Mä en ole koskaan ollut mikään puuron ystävä, päivän tärkeimmäksi ateriaksi kutsuttu aamiainen on muutenkin ollut jotenkin aina se ongelmallisin ateria mulle. Jos tarjolla olisi joka aamu hotelliaamiainen valmiiksi katettuna, niin olisi ehkä helpompaa syödä aamiainen hyvällä halulla. Ei ehtisi kyllästyä, kotona kun harvemmin on miljoona eri vaihtoehtoa perus puuro-hedelmä-maitorahka-voileipä -valikoiman sijaan. Tulee mentyä helpoimman kautta ja syötyä sitten vaan ne pari perus ruikkaria tai maitorahka kohmeisilla pakastemustikoilla.

Lähdinkin siksi innolla mukaan Myllärin puurohaasteeseen, sillä halusin haastaa itseni pois tylsäksi muuttuneista, kangistuneista aamiaistavoistani, ja keksiä jotain uutta ja herkullista. Saamamme Myllärin luomu isot täysjyvä kaurahiutaleet taipuivat yllättäen mun käsittelyssä sunnuntain herkkuaamiaiseksi, joka maistui niin meille aikuisille, kuin lapsillekin. Resepti on niin helppo, että jopa tälläinen munkaltainen aamiaisporopeukalo sai jotain aikaan!

Pähkinäinen banaanikaurapuuro
(4 annosta)

5dl Myllärin luomu kaurahiutaleita

1l maitoa tai vettä

2 isoa banaania

2 rkl vaahterasiirappia

70g pekaanipähkinöitäripaus suolaa

Mittaa kattilaan 1l maitoa tai vettä, viisi desiä puurohiutaleita ja ripaus suolaa. Kuumenna kiehuvaksi. Pilko banaanit pieniksi, ja lisää kattilaan ne, sekä kaksi ruokalusikallista vaahterasiirappia (hunaja käy myös). Keittele puuroa viitisen minuuttia, ja jätä sitten hautumaan vielä kannen alle pariksi minuutiksi. Paahda sillä aikaa pekaanipähkinät pannulla, ja lisää puuron päälle tuoreita banaaniviipaleita, sekä pähkinät. NAM!

Oon allerginen tosi monille pähkinöille, mutta pekaanipähkinöille en, ja ne sopivat tähän kyllä ihan täydellisesti. Pekaanipähkinät maistuvat paahdettuina vähän niinkuin kekseille tai jollekin muulle herkulle, ja yhdessä banaanien ja puuron kanssa niistä tulee vaan ihan loistava yhdistelmä. Aikaa puuron tekemiseen menee kymmenisen minuuttia, joten aika pienellä vaivalla saa sunnuntaiherkun valmistettua!

Yhteistyössä Myllärin.

Lapset ovat nyt terveenä, mutta Tiaran flunssa taisi sittenkin iskeä myös meihin aikuisiin, kun ollaan nyt Oton kanssa täällä ihan flunssaisia. Toivottavasti menee pian ohi! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Mikä on teidän suosikkipuuro? Mitä tykkäätte syödä puuron kanssa? Kuinka usein syötte puuroa aamiaiseksi? Paras puuroresepti?

Kuluneella viikolla on ollut tunteet aika pinnassa, ja on tullut mietittyä kaikenlaista. Siinä missä Otto pohdiskelee istuen pissaamista, mä oon miettinyt aika paljon äitiyttä, ja sitä miten onnellinen olen, että saan olla meidän kahden ihanan tyttären äiti. Yhtään vessa-asioiden tärkeyttä väheksymättä, ja Oton tunteellisuutta aliarvioimatta, kaikella rakkaudella siis sanon tämän, sydänsilmänauruhymiö.

