Siitä taitaakin jo olla aikaa kun viimeksi mitään mielipidejuttuja blogissani kirjoittelin, mutta nyt kasvoi ärsytys niin suureksi että on ihan pakko vähän purkaa ajatuksia tänne! En tiedä johtuuko mun suuri ärtymykseni raskaushormoneista vai kiivastunko nyt aivan oikeastikin näin paljon tälläisestä asiasta mutta samapa tuo, nyt annan tulla tuutin täydeltä! Me oltiin siis tänään koko perhe keskustassa Aleksin joulukadun avajaisissa, tapahtumassa joka pienenä ja vähän isompanakin oli mulle todella tärkeä. Siitä alkoi jokavuotinen joulunodotus ja oli upeaa käydä morjenstamassa joulupukkia ja tonttuja. Ihmisvilinässä oli oma viehätyksensä, Joulukadun avajaiset oli (ja on edelleen) kyllä tapahtuma joka todella kerää kaikki helsinkiläiset samalle kadulle yhtä aikaa. Mun suuri järkytys tämänpäiväisestä tapahtumasta johtuu varmasti osittain siitä, että avajaisissa olen viimeksi ollut 2000-luvun alussa ollessani noin 10-vuotias ja silloin tapahtuma vielä tuntui odottamisen arvoiselta ja taianomaiselta. Ehkä latasin liian suuria odotuksia lapsuuden muistojen pohjalta, mutta totuus on se että avajaisista puuttui kaikki se joulun riemu ja tunnelma, mitä odotin ja minkä takia innoissani paikalle raahauduimme vaikka säätiedoite sadetta lupailikin.

                  Raflaava otsikko juontaa siitä, että mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä Angry Birdsit tekevät Joulupukin kulkueessa! Ihan oikeasti, kenen idea oli tuoda  nuo muutenkin jo totaalisen ylimarkkinoidut tuotteet joulukulkueeseen mukaan? Tapahtumassa oli toki paljon ulkomaalaisia turistejakin katsomassa joille linnut varmasti olivat ihan kiva lisänähtävyys, mutta eikö Joulupukissa ole jo tarpeeksi viehätystä turisteillekin? Angry Birdsit ovat oikein kattavasti edustettuina suunnilleen Suomen jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa ja  turistit kyllä varmasti löytävät lintuinnostukselleen Suomen reissulla vastinetta vaikkei niitä siihen kulkueeseen olisikaan otettu mukaan! Mun mielestä on vaan aivan järjetöntä liittää kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa yhteen ja tehdä siitä mm. markkinointivideo. Niin, se video, katsokaapa tämä pätkä:

Kenen järjettömän typerä idea on, että ”Porot ovat karanneet ja Angry Birdsit pelastavat joulun jakamalla lahjat Joulupukin kanssa!”? Mun mielestä on ihan hirveää, että tuollaista soopaa tehdään ja videokin on selkeästi tehty lapset mielessä pitäen, mikä tekee siitä vielä kahta kauheamman. En mä ainakaan halua lapsilleni opettaa että Angry Birdsit ne pelastavat joulun vaan kertoa sitä oikeaa Joulun tarinaa tontuista, poroista ja Joulupukista joka reellä matkaa maailman halki. Mun mielestä tämä on suunnilleen Joulun raiskaus näin suoraan sanottuna! Joku voisi nyt tulla sanomaan, että ei oikeaan Joulusanomaan kuulu joulupukki vaan Luukkaan evankeliumin jakeet 1-20, mutta eiköhän me kaikki tiedetä että nykyisin Joulu suurimmalle osalle ihmisistä tarkoittaa nimenomaan tätä punavalkoista, tonttujenkirjavaa juhlaa ja se uskonnollinen puoli on useimmille vain sivuseikka. Näin ei varmasti aina ole ollut ja nyt mulla herääkin kysymys että tämänpäiväinen Joulukulkueko oli sitten suunnannäyttäjä sille miltä Joulu seuraavien vuosien saatossa alkaa näyttää? Joulun klassikkolaulut on uudelleensanoitettu jo Smurffien toimesta ja poroja ei enää tarvita kun lahjat jakavatkin Vihaiset linnut. Muutaman vuoden päästä Joulupukin pajassa työskentelee varmaankin Bakugan seuranaan Hello Kitty ja Joulupukki kyllästyy Joulumuorin pehmeän pullavaan olemukseen ja vaihtaa nuorempaan, olisiko joku Bratz-hahmoista kenties sopiva? Ihan oikeasti, eikö Joulu voisi olla se yksi asia maailmassa, jota ei tarvitsisi markkinoida piirroshahmojen avulla, vaan se kelpaisi ihan omana itsenään kuten aina ennenkin.

