Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Marli Vital -mehun & Indieplacen kanssa.

Marli Vital haastoi mut kertomaan mun oman sisäistä kauneutta juhlistavan hyvinvointimoton ja tää tehtävä oli aika hauska. Mä en tunnetusti ole mitenkään erityisen motto-ihmisiä, oikeastaan mulla on ollut vain yksi oikea motto, jonka olen kirjoittanut ainakin Krissen ystäväkirjaan teininä. Viisaat sanat on tärkeitä ja joskus jonkun toisen motto kolahtaa täysillä ja kuulostaa todella fiksulta ja inspiroivalta. Itse uskon kuitenkin eniten elämässä, hyvinvoinnissa, työssä ja ihan kaikessa mitä teen siihen, että yksi sana riittää. Yksi sana, joka pitää sisällään kaikkea sitä, mitä haluan ilmentää kaikessa mitä teen. Oli kyse sitten itsestäni huolehtimisesta, ystävyydestä, työstä, lapsista tai vaikka harrastuksista. Arvaatteko mikä se sana on?

Se on R A K K A U S. Mun hyvinvointimotto on rakkaus.

En tiedä onko korrektia kertoa motto-aiheisessa kamppiksessa olevansa ei-motto-ihminen, mutta mä koen, että mun elämää ja kaikkia valintoja ohjaava kantava voima sisältyy paremmin yhteen sanaan kuin yhteen lauseeseen. Yksi lause määrittelisi liikaa, yksi sana sopii paremmin.

Mä haluan, että mun olemuksesta välittyy rakkaus mun lähimmäisille ja ystäville. Haluan myös, että rakastan itse itseäni ja pidän itsestäni huolta. Kun muistan rakastaa itseäni, muistan myös kuunnella omia fiiliksiä ja ottaa ne huomioon. Annan itselleni tarpeeksi aikaa myös levolle ja palautumiselle ja ihanien asioiden huomaamiselle. Koska rakastan itseäni ja muita, muistan olla itselleni ja myös toisille armollinen.

Kun mietin mun työtä ja tulevaisuutta, päätöksiä ohjaa rakkaus. Mitkä on ne osa-alueet mun työstä, joita rakastan? Niihin mä haluan keskittyä myös tulevaisuudessa. Kun mä mietin millaista sisältöä haluan tehdä, mä mietin sisältöä, josta rakkaus näkyy. Kaikenlainen, ihana erilainen rakkaus. Kun mietin mikä auttaa jaksamaan niin arjessa kuin vaikeina hetkinäkin, mieleen tulee ensimmäisenä rakkaus, rakkaat ihmiset.

Kun mä mietin millaisessa kodissa haluan asua, ekana ajattelen: kodissa, joka on täynnä rakkautta. Kun mä täytän kalenteria, täytän sen asioilla ja ihmisillä, joita rakastan. Rakastan olla mun perheen kanssa, lukea kirjoja, kirjoittaa, kokata ja herkutella, tavata uusia ihmisiä, keskustella, juosta ja löhötä sohvalla katsomassa sarjoja. Ne asiat tekee mut onnelliseksi ja saa mut voimaan hyvin. Ja kun päivä on ohi, mä mietin niitä asioita, joissa sain tuntea rakkauden, en niitä tylsiä asioita, jotka lipuivat ohi sen suuremmin mua koskettamatta.

Rakkaus voi olla hymy bussikuskille aamulla tai puhelu äidille illalla. Rakkaus itselleni voi olla se värikäs ja runsas aamupala, jonka teen, vaikka oikeasti laiskottaisi ja haluaisin syödä vain yhden harmaan leivän. Jonain toisena aamuna se voi olla se harmaa leipä yhdistettynä ihanan värikkääseen ja herkulliseen mehuun: armoa ja hyvää oloa samassa paketissa. Rakkauden voima ohjaa kaikkea ja se tuo mun elämään tasapainoa. Rakkaus saa mut voimaan hyvin ja tekemään itselleni oikeita valintoja, siksi se on mun hyvinvointimotto.