Vaikka on kiire, ja vaikka on kaikenlaista isompaa ja pienempää vastoinkäymistä aina välillä, ne hetket jotka viettää täysin lasten ehdoilla, ovat aina täynnä rakkautta. Ei mihinkään muuhun voi uppoutua ja heittäytyä samalla tavalla kuin äitiyteen, tai ainakin musta tuntuu että mä en voi. Mä voin uppoutua työasioihin, voin rentoutua juosten ja uppoutua musiikkiin, tai katsoa maailman parasta leffaa, mutta silti aina välillä mielessä käy muita asioita, stressiä, kiireitä, suunnitelmia, kalenterin pläräystä. Silloin kun olen vaan lasten kanssa ja piirrän leijonan harjaan vielä vähän lisää karvoja, koska leijona näyttää kuulemma liian kaljulta, silloin mä rentoudun.

Sillä hetkellä, kun esikoinen selittää vilkuttavansa vielä kerran kaikille taivaan tähdille ennen nukkumaanmenoa, koska yksi niistä on Mörkö-koira jota hän rakastaa kovasti, ei voi tuntea muuta kuin suunnatonta ylpeyttä, rakkautta ja onnea. Ja päivällä, kun hakee kuopuksen päiväunien jälkeen sängystä, on maailman parasta kuulla se uninen, käheä mutta iloinen ”Äii-tiiiii, heeeeei!” ja saada lämmin ja takertuva hali pieneltä tyypiltä.

Äitiys on täynnä tähtihetkiä, kun ne vain osaa erottaa sieltä kaiken kiireen ja meiningin keskeltä. Kun lapsi kaataa maitolasin matolle, ja kuivaa jäätävää lammikkoa puolikas vessapaperinpala kerrallaan, voi olla iloinen siitä, että lapsi yrittää parhaansa, ja on selkeästi oppinut että kaatunutta maitoa ei ainakaan jätetä matolle hengaamaan. Vaikka tästä kaikesta aiheutuva maito-vessapaperimössökeitto matolla saattaa kiristää hermoja, niin ei kai se ole niin justiinsa. Pienet ekstrahommat kuuluvat asiaan.

Äitiys on opettamista opettamisen perään, ja se on ajoittaisessa ärsyttävyydessään kuitenkin ehdottomasti maailman siisteintä. Juuri meillä, vanhemmilla, on valta opettaa lapsille kaikki elämän tärkeimmät asiat. Se valta on iso vastuu, jonka kantamisessa ei halua epäonnistua. Suhtaudun suurella kunnioituksella siihen vastuuseen, ja pyrin olemaan kasvattajana johdonmukainen, rakastava ja turvallinen. Mielestäni vastuu ei kuitenkaan sulje pois äitiyden tarjoamaa mahdollisuutta hassutteluun. Mä ehdottomasti huijaisin, jos väittäisin että musta ei ole siistiä yrittää opettaa melkein-kolmevuotiaalle sivistys- tai muotisanastoa aina silloin tällöin. Huijaisin vielä enemmän, jos väittäisin ettei vielä siistimpää ole kuulla joskus Barbieleikin keskeltä, että Barbie lukee nyt Vogueta ja äiti voitko laittaa sille tämän Maikkel Korssin laukun olkapäälle?

Äitiys on kuitenkin ennenkaikkea sitä, että rakastaa ehdoitta. Että on valmis elämään omat haaveensa ja toiveensa ihan itse, eikä yritä elää elämäänsä lastensa kautta. Lapsilla on oikeus kasvaa juuri sellaisiksi persooniksi, kuin he itse haluavat. Vaikka vielä toistaiseksi lasten ikä jättää lähestulkoon kaiken vanhempien arvostelukyvyn varaan, alkaa heillä iän karttuessa olla yhä enemmän mielipiteitä, vastauksia kysymyksiin ja  omia ajatuksia ja kiinnostuksenkohteita. Mä en aio yrittää ohjailla lapsia mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan tukea heitä juuri niissä asioissa mihin he itse haluavat keskittyä. Voin heittäytyä ihan yhtä täysillä tukemaan autojen tuunausta kuin tanssituntejakin.