                Nyt ehkä poikkean hieman alkuperäisestä aiheesta, mutta mua on jo pidempään ärsyttänyt se kuinka ihan pienille lapsille tungetaan kaupallisia hahmoja joka tuutista ja siksi olen koittanut kyseistä tapaa itse välttää. Tiaralle Hello Kitty -pehmolelu on vain kissa ja Angry Birdsit kaupan hyllyllä lintuja siinä missä muutkin ja näin saa ollakin siihen asti että Tiara itse kiinnostuu jostakin hahmosta. Mä ymmärrän vanhemmilla lapsilla piirroshahmoinnostuksen, olinhan itsekin pienenä Marsupilamin ja Barbien perään eikä mulle kelvannut mikä tahansa nukke kun se oli oltava Baby Born, mutta juttu onkin siinä että löysin ne itse sitten kun olin sen ikäinen että aloin tarkkailla ympäristöä, telkkarin mainoksia ja Amon lelukuvastoa joulun alla. Kukaan ei niitä minulle tyrkyttänyt ellei sitten lähdetä isompien lasten suosikkilelujen takana vaikuttavaan markkinointikoneistoon. Nykyisin sensijaan monien vanhempien mielestä se tuntuu olevan tärkeää että jo pienellä taaperolla on oma suosikkihahmonsa ja mä en ymmärrä että miksi! Uskokaa tai älkää, Tiara oli puolivuotias kun sain blogiini ensimmäisen ”Mikä Tiaran suosikkipiirroshahmo on?” -kysymyksen. Puolivuotias! Tiara on nyt vuoden ja kaksi kuukautta, eikä sitä suosikkia onneksi ole vieläkään ja jos se musta on kiinni niin ei tule olemaan vielä vuosiin. 

                 Mä en ole mikään kaupallisuuden vastustaja todellakaan, näkeehän sen siitäkin miten innoissani osallistun vuoden pahimpaan kulutusjuhlaan joulukoristehankinnoillani ja joululahjainnostuksellani, mutta joku raja sentään mullakin on. Nykymaailma on kaupallinen ja se on mulle ihan okei, mutta jo maalaisjärkikin sanoo ainakin mulla sen että ei se kaupallisuus kuulu vauvoille tai taaperoille. Vauvojen ja taaperoiden kuuluu oppia liikkumaan ja ymmärtämään yksinkertaisia asioita, tietää mitä lehmä sanoo ja mikä on lusikka. Ei sitä mikä on tämän hetken IT-hahmo lelumarkkinoilla. Ymmärrän että Joulukulkueen kohderyhmään kuuluvat ennenkaikkea vähän isommat lapset kuin Tiara, sekä ne jo kertaalleen mainitut turistit, enkä nyt kokenutkaan Angry Birdsien mukanaoloa kulkueessa henkilökohtaisena loukkauksena pientä lastani kohtaan joka ei pahemmin koko kulkueesta vielä mitään ymmärtänyt, mutta Jouluperinnettä ne mun mielestä loukkasivat. Voipa olla, että ensi vuonna jää Joulukadun avajaiset käymättä ja me viritellään ihan omat joulukauden avajaiset kotosalla perinnejoulutunnelmineen. 

Mä kirjoittelen myöhemmin niitä kuulumisia lisää ja vähän kuviakin kulkueelta, varmaankin viimeistään huomenna, mutta siihen asti toivottelen ihanaa iltaa kaikille!

