Siinä vaiheessa kun minä, ruuanlaiton truelover olen kolme kertaa peräkkäin onnistunut unohtamaan jonkin valmistamani ruan olennaisen ainesosan ostamisen, voi varmaankin päätellä että häästressi on huipussaan. Eilen unohtui tomaattikastiketta varten ostaa tomaattimurska, tänään makaronilaatikosta makaronit, tiistain ruuan unohtunutta ainesosaa en edes muista enää koska mulla ei ole hajuakaan mitä me syötiin silloin. Miten voinkin olla näin urpo? Tämä ei ole yhtään mun tapaista, mulla on norsun muisti, mä oon se joka muistaa lapsuudenkaverin ovikoodin vuodelta 1997 ja kaikki vanhat kotiosoitteet missä olen asunut elämäni aikana.

Onneksi nuo ruokaunohdukset nyt eivät maailmaa kaada ja muuten olen pyrkinyt nyt tekemään mahdollisimman paljon listoja etten vain unohda mitään tärkeää. Tänään on taas monta asiaa tullut hoidettua, mistä johtuen ensi viikon kalenteri on niin täyteen buukattu kuin mahdollista. Huomenna mä kuitenkin pääsen rentoutumaan koko päiväksi ja aivan uusiin maisemiin, mutta siitä kerron lisää vasta myöhemmin. Antakaa se mulle anteeksi, mä en yleensä harrasta näitä ”siitä lisää myöhemmin” -kiusoittelujuttuja, mutta nyt haluan pitää vielä hetken tämän ihan omana tietona koska olen niin äärettömän iloinen ja innostunut että pelkään että jos sanon sen ääneen niin se ei toteudu!

Tiara täytti tällä viikolla jo kaksi vuotta ja neljä kuukautta, hurjaa että aika vaan vilistää eteenpäin eikä itse huomaakaan kun ei tajua pysähtyä ajattelemaan. Tipasta on kasvanut niin ihanan osaava ja reipas tyttö, joka elää todellista prinsessavaihetta tällä hetkellä. Mielipiteitä on alkanut löytymään siitä mitä aamulla saa pukea hänen päälleen ja yleensä päälle täytyy saada mekko, kaulaan koru ja tukkaan joku härpäke. Sitten Tiara kävelee käsilaukku kädessä kotona, kopistelee mun korkkareilla ja raahaa kauppaankin punaisen glitter-laukkunsa yhdistettynä Mini Rodinin pandahaalariin, jonka ympäri laukun hihna juuri ja juuri riittää niin että perusmittainen olkalaukku roikkuu vyötärön korkeudella.

Tänään ulkoiltiin aamulla rapsakassa pakkassäässä tyttöjen kanssa vaikka ei me kauhean kauan viitsitty olla kun tuntui että posket jäätyy. Neidit keinuivat vuorotellen vauvakeinussa ja Tiara antoi siskolleen ylpeänä vauhtia, mikä sai Zeldan kikattamaan ja kiljumaan riemusta. Viime aikoina Tiara on ottanut yhä enemmän isosiskon roolia omakseen ja huolehtinut Zeldasta innoissaan. Monena päivänä Tipa on saanut syöttää Zeldalle hedelmäsoseen välipalaksi  ja osannut tosi hienosti syöttää koko purkillisen, eikä ole edes pahemmin sotkenut! Ensin vähän epäröin kun Tipa ilmoitti haluavansa syöttää, mutta ajattelin että eikai pieni sotku haittaa jos hän niin kovasti haluaa kokeilla ja yllätyinkin iloisesti kun ruokailu sujui hyvin.

Mutta nyt mun on pakko suunnata nukkumaan koska kello soi aamulla 4.30 ja mua hirvittää jo valmiiksi että miten ihmeessä pääsen ylös! Hyvää yötä ihanat, päivittelen huomenna ainakin Instagramia ahkeraan (@iinalaura) eli jos haluatte tietää mitä huomenna tapahtuu niin kurkkikaa sinne!

Mä vastaanotin jo tuossa viime vuoden puolella haasteen nimeltä Kuinka monta mekkoa on kaapissasi?, joka on alunperin lähtöisin Riikan blogista, ja johon minut haastoi Kidejen oma ihana Phocahispida. Haasteen tarkoituksena on esitellä meidän tyttöjen mekkoja. Omatkin mekot olisin mielelläni esitellyt, mutta niitä roikkuu kaapissa niin paljon että olisi mennyt ikuisuus saada kaikki kuvattua.