Marli Vital Omena-Litsi + Kollageeni & C –vitamiini -uutuusmehu on ihanan pirteän värinen ja makuinen herkku, joka sopii hyvin niin sen kauniin aamupalan kuin sen harmaan leivänkin kylkeen. Yhdessä 2 dl:n lasillisessa mehua on 1200 mg kollageenipeptidejä, sekä 30% päivittäisestä C–vitamiinin tarpeesta. C–vitamiini edistää kollageenin muodostumista ihon normaalia toimintaa varten ja kollageeni on mm. ihon, hiusten, kynsien ja sidekudosten rakennusainetta.

Säilöntäaineeton Marli Vital Omena-Litsi + Kollageeni & C –vitamiini -mehu on mulle herkuttelujuoma, josta nautiskelen arjen keskellä tai viikonlopun rauhallisella brunssilla. Mehupakkaus on valmistettu FSC-sertifioidusta kartongista ja uutuusmehuja myydään sekä S-ryhmän että Keskon kaupoissa.

KILPAILU : VOITA 100€ lahjakortti + mehua!

Käy osallistumassa Marli Vital -sivuilla kilpailuun, jossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan pääpalkinto: 3 kpl 100 euron arvoisia K-lahjakortteja + 10 litraa uutta Marli Vital Omena + Litsi & C –vitamiini mehua. Kilpailussa arvotaan myös 10 kpl tuotepalkintoa (sis. 10 litraa Marli Vital –uutuutta). Siitä riittää juotavaa isommallekin porukalle! 

Sain töistä uuden koneen itselleni, elämäni ensimmäisen MacBookin, ja parin päivän testailun jälkeen alan pesunkestävänä PC-tyttönä päästä tästä jo vähän jyvälle. Onhan tämä aika lystikäs vehje, ja monessa asiassa toimii paremmin kuin Windows. Sitten on taas niitä pinttyneitä tapoja jotka tuntuvat niin paljon yksinkertaisemmilta, kuin nämä Macin versiot, kuten oikeaklikkaus vs. klikkaus kahdella sormella yhtäaikaa. No, kaksi päivää on lyhyt aika, mulla menee varmasti viikkoja että olen tämän kanssa ihan kotonani. Mutta hyvään alkuun olen päässyt, ja töissä olen päässyt käyttämään photariakin pitkästä aikaa kun nyt on kone joka sitä jaksaa pyörittää kunnolla. Töissä työkaverit, kaikki Macin onnellisia omistajia, ovat hihitelleet ensin mun PC:lle viimeisen vuoden, ja nyt viimeiset kaksi päivää mun kysymyksille kun olen yrittänyt opetella käyttämään konetta. Onneksi hyväntahtoisesti, hahah. Mutta kyllä mä vielä opin!

Mun vanha kone oli jo vähän hyytynyt mun tehokäytöstä, laitoin sen niin koville että se ei jaksanut oikein mitään. Kivaa kun on tällainen uusi kaveri nyt, niin esimerkiksi postauksen kirjoittaminen ja jakaminen eri kanaviin sujuu huomattavasti nopeammin, kuten myös kuvien editoiminen ilman turhaa hidastelua.

Lasten kanssa ollaan tehty lastenhuoneen kesäsiivousta ja järjestelty kaikkea. Vietiin osa leluista kellariin, sellaiset joilla ei hetkeen ole leikitty. Molemmat neidit saivat valita viisi lelua joista halusivat jo luopua ja molemmat keksivät ihan innoissaan, kuopus tosin tarjosi vähän kaikkea, sellaisiakin leluja jotka on vasta ostettu, ja sitten taas tarrasi yhtäkkiä pupuun jonka olemassaoloa ei ole muistanut puoleen vuoteen. Mutta aika hyvään tasapainoon me päästiin, eikä kumpikaan ole ainakaan tähän mennessä kaipaillut yhtään lelua, tuolla jo tuhisevat omissa sängyissään tyytyväisinä.