Eilen me oltiin siis shoppailemassa vähän joulujuttuja ja mielenkiintoinen reissu oli kyllä kerrassaan! Tiara ei ollenkaan ollut samaa mieltä siitä että ihmisvilinässä hänen paikkansa on turvassa rattaissa ja kokoajan olisi pitänyt päästä itse kävelemään ja tutkimaan asioita. Kiukkuisen kultasepänliikereissun jälkeen päätettiin suosiolla suunnata Stockmannin lastenosastolle ja päästää Tipa vähän tepastelemaan. Otto juoksi Tiaran perässä ja mä koitin keskittyä lahjaostoksiin. Tiara yritti sensijaan keskittyä repimään Angry Birdseja alas hyllyistä ja kävi vähän väliä nyökyttelemässä ja vilkuttamassa iloisesti lahjapakkaamossa jonottaville mummoille. Lastenosastolta suunnattiin sitten viimeinkin sinne Argoshallin joulumaailmaan josta jo viikkoja olen haaveillut ja tein ihania pieniä joulukoristelöytöjä vaikka itse sanonkin! Tällä viikolla meille saapui myös paketti Jotexilta mistä en ennen ole koskaan tilannutkaan ja olin todella tyytyväinen tilauksen tuotteisiin! Keittiön ikkunaa koristaa nyt jouluinen tonttuverho ja allaskaapin ovessa roikkuu tonttukuvioinen astiapyyhe. Sohvallekin saatiin lisää tyynyjä kun tilasin kaksi kivaa tekstikuvioista tyynyliinaa sekä ihanan harmaan neuletorkkupeiton joka on maailman pehmein ja lämpimin. Mä en malttanut jouluverhojen myötä olla aloittamatta muitakin jouluvalmisteluja pikkuhiljaa ja niinpä Tiaran hyllykköä koristaakin nyt viime vuodelta tuttu valkoinen pikkukuusi mahdollisimman yltäkylläisesti koristeltuna ja keittiön kynttilä-asetelman ympärille on ilmestynyt punaista tähtinauhaa ja punaisia minikokoisia kuusenpalloja. Laitoinpa muutamat tontutkin Tiaran ikkunaan vartioimaan että neiti käyttäytyy kunnolla! Nyt luvassa superjouluinen kuvapläjäys:

Karamellikoristeet ja superihanat Cupcake-lasipallot Stockmann, Glitterkoristeet Tiimari

Meidän tämän vuoden joulukuusesta tulee siis hopea-musta-valkoinen, kuten viime vuonnakin mutta tänä vuonna ison eron tekee se että myös itse kuusi on ihanan valkoinen eikä vihreä kuten ennen. Kuusen aion koristella mahdollisimman runsaasti ja näyttävästi, mutta kuitenkin tyylikkäästi. Ja luulenpa että kipaisen vielä toisellekin kierrokselle sinne Stockmannin koristevalikoimien ääreen, oli nimittäin sen verran tungosta siellä että tuntui etten yhtään tiedä mitä ostaisin tai muutenkaan osannut keskittyä olennaiseen. Keittiöönkin aion lisätä samaa musta-valko-hopeateemaa sitten samalla kun iso joulukuusikin on koristeltu, eli itsenäisyyspäivänä 6.12. jolloin meillä on perinteenä aina tuoda joulu kunnolla kotiin.

 Tekstikuviotyyny ja harmaa peitto Jotex

Tiaran huoneeseen tuntui loogiselta koristella joulu pinkki-valkoisen teeman mukaan kun huoneen muukin sisustus on pinkkiä ja valkoista täynnä. En halunnut tehdä kuusesta liian krumeluuria joten en lisännyt limenvihreitä koristeita, vaikka sekin väri kyllä on Tiaran huoneessa muuten aika vahvasti edustettuna. Tiaran huoneen kuusi on Tiimarista viime vuonna ostettu. Kuusen mukana tulivat valot, hopeat rusettikoristeet, latvatähti ja hopeat pienet pallot sekä koristenauha. Cupcake-pallot Stockmann, vaaleanpunaiset pallot Indiska ja peilipallot Tiimari kuten myös vaaleanpunainen helminauha. Ihana pinkki joulutonttu on ostettu joskus Kermansaven tehtaanmyymälästä Pihtiputaalta kun oltiin ajamassa Ouluun autolla äidin kanssa keskellä kesää!

Tonttuverho ja -astiapyyhe Jotex. Verhoja oli pakkauksessa kaksi kappaletta, mutta meidän ikkuna on keittiössä niin kapea että yksi verho riitti oikein mainiosti. Astiapyyhkeitä tuli myös kaksi, toinen pyyhe jota ei kuvissa näy on tismalleen samanlainen kuin tuo verhokin eli kokonaan kuosillinen. Kynttilät Bolsius, punaiset koristeet Tiimari ja kynttilöiden aluslautanen isomummolta saatu.