Äitiys on joskus sitä, ettei saa käydä rauhassa suihkussa, vaan joutuu onkimaan kumiankkaa tehohoitopurkista samalla kun joku pissaa kylpyhuoneen matolle. Äitiys on joskus sitä, että vartin pastareseptin toteuttaminen kestää kaksi tuntia, kun lapsi haluaa auttaa ja kuoria valkosipulin kynnet. Joskus äitiydessä ei ole vain yksittäisiä rankkoja öitä, tai tunteja, joskus voi olla rankkoja viikkoja, tai kuukausia.  Lapset kehittyvät vaiheissa, ja aina on jollain meneillään joku vaihe. Usein tuntuu, että kun ehtii tottua yhteen vaiheeseen, onkin jo toinen aluillaan. Silti äitiys on maailman parasta.

Jokaiseen päivään mahtuu miljoonia tunteita, niin rakkautta, naurua, kuin huoltakin. Tärkeää on kuitenkin kaiken kiireen ja kaikkien tunteiden keskellä muistaa olla läsnä lapsille, keskittyä ja kuunnella heitä. He eivät välttämättä muista lapsuudestaan kaikkia niitä hetkiä, jotka me vanhemmat ollaan koettu tärkeinä, eikä heille välttämättä jää mieleen miten hieno legotalo rakennettiin silloin yhtenä sunnuntaina huhtikuussa. Mutta he muistavat, että vanhempi on ollut täysillä mukana heidän jutuissaan, ja häneen on voinut luottaa ja tietää että hän rakastaa vaikka mitä ikinä tapahtuisi.

 Mä siirryn nyt äitiysrakkaushuuruista sohvalle olemaan vaimo, ja katsomaan romanttista komediaa jonka Otto auliisti suostui mun kanssa katsomaan. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Meillä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, ja nautitaan siitä nyt oikein urakalla! Tiaran flunssa on helpottanut onneksi ja neitikin pääsee tänään ulos kämpästä parin päivän völläilyn jälkeen. Tiaraa harmitti kovasti että kerho jäi väliin torstaina, mutta onneksi hän ymmärsi että ei sitä kuumeisena voi mennä sinne pomppimaan ja pyörimään ja tartuttamaan flunssaa kerhokavereille. Samaa pomppimista ja pyörimistä se on kyllä ollut täällä kotonakin, ei noi lapsukaiset näytä ymmärtävän että sillon olisi hyvä levätä kun on sairaana, vaikka kuinka sanoisi.

Mutta onneksi tosiaan vointi on jo parempi! Kuten kerroin Facebookissa viime viikolla, me tehtiin pieni järjestyksen vaihto kotona, ja nyt kun avointa tilaa on vielä entistäkin enemmän, meidän mattojen puute alkoi häiritsemään oikein toden teolla. Ehkä lähdetään piipahtamaan mattokaupassa vielä tämän viikonlopun aikana, jos saadaan aikaiseksi. Järjestyksestä muuten tykkään kyllä hurjasti, ja kunhan saadaan matot paikoilleen joku päivä, niin mä teen sitten kotipostausta taas pienen tauon jälkeen.

Saatiin tällä viikolla myös uudet parvekekalusteet, kun ostettiin meidän kaverilta hänen vuoden vanha polyrottinkinen sohvaryhmä muuton tieltä. Parvekekin saattaa päästä vihdoin esittelyyn, meidän vanhoja Badenbaden-tuoleja ei oikein välittänyt täällä esitellä, heh! Ihanaa kun partsilla on nyt kunnolla istumapaikkoja, ja kiva pöytä jonka päälle kasata syksyn kunniaksi lyhtyjä ja kynttilöitä. Nyt voisin ehkä ostaa jotain ihania syyskukkia parvekkeen koristukseksi, kun siellä on muutenkin nätimpää.

