Eilen meillä oli Netan kanssa shoppailupäivä ihan kahdestaan ja voi sitä autuutta kun sai liikkua kaupungilla ilman vaunuja! Tiaran kanssa kaupungillaolossa ei ole mitään vikaa mutta ne vaunut – puolet ajasta kuluu yleensä hissien jonottamiseen ja vaihtoehtoisten reittien keksimiseen. Oli siis oikein tervetullutta vaihtelua käyttää hissin sijaan rullaportaita ja välillä niitä ihan oikeitakin portaita. Miinuspuolena mainittakoon se että niin laukut kuin vähäiset ostoskassitkin joutui kantamaan ihan itse, mikä ei ollut niin mukavaa kun on tottunut tunkemaan kaiken kätevästi vaunujen alakoriin. Shoppailun jälkeen rojahdettiin rättiväsyneinä mun lemppari kiinalaisen ravintolan Long Wallin tuoleille istumaan ja nautittiin super herkullisesta ruuasta. Ravintolasta suunnattiin kotiin ja reippaina tyttösinä leivottiin vielä edellisenä päivänä valmistetusta torttutaikinasta kolme pellillistä torttuja. Tuli muuten hyviä, vaikka tiesinkin että mummun resepti on pettämätön! Mutta omista taidoistani en ensikertalaisena ollut niin varma, onneksi oli Netta apuna.

                     Shoppailu on näin raskaanaollessa yleensä aika epä palkitsevaa puuhaa jos miettii ihan normaaleja vaateliikkeitä joista melkeinpä missään ei ole mama-vaateosastoa, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Cubus, BikBok, Gina Tricot, Zara, Monki ja Weekday. Pitkiä perustoppeja ja -paitoja löytyy suhteellisen helposti, mutta kukapa haluaisi verhoutua pelkästään niihin yhdeksän kuukauden ajan? Tämän hetken vaatetrendit ovat ainakin mun mielestäni aika surkeita raskaanaolevan kannalta, itse kun näytän ainakin aivan muumilta trendikkäimmissä laatikkomuotoisissa yläosissa ja  lyhyet topit eivät kuulu edes sille listalle vaatteista joita uskaltautuisin tässä tilassa sovittamaan. Korkeavyötäröiset supertiukat pillihousut eivät kovinkaan helpolla suvaitse kasvavaa pallomasua sisäänsä edes erinäisten omatekoisten kiinnitysviritelmien avulla ja kaupoista löytyvät korkeavyötäröiset hameet ovat yleensä logiikaltaan ”lisätään ylhäältä pituutta niin alhaalta voi napsaista vähän pois” – toisinsanoen jo valmiiksi helmaltaan vesirajamittaisia, joten kuvitelkaapa niiden sisälle vielä se jalkapallo – ei kiitos! Eilen kuitenkin tapahtui jotakin todella yllättävää, löysin kaksi (!) raskauden loppumetreille asti sopivaa, tyylikästä, omaperäistä ja trendikästäkin yläosaa aivan tavallisen ketjuliikkeen normaalilta vaateosastolta, nimittäin Zarasta! Ja mikä parasta, vaatteet menevät oikein kivasti myös raskauden jälkeen eivätkä näytä siltä että niistä puuttuisi vatsan kohdalta kolmekiloinen tyyppi. Katsokaa vaikka, seuraavaksi siis luvassa kuvia eilisestä ja ostoksista!

 Armeijanvihreä tiikerikuvioinen kauluspaita – ZARA

 Statement-koru – JC

 Armeijanvihreä trikoopaita nahkayksityiskohdin – ZARA

 Tiara halusi testata kummitätinsä uutta hiuspantaa ja näytti ihan goottivauvalta!

Tänään ehdittiin vielä ulkoilemaan puistoon ja pulkkamäkeen ennen kuin Netta lähti takaisin kohti kotia. Ulkoiltiin toista tuntia lauhassa pikkupakkasessa ja saatiin mukavan punaiset posket! Kauhea ikävä tulee kyllä Nettulia taas, niin mulla kuin Tiarallakin mutta onneksi on sentään puhelimet keksitty ja voi soitella aina maratonipuheluita. Ensi viikolla meillä ei olekaan mitään kovin tähdellistä tekemistä, mutta lauantaina mun äiti tulee tänne joulunviettoon Oulusta! Ennen sitä kuitenkin luvassa luultavasti paljon ulkoilua, pipareiden ja piparitalon leipomista, sekä se mun lupaamani paketointipostaus! Lahjapakettejakin on jo puolikas kaapillinen, uskaltaisinkohan kuvata nekin postausta varten vai arvailisivatkohan lahjojen saajat liikaa pakettien sisältöä? No, pitää pistää harkintaan! Nyt kuitenkin vuorossa hektisen viikon jälkeen murusen seurasta ja naminami tortuista nautiskelua kynttilöiden ja joulukuusen valossa. Ihanaa viikkoa kaikille!

