Onnistuin: sain liikunnasta säännöllisen osan arkea

19.01.2020

*Postauksessa näkyvä älykello saatu aiemman kaupallisen yhteistyökampanjan yhteydessä Samsungilta.

Nyt mä uskallan sanoa näin. Nyt on kulunut neljä kuukautta siitä, kun me lähdettiin syksyllä Mallorcalle, missä mä koin herätyksen liikunnan suhteen. Kuten aiemmin kerroin, siellä mä huomasin esimerkin voimasta, että liikunta voi olla yhtä luonnollinen ja säännöllinen osa arkea, kuin aamupala, kauppareissu tai pyykinpesu. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta huomasin sen vasta silloin. Mulle ei ole vaikuttanut naistenlehtien kuntovinkit, Facebookin kyykkyhaasteet tai fitnessäitien upeat muutokset Instagramissa. Mun treenimotivaatiolle ei ollut mitään merkitystä sillä, että joku kirjoitti, kuinka hyvä olo liikunnasta tulee.

Palaset loksahtivat paikoilleen kun seurasin viikon ajan läheisen ihmisen (loma-)arkea ja näin, miten säännöllinen liikunta toteutui siinä ja jätti koko päivän tilaa vielä kaikelle muulle. Olin aina ajatellut, että etenkin lomalla ollaan lomalla, eikä stressailla turhia, ei todellakaan ainakaan mietitä mitään treenejä. Mutta siellä mä näin, että se päivittäinen lenkki oli ihan perus juttu ja osa arkea, ethän sä jätä lomalla hampaitakaan pesemättä, niin miksi jättäisit lenkin juoksematta, jos sekin on yhtä normaali osa elämää? Sitä ei tarvinnut edes miettiä sen enempää, se oli vain yksi arjen rutiini muiden joukossa. Mun asenne on aina ollut se, että ”jes nyt olen lomalla, eli ei tarvitse tehdä mitään ikävää = liikkua”. En voi riittävästi korostaa sitä, miten tärkeää mulle oli nähdä ja tajuta, että liikunta voi olla ihan neutraali osa arkea. Ei ikävää, ei mitään mindblowing.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun mä ihan aidosti koen onnistuneeni, kun mä en odota lenkin puolivälissä, että loppuisipa se jo tai kun mä en keksi tekosyitä laistaakseni säännöllisestä liikunnasta. Mulla oli tällä kerralla täysin erilainen asenne liikuntaa kohtaan. Mun tavoitteet eivät olleet liikunnan suhteen ulkonäössä tai edes fiiliksessä, vaan se itse tavoite oli saada liikunnasta säännöllinen osa arkea. Millään muulla ei ollut mitään väliä, kuin sillä, että saisin siitä rutiinin, että liikun vähintään kolme kertaa viikossa vähintään puoli tuntia, joka viikko.

Pidin siitä kiinni joulomalla ja pidän siitä kiinni nyt. Eikä musta enää tunnu siltä, että pitäisin kiinni jostain, nyt musta vaan tuntuu, että elän mun arkea ja liikunta on osa sitä. Ei tarvitse enää edes yrittää. Ja mä olen tästä niin ylpeä! Tämä lopulta niin yksinkertainen oivallus on ollut mulle todella pitkän tien takana. Ennen tätä olen yrittänyt niin monella eri tavalla saada liikunnan osaksi arkea, mutta aina epäonnistunut. Ehkä mun tavoitteet on olleet vääriä, kun olen tavoitellut aiemmin painon pudotusta tai timmimpää vatsaa (tai sitä hyvää oloa). Nyt tavoittelin vain sitä, että liikkuisin ylipäätään. Se kannatti.

Aloitin lenkkeilyllä, koska se oli mulle helpoin ja mieluisin tapa liikkua. Otin mukaan salitreenin ja kehonpainotreenin kotona. Pääosin edelleen juoksen, mutta välillä mun viikon treenit koostuvat salitreenistä, lihaskunnosta kotona tai esim. kiipeilystä, joka on muuten älyttömän hyvää treeniä koko keholle. Otto on kannustanut mua ja nykyään hän lähtee ainakin kerran viikossa mun mukaan lenkille. Otolle hyvä kannustin oli aktiivisuusranneke, jonka hän osti joululomalla itselleen. Se on kannustanut häntä lähtemään liikkeelle mun kanssa, että tulee askelia. Itsellänikin syksyllä yhteistyökampanjan yhteydessä saatu älykello on päivittäisessä aktiivisessa käytössä.