Saatiin eilen viimein aikaiseksi haettua Mini Rodinin paketti, jossa olivat himoitsemani mopsileggingssit Tiaralle sekä ihana tumman violetti vaarinpaita Zeldalle. Juuri kun sain ilmoituksen että paketti on noudettavissa, sain kuulla että mopsit on vedetty pois myynnistä laatuongelmien takia. Saapa nähdä miten meidän mopsit kestävät käytössä, ja etenkin pesussa. Mä oon kyllä huomannut että melkein kaikki musta-joku printtiset trikookankaat menevät pesussa melkein heti ihan nukkaiseksi, testattu on Mini Rodinilla, H&M:llä, River Islandilla, Lindexillä ja monella muullakin merkillä. Viime vuotiset Rodinin timantitkin haalistuivat jo ekassa pesussa, vaikka kaikki muut värit ovat kestäneet tosi hyvin jopa vuosien käyttöä. Ja mä pesen aina tismalleen ohjeen mukaan, mutta silti!

Sellaisia lauantaijuttuja! Eilen tuli piipahdettua myös Bollinger Mid-season partyissä tutustumassa kauden uutuuksiin, ja sainpa nauttia hetken hemmottelusta kun mun hiukset laitettiin ja tehtiin Make up storen meikeillä juhlameikki. Oikein juhlavasti ehostettuna oli hyvä körötellä seitsemän aikaan illalla metrolla kiltisti kotiin katsomaan leffaa, mutta eikai tuollainen hemmotteluhetki voi koskaan mennä hukkaan. Olipahan Otolla ainakin juhlavat näkymät joita tihrustaa säkkipimeässä minkä leffalta kerkesi, vain telkkarin valo loistaen.

Ihanaa ja aurinkoista lauantaipäivää kaikille<3

Tiara sairastui viime yönä flunssaan, ja tämän päivän suunnitelmat menivätkin vähän uusiksi. Me ollaan nyt kaikki perheen tytöt sairastettu 2-3 viikon välein. Toisiamme ei olla ihme kyllä tartutettu, vaan aina joku on onnistunut nappaamaan flunssan jostain muualta viikkoa sen jälkeen kun edellinen on parantunut. Otto on tähän asti säästynyt, toivottavasti parin viikon päästä ei ole hänen vuoro, kun silloin on mun ja Tiaran synttärit.

Suunnitelmien muutoksen vuoksi tänään onkin vuorossa vastauspostausten viimeinen, neljäs osa. Koska tasaisin väliajoin multa on toivottu myös kirjallisia vastauksia kysymyksiin, eikä pelkkiä videoita, aion toteuttaa tämän viimeisen osan kirjallisena. En olekaan kirjoitellut vastauksia sitten Tiaran syntymän kolme vuotta sitten, vaan vastannut aina videolla. Ihan hauskaa vaihtelua siis! Tänään vuorossa olevat aiheet ovat siis otsikossa luetellut koti, talous, ura ja koulutus, sekä myös tulevaisuus, jonka lisääminen otsikkoon olisi tehnyt siitä vielä nykyistäkin liian pitkemmän.

KOTI JA TALOUS

Haluaisitko isomman asunnon? Haluaisin joo, mutta en vielä. Toistaiseksi me juuri ja juuri mahdutaan tähän 75m² kolmioon, ja aiotaan asua tässä vielä jonkin aikaa. Tavoitteena on muuttaa suurempaan, pysyvään asuntoon viimeistään Tipan tullessa eskari-ikään, ettei tule sitten enää suuria muutoksia juuri ennen koulun alkua.

Asutteko vuokralla? Tällä hetkellä joo.

Missä haluaisit asuat, ellei Suomea saa valita? Tukholmassa. Se on sopivan lähellä, sopivan iso, mutta ei kuitenkaan liian iso. Tykkään ruotsin kielestä, ja Tukholma on mulle tuttu kaupunki. Ainoa paikka jossa voisin pysyvästi kuvitella asuvani Helsingin lisäksi. Lyhyeksi ajaksi voisin muuttaa melkeinpä minne vaan!

