Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag 1v käytössä kokemuksia

28.09.2019

Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi täytti viime viikolla jo yksi vuotta. Mä rakastan sitä edelleen vähintään yhtä paljon, kuin vuosi sitten. Se on ollut mulla vuoden jatkuvassa käytössä, ihan joka päivä. Raukkeli ei ole paljoa lepoa nähnyt tämän vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä on 30käyttöä -haasteen lisäksi meneillään 300käyttöä-haaste, jonka ideana on se, että mitään ei kannata ostaa ellei tiedä, että sille tulee ainakin 300 käyttökertaa. No tälle laukulle on tullut ja kirkkaasti jo ylittynyt. Vuodessa sillä on 365 käyttökertaa, ainakin. 

Se ei ole pelkästään hyvä juttu, sen olen huomannut. Päivittäinen jatkuva käyttö ei ole se optimaalisin, vaan laukun kannalta parasta olisi, jos se saisi levätä aina käyttöjen välissä. Näin se pysyisi vielä paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Mikään laukku ei ole kuitenkaan tuntunut niin hyvältä tuon saamisen jälkeen, että olisin halunnut käyttää, jos vaihtoehtona on ollut tuo laukku. Ja siinähän se on ollut joka päivä saatavilla.

Laukun nahkaan on tullut pientä kulumaa alakulmiin, just niihin, jotka eniten ottavat osumaa kun laukku roikkuu olalla ja sitten kävellessä esim. osuu johonkin. Se on kuitenkin pitänyt muotonsa hyvin, eikä ole alkanut pahasti roikkumaan pohjasta, vaikka mä kannan siellä yleensä aika paljon tavaraa (niin paljon kuin sinne vaan mahtuu). Juuri tästä pohjan pussittamisesta mua varoiteltiin eniten viime vuonna, että se on hyvin todennäköistä, että niin käy. Ja se on ihan totta, että ei tämä enää uudesta menisi pohjan pussittamisen puolesta, kyllähän se on alkanut hieman pussittaa jos vertaa vuosi sitten otettuihin kuviin. Mutta pahempaakin olen nähnyt.

Mun laukku on yleensä aivan täynnä kampetta, niin paljon kuin pieneen laukkuun nyt mahtuu. Mulle suositeltiin välipohjan hankkimista laukkuun ja olin ehdottomasti sen kannalla, että sellaisen hankin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on unohtunut kokonaan. Ei ole käynyt mielessäkään, ennen kuin aloin tekemään tätä postausta ja katsausta siihen, miten laukku on kestänyt käytössä. Pientä pussittamista en ole edes huomannut ennen kuin nyt aloin ihan syynäämään, että miltäs se laukku vuoden jälkeen näyttää ja vertasin vuosi sitten otettuihin unboxing-kuviin. 

Olen ajatellut viedä laukun suutarille huollettavaksi, jotta pienet kulumat alakulmissa saisi paikkailtua ennen kuin ne menevät pahemmaksi. Edelleen laukun yleisilme on musta kuitenkin tosi siisti ja hyvä, eikä se näytä mitenkään erityisen kuluneelta tai käytetyltä. Paremmin se on käyttöä kestänyt kuin mikään muu laukku tähän mennessä, joten pisteet siitä todellakin. Mä haluan, että tämä laukku säilyy käyttökelpoisena vielä meidän lapsille asti (jos he sitä ikinä haluavat käyttää), joten haluan pitää siitä hyvää huolta ja hoitaa sen pintaa säännöllisesti, niin se pysyy kauniina pidempään. Ehkä samalla kun käytän laukun suutarilla, voisi sinne laittaa sopivan välipohjan sisään, jos vaan muistan.

Olen miettinyt jo hetken aikaa, että mun kannattaisi mahdollisesti investoida toiseen yhtä mieluisaan laukkuun, jotta voisin vaihdella näiden kahden laukun välillä ja molemmat saisivat siten levähtää käyttöjen välissä. En kuitenkaan ole keksinyt vielä minkä toisen laukun voisin haluta (koska tykkään vaan niin paljon juuri tästä, joka mulla on jo), joten laukku-hankinta saa rauhassa odotella. Sitten kun olen ihan satavarma ja vilkuillut jotain laukkua yhtä monta kertaa kuin tätä GG Marmontia aikanaan, niin voin sijoittaa siihen. Nyt on ehkä helpompaa tehdä se päätös, kun on jo vahva kokemus yhdestä laukusta. Tiedän jo etukäteen, että ison rahasumman laittaminen laukkuun ei harmita mua jälkikäteen vaan päin vastoin. Toki täytyy perehtyä tarkasti siihen, millaisia kokemuksia muut ovat saaneet ks. laukkumallista, mulla kun on kokemusta vain tästä yhdestä.

