin pukeutua niin että aikaa oli enää muutama minuutti.

Mä olen kyllä edelleen sitä mieltä että mekko on ihan mieletön, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta! Ensi kerralla kuitenkin valitsen sellaisen puvun jossa on mukava olla, eikä tarvitse jännittää. Ihastuin leopardilaukkuun jo pari kuukautta sitten, kun näin sen Zalandon tapahtumassa, ja mulla tuli se heti mieleen, kun Otto ilmoitti laittavansa leopardiconverset jalkaan. Se oli meidän asujen yhdistävä tekijä, vaikka toki meillä oli molemmilla myös paljon mustaa. Leopardikuosi on mun lempparikuoseja, ja parhaimmillaan se on mun mielestä pienissä yksityiskohdissa!

Pian mun täytyy rientää laittamaan niitä ripsiä, mutta sitä ennen edessä on kodin koristelua halloween-juhlia varten! Ja mitä ihmettä mä laitan päälle, apua! Ehkä mä pukeudun noidaksi. Lapsille on leopardiasua, prinsessa- ja keijujuttuja, ampiasmekkoa ja lisää noitahattuja. Saapa nähdä mitä he valitsevat! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

Meillä tuli tosi kiire Veeran kanssa laittaa mun nassu ja asu kuntoon, kun hiuksissa kesti niin kauan, mutta lopulta ehdittiin Oton kanssa hyvissä ajoin juhlapaikalle Fredan Tivoliin. Mulla oli vähän epävarma olo mun asusta, koska vaihdoin sen ihan viimetipassa viime viikolla. En ehtinyt juuri sovittelemaan tai testaamaan sen toimivuutta käytännössä, ja täytyy sanoa että selästä super-avonainen mekko aiheutti päänvaivaa melkein koko illan, kun pelkäsin että se tippuu. Ei onneksi tippunut, hahah! Ihana mekko se kyllä oli, ei siinä mitään.

Vietettiin iltaa yhdessä isolla porukalla, ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa monia tuttuja, joita en vielä päivällä nähnyt. Illalla mulla oli kamera aikalailla hukkateillä kokoajan, tai no siinä pöydällähän se pyöri, mutta ei sitä juuri muistanut käyttää. Jälkeenpäin harmittaa että kuvia ei niin hirveästi ole, mutta toisaalta oli ihana viettää iltaa ihan rauhassa kamerasta murehtimatta. Pari kuvaa Otto kuitenkin ikuisti, meidän Simon kauniin gaalailmeen, ja meidät tytöt ihanien Sandra Hagelstamin ja Victoria Törnegrenin kanssa!

Kolmas sija tuntuu vieläkin epätodellisen hienolta ja mahtavalta. Meidän sarja oli todella kova, ja mä olen niin kiitollinen teille kaikille jotka äänestitte mua, että ei riitä sanat kertomaan! Kuten kirjoitin jo aiemmin, mä todella toivon että blogini inspiroi teitä, nyt ja tulevaisuudessa, ja aion tehdä jatkossa entistä kovemmin töitä sen eteen. Haluan että täältä välittyy mun persoona, juuri sellaisena kuin se on, ja että te saatte täältä juuri sitä mitä toivotte. Aion pitää omasta tyylistäni kiinni, mutta muistutan että otan teiltä vastaan myös toiveita jos sellaisia tulee.

Kiitos siitä että te olette siellä tukena ja iloitsette mun kanssa pienistä ja suurista asioista, päivästä ja vuodesta toiseen! Onnea Demi, Emilia ja Minttu, sekä kaikki muut IBA-voittajat!

Oli ihanaa päästä ulos Kaislan ja Simon kanssa, kun ei ikuisuuksiin olla oltu yhdessä ulkona! Vaikka ilta oli hektinen aluksi niin ehdittiin me ihan hyvin hengaamaankin ja pidettiin hauskaa. Lähdettiin kiltisti jo puolenyön jälkeen Mäkkiin syömään ja heitettiin maailman typerintä mäkkiläppää, joka oli silloin hurjan hauskaa! Tai on se ehkä vieläkin, mun mielestä. Kiitos McVilma, McKaisla ja McSimo meidän McMahtavasta illasta!

Kaikkein eniten mä haluan kiittää Ottoa, joka on aina mun tukena, ja ymmärtää. Otto jaksaa kuunnella kun stressaan gaalamekoista, ja auttaa mua miettimään mitä voisin tehdä paremmin. Otto muistaa kertoa kun teen jotain hyvin, ja antaa kritiikkiä jos se on aiheellista. Otto ei kyllästy vaikka jännitän välillä vähän liikaakin. Kiitos Otto rakas, olet paras <3

Kuvausseinän kuvat: Pauli Siuruainen

Ihanaa, huomenna palataan hetkeksi arkeen, ihan vain jatkaaksemme juhlintaa torstaina Halloween-bileiden merkeissä, kun meidän iso äitiporukka pikkuisineen saapuu meille kotiin juhlistamaan kurpitsajuhlaa. Siitä tulee varmasti ihan huippuhauska päivä! Mutta tosiaan huomenna vähän erilaista juttua. Hyvää yötä kaikille<3

KIITOS <3