Asuisitko mielummin Etelä- vai Pohjois-Suomessa, ja miksi? Pohjois-Suomessa on tietenkin kaikki mun sukulaiset ja monet ystävät, joita ikävöin täällä kovasti, ja onhan siellä muitakin hyviä juttuja, mutta kyllä mä silti ehdottomasti asun mieluummin Helsingissä. Ihan siksi, että täällä on enemmän vaihtoehtoja, paremmat työllistymismahdollisuudet, helppo lähteä mihinpäin maailmaa tahansa käymään, ja täällä on mun koti. Täällä olen syntynyt ja täällä haluan olla!

Millä alueella asutte Helsingissä, vai haluatko kertoa sitä? Me asutaan metron varrella, sen enempää en viitsi kertoa. Moni varmasti osaa ihan helposti päätelläkin asuinalueen kuvista, mutta mielestäni tämä ei ole sellainen asia jota tarvitsisi täällä erikseen julistaa.

Haluaisitko muuttaa jossain välissä omakotitaloon? En haluaisi. Rivitaloon voisin, mutta omakotitalossa on liikaa vastuuta ja puuhaa, mä haluan käyttää energiani muihin juttuihin. Taloyhtiössä asumisessa on se etu että on huoltoyhtiö tai talonmies apuna jos jotain sattuu, eikä itse tarvitse tehdä ison pihan pihatöitä. Joku rivarin pikkupiha vielä menisi!

Tienaatko sä blogilla sellaisia summia, että voit kustantaa sillä omat shoppailut ja huvittelut? Maksaako Otto kaiken muun? Tämä kysymys oli musta oikeastaan aika törkeä! Siis sellainen suora vihjaus että mä nyt tässä vähän vaan puuhastelen blogin kanssa ja vähän puuhastelen blogiportaalin osakkaana, ne on sellaisia pikkuharrastuksia joista kilahtaa se euro tai pari kuussa tilille että saa uudet kivat kengät H&M:ltä ostettua ja mies elättää. Ei se niin mene. En mä meidän koko taloutta ala paljastamaan, mutta sen verran voin sanoa että olisin kyllä kykenevä itsekin elättämään itseni ja lapset.

Tekeekö Otto siis koko ajan 6-päiväistä viikkoa? Ei tee enää, thank god! Tästä lähtien meillä on vapaat viikonloput.

Oletko säästäväinen vai hupeneeko tili huomaamatta? Mä oon itseasiassa tosi pihi nykyään, harkitsen tarkkaan melkein jokaista ostosta, paitsi ruokaa. Ruuan suhteen meillä ei säästellä yhtään, mutta muuten suunnittelen ja mietin, että tarvitsenko oikeasti vai haluanko vaan. Joskus tietysti tulee ostettua niitäkin juttuja joita ihan vaan haluaa, mutta pyrin ostamaan enemmän tarpeeseen.

Meneekö kuun viimiset päivät (ennen tuki-/palkkapäiviä) pihistellen, vai kummeksutko ajatusta, ettei joillain ole esim. ollenkaan säästöjä? En kummeksu ajatusta ettei jollain ole säästöjä, tiedostan kyllä että kaikilla ei valitettavasti ole vain mahdollisuutta säästää, eikä siinä ole mielestäni mitään outoa. Mutta vastaus kysymykseen, ei mene pihistellen, eikä mielestäni sen vastakohta ole se että kummeksuisi säästämättömyyttä, vaan se että osaa ja on mahdollista käyttää rahaa niin että se riittää.

Oletko kiinnostunut asuntosäästämisestä, rahastoista, luotatko perinteiseen säästötiliin vai miten olette järjestäneet asianne? Olen kiinnostunut kaikesta ja kaikki mainitsemasi säästämisen muodot ovat meillä käytössä.

Meneekö teillä lapsilisät säästöön vai käyttöön? Säästöön.

Oletteko ajatelleet ostaa jossain vaiheessa omistusasunnon? Olemme.