Tyttöjen mekkoja löytyi kaapista tällä hetkellä sopivissa kokonumeroissa 27 kappaletta, joista neljä (mm. lemppari pingviinimekko) oli pesussa niin likaisena etten viitsinyt tuoda vaatehuoneeseen muiden kanssa roikkumaan kuvauksen ajaksi, ja yksi oli Tiaralla päällä kuvaushetkellä. Lisäksi meillä kaapit, vaatehuone ja varasto pursuilevat liian pieniä ja liian suuria mekkoja, joista etenkin niitä liian pieniä mä ikävöin kovasti kun ne oli niin söpöjä!!

Kuvasin myös viisi ehdotonta lempparimekkoani, joita tykkään pitää tytöillä niin usein kuin mahdollista. Niistä lemppareista yksi suosikkini ovat Monsoonin valkoiset mekot joita löytyy meiltä kahdessa koossa, molemmille neideille omat kukkaistytön mekot nimittäin♥

Mä tykkään kovasti mekoista niin tytöillä, kuin itselläkin mutta olen kokenut mekot helpommiksi vasta vähän isommalla lapsella, joka jo kävelee ja siitä johtuen Zeldalla ei niin usein vielä mekkoja näe. En kuitenkaan malta odottaa että tytsy vähän kasvaa ja saan pukea hänelle mitä söpöimpiä liehuhelmaisia ihanuuksia päälle!

Tykkäättekö te pukea lapsianne mekkoihin? Millainen on teidän lempparimekko?

Ajattelin pitkästä aikaa koota muutaman kollaasin vaatteista, joita haaveilen löytäväni itselleni kevääksi. Aika hyvin olen pitäytynyt siinä mun listassa (jonka mainitsen nykyään tosi usein jostain syystä) joten koen että nyt on aika lisätä ehkä muutama uusi asia listalle, joiden tarpeen olen huomannut vasta viime aikoina. Kävin läpi Sheinsiden valikoimia ja kokosin mun suosikkeja kuviin.

Tiikeri-college täällä, Popcorn college täällä ja Legend-college täällä

Mulla on kaksi collegepaitaa jo entuudestaan, mutta sitä täydellistä yksilöä ei ole vielä löytynyt. Tämänhetkiset collegepaitani ovat väreiltään tummanharmaa ja viininpunainen, joista tummanharmaa kaveri kutistui pesussa aivan muodottomaksi ja viininpunainen on liian viininpunainen, eli syksyinen. Olenko mä ainoa jonka mielestä viininpunainen ei näytä keväällä enää ollenkaan niin kivalta kuin syksyllä? Näistä kolmesta ihanasta collegesta tykkään juuri siksi että tämä perus harmaameleerattu sävy on klassikko, ja näissä on kaikissa jokin kiva juju vaikka ne ovatkin yksinkertaisen tyylikkäitä. Suurin suosikkini on ehkä tuo kropattu Popcorn -college, sillä se on ihanan pirteä punaisella printillään.

Eka paita täällä, liukuvärjätty paita täällä, sinivalkoinen paita täällä, mustavalkoinen lintupaita täällä, kukallinen farkkupaita täällä, atsteekkipaita täällä, liukuvärjätty farkkupaita täällä, leopardipaita täällä

Tyylikkäitä, siistejä kauluspaitoja ei ole koskaan liikaa. Haaveissani siintää joku sinisen tai vihreän sävyinen kevyt ihanuus, eniten näistä ylärivin neljästä mua miellyttää tuo liukuvärjätty paita keskellä. Se on jotenkin niin ihanan herkkä ja kaunis, mutta alkaako ombre olla jo vähän out? Tykkään kyllä kaikista muistakin ylärivin paidoista todella paljon, ja näen jo mielessäni miten kivoja asuja noista voisi yhdistellä sekä hameiden että housujen kanssa, ja miten kivasti ne sopisivatkaan yhteen uuden bleiserini kanssa.

