Moikka! Meidän häämatka lähestyy, ja ajattelin tehdä pientä ostoslistaa syksyn varalle, matkalla kun on kuhertelun lisäksi tarkoitus shoppaillakin. Etenkin kun herra aviomieheni hiljattain heräsi siihen, että hän tykkääkin shoppailusta, haha! Viime vuonna tein listausta ennen Tukholman reissua, ja mielestäni sain silloin hyvin mietittyä ostokset valmiiksi, eikä tullut ostettua mitään turhaa. Se ongelma ostoslistoissa ja shoppailussa tietysti on, että aina kun etsii jotain yhtä tai kahta tiettyä vaatetta, ei koskaan löydä juuri niitä, vaan kaikkea muuta siistiä. Siksi ajattelinkin tehdä vähän suuremmat valikoimat listoihin, niin on ehkä suuremmat mahikset että edes jotain hauskaa, mutta tarpeellista, tarttuu mukaan.

Ihan ensimmäiseksi listasin laukkuja. Mulla on jo pitkään ollut haaveissa ostaa joku ajaton, kaunis, musta arkilaukku. Tarpeeksi iso, että se vetää sisäänsä mun peruskamppeet työjuttuihin, eli tabletin tai läppärin ja järkkärin, tai vaihtoehtoisesti peruskamppeet lapsille mukaan, jos mennään vaikka kylään tai puistoon. Mulla ei oikeastaan koskaan ole vielä hajonnut mikään peruslaadukas Zaran, Mangon tai Michael Korsin laukku, mutta olen jo pitkään haaveillut unelmanpehmeästä nahasta sekä tyylikkäästä ja kestävästä mallista.

Olivia Palermoa monta vuotta ihailtuani, on Rebecca Minkoffin laukut nousseet mun suosikeikseni. Ne ovat verrattain edullisia, mutta silti todella tyylikkäitä ja klassisia. Rebecca Minkoffin laukuissa mua vaan häiritsee se, että kun nyt teen tämän suuren laukkuostokseni, mä haluaisin päästä hiplailemaan laukkuja ostotapahtuman yhteydessä, vertailemaan, ja miettimään rauhassa, minkä valitsen. Rebecca Minkoffin laukkuja ei ainakaan sieltä häämatkakohteestamme Berliinistä saa, joten ehkä ne jäävät sitten pois laskuista.

Marc Jacobsilla sensijaan on oma liike Friedrichstrassella Berliinissä, ja siellä pääsisin hiplailemaan. Ja eivät nuo Marcin laukkumallit mielestäni häviä Rebecca Minkoffille ollenkaan ulkonäössä, etenkin ylärivin keskellä oleva Goodbye BB on ihan mun lemppari. Otin kollaasiin mukaan myös tuon River Islandin ihanan pirteän laukun, vaikka se nyt ei määritelmääni unelmanpehmeästä nahasta ja ajattomasta tyylikkyydestä sovikaan. Se on vaan ihan hurjan hauska!

Takeissa mä olen ihastunut tuohon waterfall-malliin, jota ei laiteta kiinni mitenkään, vaan se laskeutuu pehmeästi ja kauniisti kuin vesiputous. Nahkainen waterfall-takki olisi kyllä ihan unelma, jos sellaisen sattuisi löytämään! Varmasti myös lämmin, koska nahkatakit pitävät kuitenkin myös tuulta, ja helppo yhdistää erilaisiin neuleisiin syksyn tullen. Haluaisin myös jonkin lyhyen, skarpimman takin joka menisi niin arkeen kuin juhlaan. Hopean värinen bomber on ihan huikea, ei mikään ajaton ja klassinen vaihtoehto, mutta taatusti katseenvangitsija, jos pukeutuu vaikkapa pikkumustaan.