Teillä lukijoilla on nyt ainutkertainen mahdollisuus ottaa osaa uuden blogiportaalin lanseeraukseen! Kideblogien julkaisujuhlat juhlitaan 12.1. Tampereella Bistro Pannu  & Huoneessa ja meidän bloggaajien lisäksi juhliin on kutsuttu myös kymmenen onnekasta lukijaa. Kideblogien juhlat ovat coctail-tilaisuus joten meille on luvassa myös Bistro Pannu & Huoneen tarjoamia herkkupaloja ja kuohuvaa! Mahtavan seuran ja herkkujen lisäksi tarjolla on meikki- ja ihonhoito-opastusta sekä lisäksi Bistro Pannu & Huoneen yhteydessä oleva upea Putiikki Rannalla -lifestylemyymälä tarjoaa illan ajan kaikki normaalihintaiset tuotteet 20%:n alennuksella! Ai mitenkö sinulla on mahdollisuus tulla yhdeksi kymmenestä onnekkaasta osallistujasta? Ensi viikon aikana Kideblogien Facebook -sivuille ilmestyy lisäinfoa tilaisuudesta ja siitä miten voit siihen päästä osalliseksi, joten kannattaa käydä tykkäämässä sivusta jos et vielä ole sitä tehnyt. Muistuttaisin myös käynnissä olevista huikeista yhteistyökumppaneiden arvonnoista, joissa olet myös automaattisesti mukana tykkäämällä Kideblogeista ennen varsinaisen sivuston tammikuussa tapahtuvaa julkaisua!

Mun ihana kaverini Netta tuli siis meille eilen illalla pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylästä ja täytyy sanoa että just tätä mä oon kaivannut: höpöttelyä, naureskelua ylityhmille jutuille, vanhoille kuville hihittelyä, tyhmien uusien kuvien ottamista ja kaikkea muuta hauskaa. Eilen käytiin Netan kanssa kahdestaan saunassa ja laitoin extrapaljon löylytuoksua kun Otto ei ollut mukana, se oli parasta! Tänään ollaan valmistettu Netan kanssa torttutaikinaa mun mummon maailman parhaalla reseptillä, ulkoiltu Tiaran kanssa, kuunneltu listahittejä, käyty kaupassa ja eipä oikeastaan ollakaan tehty mitään muuta kovin ”järkevää”. Ainiin, Tiara 1v2kk oppi tänään sanomaan Gucci. Ja siis ihan for real, en valehtele nyt ollenkaan. Selitykseksi kerrottakoon että tyttöjen kesken tulee tietysti luettua myös paljon muotilehtiä ja sitten kun toinen innoissaan osoittaa sivulla näkyvää mainosta ja kysyvästi sanoo ”tuooo?” niin pakkohan sitä on valaista että siinä on Gucci-laukku. Ja sitten kun siihen samaan kysymykseen on vastannut tarpeeksi monta kertaa niin Tiarakin oppii sanomaan vastauksen. Pitäisiköhän mun olla huolestunut vai ylpeä kun neiti muotitietoinen yksivuotias toistelee ”kuttssi, kuttssi” kokoajan?

                  Tiara tänään taas kauppareissulla nukahti rattaisiin istuma-asentoon ja sai taas osakseen huvittuneen ihastuneita katseita muilta asiakkailta. Osatapa itsekin nukahtaa yhtä helposti aina kun sattuu väsyttämään! Kipaistiin myös pikapikaa Tigerissa ja ostin vähän lisää paketointitarvikkeita. Mulla on tekeillä postaus paketoinnista, oon nimittäin löytänyt niin ihania paketointijuttuja että haluan niitä esitellä muillekin, jouluna ne paketit kumminkin vain revitään  pikapikaa auki niin haluan antaa ihanille pakettikorteille ja muille koristeille niiden ansaitsemaa huomiota. Mä rakastan paketointia ihan hirveesti ja en malta odottaa että pääsen huomisille ostoksille Netan kanssa että saan paketoida lisää! Kaikki tähän mennessä ostetut joululahjat kun on paketoitu jo aikaa sitten. Huomisten muutaman pikkuostoksen jälkeen mä oon kaikki lahjat tälle vuodelle ostanut viimeinkin, ei edes jää yhtä viime tippaan kuin monena muuna vuonna! Mä oon tehnyt kerrankin fiksuja ja harkittuja ostoksia ja toivottavasti lahjansaajat tykkäävät paketeistaan. Mä avustin Ottoa hieman mun joululahjojen hankinnassa ja valitsin itselleni yhden super ihanan lahjan jonka saamista odottelen malttamattomana! Miten ihmeessä jaksan odottaa jouluaattoon asti?! Vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ei se onneksi ole paljoa.