Onneksi netistä löytää niin helposti nykyään muiden kokemuksia kaikesta ja voi selvitellä ja tehdä kunnolla taustatyötä ennen isompia hankintoja. En mä nykyään osta varmaan mitään 15€ kalliimpaa ilman, että googlaan siitä kokemuksia etukäteen. Oli kyseessä sitten meikki, vaate, matkakohde tai laukku, tulee paljon varmempi olo siitä hankinnasta, kun ensin lukee mitä muut ovat olleet siitä mieltä. Yleensä yritän lukea kokemuksia vielä useammasta eri lähteestä, jotta varmasti saisin todenmukaisen kuvan.

Voin ehdottomasti todeta näin vuoden jälkeen, että olen tyytyväinen tähän laukkuun. Olen oikeastaan yllättänyt itsenikin sillä, miten kovasti olen laukkua käyttänyt. Se on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kestänyt paremmin kuin osasin toivoa. Toivottavasti seuraavakin vuosi sujuu yhtä hyvin! Olen myös todennut, että juuri tämä koko on mulle se käyttökelpoisin. Tänne mahtuu kaikki mun mukaan otettavat tavarat ja tämä on juuri sopiva koko mun tarpeisiin. Laukun lisäksi mulla on usein mukana kangaskassi, jossa on sitten lisää tarpeellisia kamppeita. Kangaskassin voi jättää tapahtumissa narikkaan ja näin säästää olkapäitä, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella isoa kassia. Pikkulaukun ja kangaskassin yhdistelmä on mulle kaikkein käyttökelpoisin.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä suosituksia Helsingin parhaasta suutarista, jonne kannattaisi viedä laukku huollettavaksi! Lisäksi olisi mahtavaa kuulla suosituksia saman koko- ja hintaluokan laukuista kuin tämä. Mikä voisi olla mun seuraava laukkuhankinta? Mikä laukku teillä on kestänyt jatkuvaa käyttöä hyvänä?


No se synttärilahja – Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag unboxing

21.09.2018

Mun synttärilahja vilahti itse synttäripostauksessa jo, mutta se on mulle itselleni sen verran merkittävä juttu, että halusin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Mä sain syntymäpäivälahjaksi Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bagin, eli Guccin mustan olkalaukun, jota olen himoinnut ja ihastellut jo pitkään. Ekan kerran haaveilin laukusta raskausaikana vuonna 2016, ja sen jälkeen olen tasaiseen tahtiin sitä käynyt ihastelemassa Guccin sivuilla.

Keväällä olin jo päättänyt, että ostan sen itselleni kesällä sen kunniaksi, että työrintamalla on mennyt niin hyvin. Sitten kuitenkin jänistin, ja ajattelin, että enhän nyt voi käyttää itseeni niin paljon rahaa, vaikka se oli taloudellisesti mahdollista. Se vaan tuntui liian kreisiltä ja itsekkäältä, vaikka en ajatellut niin kenenkään muun, kuin itseni kohdalla laukkuostoksista.

Kesän aikana mun entinen luottolaukkuni, Rebecca Minkoffin Mini Love, alkoi vedellä viimeisiään. Se kyllä toimi edelleen muuten hyvin, mutta metalliosista alkoi irrota väriä mun vaatteisiin. Se oli palvellut hyvin päivittäisessä käytössä kolmen ja puolen vuoden ajan, mutta silloin se ei enää kestänyt. Mä olin vähän pettynyt siihen, että laadukkaaksi mieltämäni laukku ei kestänyt kolmea ja puolta vuotta pidempään käyttöä. Se ei ollut rikki tai muuten kulunut, mutta metalliosat kuluivat käytössä niin, että alkoivat päästää väriä. Eihän sellaista laukkua voi käyttää. Kun mä ostan laukun, mä toivon sen olevan ikuinen.