Ruutupaperikuosi on ollut nyt jonkin aikaa jo pinnalla, mutta vasta hiljattain olen alkanut lämmetä sille. Talveksi haluan mahdollisesti ylisuuren villakangastakin, ja tässä on yksi kiva vaihtoehto. Pääasia loppusyksyn ja talven villakangastakissa on se, että se on lämmin, ja vetää alleen mahdollisimman paljon vaatekerroksia.

Mom jeans & Boyfriend jeans, lämpeättekö kummillekaan? Pitkään pelkkien pillien liputtajana olen yllättynyt siitä, miten kivalta molemmat näyttävät nykyään mun silmään. Kerran olen tänä kesänä kokeillut boyfriend-farkkuja, ja silloin ei riittänyt rohkeus ostamaan, kun ajattelin että jäävät kaappiin pölyttymään. Sitä päätöstä olenkin katunut tässä koko kesän, sillä kyseisiä farkkuja ei löydy enää mistään, eikä mikään muu malli ole istunut yhtä hyvin kuin juuri ne. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko vaatekaappi! Lisäksi hakusessa on mustat peruspillit, jotka menevät asuun kuin asuun. Etsin vaihtoehtoa Dr. Denimin plentyille, olen kyllästynyt siihen, että ne kuluvat polvista vaalean harmaaksi alle kaksi viikkoa ostosta, kun leikin lasten kanssa lattialla. Saa suositella superstretch-jeggingsejä!

Laukku, takki ja farkut ovat sellaisia arkipukeutumisen peruspilareita syksyllä, jotka kaipaavat seuraksi vielä muutaman säväyttäjän. Täydellistä takkia asustaa tietysti täydellinen pipo, etenkin huonoina hiuspäivinä, ja River Islandilta löytyi ihania pipojakin. Leijonapipo on niin makea, että menisi vaikka blogipippaloihin, harmaameleerattu pipo taas olisi arjen lämmittäjä. Aika moni taitaa tietääkin, että mustavalkoraita ja kaikki mustavalkoinen ovat mun suuria suosikkeja, ja siksi ihastuin myös tuohon kaulakoruun.

En tiedä mikä tuossa hopeassa nahassa oikeasti vetoaa muhun, en todellakaan sonnustautuisi siihen ylempänä esiteltyyn takkiin ja tuohon hameeseen yhtäaikaa, mutta jokin niissä vain saa mut ihastumaan. Yksinkertainen musta toppi, mustat peittävät sukkikset ja jotkut kivat nilkkurit olisivat  niin kivat tuon hameen kanssa. Rento harmaa college, ja pari kivaa kuvioitua kauluspaitaa pelastaisivat monta pukeutumiskriisiä, ja harmaa college multa vielä puuttuu, vaikka muissa väreissä niitä löytyykin.

Kollaasien kuvat: hunter-boot.com, riverisland.com, topshop.com, shopbop.com, ja marcjacobs.com 

Hunterit, Hunterit, Hunterit. Kaksi vuotta mä oon niitä pyöritellyt, kerran Tukholmassa sovittanut ja jättänyt ostamatta, ja taas syksyn tullen ne palaavat mun mieleeni kummittelemaan. Kuvissa näkyvä malli on juuri se, mitä sovitin, mutta kollaasien tekemisen jälkeen tutustuin malleihin enemmän, ja ajattelin kokeilla vielä takaosasta säädettävää mallia, jos se istuisi paremmin. Viimeksi jätin Hunterit ostamatta siksi, että siihen varteen olisi mahtunut vaikka mun molemmat jalat ja ne vaan näyttivät liian tyhmältä, mutta jos sitä saisi säädettyä vähän enemmän, ne mukailisivat paremmin mun oman jalan muotoa.

Uudet nilkkurit tukevalla korolla, ovat myös ostoslistalla, koska en uskalla toivoa että viimetalven vähälumisuus toistuisi tänäkin vuonna, ja saisin kipitellä liukkailla piikkikoroilla koko vuoden. Lisäksi etsin vielä niitä täydellisiä, teräväkärkisiä korkkareita. Nilkkaremmi on ihana yksityiskohta, mutta toisaalta ihan perus avokkaatkin olisivat hyvät ja monikäyttöisemmät.