Kuinka paljon maksatte vuokraa teidän (jos oikein oon ymmärtänyt) kolmiostanne? Vuokran määrää en  kerro, sillä se ei ole blogiin kuuluva asia. Eiköhän kuitenkin aika moni tiedä Helsingin hintatason ja voi sen perusteella päätellä ihan tarpeeksi.

Missä säästät? Esim. tarjouslapulliset tuotteet ruokakaupassa, kirpputorit..? Mitä tuotteita tulee ostettua markettien halpamerkeiltä (Rainbow, Euroshopper jne.)? Mä ostan tosi paljon Pirkka-tuotteita, koska tykkään niistä ja niitä on monipuolinen valikoima. Nettishoppaillessa etsin usein alekoodeja, ja kaupoissa saatan ostaa tarjouslehtisissä mainostettuja tuotteita. Kerään myös plussapisteitä. Mutta en yleensä tietoisesti ajattele säästäväni, etukortit ja pirkkatuotteet on mulle jo  omasta lapsuudesta itsestäänselvyyksiä ja alekoodia olisi pönttöä olla käyttämättä kun yhdellä klikkauksella voi saada kymmeniä prosentteja alennusta.

Voisitko kuvitella ostavasi esim. kosmetiikkaa halpamerkeiltä? Mä ostin Berliinistä jotain DM-ketjun halpaa (2€) puuteria ihan testimielessä, ja sain siitä tosi pahan allergisen reaktion. Jos halpamerkeillä tarkoitetaan Rimmeliä tai Maybellinea, niin voisin, mutta noita ihan superhalpoja en taida uskaltaa enää kokeilla. Tällä hetkellä meikkipussissa on sekaisin Diorit, Lancomet, Make up storet, Vichyt, Lumenet ja pari Berliinin halpameikkiä jotka eivät aiheuttaneet allergista reaktiota.

KOULUTUS, TULEVAISUUS JA URA

Missä kaikissa paikoissa olet ollut töissä? Olen ollut harjoittelijana vaatekaupassa ja parturi-kampaamossa, ja sitten oikeasti töissä vakuutusyhtiön arkistossa, lastenhoitajana, puhelinmyynnissä, bloggaajana ja mediamyynnissä blogiportaalissa.

Peruskoulun päättökeski arvo? 9,6

Onko siulla toiveammatteja tytöille? Ei ole, kunhan tekevät sitä mistä itse eniten tykkäävät!

Miten pitkään haluaisit vielä olla kotona lasten kanssa? Voisin olla tyttöjen kanssa kotona vaikka loppuelämän, jos olisi mahdollista suorittaa opinnot ja työt silloin kun tytöt nukkuu ja kyetä valvomaan myös heidän hereilläoloaika, mutta koska se ei ole mahdollista niin varmaankin maksimissaan vuoden.

Mitkä ovat tulevaisuuden haaveeksi nykyään? Toivon edelleen pääseväni opiskelemaan markkinointia, ja lisäksi haluan nähdä mihin mun rahkeet riittävät tässä blogihommassa ja portaalin takana. Haaveilen myös siitä isommasta asunnosta, ulkomaan matkoista ja kaikenlaisista kiinnostavista uramahdollisuuksista.

Mitä vielä on haaveissa koskien elämän isojapieniä asioita? Punainen tupa ja perunamaa? Ei punaista tupaa eikä perunamaata, mutta joku kiva kerrostalon ullakkohuoneisto kelpaisi, haha! Saa nähdä jääkö haaveeksi, aika näyttää 😀

Mitä kuvittelet olevan toisin vaikka 5 vuoden päästä? Me luultavasti asutaan eri asunnossa, kuvittelisin että olen myös valmistunut koulusta ja Tiara on jo kakkosluokalla, Zelda eskarissa. Toivottavasti töitä riittää silloinkin ja ollaan terveitä kaikki!