 

 Tänään saatiin myös ihan ensimmäinen joululahja, nimittäin Oton töistä! Mä olisin halunnut pitää kaikki paketit kiinni aattoon asti mutta herra olikin avannut sen jo töissä. Oikeastaan oon ihan onnellinen että sain nähdä jo tänään mitä ihanaa mystinen iso pahvilaatikko sisälsikään! Sieltä nimittäin paljastui Harri Koskisen Muutolle suunnittelema mieletön Cosy in white -designvalaisin *klik!* Lamppu sopii meidän kotiin mun mielestä kuin nenä päähän ja oon kyllä enemmän kuin onnellinen saadessamme palan suomalaista designia koristamaan meidän Ikeaviritteistä kotia. Valaisin löysi täydellisen paikan Oton työpöydältä ja nyt saadaan sen vieressä tähän asti majaillut jalkalamppu lukuvalaisimeksi sohvan läheisyyteen. Laatikossa oli ihanan himmentimellä ja valkoisella kangasjohdolla varustetun valaisimen lisäksi myös ihan mielettömiä herkkuja; kahta erilaista suklaata, lakritsia ja manteleita. Lakusta en tykkää mutta melkein kuin jalokiven näköisinä kiiltävät suklaat ja herkkumantelit pääsevät kyllä testiin heti kun tämä postaus on valmis ja voin käpertyä sohvalle katsomaan tämän päivän salkkareita Nettulin ja Oton kanssa. 

 

Kideblogien *klik!* tiimoilta mulla on teille ihana jymy-ylläri kerrottavana josta tulen mitä luultavimmin kertomaan huomenna lisää jos vain pitkän shoppailupäivän jälkeen jaksan. Teillä lukijoilla on nimittäin arvontojen lisäksi toinenkin hieno mahdollisuus ottaa osaa Kideblogien julkaisuun! Mutta siitä tosiaan lisää huomenna, pakko vähän sentään pitää jännitystä yllä 😉

Tänään vuorossa masujuttuja, raskaushömppää, hormonihuuruisia mietelmiä ja ehkä vähän jotain muutakin. Viikon aivoitusten parasta antia (no okei, sanoin ehkä noi kaikki myös ääneen, syytän niitä pirun hormoneja): ”Otto, miksi en voi syödä koko jääkaappia tyhjäksi nyt heti?” ”Mä haluun jotain hyvää mut söin jo yhden suklaapatukan, en kehtaa enää ottaa toista!” ”Miksen tehnyt sitä torttutaikinaa ennen kun Tiara meni nukkumaan, nyt en voi enää vatkata ja joudun odottamaan vaikka kuinka kauan että saan torttuja!” ”Oispa jo lauantai että pääsisin Netan kanssa lounaalle ravintolaan!” ”Voitko Otto käydä tän joululahjalistan mun kanssa nyt läpi ku hirveesti haluaisin jo sitä huomista uunilohta mutta koska tänään en sitä vielä saa kun ei ole itsenäisyyspäivä niin haluaisin ees miettiä jotain kivaa että unohdan sen!” ”Oispa pakastimessa vielä yks ampparijätski!” No ei ollut ampparijätskiä ja kauppakin meni kiinni jo 23.00 joten joudun nyt sitten tyytymään haaveiluun tuosta ihanasta pinkkikeltaraidallisesta herkusta perjantaihin asti, nyyh! Aika ruokakeskeisiä ajatuksia mulla, alkuraskauden ”hyi kaikki ruoka ällöttää ja kauppareissut ovat pahin painajaiseni” -fiilis on vaihtunut jatkuvaan nälkään ja kauppareissuista haaveiluun. Hyvähän se on että ruoka maistuu, mutta olisi kiva jos meidän jääkaapissa olisi sellainen minisupermarket josta löytyisi aina ja mihin kellon aikaan tahansa juuri sitä mitä mulla milläkin hetkellä sattuu tekemään mieli. Suurimmat herkut ovat avokadot, ne edellämainitut ampparijätskit ja Robert Pauligin joulukahvi, jälkimmäisiä tyydyn nauttimaan kuitenkin maltillisesti maksimissaan yhden annoksen päivässä. Joulukahvin himo on yllättänyt mut, viime raskaudessa kun kahvi sai lähinnä ällötyksen nousemaan huippuunsa. Masu kasvaa ja paino on alkanut nousemaan, paino on noussut itseasiassa tismalleen samaan tahtiin kuin viime kerrallakin, vaikka nyt aloituspaino olikin muutaman kilon vähemmän. Jännä nähdä tuleeko taas sama kilomäärä! Neuvolatäti kehotti keräämään kiloja imetystä varten, nauttimaan ruuasta ja syömään ihan niin usein kun tekee mieli ja mä oon kyllä ottanut neuvosta vaarin vaikka sokerisissa/suolaisissa herkuissa pysyttelenkin parhaani mukaan kohtuudessa. Nyt on kyllä pakko tähän väliin laittaa muutama masukuva, pahennan nimittäin sitä mun jäätelönhimoani erittäin tehokkaasti tässä ruuasta höpötellessäni! Pakko on myös tehdä välihuomautus, sanoin äsken Otolle että ”Tää mun postaus on aika mielenkiintoinen, ensimmäinen kappale käsittelee kokonaan ruokaa. Tai siis ruuan ajattelemista”. Arvatkaa mitä se vastasi? ”Yllättävää”, ja vielä erittäin sarkastiseen sävyyn sanoen ja perään naurahtaen!