Syksyn ostoslistalla siis: Laadukas musta arkilaukku, skarpimpi lyhyt takki ja mukavan väljä ja lämmin pidempi takki, mom- tai boyfriend farkut, mustat superstretch jeggingssit, kivoja asusteita, hame, college, kauluspaitoja, sekä nilkkurit, kumpparit ja korkkarit. Ei nyt mikään ihan mahdoton lista, etenkin kun niitä kaikkein lämpimimpien yksilöiden ostamista voi lykätä vielä vähän syksymmälle.

Mitä teidän syksyn vaatehaaveistanne löytyy? Mitkä olivat lempparit mun kollaasien kengistä ja muista?

He jakavat elämästään kaiken, synnytyksestä naimisiinmenoon ja uusiin bikineihin. Kuinka irstasta, eikö mitään voi pitää itsellään?

He kertovat vain positiivisia asioita itsestään ja perheestään. Feikkiä, huijausta, luulevatko ne oikeasti, että kukaan uskoo mitä ne selittävät? Eihän kenenkään elämä voi olla noin onnellista! Blogit olisivat paljon aidompia jos niissä kerrottaisiin edes joskus jotain negatiivista.

He kertovat rehellisesti negatiivisia asioita itsestään. Herranjumala miten typeriä ihmisiä he ovat! Eikai oikeasti ole mahdollista, että joku ei pääse ensimmäisellä kerralla kouluun sisään, miten tyhmä voi olla? Poikaystävästä eroaminen tarkoittaa varmasti sitä, että bloggaaja on pettänyt poikkistaan, tai toisinpäin. Tätä on pakko spekuloida joka puolella, koska eihän me nyt voida elää ilman tätä tietoa!

He kirjoittavat vain itsestään ja vaatteistaan, ovat siis yltiöpinnallisia ja suorastaan narsisteja. Eikai kukaan muuten olisi noin huomionhakuinen?

He kertovat lapsistaan ja niiden taidoista, luulevat että lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai poikkeuksellisen kauniita, typerykset! Ihan tavallisia pulliaisiahan nuo ovat, elleivät vähän pullukampiakin. Kukahan nuo nyt kiskoisi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle ja kertoisi, että niiden lapset on oikeasti ihan tyhmiä, ja kaikki kaksivuotiaat osaa muutenkin lukea!

He eivät kerro lapsistaan tarpeeksi. Miksi ei muka voisi kertoa Jani-Petterin pottaharjoituksista, ihme salailua! Koska se ei kerro, niin se niiden lapsi on varmasti vielä vaippojen suurkuluttaja, varmasti myös vielä kouluiässä on sama keissi. Kuinka noloa!

He eivät kerro koko nimeään ja piilottavat kasvonsa kuvista. Kuinka tylsää, ketä muka kiinnostaa? Eihän tuollaisella blogilla voi mitenkään menestyä, kun ei jaa koko elämäänsä!

He ostavat kalliita luksuslaukkuja. Kuinka joku voi olla niin pinnallinen, että käyttää tuhansia euroja laukkuun? Bloggaajien päässä ei kyllä liiku mitään muuta kuin pinnallista huttua. Se on ihan sama onko laukku Ginasta vai Marc Jacobsilta.

He eivät osta luksuslaukkuja, ja se yksi kertoi joskus laittaneensa kalapuikkoja ruuaksi. KALAPUIKKOJA???? Ei voi olla totta, siis vitsi mitä köyhiä, varmasti elävät sossun tuilla ja nuo Zaran laukutkin on ihan feikkejä vaan.

He eivät mainitse yhteistöistään tarpeeksi selkeästi. Kyllä postauksessa pitäisi lukea capslockilla ainakin 30 kertaa, että kyseessä on yhteistyö, miten muuten osaisin jättää sen lukematta?