Sellaisia vastauksia! Huh mulla menikin paljon kauemmin kuin ajattelin, kun innostuin miettimään. Kiitos ihan hurjasti kaikille kysymyksistä, niihin oli tosi hauska miettiä vastauksia. Nyt tulee taas vähän taukoa ennen seuraavaa kysymyspostausta, mutta sellaisen perään saa sitten kysellä jos alkaa kaivata! Ja saa multa toki muutenkin kysyä asioita. Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Tämä viikko on kahdentoista viikon treeniohjelmani kolmas viikko. Tähän mennessä olen käynyt ohjelman mukaisesti 7 kertaa lenkillä (lenkkeilyn aloitin tosin jo viikkoa aiemmin eli yhteensä 10 kertaa säännöllisesti), tehnyt 8 circuit-treeniä ja venyttely- eli palautumistreenit kahdesti. En ole luistanut yhdestäkään treenistä kertaakaan, eikä oikeastaan ole tehnyt edes mieli. Herkkulakko koki viikonloppuna kolauksen, sunnuntai-iltana mä ratkesin lohtusuklaaseen, mutta sen kyllä suon itselleni. Mulla oli hyvä syy.

Muuten olen pysytellyt herkuista erossa, ja yrittänyt käyttää mielikuvitusta ja keksiä kaikkea terveellistä, vaihtelevaa ja monipuolista syötävää herkkujen tilalle. Vieraita varten olen leiponut kyllä mustikka- ja omenapiirakkaa, mutta molemmista olen jättänyt sokerin pois ja molempia syönyt vain yhden palan. Mun ohjelmassa cheat-mealsit ovat sallittuja, mutta varsinaisia herkkupäiviä ei ole. Eli joskus saa syödä yhdellä aterialla mitä mieli tekee mäkkiateriasta roiskeläppäpizzaan tai suklaakakkuun, kunhan ei tee niin koko päivää. Mielestäni se kuulostaa fiksulta, ja mahdollistaa käynnit ravintolassa tai kahvilla, tai juurikin satunnaiset lohtusuklaat.

Ohjelma jota noudatan, on Kayla Itsines Bikini Body Guide, joka on siis hänen kotisivuiltaan ostettava e-book. Eli kirja ostetaan netistä, minkä jälkeen saa latauslinkin sähköpostiin. Sen jälkeen BBG:tä voi lukea koneella, tabletilla tai puhelimella. Kayla Itsines on australialainen personal trainer, joka on kehittänyt ohjelman naisille, jotka haaveilevat juuri sellaisesta kropasta kuin minäkin. Ohjelmaa voi toteuttaa salilla tai kotona, juuri silloin kun itselle sopii. Ohjeet ovat tarkkoja, mikä sopii mulle, koska jos mulle jää yhtään arpomisen varaa, mä luistan. Tarkalla viikko-ohjelmalla syntyy myös tuloksia.

Ohjelmaa toteuttaakseen tarvitsee jonkinverran apuvälineitä, mutta ei mitään sellaista mitä ei löytyisi lähiostarilta. Multa löytyi jo aiemmin kahvakuula, ja lisäksi olen ostanut hyppynarun ja 1,5kg käsipainot. Voin muuten kertoa että ei ole hyppynarulla hyppiminen enää yhtään niin kivaa kuin ala-asteikäisenä. Silloin sitä jaksoi hyppiä kaikenmaailman leikkejä tuntikaupalla kavereiden kanssa. Nyt vaaditut kaksi minuuttia ovat enemmän kuin tarpeeksi, hah.

Tykkään siitä, että ohjelmat vaihtuvat kokoajan, ja 12 viikon aikana yksi tietty circuit-treeni tehdään vain kaksi kertaa, eli esimerkiksi 1 & 3 -viikkojen ma-, ke- ja pe-treenit ovat samat, kuten myös ja 2&4-viikkojen, etc. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina on myös aina eri treenit siis.  Mä kyllästyn nopeasti, ja ajatus saman treenin puurtamisesta viikosta toiseen olisi tosi puuduttava, tämä toimii mulle henkilökohtaisesti paljon paremmin.