Alarivin farkkupaidat ovat aivan ihania! Mulla on myös yksi farkkupaita jo entuudestaan, vuonna 2009 Gina Tricotista ostettu ihan perus keskisininen farkkupaita helmiäisnapeilla, mutta se on tosiaan ostettu viisi vuotta sitten ja kaipaan jo ehkä vähän vaihtelua denim-yläosien saralla kun sitä olen käyttänyt niin pitkään. Hyvin se on kyllä kestänyt ja ollut laadukas, ja tässä taas huomaa että ajaton, yksinkertainen malli kestää aikaa ja on freshin näköinen vielä vuosienkin jälkeen. Nyt kuitenkin kaipaan jotain vähän näyttävämpää ja erilaisempaa farkkupaitaa sen rinnalle, ja leopardikuosi-hulluna muhun iskee tietysti eniten tuo leopardiolkapäinen rento malli oikealla.

Pitsinahkamekko täällä, collegemekko täällä, musta taskumekko täällä, sydänmekko täällä

Erilaisissa blogi- ja PR-tapahtumissa pyöriessäni olen huomannut, että mulla on tosi vähän vaihtelua mun ”siisteissä arkivaatteissa”. Perus asuni tälläisiin tilaisuuksiin on yleensä farkut, siisti (kaulus)paita ja neule tai bleiseri. Olen alkanut kaipaamaan siistejä arkimekkoja juhlamekkojeni rinnalle, jotta voisin useamminkin valita kaapistani jotain muuta ainaisten farkkujen tilalle ja löysin neljä pakkosaadaheti-mekkoa kun tutkailin Sheinsiden valikoimaa. Mä tykkään tekonahasta ja nahkaa multa löytyy niin housuista, takeista kuin jo kahdesta mekostakin, mutta ne ovat molemmat senverran juhlavia että en niitä esimerkiksi aamupäivän lasten kanssa vierailtavaan tuotelanseeraustilaisuuteen kyllä kehtaisi laittaa.

Tuo vasemmanpuolimmainen mekko on kyllä pitsihihoilla varustettu, mikä tekee siitä ehkä vähän juhlavan, mutta mielestäni siitä saisi oikein asustamalla aivan ihanan mekon tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Kolme muuta mekkoa sensijaan eivät mielestäni ole kovin juhlavia, ja esimerkiksi collegemekko näyttää niin mukavalta että siinä voisi lähteä vaikka leikkipuistoon pomppimaan Tiaran ja Zeldan kanssa.

Mitkä olivat teidän suosikkivaatteitanne? Mitä vaatetta kaipaatte vaatekaappiinne keväällä 2014?

Moikka! Mä sanoin silloin pari viikkoa sitten että lunta ei mun puolesta tarvitsisi tulla enää ollenkaan tänä talvena, mutta senverran täytyy kyllä vetää sanoja takaisin että on ihan mielettömän ihanaa nähdä kuinka Tiara riemuitsee lumesta! Käytiin tänään ekaa kertaa pulkkamäessä tälle talvelle ja Tipa tuli niin iloiseksi että meinasin olla suunnilleen tippa linssissä. Oli ihanaa viettää yhteistä vapaapäivää koko perheen kesken, sillä ensi viikolla meillä ei vapaapäiviä ole ollenkaan yhdessä vietettäväksi.

Ollaan otettu tosi rennosti, ulkoiltu, syöty hyvää ruokaa ja leikitty tyttöjen kanssa koko päivä ja teki kyllä niin hyvää. Tämän päivän voimalla me jaksetaan hektinen ensi viikko varmasti oikein hyvin.

Zelda raukka nukahti vaunuihin heti kun lähdettiin ulos eikä kauheasti ehtinyt nauttia ulkoilmasta, vaikka taisi kyllä saada ihan hyvät unoset kuitenkin. Zelda on ihan hullu akrobaatti ja pääsee jo melkein kiipeämään syöttötuolista kokonaan itse pois, täällä saa olla tosi varovaisena kun toinen on niin uhkarohkea eikä tietenkään tuossa iässä omaa vielä minkäännäköistä itsesuojeluvaistoa. Tiara oli niin rauhallinen ja vaikka hänkin kohelsi niin paljon vähemmän, kun ei uskaltanut. Zelda tuntuu olevan ihan toista maata ja syöksyy sekunnissa joka paikkaan kiipeillen, kaatuillen ja koheltaen. Muutama varovainen askelkin on otettu tukea vasten, mutta vielä jännätään käveleekö Zelda taluttaen kukkaistyttönä hääpäivänä edes muutaman askeleen, vaiko sylissä koko matkan.