He leuhkivat yhteistöillään. Kirjoittavat päivänasuihinsakin että ”saatu blogiyhteistyön kautta”, onko sillä pakko leuhottaa jos saa jotain? Yhteistöitä on ihan liikaa, on väärin että bloggaajat saavat ilmaista tavaraa, se on ehdottomasti minulta pois!

Bloggaajat eivät järjestä tarpeeksi arvontoja. Siis miten mä jaksaisin lukea blogia, josta mulla ei ole mahdollisuutta hyötyä itse mitenkään?

He hengaavat omissa bloggariporukoissaan ja kuvittelevat olevansa kaikkia muita parempia. Ihan kuin omalla elämällään retostelu ja yhteistöiden vinkuminen tekisi kenestäkään hienompaa ihmistä!

He eivät hengaa bloggaajaporukoissa, ja käyvät joskus verkkarit jalassa puistossa. Uskomattoman noloa! Siis miksi mä lukisin tuollaisen blogia, joka ei edes kelpaa cooleimpien bloggareiden seuraan, tai ei jaksa laittautua aina kun lähtee ovesta ulos!

He hehkuttavat avoimesti rakkauttaan. Eihän kukaan voi oikeasti olla parisuhteessaan onnellinen, eihän? Pelkkää pintaa, kiiltokuvaa ja feikkiä. Pinnan alla on varmasti riitoja, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Kuvottavaa esittämistä!

He puhuvat poikaystävästään vain etunimen alkukirjaimella. Hitto miten ärsyttävää, miksi ei muka voi kertoa tyypin nimeä tai näyttää kuvaa?? Siis eihän sitä koko poikaystävää varmasti ole edes olemassa, kun ei voi sitä esitellä blogin puolella. Tai jos onkin, niin ne varmasti vaan tappelevat ja pettävät toisiaan.

Bloggaajat ovat liian lihavia, ja liian laihoja. He näyttävät teiniltä, mutta ovat silti ihan rupsahtaneita. Tekisivät jotain noille silmäpusseille ja pyöreille poskille. Se yksikin näyttää ihan oravalta, paitsi mun kaveri sanoi että sehän on hevosnaama, eikä mikään orava. He ovat laiskoja jos eivät harrasta crossfitiä, mutta ei se fitnesstrendikään ole hyväksyttyä. Nolot salimuijat vaan esittelevät lihaksiaan, ja sairastavat piilossa bulimiaa.

Koska bloggaajat eivät osaa tehdä mitään oikein, on muilla oikeus spekuloida heidän asioitaan ihan missä tahansa, miten tahansa. Jos asioiden todellinen laita ei selviä perusteellisella selvitykselläkään, niin aina voi valehdella, vähän tai paljon, niin saadaan vähän actionia keskusteluun. Koska bloggaajat ovat itse asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi pitämällä julkista blogia, ei heillä ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyydensuojaan.

Kertokaa ihmeessä, jos keksitte vielä jotain muuta minkä bloggaajat tekevät väärin!

Toim. huom. postaus on kieli poskessa kärjistäen huumorilla väännetty blogi-ilmiöstä yleisesti, eikä mun blogin tai mun blogin lukijoiden perusteella, ja minä kauhea bloggaaja täällä ruudun takana tiedän kyllä, että suurin osa teistä siellä ruudun takana on niitä ihania tyyppejä, jotka eivät tunnista omia ajatuksiaan yhdenkään virkkeen kohdalla. Love you guys<3

Heippa, pitkästä aikaa! Se on tämä kesä, joka saa pysyttelemään kaukana koneesta, vaikka kuinka olisi halua tulla kertomaan kuulumisia, kirjoittamaan hauskoista sattumuksista ja laittamaan kesäkuvia. Onneksi uskoisin että suurin osa teistäkin viettää hellepäivänsä muualla kuin nenä kiinni tietokoneen näytössä, eikö vain? Kesälomaa ei ole enää kuin parisen viikkoa jäljellä, ja siitä pitää kyllä ottaa kaikki irti. Syksyn saapuessa ehtii taas keskittyä bloggaamiseen ihan eri tavalla, kun on saanut kesän ottaa rennommin.