Musta on niin hauska vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään ja katsella masukuviakin vierekkäin! Kyllä noissa masuissa on mun mielestä selkeä ero, vaikkakaan se ei välttämättä mitään tarkoitakaan (poika-/tyttömaha etc.). Tai itse olen ainakin sen verran skeptikko, että en usko että pelkästä mahan muodosta vielä mitään voi päätellä vaikka vertailu hauskaa onkin. Eroa on kyllä masun lisäksi mun ulkonäössäkin aika reippaasti! Muuten en Tiaran raskausajan ulkonäköäni kaipaa takaisin mutta toi turkoosi kynsilakka oli aika kiva, harmi vain että se on jo kuivunut tähän päivään mennessä, taattua H&M -laatua kun oli. Mä oon tosi onnellinen siitä että omat farkut menee vielä kiinni, tai siis ainakin kaikki matalavyötäröiset! Korkeavyötäröiset ei ole menneet kiinni enää muutamaan viikkoon ja sitäkin ennen ne tuntui aika epämukavilta ja siksi oon ollut aika paljon leggingssilinjalla. Täytyy toivoa että omat farkut menee kiinni siihen asti että äitiysfarkut ovat viimein sopivan kokoiset.

               Vauva masussa kehittyy kovaa vauhtia, tällä viikolla kun muistin jopa muutaman viikon tauon jälkeen kurkata raskaussovellusta puhelimessani sain tietää että tyyppi on alkanut keräämään ensimmäistä kakkalastia suolistoonsa ja kokoakin on jo paprikan verran, vau! Välillä sorrun tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehkä suonut yhtä montaa ajatusta tai antanut yhtä paljoa huomiota tälle raskaudelle elämässäni kuin ensimmäiselle raskaudelle, mutta joka kerta päädyn järkeilemään huonon omantunnon kokemisen ihan turhaksi. Vaikka en aina raskautta muistakaan hehkuttaa tai en googlettele jokaisen mahdollisen vauva-aiheisen nettisivun erilaisia raskausviikko-kuvauksia päivittäin niin tuleva vauva on meille ihan varmasti yhtä rakas ja tärkeä kuin Tiarakin. En millään enää malttaisi odottaa sitä rakenneultraa, mutta vielä on vajaat kaksi viikkoa odoteltava! Haluan niin kovasti jo tietää että kaikki on varmasti masussa hyvin ja en kyllä voi väittää etteikö olisi mukavaa myös tietää kumpaa sukupuolta tuleva kaveri on. Mutta kaikki aikanaan, äkkiä nämä päivät tässä kuluvat kun on kaikenlaista joulupuuhastelua ja onneksi mun maailman ihanin Netta tulee huomenna meille!