Mä ostan laukkuja todella harvoin, pientä käsilaukkua en ollut ostanut tuon Rebecca Minkoffin Mini Loven jälkeen ollenkaan, ja ison käsilaukun olen viimeksi ostanut vuonna 2014. Kun siitä Mini Lovesta tuli käyttökelvoton, olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä ihmettä mä teen. Himoitsin edelleen Guccin laukkua, mutta se tuntui edelleen niin suurelta ostokselta vain minua varten. Toisaalta en tiedä miksi – se maksoi suunnilleen saman verran kun meidän sohva, ja se tulee olemaan yhtä kovassa käytössä kuin meidän sohva on päivittäin. Se on mulle tarpeellinen, mieluisa ja se on eettisesti ja kestävien periaatteiden mukaisesti Italiassa käsin valmistettu. Silti se tuntui niin isolta jutulta, koska se ei ollut perheelle tai lapsille, vaan minulle.

Onneksi Otto päätti mun puolesta, ja tilasi sen mulle syntymäpäivälahjaksi, kun itse vaan jahkailin. Ja kun mä sain sen käsiini, mä innostuin kuin pieni lapsi. En ole varmaan koskaan käynyt ihastelemassa nettisivuilla ja Pinterestissä jotain asiaa niin usein, kuin tätä laukkua viimeisen parin vuoden aikana. Ja vihdoinkin se on mun.

En usko, että olisin ikinä tilannut tätä laukkua itselleni, jos ei Otto olisi tilannut sitä. Olisin varmaan tyytynyt johonkin toiseen, joka olisi ollut puolet edullisempi ja ihan kiva, mutta ei välttämättä yhtä kestävä ja laadukas. Tai sitten olisi ollut ihan yhtä kestävä ja laadukas. Mutta se ei kuitenkaan olisi ollut just se laukku, jonka halusin. Tämä laukku tulee olemaan mulla jatkuvassa kovassa käytössä, ja aion huoltaa sitä hyvin. Se on klassinen ”camera bag” -malli, joka kestää aikaa. Se näyttää hyvältä siis myös 15 vuoden päästä ja 50 vuoden päästä, jos vain pidän siitä hyvää huolta. Ja aion todellakin pitää.

Nyt kun mulla on se, en enää epäröi sen hintaa. Se oli todellakin kannattava hankinta. Mä rakastan sitä laukkua, ja se vastaa täysin kaikkia mun tarpeita. Olen iloinen, että laukku on tuplasti isompi kuin mun entinen pikkulaukku, sillä sinne mahtuu hyvin kaikki mun päivittäiset tärkeät tavarat. Se on vaan yksinkertaisesti juuri perfect mun tarpeisiin. Nämä kuvat on otettu silloin, kun mä oikeasti sain laukun käsiini ekaa kertaa, ja olin ihan super iloinen. Joillekin tällaiset laukut on ihan arkipäivää ja niitä on useampia, ja toiset eivät ikinä käyttäisi näin paljon rahaa yhteenkään laukkuun, tai edes sohvaan. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja mahdollisuutensa, ja saa ollakin. Mä olen edelleen aivan hykerryttävän iloinen juuri tästä laukusta.

Ja Otto on maailman ihanin, kun hän teki tämän päätöksen mun puolesta. Kiitos Otolle ihanasta synttärilahjasta <3


Tyylikkäät asusteet kameralle

07.08.2016

Keneltäkään blogiani lukevalta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta minkä merkin kamera mulla on käytössä? Aivan oikein, Olympuksen. Mä olen ollut merkin uskollinen kuluttaja jo pian kaksi vuotta, kyllästyttyäni jättimäisiin ja hankaliin möhkälejärkkäreihin ja ostettuani oman ekan Olympukseni. Nyt olen mukana Olympuksen ja Indiedaysin kampanjassa, jossa sain testiin Olympuksen uudet tyylikkäät Accessory World -kamera-asusteet sekä supersöpön PEN E-PL 7-kameran ja 45mm objektiivin, joita olen itseasiassa testannut kerran aiemminkin.