Eilen sain vetää taas yhden rastin kesäloman bucketlistiin, kun lähdin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, täysin extempore, terassille, kun kaveri soitti ja pyysi seuraksi. Jotenkin ihan uskomattoman jännittävää, hassua ja outoa, että meidän lapset on jo niin isoja, että jokaista omaa menoa ei tarvitsekaan suunnitella niin paljon etukäteen, vaan voi mennä ja tehdä jos tekee mieli. Se rasti listaan tuli siis siitä, että olin ekaa kertaa aikuisiällä terdellä, ja se oli hauskaa. Lasten mentyä nukkumaan, me lähdettiin kaverini kanssa Lasipalatsin terdelle istuksimaan, ja ilta jatkui siitä vielä Villi Wäinöön ja hetkeksi Bakersiin, ennenkuin suuntasin kotiinpäin, että kerkesin nukkumaan ennen aamun aikaista kynsihuoltoa. Popitettiin Robinin kesärenkaita ihan kympillä, tuntui olevan kaikkien muidenkin tanssilattioilla pyörineiden suosikkibiisi kummassakin baarissa, haha.

Aamulla käväisin kynsihuollossa jo yhdeksän jälkeen, ja mun tultua kotiin me öllöteltiin ja nukuttiin päikkärit koko perhe, ruuaksi syötiin eilistä itsetehtyä pizzaa. Ilma ei houkutellut ulkona kauheasti, kun oli niin pilvistä, tuulista ja epävakaista, mutta kun mittari kuitenkin näytti sen 24, me päätettiin lähteä rannalle kaikesta huolimatta. Kävellessä tihkutti vettä, mutta sen aikaa kun me viihdyttiin rannalla, paistoi välillä jopa hetken aikaa aurinko.

Otto ei ole rantaihminen, mutta onneksi suostuu kuitenkin lähtemään biitsille kun me tytöt niin halutaan. Ja kyllä Ottokin osaa ottaa ilon irti biitseilystä, tänäänkin se ruiski mua kohti jääkylmää vettä vesipyssyllä vaikka kuinka kauan ja mä kiljuin varmaan kuin pikkutyttö! En ihan heittänyt talviturkkia mutta kastelin melkein napaan asti, ja se on enemmän kuin olen tehnyt moneen vuoteen, joten olen aika tyytyväinen. Kyllä mä vielä heitän talviturkinkin jos se aurinko sieltä oikeasti ilmestyy lämmittämään enemmän taas!

Bikinit* Sheinside / Aurinkolasit* Glitter / Zeldan uima-asu (toppi, ja uimakestoviappa) Katinique Archimede / *=saatu blogin kautta.

Bikinit sain Sheinsidelta tällä viikolla, juuri oikeaan aikaan kun pääsivät melkein heti käyttöön. Tykkään kovasti ihanan söpöstä vaaleanpunaisesta väristä, ja tuosta kultaisesta V:stä keskellä, se tuo vähän hienostuneempaa vibaa. Mä en olekaan ostanut uusia biksuja moneen vuoteen, nämä tulivat tarpeeseen, kun mustat perusmallit alkavat kyllästyttää. Mä en oo koskaan ollut niitä tyttöjä, joilla on bikineitä hyllykaupalla, en tiedä edes miksi! Kenkiä, laukkuja, farkkuja, kaikkia muita vaatteita ja asusteita keräilen ja hamstraan, mutta bikinitilanne mulla on aina ihan surkea, lue: yhdet käyttökelpoiset biksut kerrallaan. Mutta eikai se haittaa, paitsi jos ne yhdet on märät tai likaiset.