Otto lähtee taas huomenna Ruotsiin muutamaksi päiväksi ja me jäädään tänne kolmestaan tyttöjen kanssa. Mulla on vielä kaksi työpäivää jäljellä, mutta torstai-iltana töiden jälkeen ajattelin yllättää tytöt pyjamabileillä. Käydään kolmestaan ostamassa jotain pyjamabile-extra-super-megaherkkuja, kuten jätskiä ja mansikoita ja sokeriherneitä, sitten valkataan Netflixistä joku kiva leffa ja möllötetään sohvalla. Ja nukutaan kolmestaan sohvalla, tai no varmaan kymmenestään, jos noiden neitokaisten pehmolelutkin lasketaan mukaan. Tulee ahdas yö, mutta varmasti aika hauska myös. Ja jos musta alkaa tuntumaan että tila loppuu kesken, niin hiippailen yön hämärissä omaan sänkyyn, ja kömmin aamulla takaisin ennenkuin nuo höppänät heräävät. Mä kun olen tällainen aikainen lintu ja he pieniä unikekoja.

Tyttöjen reput on pakattuna, vaatteet valittuna aamuksi, oma laukku pakattu ja vaatteet valittu, ja kaikki muutenkin valmiina aamua varten. Huomenna ei ehkä ole yhtä mieletön aamupala kuin näissä kuvissa viime sunnuntaina, mutta onneksi tuolla on vielä mansikanjämät ripoteltavaksi myslin ja mantelimaidon joukkoon. Kesä ja tuoreet herkulliset marjat tuovat juuri sitä ihanaa pientä luksusta arkeen, mitä juuri nyt kaipaakin.

Nyt mä nautin vielä illasta Oton kanssa ennenkuin hän lentää Länsinaapuriin ja käytän huomisillan aivan varmasti työntekoon Netflixin sijaan. Ihanaa tiistai-iltaa ja haleja kaikille <3

Tänään oli ensimmäinen aamu muutamaan viikkoon, kun heti aamusta ei ollut mitään tekemistä kuten synttärijärjestelyjä tapahtumia tai treffejä kaverin kanssa. Me otettiin siitä kaikki irti nukkumalla puoli yhdeksään ja nauttimalla aamupalaa ihan rauhassa vailla aikataulua. Edelleenkin hengaillaan yökkäreissä, ja kello on sentään kaksitoista. Iltapäiväksi meillä on ohjelmaa, ja kohta pitääkin alkaa jo valmistautumaan, mutta tämä aamu on ollut ihan paras.

Rauhassa nautittu aamiainen hedelmineen ja kahvia vastakeitettynä ja kuumana, nautinnollista. Aamiaisen jälkeen ollaan rakenneltu kuopuksen kanssa legoilla ja askarreltu esikoisen kanssa synttärilahjaksi saaduista Frozen -hamahelmistä Olaf. Hän asetti jokaisen helmen itse paikoilleen ja mä vain silitin lopputuloksen. Hieno Olaf tuli, ei voi muuta sanoa! Mulla oli itselläkin pienenä hamahelmiä, mutta en muistanutkaan miten mielettömän hauskoja ne on! Mulla ei myöskään tainnut olla mitään tällaisia hahmohelmiä, vaan ainoastaan sellaisia erimuotoisia alustoja joihin sitten tein kaikenmaailman kukkia ja tähtiä.

Eilen olin päiväkodin vanhempainillassa ihan ekaa kertaa ja oli kyllä tosi mielenkiintoista kuulla tarkemmin mitä päiväkodissa päivisin tapahtuu. Vaikka meillä on aina ollut hyvä fiilis hoidosta, niin nyt on kyllä vielä kovempi luotto kuin aiemmin. Henkilökunta on niin innoissaan kaikesta mitä he lasten kanssa tekevät ja muistavat kaikkia hassuja pieniä yksityiskohtia joita kerrottiin eilenkin. Hoitajat jopa lauloivat lasten metsälauluja meille ja esittelivät tunnekasvatustuntien käsinuket, jotta me vanhemmat sitten tiedetään tasan kenestä lapset puhuvat kun he kertovat Olesta tai Snigelistä.