Pen E-PL 7 on yhtä kompakti kuin oma Olympus OMD E-M10 -kamerani. Kuten omaan kameraani, myös Peniin ja kaikkiin Olympuksen peilittömiin minijärkkäreihin sopivat samat laadukkaat Micro Four Thirds -objektiivit. Multa itseltäni linssejä löytyy kolme, 17mm f1.8-, 25mm f1.8- ja 45mm f 1.8 -objektiivit. Ne ovat kaikki todella valovoimaisia, mutta myös erilaisiin tilanteisiin sopivia kiinteän polttovälin, eli zoomittomia, objektiiveja. 17mm objektiivilla voi kuvata kaikista lähimpää, kun taas 45mm objektiivin kanssa saa mennä jo aika kauas että saa koko asun mahtumaan kuvaan. Kaunein taustan epäterävyys asukuviin tulee näistä kolmesta 45mm objektiivilla, siinä missä 17mm objektiivia käytän usein esimerkiksi sisustuksen tai tapahtumien kuvaamiseen.

Kesällä päivänvalossa mä en sitä suurta valovoimaa oikeastaan tarvitse, mutta mitä suuremmalla aukolla kuvaa, sitä kauniimman taustan kuvalle saa. Talvella valovoimainen objektiivi on ehdoton edellytys sille että blogia voi edes säännöllisesti pitää, ainakaan jos haluaa tarjota aina laadukkaita kuvia. Jos siis harkitset kameran ostoa, mä suosittelen ehdottomasti ottamaan laadukkaan Olympuksen rungon, vaikkapa juuri tämän PEN E-PL 7:n, ja siihen esimerkiksi 25mm objektiivin. Niillä pääsee jo todella pitkälle. Mua harmittaa ettei mulla ollut tätä pakettia silloin kun omat tytöt olivat vauvoja, näiden avulla myös molempien vauvakuvat ja -videot olisivat olleet paljon laadukkaampia ja valoisampia.

PEN E-PL 7:ssa on täysin alas taittuva  LCD-näyttö, joten sillä onnistuu myös selfieiden kuvaaminen. Kuvat saa siirrettyä kätevästi suoraan kamerasta puhelimeen ja siitä instaan tai muihin somekanaviin wi-fin avulla. Kameran kosketusnäyttöä on helppo käyttää, ja eri kuvausasetuksia on paljon. Itse kuvaan aina manuaalilla, ellen sitten satu olemaan huonosti valaistussa sisätapahtumassa, missä omat taitoni eivät vielä riitä asetusten säätämiseen. PEN sopii hyvin aloittelevalle kuvaajalle, sillä valmiit kuvausasetukset auttavat alkuun kuvien kanssa. Pikkuhiljaa itse kokeilemalla ja opettelemalla löytää ne parhaat asetukset kuhunkin tilanteeseen.

Kuvissa näkyvä makea laukku on osa Olympus PEN Accessory World Leather Collection -mallistoa, kuten myös laukkuun mätsäävä PENin hihna. Olympuksen Accessory World-valikoimasta löytyy paljon erilaisia asusteita, joilla omasta kamerasta saa tehtyä vielä enemmän omannäköisen. Tyylikkääseen nahkalaukkuun saa hyvin sekä kameran että pari objektiivia tai vaikkapa kameran akkulaturin mukaan. Tai sitten voi pakata pelkän kameran ja puhelimen ja avaimet ja kolikkopussin, ja käyttää laukkua iltalaukkuna juhlissa tai häissä tai missä ikinä haluaakaan. Multa on kysytty jo pari kertaa että mistä mun uusi makea ”käsilaukku” on, ja olen saanut hämmästyneitä ilmeitä osakseni kun olen selittänyt että kyseessä onkin kameravalmistajan kameralaukku.

Accessory World -valikoimasta löytyy olka- ja rannehihnoja, kameralaukkuja ja kamerapussukoita. Leather Collectionin lisäksi saatavilla on Designer Collection ja Style Collection, joista kaikista on saatavilla erilaisia malleja, kuoseja ja värejä. PEN Accessory World -kokoelma löytyy Olympuksen omasta nettikaupasta kokonaisuudessaan.