Tiarakin pääsi viimein testaamaan uimalelunsa, tosin rantapallo oli huono ottaa mukaan tällä tuulella, kun sen perässä sai kokoajan juosta, eikä sitä voinut ottaa veteen ettei karkaa liian kauas Tipalta. Ehkäpä jonain vähemmän tuulisena päivänä se on ihan kiva! Mutta kellukkeet olivat käsissä, ja hiekkalelut tietenkin kova sana, sekä se Oton ostama vihreä vesipyssy, jolla se kiusasi mua ja lapsiakin jatkuvasti, meillä oli tosi hauska rantahetki. Mun uudet Jemmin tekemät kynnet mätsäsivät vesipyssyyn tosi hyvin:

Mitäs tykkäätte, onko jo liian räikeät kynnet, vai kesään sopivat? Mä halusin ehdottomasti atsteekkikuviota kynsiin, ja tuo että sitä on vain nimettömässä, oli mun mielestä juuri sopiva määrä. Oranssi on mun ihan suosikki kynsissä, se on vaan niin kaunis ja näyttävä, ja neonkeltainen myös on kiva. Yhdessä nämä ovat aika räikeät joo, mutta piristävätpähän ainakin niitä harmaampiakin päiviä!

Ihana viikonloppu takana, kiireinen viikko edessä! Mutta yritän olla pitämättä yhdenkään päivän taukoja nyt, tulee jo huono omatunto kun niin monta kertaa tullut tänä kesänä jo se päivän postaustauko, mikä ei normaalisti kuulu tapoihin. Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3

”Helteelle ei näy loppua!” ”Kesäsäät jatkuvat koko heinäkuun!”, joo, ei mennyt ihan niin. Täällä meilläpäin on ainakin helteet olleet kaukana viimeiset kaksi päivää, mittari näyttänyt 19 ja tuuli ollut niin kova että neuleessakin palelee, ja tukka menee ihan sekaisin. Kaiholla olen lukenut suunnilleen kaikkien muiden Suomen kaupunkien asukkaiden tilapäivityksiä ja hehkutuksia helteestä, samalla kun olen yrittänyt selittää Tiaralle, miksi me ei mennäkään rannalle, vaikka edellisenä iltana niin luvattiin, ja uudet uimalelutkin ostettiin (kun säätiedotus lupasi vielä +24). Raukka on sitten kulkenut sisällä kellukkeet käsivarsissa rantapalloa heitellen, käytiin me toki lohdutukseksi puistossa.

Apuna lohdutuksessa olivat myös juuri sopivaan aikaan Alphageekiltä saadut Lentsikat-duplopalikat, joista meidän molemmat tytöt innostuivat kovasti. Skipperin lentokoulu-setti valikoitui muiden Alphageekin duplojen valikoimasta, koska meillä ei ollut vielä yhtään duplo-lentokonetta, ja siinä oli kivasti erivärisiä palikoita meidän monien prinsessa-aiheisten duplojen rinnalle. Alphageekillä on suuri valikoima leluja, ja sieltä löytyi vaikka mitä muutakin hauskaa, sellaista joka saa meidän nörtti-isin hyppimään tasajalkaa innosta. Gamerdaddy-approved toys for kids!

Legot saatu Alphageekilta.

Onneksi tässä on vielä pari viikkoa lomaa jäljellä, ja edelleen säätiedotukset jaksavat mainostaa hellettä lähipäivinä, ehkäpä ne joku päivä osuvat oikeaan taas. Kivaa helteiden häviämisessä oli se, että sain pukea uudet, oman postauksensa ansainneet farkkuni taas jalkaan. Niiden kanssa täydellinen kumppani olivat Sheinsidelta saadut uudet teräväkärkiset ballerinat nilkkaremmillä, joihin olen aivan rakastunut. Nilkkamitta + nilkkaremmi, täydellinen yhdistelmä. Tykkään ballerinojen huolitellun yksinkertaisesta lookista, ihanista kultayksityiskohdista, sekä erityisesti siitä terävästä kärjestä. Ihanaa vaihtelua vuosia kestäneeseen pyöreäkärkisten baltsujen invaasioon, terävä kärki on paljon skarpimpi.