Lasten kielellinen kehitys on ollut todella hurjaa tämän puolen vuoden aikana, enkä ollenkaan ihmettele miksi. Päiväkodista he saavat hyvät eväät kieleen jo ihan arkipäiväisessä kanssakäymisessä, mutta myös erillisillä Språklust-tunneilla joita pidetään joka viikko. Lapsille opetetaan myös tunnekasvatusta ja sosiaalisia taitoja erillisillä tunneilla, ja sitte on tietysti myös viikottainen metsäretki jossa opitaan tuntemaan luontoa. Onneksi meillä sattuu juuri ne päivät dagispäiviksi, jolloin on kaikki tuo erityisohjelma juuri meidän lasten ikäryhmille. Mä tykkään siitä että päiväkodissa jaetaan lapsia paljon pienryhmiin jolloin lapset saavat paljon yksilöllistä opetusta ja huomiota. Ei sillä että nuo ryhmät muutenkaan isoja olisivat, eivät lähellekään niitä kauhumääriä joista kunnallisen päivähoidon yhteydessä puhutaan.

Molemmat neidit ovat oppineet tosi omatoimisiksi ja rohkeiksi näiden kuukausien aikana, ja viihtyvät selvästi hoidossa. Isompi osaa ottaa ruuan jo itse ja kaataa maitoa lasiin, ja tietää että ruokaa otetaan sen verran kun aiotaan syödä ja kaikkea pitää maistaa. Hän paapattaa ruotsiksi ummet ja lammet ja ymmärtää ihan hurjan paljon. Nuorempikin tietää että kaikkea pitää maistaa, osaa pukea ja riisua itse ja toistelee paljon ruotsinkielisiä sanoja. Hän ei vielä puhu ruotsin kieltä oma-aloitteisesti yksittäisiä sanoja enempää, mutta saattaa vastata ruotsiksi ja toistelee paljon mitä hänelle puhutaan tai mitä Tiara sanoo.

Ulkona paistaa ihana aurinko, ja lounas on kohta valmista. Pian me lähdetään tyttöjen kanssa vähän ulos, ja käymään hoitamassa mun työjuttuja. Tästä tulee varmasti ihana päivä kun aamukin on ollut jo näin mahtava! Ihanaa torstaita kaikille <3

Ihanaa että on viikonloppu, ja ihanaa kun sain tänään nukuttua ”pitkään”, tai siis mulle pitkään eli puoli yhdeksään. Olisin teininä nauranut kippurassa jos joku olisi väittänyt että joskus mulle pitkään nukkuminen tarkoittaa kello puoli yhdeksää, teininä kun sitä unta riitti vaikka iltapäivään asti. Aikaisin ei tietenkään voinut nukkua, vaan mesessä istuttiin vähintään puoli kolmeen asti yöllä. Nykyään mulla tekee tiukkaa valvoa puoleenyöhön, enkä siinä yleensä onnistukaan. Mikä on hyvä. Viihdyn paljon paremmin tässä nykyisessä aamuvirkun rytmissäni, aamuisin olen täynnä energiaa ja kaikki on mahdollista.

Varsinkin kun syö hyvän aamiaisen! Mä en voi tarpeeksi hehkuttaa noita Helsingin Meijeriliikkeen jugurtteja joihin olen aivan koukussa. Ne on koostumukseltaan ihanan lohkeavia ja samettisia, ja ainesosalista näyttää harvinaisen hyvältä. Näissä ei ole mitään ylimääräistä, ja maku on juuri siksi maailman herkuin. Helsingin Meijeriliike valmistaa tuotteensa Helsingin Viikissä, eli nämä on kyllä todellista lähiruokaa meille. Olen maistanut nyt raparperia ja puolukkaa, pakko varmasti kokeilla noita muitakin kun nämä on molemmat jo vieneet kielen mennessään. Lapsetkin tykkäävät kovasti, ja Otto joka ei yleensä edes ole minkään aamupalan ystävä.