Jos kameran hankkiminen on ajankohtaista nyt tai lähiaikoina, kannattaa suunnata Olympuksen verkkokauppaan, ja hommata niin kamera kuin asiaankuuluvat varusteetkin! Itseänikin himottelee itseäkin neljännen objektiivin hankkiminen, mulla on nimittäin pitkään ollut mielessä myös 75mm objektiivi joka täydentäisi mun nykyistä kalustoa hienosti. Saapa nähdä päädynkö sen hommaamaan, kovasti houkuttelee ainakin!

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja mikäli on mitä tahansa Olympuksen kameroihin, objektiiveihin tai lisävarusteisiin liittyvää kysyttävää, vastaan mielelläni itse tai kysyn vastausta joltain joka tietää paremmin kuin minä!


Uudet suosikit

30.12.2015

En ole esitellyt varsinaisesti yhtään joululahjaa vielä blogin puolella mutta nyt ajattelin vilauttaa muutamaa ihanuutta. Otto ylitti kyllä itsensä jälleen kerran mun joululahjojen kanssa, en edes osannut odottaa ihan kaikkia lahjoja. Jo Instagramissa vilauttamani Rebecca Minkoffin punainen Mini Love oli tietenkin se kirsikka kakun päällä, mutta eniten olen kyllä tähän mennessä nauttinut varmaan uusista Mikki Hiiri fleece-lökäreistäni sekä uudesta Himoshoppaaja -kirjastani. Se on ihan loistava, taattua huumoria johon en koskaan kyllästy, sekä tietysti kutkuttavia juonenkäänteitä.

Toinen lahja joka on ollut ihanasti läsnä jokaisessa aamussa ja yössä, ovat Casa Stockmannin puuvillatrikoiset pussilakanat ja tyynyliinat jotka ostettiin yhdessä Oton kanssa meidän yhteiseksi lahjaksi sänkyyn, jonka myös piti alunperin olla joululahja. Sängyn kanssa kävi niin hassusti, että mentiin ostamaan sitä hyvissä ajoin pari viikkoa sitten että saataisiin se jouluksi kotiin, ja sitten toimituksen saikin jo seuraavalle päivälle. No, ihanaa oli kyllä nukkua hyvin jo ne pari joulua edeltänyttä viikkoa, että ei tosiaankaan haittaa että sen sai niin nopeasti!

Valittiin trikoolakanoista harmaan sävyiset jotka ovat toiselta puolelta tummemmat ja toiselta vähän vaaleammat, nämä ovat ihanan rennot ja kotoisat ja niissä on ihan yhtä hyvä nukkua kuin Marimekon tasaraidoissa ainakin näin vajaan viikon kokemuksella.

Piipahdettiin Oton kanssa myös sunnuntaina Ikeassa nopeasti ostamassa Ludde-lampaantalja makkarin lattiaa lämmittämään samalla kun haettiin tytöille säilytyslaatikoita. Zelda tykkää taljasta ihan hulluna ja menee aina sinne yksin köllöttelemään vähät väliä pitkin päivää, ihana pieni.

Äiti oli ostanut meille ne puuttuneet Design Lettersin I- ja O-mukit joululahjaksi ja olin niin iloinen! Katsottiin niitä itsekin Oton kanssa mutta keskustan Stockalta oli just meidän kirjaimet loppu, onneksi ihana äiti oli löytänyt ne ja päätti yllättää meidät. Lisäksi Otolta sain vielä ulkoisen kovalevyn joka oli mun pelastus, kun sain täpötäynnä olleen koneeni tyhjennettyä ja nyt tämä toimii taas kuin unelma. Ja sukat, ai että, sukat! Enpä muista milloin kaapissa olisi ollut näin monta avaamatonta paria sukkia, paino sanalla sukkapari. Terveisin aina parittomissa sukissa. Mutta nyt on ainakin vähäksi aikaa, ja villasukkia myös jotka tosin olivat jo jalassa ja eteisessä näissä kuvissa.