Kengät Sheinside* / Toppi BikBok / Farkut Liu Jo / Laukku Michael Kors / Kaulakoru Lumoava* / Aurinkolasit Glitter* / * = saatu blogin kautta.

Viimeisessä kuvassa kiteytyy hienosti kaikki se, mitä asukuvienottohetkellä tapahtui: kaaos! Asukuvat olivat tarpeeksi farssi jo tuon tuulen kanssa niin jätin kuvaamatta neuletakkini, jossa huomasin ennen kuvien ottamista kauniin viiden sentin pituisen kirkkaansinisen hammastahnavanan. Tää on tätä bloggaajan siloiteltua luksusarkea, haha! Toppi on uusi, ostin sen eilen shoppailureissulla BikBokista, kun kaipasin jotain rennompaa arkitoppia. Reissulta tarttui mukaan myös ihana raitamekko, sekä jätskikaulakoru, jotka vilahtivatkin eilen jo Instagramissa, kun kokeilin niitä pikaisesti. Molemmat ovat niin mun, kuin kuulemma Tiarankin lempisuosikkeja, joten tulevat varmaan piakkoin lähempään esittelyyn täälläkin!

Tällä viikolla ollaan ehditty myös näkemään kavereita, kuten Mi perheineen, sekä naapurin Oona tietysti myös. Mi:n pikkuinen Leon oli  taas kerran aivan ihana pieni ilopilleri, joka intoutui kiljumiskilpailuun Tiaran kanssa. Lapset viihtyivät tosi hyvin yhdessä! Netta ja Tuukka piipahtivat meillä myös pikaiseen yökylässä, ennenkun lähtivät lomareissulle, ja katsastettiin kaasoseni kanssa meidän häävideo (jota en oikeesti oo katsonut vielä niin montaa kertaa kuin miltä saattaa vaikuttaa, hehheh). Ihana viikko takana, eikä tuosta säästä oikeasti parane valittaa, kaunis auringonpaiste on ihan tarpeeksi hyvä, etenkin kun laittaa tarpeeksi vaatetta päälle.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Kirjoitan tänään aiheesta, joka on loistanut pitkään poissaolollaan mun blogissa, eli kodista ja sisustuksesta. Syy, miksi en pitkään aikaan ole kirjoittanut sisustuksesta, on sisustusinnon totaalinen puute. Meidän kodissa ei vuoden sisällä tapahtunut juuri mitään muutoksia, ennenkuin kesäkuussa innostuin ja hurjana ostin uuden torkkupeiton, kaksi koristetyynyä, sekä keittiöön uuden patalapun ja patakintaan. Eikö olekin radikaalia! En oikeastaan tiedä miksi en ole jaksanut sisustaa, tai no tiedänhän minä, nyt. Kiire, Zeldan univaikeudet ja  hääjärjestelyt vaativat veronsa, ja vasta nyt kesälomalla olen herännyt siihen, että meidän pitäisi vähän uudistaa kotia.

On täällä pienempiä muutoksia tapahtunut, olkkarin matto piti heittää roskiin kun eräänä aamuna täällä oli sellainen vaipan ohivuotokatastrofi että en halunnut nähdä mattoa enää ikinä. Pinnasänky on siirtynyt meidän makkarista lastenhuoneeseen, ja työpöytä olkkarista makkariin. Mutta ei mitään sen suurempaa. Tämänhetkinen tilanne on muuten ihan kiva, mutta olkkariin tarvittaisiin tosiaankin se matto, sillä meidän olkkari on niin suuri ja avoin tila, että tuntuu tosi kolkolta ilman yhden yhtä mattoa. Salaa olin kuitenkin tyytyväinen maton menemisestä pilalle, sillä olin siihen kyllästynyt, haha!

Bongaa vauva!