Mä yritin tänään kuvata Tiarasta jouluisia kuvia muistoksi kuten tein viimevuonnakin, mutta se oli kyllä huomattavasti hankalampaa kuin viimeksi! Tiara ei ollut kamerasta ollenkaan kiinnostunut, lakki ei pysynyt päässä ja koristetontulta olisi ollut mukavaa repiä nalle ja lakki irti. Nämä kuvat epäonnistuivat kaikki joten joudun ottamaan uudet varmaan ziljoonaan kertaan kunnes saan sen yhden napattua joka ei ole heilahtanut, tonttulakki on neidillä päässä ja kasvoilla iloinen hymy sekä tuikkivat kameraan katsovat silmät. Jepjep saahan sitä haaveilla!

Täytyy kyllä myöntää että on se silti maailman suloisin pieni tonttu vaikkei ollutkaan kovin yhteistyöhaluinen tänään! Ihana ihana pikku prinsessa! Osa varmaan eilen näkikin jo blogin Facebook-sivuilla kuvan miniminipienestä 1kk ikäisestä Tiarasta joka puristi tuttia pikkuruisilla sormillaan ja tuijotti suurilla silmillään. Löysin eilen samaisia neidin ihania vauvakuva-albumeita selatessani Tiarasta viimevuonna otetut tonttukuvat ja mun sydän suli ja kyyneleet virtasi! Oli se vaan niin pikkuinen ja on siitä vaan kasvanut niin ihanan reipas ja iso tyttö!

Nyt alan syömään superherkullista kana-avokadosalaattia jota tehtiin päivällä ruuaksi ja pian meille onkin tulossa kylään mun uusi ihana tuttavuuteni Oona jonka kaveruudesta saan kiittää ainoastaan tätä blogia jota ilman ei välttämättä oltaisi ikinä tutustuttukaan! Ja mikä parasta, Oona on mun naapuri! Mä teen vielä viimeisen postauksen loppuun tänään jos vain millään kerkeän, mutta viimeistään huomenna kun ollaan ensin käyty Joulukadun avajaisissa Helsingin keskustassa! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! 

PS: Olipas viimeisessä kappaleessa paljon huutomerkkejä!!

Raskausaika ei ole kohdellut mun ihoa niin hellästi kuin olisin toivonut, ei todellakaan. Nyt jo hieman hellittänyt raskauden aiheuttama kokovartalonäppyläisyys ei näissä hormonihuuruissa ole todellakaan ollut se kaikkein paras itsetunnonkohottaja. Mä oon koko viikon miettinyt uskaltaisinko ottaa osaa Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran aloittamaan Naked truth -haasteeseen, nimenomaan näiden iho-ongelmien vuoksi. Ensimmäisen raskauden jälkeen olin onnesta soikeana kun ihoni oli paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja jos tämä haaste olisi tullut puoli vuotta sitten olisin iloisen itsevarmana lisännyt kuvana ensimmäisten joukossa, mutta nyt oli pakko kerätä rohkaisua ensin. Mun kasvoilta ei ehkä paista raskauden hehku, enkä tällä hetkellä ole tyytyväinen kroppani jokaiseen millimetriin,  mutta mä voin iloita ja olla itsevarma muistakin asioista. Siitä että mun hiukset on paksummat kuin koskaan ennen ja siitä että raskaus on tuonut mun tikkuolemukseen edes vähän sitä naisellista pehmeyttä josta olen haaveillutkin. Iloinen ja ylpeä mä olen myös kaikista haasteeseen osaaottaneista bloggaajista, sillä tiedän omasta kokemuksesta että ei välttämättä ole helppoa näyttäytyä kaikessa luonnollisuudessaan. Kyllä Suomesta vaan löytyy ihan mielettömän upeita ja rohkeita naisia!

Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!

Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 

               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta ”normaalit” markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?

Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkilj
ahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I’m a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!

Ajattelin lähteä tuota Toivepostaukset -listaa purkamaan taas pitkän tauon jälkeen ja helpoksi aloituskohteeksi valitsin ”Meidän perheen aakkoset”. En nyt tiedä onko tämä sittenkään niin helppoa, kun pitää keksiä niin monta kohtaa, mutta ihan hauskaa tämä ainakin on! Mutta sen pidemmittä puheitta, voisin aloittaa!

A = Aamut. Rauhalliset, ihanat viikonloppuaamut on niitä joiden avulla jaksaa taas koko viikon. Viikonloppuaamuisin levitetään sohva ja köllitään siinä koko perhe, tehdään kunnon aamupalaa ja löhöillään yökkäreissä.