Liikunnan lisäksi olen saanut ruokavalion kuntoon myös. Alkusyksystä tuntui, että olin jälleen kerran sokerikoukussa, mutta sain kierteen katkaistua, kun vaan lopetin hetkeksi seinään kaikki herkut. Parin viikon herkku-detoxin jälkeen palasin takaisin siihen hyväksi havaittuun, että herkkuja voi syödä kohtuudella jos tekee mieli tai jos vaikka on kylässä ja siellä tarjotaan. Arjessa ei ole enää tehnyt mieli hirveästi, mutta joskus saatan perjantaina ostaa esim. 100g irttaripussin ja se maistuu kyllä, mutta en jää kaipaamaan enempää. Muuten olen karsinutkin jo vuosien ajan kaikki turhat sokerit pois meidän perheen ruokailuista, joten sikäli sokerista ei ollut vaikeaa luopua.

Aiempina vuosina mulle joulun aika on ollut se kaikkein ”petollisin”, kun olen aloittanut joululimpun ja konvehtien puputtamisen jo marraskuussa ja lopettanut aikaisintaan Nuutin päivänä, koska ”jouluna” saa herkutella. Tänä vuonna mulla ei oikeastaan tehnyt joululimppua mieli edes aattona, kun tein itselleni pari jouluvoileipää ja kokeilin. Joululahjaksi saadun Lindtin lempparikonvehtirasian avasin, mutta jaoin sen koko perheen kanssa. Söin sieltä itse muutaman lempparin koko joululoman aikana ja muut annoin lapsille.

Olen ottanut tavaksi, että aamupalalla syön yhden hedelmän (siis leipien kaverina) ja iltapalalla mulla on leipien päällä paljon vihanneksia. Ne oli aiemmin just ne 2/5 ateriaa päivässä, jolloin en syönyt värikkäästi vaan laiskasti. Aamuisin kun en jaksa nähdä vaivaa pilkkomiseen, on helppoa vaan syödä ne pari klementiiniä tai veriappelsiini. Illalla jaksan pilkkoa (tai pyytää Ottoa pilkkomaan) ja syönkin esim. avokadoleipiä punasipulilla tai paprika-tomaatti-kurkku-voikkareita. Sokerin lisäksi en siis ole jättänyt mitään pois ruokavaliosta tai pienentänyt annoksia, syön vaan enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin ennen.

Mulla on hyvä fiilis niin monella tavalla. Koen vihdoinkin onnistuneeni ja olen siitä ylpeä. Lisäksi voin fyysisesti hyvin ja mulla on energiaa. Kroppakin tuntuu hyvältä, omalta. Vaatteet mahtuu päälle. Näin on hyvä. Tässä haluan pysyä. En aio asettaa itselleni mitään liikunnallisia tavoitteita. Haluan vaan, että säännöllinen liikunta pysyy osana mun elämää, tavalla tai toisella. Sillä ei ole mitään väliä miten liikun tai missä liikun, kunhan liikun. 20 minuutin hikinen disko olkkarissa lasten kanssa on muuten aktiivisuusmittarin mukaan ihan yhtä tehokas keino polttaa energiaa kuin se puolen tunnin lenkki ja välillä se on paljon hauskempi ja paljon päivään sopivampi tapa liikkua.

 


Paras treeni on tehty treeni

25.11.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kuntokeskus Liikun ja Indieplacen kanssa.

Kävin lauantaina Tammiston Kuntokeskus Liikun avajaisissa. Arvatkaa milloin olin käynyt ennen sitä viimeksi salilla treenaamassa? Silloin kun asuin vielä Oulussa, kävin lukion kakkosella keväällä 2009 puoli vuotta salilla säännöllisesti. Sitten se jäi, kun meillä ei ollut varaa salikorttiin enää. Vuonna 2012 voitin messuilla arvonnassa viikon tutustumisen kuntosalille ja kävinkin siellä tutustumassa. Satuin vaan silloin olemaan melko alussa raskaana ja edellisen raskauden supistelun ja ennenaikaisen synnytyksen vuoksi treenien aloittaminen raskausaikana pelotti. Se jäi siis siihen tutustumiskierrokseen, treeneihin asti en päässyt.

Siitä on siis n. 10 vuotta kun olin viimeksi treenannut salilla ennen tätä. Mua vähän jännitti etukäteen, että tiedänkö mä mistään siellä mitään vai seisonko vaan sormi suussa. Otin kaverinkin mukaan henkiseksi turvaksi ja neuvonantajaksi, sen saman kaverin, jonka kanssa treenasin ikuisuus sitten Oulussa. Hänellä onneksi oli hieman tuoreempaakin treenikokemusta. Heti kun me astuttiin Liikkuun sisään, kävi ilmi, että mä jännitin ihan turhaan. Siellä meitä oli vastassa niin lämmin, hymyilevä ja avulias henkilökunta, että ei ollut enää yhtään sellainen olo, että mun pitäisi tietää asioista jotain voidakseni treenata siellä. Siellä on myöskin niin paljon tilaa ympärillä, että ei oikeasti tunnu siltä, että muut treenaajat olisivat ihan vieressä ja pitäisi yrittää näyttää vakuuttavalta itsekin.