Tykkään kovasti olkkarista muuten, Vallilan kameraverhot eivät kyllästytä vielä melkein kahdenkaan vuoden jälkeen, sohva on kiva ja säilytystilaa tarpeeksi. Tosin säilytykselle voisi keksiä ehkä vähän peittävämpiäkin ratkaisuja, kuin avohyllyjä. Kirjat revitään hyllyistä alas ainakin muutaman kerran päivässä, ja lasten itse takaisin hyllyyn laittamina lopputulos ei ole aina se maailman esteettisin. Mä oon vaan edelleenkin ihastunut noihin Ikean expediteihin kaikessa geneerisyydessään, enkä oikein tiedä, mikä olisi kivempi vaihtoehto niiden tilalle.

Mun lemppari olohuoneessa on meidän rennon epäsymmetrinen valokuvakollaasi. Tilasin jokin aika sitten uusia kuvia, ja nyt seinällä komeilee pari hääkuvaa, ja kuvia myös Zeldasta, jotka aiemmin puuttuivat kollaasista kokonaan, ellei masukuvaa lasketa. Vaihdoin kuvien järjestystä, ja nyt kollaasissa on yksi tyhjä, hölmön näköinen kulma, joka kaipaa vielä yhden kuvan, että kollaasi näyttää siltä kuin pitääkin. Mutta se asia on onneksi helppo korjata, kunhan mennään Ikeaan niin nappaan vielä yhden kehyksen mukaan, kuva odottelee jo valmiina.

Lastenhuone kaipaa pian päivitystä, kun Zeldallekin pitäisi hommata pinnasängyn tilalle lastensänky. Mä en malta odottaa että pääsen eroon limenvihreästä! Se limenvihreä pinnasänky on ihanan pirteä, värikäs ja erilainen, mutta ai jumankekka jos olisin tajunnut ajatella että tuijotan sitä kolme vuotta putkeen, en ikinä olisi valinnut limenvihreää väriä. Kaikkeen voi kyllästyä, vaikka ei uskoisi. Kunhan limenvihreä poistuu viimein lastenhuoneesta, on aika tuoda sinne niitä värejä joista oikeasti pidän. Keltaista, punaista, vihreää, mustaa ja valkoista. Kirkkaita perusvärejä, pääväreinä valkoinen ja musta, ja mausteeksi sitten noita muita ihania.

Lisäksi lastenhuone kaipaa erilaista säilytysratkaisua, sillä aivan kuten olohuoneessa, on lastenhuoneenkin expedit yleensä epäsiistin näköinen, eikä enää vedä tarpeeksi tavaraa sisuksiinsa, kun lapsia on kaksi. Meidän lastenhuone on aika pieni, ja expedit mahtuu ainoalle kirjahyllynmentävälle seinälle juuri ja juuri. Haasteena onkin löytää säilytysratkaisu, joka oikeasti tuo enemmän tilaa, kuin vie sitä.

Ainahan sitä riittää tehtävää, ja haavelistalla ovat myös uudet parvekekalusteet, keittiön ruokailuryhmän maalaaminen valkoiseksi, sekä meidän makuuhuoneen uudistaminen. Mutta jos aloitetaan noista pienemmistä jutuista, niin on helpompi sitten tarttua niihin isompiinkin. Mun on pakko tähän loppuun vielä hehkuttaa, että olen onnistunut ensimmäistä kertaa elämässäni pitämään kukkaa hengissä jo kaksi kuukautta, äitienpäivänä saamani orkidea on täysissä voimissaan, ja viikonloppuna saimme sille vielä kaverin lahjaksi. Toivottavasti kukat kestävät mun käsissä jatkossakin, tuo kivaa piristystä kotiin kun on kaksi kasvia.

Ihanaa päivää kaikille, me suunnataan nyt ensin mieheni toiveesta shoppailemaan (mitä täällä tapahtuu!!) ja sen jälkeen varmaankin rannalle, mikäli ilma pysyy lämpimänä!