Aamupalan jälkeen katsottiin ulkona ropisevaa rankkasadetta, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Itiksen leikkiasemalle sadetta pakoon. Tänään siellä oli muutama muukin sadetta paossa, ja aikamoinen hullunmyllymeininki. Ei viihdytty edes sitä tuntia jonka siellä olisi saanut olla lipulla, vaan lähdettiin reilun puolen tunnin jälkeen pois. Paikkana se on edelleen ihan mahtava, ja kivoja aktiviteetteja, mutta se harmittaa kun isommat leikkijät eivät aina osaa varoa pienempiä, eikä siellä kukaan ole käskemässä heitä varomaan. Meidän lapset ovat sentään jo vähän isompia ja osaavat jonkun verran itsekin varoa rajumpia leikkijöitä, mutta tänäänkin näin kun poikalauma heitteli Bobleseja pienten alueella ja yksi heistä kiipeillessään horjahti melkein pienen vauvan päälle. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Käytiin Itiksessä syömässä, ja kävin vihdoinkin reklamoimassa yhdet farkkuni Gin Tricotiin, jotka ostin siis keväällä ja jotka hajosivat samantien. Ihan uskomattoman hyvää palvelua kyllä, ei todellakaan ollut mitään kuittia mulla ja housut olivat tosiaan ainakin puoli vuotta vanhat ja sain rahat takaisin, vaikka en edes tiennyt että voisin saada enkä pyytänyt. Ginassa oli joku kuittikamppis meneillään, että jos ostaa nyt niin saa kuitin jolla seuraavasta ostoksesta tulee 20% alennusta syyskuun aikana. En vielä ostanut mitään, mutta pitää varmaan käydä hakemassa uudet farkut rikkinäisten ja palautettujen tilalle.

Ilta ollaan pelattu Pictionaryn miniversiota, luettu aapista ja herkuteltu pähkinöillä ja rusinoilla lasten kanssa. Otto on kaverin synttäreillä, ja mä istun tässä ja mietin että mitä mä keksisin sitten kun olen naputellut tämän valmiiksi. Ehkä mä syön salaa yksin vähän jätskiä ja pelaan Candy Crushia pitkästä aikaa, kun Otto ei ole hihittämässä mun huonoille peleille.

Hyvää yötä ihanat <3

Aamut ovat tärkeitä, koska ainakin mulle koko aamu määrittää sen millainen päivästä tulee. Jos on ihana, kiireetön ja hyväntuulinen aamu, päiväkin on luultavasti hyvä. Tai ainakin vastoinkäymisiä sietää paremmin. Siksi mä haluan panostaa aamuihin, ja tehdä niistä mahdollisimman mukavia kaikille. Eniten rakastan tietysti vapaapäivien aamuja, sellaisia kuin tänään. Kaksi pörröpäätä, ei aikatauluja eikä suunnitelmia aamulle.

Vain huriseva kahvikone, lasten aamupalatoiveet ja säihkyvät silmät kun kerron että tänä aamuna herkutellaan jälkkäriksi kaakaolla. Aikaa nautiskella aamupalasta oikein kunnolla, höpötellä lasten kanssa ja miettiä missä apinat asuvat ja kasvavatko banaanit puissa.

Pakko muuten suositella tuota Helsingin Meijeriliikkeen Lohkeavaa puolukka-luonnonjugurttia. Ostin sen ihan vaan minimalistisen tyylikkään purkin takia, mutta se olikin kauniin ulkonäön lisäksi ihan super hyvää. Lohkeavaa raikasta luonnonjugurttia, ja pohjalla puolukkahilloa. Ihana yhdistelmä ja tosi kiva koostumus, ehkä uusi jugurttilempparini?

Ollaan käyty leikkimässä ulkona, syöty jo lounaskin ja kohta lähdetään metrolla keskustaan moikkaamaan Emiliaa. Illalla mulla on yksi blogimeno, ja tytöt viettävät illan Oton kanssa. Ihanaa päästä hetkeksi rentoutumaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle ja nähdä varmasti muitakin blogituttuja, joita kesän aikana ei ole niin paljoa nähnyt kun blogimaailmakin on viettänyt lomaa. Laitan varmaan Instagramiin ja Snapchatiin illan aikana tunnelmia, molemmissa olen nimellä iinalaura jos ette vielä seuraa. Snapchat on koukuttanut mut viime viikkoina ihan kokonaan, vielä kun oppisi oikeasti käyttämäänkin sitä. Mutta löytyy My Storysta joka päivä pieniä videoita ja kuvia päivän varrelta.

Hauskaa torstaipäivää kaikille <3