Liikun idea on hyvin yksinkertainen: tarjota mahdollisimman avara, raikas, puhdas ja monipuolinen ympäristö salitreeniin ihan kaikille. Sinne voi mennä, vaikka oma kuntotaso olisi samaa luokkaa kuin mulla, että salilla on käynyt viimeksi niin kauan sitten ettei melkein kehtaa edes myöntää. Toisaalta, siellä on niin hyvät puitteet treenille, että sinne voi mennä myös ammattiurheilija, kuten toinen Liikun perustajista onkin taustaltaan.

Tammiston Liikussa, kuten kaikissa muissakin Liikuissa, oli loistava ilmanvaihto. Se on tärkeää omistajille ja se on kyllä tärkeää myös itselle sen puhtaan ja raikkaan fiiliksen kanssa. Oli ihana treenata kun kaikki oli niin uutta ja kiiltävän puhdasta. Erilaisia laitteita ja harjoittelupisteitä oli niin paljon, että sieltä varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Mä kokeilin montaa uutta laitetta, joita en ollut koskaan ennen käyttänyt. Toisaalta oli kiva kokeilla tuttua jalkaprässiäkin 10v tauon jälkeen. Nyt nousi enemmän kuin teininä, kun on tullut nosteltua ja kyykittyä kolmen lapsen kanssa muutama vuosi.

Olen systemaattisesti vältellyt salilla käyntiä viime vuodet, vaikka monesti kaverit on pyytäneet mukaan. Olen ajatellut, etten osaa mitään enkä tykkää enkä voi enkä halua. Siksi mä tähän kamppikseen lähdinkin, koska halusin haastaa itseni ja omat ennakkoasenteeni. Liikkuun oli matala kynnys mennä ja siellä todistin olevani täysin väärässä. Salilla oli kivaa, treeni oli tehokasta (seuraavana päivänä todella tuntui) ja mä rakastin sitä fiilistä, mikä mulla oli salilla käynnin jälkeen. Eikä siellä edes tarvinnut viettää koko päivää, hyvin jäi aikaa vielä kaikelle muullekin. Juoksulenkkeilyn ottaminen säännölliseksi osaksi arkea on opettanut mulle, että mun elämässä on kyllä tilaa liikunnalle kun vain otan sitä.

Liikku on Suomen nopeimmin kasvava täysin suomalainen kuntokeskusketju, jolla on jo lähemmäs 30 toimipistettä ympäri Suomen. Vuoden 2020 aikana avataan noin 12 Liikkua lisää. Liikun jäsenistä noin 50% on naisia ja 50% miehiä. Liikussa ei ole lainkaan ryhmäliikuntaa, vaan Liikku panostaa erinomaisten lihaskuntoharjoittelupuitteiden tarjoamiseen. Tutustu lähimpään kuntokeskukseesi Liikun nettisivuilla.

AVAJAISTARJOUKSET:

Liikku-saleilla on joka viikko ilmainen tutustuminen ma-ke klo 16-19, jolloin Liikun valmentajat ovat paikalla ja siellä saa siis vetää ilmaisen kokeilutreenin. Lisäksi Tammiston Liikussa on avajaistarjouksena nyt liittyminen ja ensimmäinen kuukausi yhteensä vain 9 € (norm. liittyminen 29€ ja treenikuukausi 29 €) tai vuosijäsenyys 249 € (norm. 329 €). Etu on voimassa 8.12.2019 saakka ja koskee vain Liikku Tammistoa. Kuukausijäsenyydessä ei ole määräaikaisuutta, eli saliin ei tarvitse sitoutua loppuelämäksi ja stressata siitä, että mitä jos elämäntilanne muuttuukin. Kaikki on suunniteltu niin, että salille olisi mahdollisimman matala kynnys mennä kokeilemaan. Jäsenet voivat treenata Liikussa klo 05-23 vuoden jokaisena päivänä. 

Mulla on lähiaikoina tapaaminen oman valmenatajan kanssa, joka on suunnitellut just mulle sopivan saliohjelman, jossa on huomioitu esimerkiksi mun vatsalihasten erkauma, sekä toive vahvasta keskivartalosta ja paremmasta ryhdistä. En malta odottaa! Tapasimme pikaisesti jo avajaispäivänä ja hän vaikutti tosi sydämelliseltä ja halukkaalta auttamaan mua aidosti. Liikussa oli tosi hyvä ja positiivinen meininki ja menen sinne mielelläni uudestaankin. Ehkä mä tapaan jonkun teistä siellä myös, tulkaahan vetäisemään hihasta!