Mini Love on ihana, täydellinen ja upea. Punainen väri on juuri sitä mitä kaipasin keskellä talven vaihtelevaa harmautta, valkoista ja mustaa. Se on niin ihanan raikas ja ai että, ihan mun lempparilaukku. Ainut vaan että taidan tarvita uuden pienemmän lompakon, hupsista! Mun megalompakko ei nimittäin mahdu tuonne. Mutta se on hyvä, nyt mulla on kaksi syytä ostaa uusi lompakko, nimittäin tuohon vanhaan ei myöskään saa lasten tarrakuvia mitenkään järkevästi, ja ne on pakko saada. Tiedän siis mitä mä metsästän alennusmyynneistä: sopivaa lompakkoa.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3


Äitienpäivälaukku

11.05.2015

Eilen jo paljastin vähän äitienpäivälaukkuani instagramissa, kun vilautin sen suojapussukkaa. Laukku on siis Marc by Marc Jacobsin, ja mä olen siihen aivan ihastunut. Tajuttiin muuten eilen että kaikki lahjat viimeisen puolen vuoden aikana, mitä olen Otolta saanut ovat olleet Marc by Marc Jacobsia. Jouluna korvakorut, hääpäivänä kaulakoru ja nyt äitienpäivänä siis tämä laukku. Kieltämättä se taitaa olla mun lempparimerkkejä tällä hetkellä, ja ainakin toistaiseksi olen ollut laatuun todella tyytyväinen. Ihanaa että Otto tietää mistä mä tykkään.

Mulla ei ole ollut moneen vuoteen vaaleaa laukkua, ja sellaiselle on näin kesän lähestyessä tarvetta, kun ei tule käytettyä vain mustia talvisaappaita vaan myös valkoisia AF1:ja ja eri värisiä ballerinoja ja korkkareita. Mun laukussa pitää olla tarpeeksi tilaa, mutta toisaalta se ei saa olla liian iso. Ensin mä haaveilin oikeasti isosta laukusta, mutta nyt kun olen raahannut työpäivinä aina keskikokoista laukkua sekä isoa laukkua, olen todennut että pärjään sittenkin pienemmällä käsilaukulla ja isolla kassilla jossa mulla kulkee läppärit, padit ja muut mukana.

Tämä siksi, että kun lähden esimerkiksi tapaamiseen tai lounaalle, on kivempi kun on ne kaksi laukkua, joista toisen voi jättää toimistolle ja sen pienemmän ottaa mukaan pienine tärkeine tavaroineen. Tuntuisi ärsyttävältä raahata megaisoa läppärille ja päivän omaisuudelle tarkoitettua laukkua kokoajan mukana, jos olisi kerran mahdollisuus jättää ne kamppeet pois kyydistä ja laukku olisi siis melkein tyhjä. Pienissä kuppiloissa lounastaessa sellainen on oikeasti tiellä, tai ainakin hankala vahdittava.

Laukku jonka Otolta sain on Marc by Marc Jacobs Ligero Double Percy, Dark Buff Multi -vär(e)issä. Siinä on kaksi erillistä vetoketjulla suljettavaa yhtä suurta osiota, pikkutasku avaimille ja muille toisessa niistä osioista, sekä säädettävä kantohihna. Se on beigen ja kerman sävyinen, hopein yksityiskohdin ja valmistettu aidosta italiaisesta lehmän nahasta.

Mä uskon että musta ja Ligero Double Percysta tulee aika hyvät kaverit, se on nimittäin niin ihanan yksinkertainen ja monikäyttöinen, että tulee varmasti olemaan osana mun aika monia asuja. Mulla on ollut erittäin läheinen suhde viime kesänä ostettuun Coachin Bleeker Prestoniin, mutta tässä on nyt aika kova haastaja. Nyt on kiva, kun on kaksi täysin erilaista, kaksi hyvin mun tarpeita vastaavaa laukkua.  Ja hei, ainakin vaihtelua asukuviin joissa sama musta laukku on vilissyt melkein joka kerta viime kesästä asti!

Laukkujen on  varmasti hyvä antaa välillä ”levätä” niin ne kestävät parempana käytössä pidempään, se on toinen syy siihen että olen nyt iloinen että arkisia käyttölaukkuja on nyt kaksi. En ole muutamaan vuoteen ostanut yhtään heräteostoslaukkua, vaan ainoastaan muutaman pidempään harkitun mallin, ja niistä jokainen on säilynyt hyvänä.  Ne tulevat varmasti olemaan käytössä vuosikaudet, ehkä joskus meidän tyttärilläkin jos äidin ja tytärten maut käyvät yksi yhteen vielä kymmenen vuoden kuluttua.

Äitienpäivälaukku hot or not?

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3