Mua on etenkin hämmentänyt se, miten nopeasti kunto kohoaa. Ensimmäisellä viikolla lihakset olivat jumissa koko viikon, mutta sen jälkeen ei ole ollut vaikeuksia kyykistyä tai nauraa kertaakaan lihaskipujen takia. Juoksulenkit ovat pidentyneet kerta kerralta kuin huomaamatta, ja siinä missä ekoilla kerroilla tuntui että kuolee siinä vaiheessa kun oli menossa viimeiset sata metriä, nyt pystyn vaikka kiristämään tahtia puolivälissä matkaa ja juoksemaan kovempaa vauhtia kohti kotia. Juoksu tuntuu hyvältä, ihan mahtavalta.

Ensimmäistä kertaa tanssiharrastuksen lopetuksen jälkeen musta tuntuu siltä, että mä oon löytänyt liikunnan ilon. Mä en nauti ehkä circuit-treeneistä, sellaista hampaat irvessä hikikarpalot valuen vääntämistähän ne ovat, mutta se fiilis niiden jälkeen, muy bien! Juoksulenkeistä nautin ihan hurjasti, ja oikeastaan ilta tuntuu tyhjältä niinä päivinä, kun ohjelmassa ei ole lenkkiä. Ei sillä että tekeminen loppuisi kesken, sitä lenkin hyvää fiilistä ja rauhaa jää vaan kaipaamaan. Kaksi ja puoli viikkoa, ja näin suuri henkinen muutos on jo tapahtunut. Fyysinen muutos on havaittavissa ennenkaikkea kunnossa, ja toki myös siinä, että olo ei ole niin turvonnut, hankala ja huonokuntoinen kokoajan.

Lenkkeilyä piristivät Casallin arvonnasta pari viikkoa sitten voitetut Sculpture-leggingssit, ja nyt olenkin enää juoksutakkia vailla. Kylmempinä päivinä huppari tai college ei enää riitä, vaan lenkkiä aloittaessa on kylmä. Mä en tiedä juoksutakeista mitään, eli saa suositella jotain joka olisi mahdollisimman pitkään käytettävissä syksyllä. Mulle on ihan sama onko se H&M:ltä vai Nikelta, mutta sen pitäisi olla hengittävä ja tosiaan monipuolinen, sellainen ettei tarvitsisi välttämättä ostaa talveksi uutta. Juoksuvaatteissa saa muutenkin neuvoa, välillä tuntuu että on vaikea arvioida mitä kannattaisi pukea lenkille päälle, etenkin niinä kylmempinä päivinä. Lenkin alkaessa tosiaan on kylmä, ja loppumatkasta tuntuu että collegeen tukehtuu.

Kuten sanoinkin silloin ekaa kertaa muutoksesta kirjoittaessani, että treeneistä on vaikeampi luistaa jos lupaa jakaa lenkkikuvia tunnollisesti kaikille teille, se todella on ollut niin. Lisäksi olen lähettänyt Otolle jokaisen circuitin jälkeen Whatsappissa kuvan mun punaisesta ja hikisestä ällönaamasta, haha. Otto varmaan tykkää. Se kyllä uskoo että mä treenaan, mutta mä keräänkin todisteita itselleni. Tuntuu hyvältä katsoa jälkeenpäin niitä kaikkia kuvia, ja tietää tehneensä kovan työn.

Mä tulen kirjoittamaan treenaamisen edistyksestä jatkossakin, mutta ennen-jälkeen-kuvia en viitsi jakaa liian usein. Ajattelin laittaa kuvat 4, 8 ja 12 viikon kohdalla, koska neljän viikon välein ohjelmat muuttuvat rankemmiksi. Mulla on tästä niin hyvä fiilis, edelleen! Kiitos tsempistä teille kaikille myös <3

Palailen huomenna! Hyvää yötä kaikille<3