Huomenna on vuorossa Itsenäisyyspäivän kunniaksi toivottavasti mielettömän hyvää uunilohta (kokeilen ensi kertaa erästä reseptiä jonka jaan mielihyvin teillekin jos maku on yhtä hyvä kuin kuvittelisin), mahtavaa seuraa Netan, Oton ja Tiaran kanssa, tyttöjen juttuja ja tietysti se tärkein – iltapukujen ja juhlaeleganssin arvostelua kello seitsemästä eteenpäin kunhan linnanjuhlat alkavat! Mä toivotan kaikille ihanaa, ikimuistoista ja hauskaa huomista Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa lomapäivästä ja syökää paljon, niin mäkin aion tehdä! 🙂

Mä sunnuntaina päätinkin että en millään jaksa odottaa itsenäisyyspäivään asti joulukuusen koristelemista ja hyvä olikin että niin päätin, koska arvatkaa mitä! Siitä valkoisesta kuusesta jonka kerroin ostaneeni jo kuukausi sitten puuttui jalka kun eilen avattiin se paketti! Eihän sitä olisi saanut mitenkään pystyyn ilman jalkaa ja itsenäisyyspäivänä ei olisi olleet kaupatkaan auki että oltaisiin saatu kuusi vaihdettua, eli mä olisin harmitellut kuusen koristelemattomuutta koko päivän. Mutta onneksi siis huomattiin tuo juttu jo sunnuntaina ja Otto reippaana kultana kipaisi vaihtamaan kuusta ja saatiin onneksi uusi, jalallinen paketti tilalle. Valkoinen ihanuus on siis 210cm korkea tekokuusi, johtuen ihan siitä että mä oon oikeille kuusille allerginen vaikka ne ihania onkin. Mä en myöskään halunnut meille enää vihreää kuusta, koska tekokuusi on aina tekokuusi ja jos kerran koristelee sellaisella niin mun mielestä se saa ihan rohkeasti näyttääkin muoviselta eikä sen tarvitse yrittää esittää jotain mitä se ei koskaan voi olla (aitoa joulukuusta). Meidän viimevuotista vihreää tekokuusta ja parin kuukauden ikäisen Tiaran ylisuloisia kuvia voi käydä kurkkimassa tässä postauksessa! 

               Kyllä olen tämänvuotiseen tulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin viime vuonna olin, tää valkoinen on ihan meidän juttu! Ihanasti tulee kaikki koristeetkin esille valkoista vasten ja valkoiseen on helppo yhdistää minkä tahansa värinen jouluteema, vaikkakin tällä kertaa jatkettiin viimevuodelta tutulla hopea-musta-valkoisella linjalla. Mä laitoin tarkoituksella koristeet myös alimmille oksille koska mun mielestä Tiara on ihan tarpeeksi iso tyttö oppimaan että joulukuusi on koriste ja siihen ei kosketa, kuten ei vaikkapa uuniin tai astianpesukoneeseenkaan. Olin varautunut siihen että saan ensimmäiset päivät pelätä sydän kurkussa että Tiara repii kaikki koristeet irti ja kaataa vahingossa koko kuusen, mutta onneksi olin väärässä! Tiara on antanut koko kuusen olla rauhassa ainakin pahimmalta höykytykseltä. Neiti on osoittanut kiinnostusta ainoastaan mustaan muoviseen sydänkoristeeseen ja mustaan joulukuusen muotoiseen koristeeseen jotka hän on molemmat kerran irroittanut ja tullut innoissaan esittelemään mulle, mutta luopunut niistä kiltisti kun olen selittänyt että ne ovat kuusenkoristeita joihin ei saa koskea ja sitten olen vienyt ne takaisin paikoilleen. Toivottavasti kuusi saa siis jatkaa rauhaisaa oleskeluaan loppiaiseen asti! Mikähän siinä muuten on että Tiaraa kiinnostivat vain mustat koristeet vaikka käden ulottuvilla olisi ollut vaikka mitä blingblingiä?

Mä oon kyllä viimeinkin tyytyväinen joulukuuseen, sietää kyllä ollakin. Nykyinen koristevalikoima on vuosien keräilyn tulos ja en halua edes laskea paljonko olen aikojen saatossa kuusenkoristeisiin tuhlannut, tulisi vain paha mieli! Mutta tärkeintähän on että on itse tyytyväinen! Ja siis, vaikka tämän joulun kuusi onkin nyt valmis niin ensi vuonnahan pitää tietysti vaihtaa väriteemaa kokonaan ja hamstrata taas muutama koriste Stockmannin Argos-hallin joulumaasta ;)!

Millainen joulukuusi teidän kotiinne tulee/on tullut tänä vuonna vai tuleeko ollenkaan? Minkä värisellä     teemalla, valojen kanssa vai ilman? Kertokaa ihmeessä omista kuusistanne! 

Ystävällisin terveisin superjouluhullu Iina

EDIT// PS: Blogin FB-sivuilla *täällä* voi käydä tykkäämässä ja kurkkimassa Tiaran tänään postissa saapunutta 1-vuotiskuvaa 🙂 On meillä vaan suloinen neiti!