Ensi viikolla luvassa niitä mun lupailemiani postauksia vaatteista ja muista, sekä tietty kuulumisia sitä mukaa kun ehdin kirjoittamaan! Me yritetään mahdollisimman pian saada Oton kanssa videovastausten kolmas osa kuvattua, mutta nyt prioriteettina on kyllä kaikki hääjutut eli en uskalla luvata sitä ennen häitä. Nyt alan käymään tehtävälistaa läpi ja yritän saada taas muutaman rastin ruutuun, vaikka hyvää vauhtia niitä on ilmestynytkin viime aikoina ja tuntuu että kyllä me saadaan kaikki tehtyä ja ehkä jopa ajoissa, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti teillä oli ihana viikonloppu♥

Mainitsinkin tuossa aiemmin että kävin tällä viikolla hampaiden valkaisussa ja nyt kerron teille vähän tarkemmin että mistä on kyse! Muhun otettiin loppuvuodesta yhteyttä Vantaan Medismilesta ja kysyttiin josko olisin halunnut tulla testaamaan heidän hampaiden tehovalkaisuaan. Varsinkin näin häiden alla kun sitä mielellään tekee kaikkensa että näyttäisi hääpäivänä kauniilta, oli mun vastaus sekuntiakaan epäröimättä, että tottakai haluan.

Mulla on takana melkein vuosikymmenen oikomishoito, joten hammaslääkärin penkkiä on tullut kulutettua tunti jos toinenkin tässä elämäni aikana. Viimeisimmästä hammaslääkärikäynnistä, hermoon juurtuneen puhkeamattoman alaviisurin poistosta, oli vierähtänyt jo niin monta vuotta että hävettää edes myöntää, mutta kyseinen toimenpide aiheutti mulle niin suuret tuskat ja niin kamalan hammaslääkärikammon että peruin useammankin mulle varatun ajan kun en vaan uskaltanut mennä.

Medismilellä oli kuitenkin todella mukavaa käydä, ja ilokseni mulle kerrottiin että näiden vuosienkaan aikana mun hampaisiini ei ollut tullut yhtään reikää, vaikka olen kaksi raskauttakin käynyt tässä läpi. Hammaskiveä sensijaan piti rapsutella jonkinverran pois, ja jo pelkän hammaskivenpoiston jälkeen mun purukalustoni näytti aivan erilaiselta. Valkaisua ei voinut tehdä ennenkuin kaikki hammaskivi oli poistettu ja ientulehdukseni parantunut, muuten seurauksena olisi voinut olla kovaa vihlontaa ja epätasainen tulos. Maanantaina päästiin sitten itse valkaisun kimppuun, joka mua etukäteen vähän jännitti kun olin kuullut että valkaisu saattaa vihloa paljonkin.

Valkaisu tehtiin 3 kertaa 15:n minuutin pätkissä, ja oheisjuttuineen käyntiin meni suunnilleen tunti. Hampailleni levitettiin valkaisugeeliä ja sitten makoilin radiota kuunnellen aina vartin kerrallaan sininen led-valo suuni yläpuolella valkaisun vaikutusta tehostaen, ja varttien välissä geelit vaihdettiin uusiin. Mä selvisin vihlonnan suhteen todella helpolla, mulla vihlaisi koko valkaisun aikana ehkä neljä kertaa ihan pikkuisen ja se meni aina samantien ohi. Illalla nämä pienet vihlaisut jatkuivat, eli ehkä kerran tunnissa vihlaisi muutaman sekunnin ajan ja se loppui heti, seuraavana aamuna ei näitä vihlaisuja enää ollut. En tarvinnut edes särkylääkettä. Alunperin pelkäsin että mulla vihloo koko purukalustoa ihan hulluna monta päivää enkä voi olla mitenkään päin, mutta onneksi näin ei siis ollut.

MediSmilellä käytetään vain ammattilaiskäytössä olevia Beyond plus- ja Beaming white -valkaisuaineita. Valkaisuaineet ovat vetyperoksidipohjaisia geelejä, jotka on puskuroitu hellävaraisiksi hampaille, mutta tehokkaiksi valkaisuun. Valkaisua kiihdytetään sinisellä led-valolla. Yksi tunnin hoitokerta riittää valkoisen hymyn saamiseksi. Toimenpiteitä saa tehdä ainoastaan hammaslääkäreissä ja -hoitoloissa, jotka ovat Valviran valvonnassa. Ennen valkaisua kannattaa tarkistuttaa hampaat hammaskiven ja reikien varalta, sillä valkaisua ei voi tehdä jos jompiakumpia löytyy suusta.