B = Banaanit. Banaani on Tiaran lempihedelmä ja banaanilla saa kyllä neidin tyytyväiseksi tiukemmankin paikan tullen. Banaanin varjopuolena ovat banaaniklöntit niin lattiassa kuin neidin hiuksissakin, sitä banaania kun on kiva itse ”pilkkoa” ja puristella sormissa syömisen lomassa ja levitellä joka paikkaan!

C = Coffee eli kahvi! C-kirjaimesta oli vaikea keksiä mitään mutta aikalailla kahvin voimalla selviää talvella kun muuten olisi aivan naatti.

D = Dataaminen. Me ollaan molemmat Oton kanssa aikamoisia datiksia ja jos ei nyhjätä Tiaran mentyä nukkumaan toistemme kanssa niin ollaan kyllä usein koneella ennemmin kuin katsotaan esim. telkkaria.

E = Elokuvat. Silloin kun meillä on kahdenkeskistä aikaa niin aika usein tulee katsottua leffoja sohvalla nyhväten. Onneksi meillä on suht samanlainen leffamaku!

F = Facebook on ainoa edes etäisesti ”tärkeä” asia joka F-kirjaimesta tulee mieleen joten vaikka sitten se. Eiköhän se ole aika iso osa aika monen ihmisen elämää nykyään!

G = Games eli pelit. Vaikka mä en ole niistä aivan (lue: en ollenkaan) niin innoissaan kuin Otto niin olen varma että ne tulevat vielä olemaan suuressa osassa meidän perhettä kun Otto aikoo opettaa molemmat lapsetkin pelaamaan kanssaan konsolipelejä heti kun ohjaimet pysyy kädessä. Kyllä mäkin Super Mariosta tykkään!

H = Huumori. Ilman huumoria ei kyllä mistään tulisi mitään! Onneksi meillä on Oton kanssa aika samanlainen (=yhtä huono) huumorintaju ja nauru raikaakin meillä suhteellisen usein. Myös Tiara on onnistunut aikamoiseksi huumoriveikoksi ja tykkää kovasti naurattaa kaikkia.

I = Iloisuus. Ollaan koko perhe aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä ja suurimmaksi osaksi siis aika iloisia yleensä. Otto oli ehkä ennen vähän pessimisti mutta oon onnistunut tartuttamaan mun positiivista asennetta siihen! Ja Tiara nyt on aina ollut muutenkin sellainen ilopilleri että.

J = Joulu. Joulu on oikeasti parasta aikaa vuodesta ja mulle tosi tärkeä. Jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja nautitaan yhdessäolosta, levosta ja hyvästä ruuasta.

K = Koti. Me tykätään olla kotona ja ollaankin välillä aikamoisia kotihiiriä. Koti on ainakin meidän perheelle se kaikkein tärkein paikka ja me ollaan myös yritetty panostaa siihen että meillä on koti jossa me todella viihdytään!

L = Laulut eli musiikki. Kuunnellaan paljon musiikkia kotona ja kyllä on siivouskin paljon kivempaa kun kuuntelee samalla toplistaa tai lastenlauluja Spotifysta. Tällä hetkellä kovinta huutoa ovat tietenkin joululaulut joista mun ehdoton lemppari on Joulumaa!

M = Masunkasvatus. Se on nyt aika isossa osassa perhearkea tällä hetkellä arvatenkin!

N = Naimisiinmeno eli häät! No eikai me oltaisi kihloissa jos aikeissa ei olisi mennä naimisiin. Vaikka hääpäivää ei ole vielä tarkasti päätettykään niin lähivuosien kuluessa ne häät olisi tarkoitus pitää´kuitenkin.

O = Omat jutut. Vaikka tykätäänkin olla yhdessä niin on tärkeää että on myös niitä omia juttuja, kuten mulla blogi ja Otolla pelaaminen.

P = Puhelin. Tiaran lempileluja on tällä hetkellä puhelimet ja mullakin kyllä on se puhelin aika tärkeässä osassa. Otto taitaa puhelintaan käyttää kaikkeen muuhun kuin siihen puhelimessa puhumiseen, mutta on se sillekin tärkeä. Puhelimella saa yhteyden kauempana asuviin kavereihin ja sukulaisiin mikä on enemmän kuin tärkeää!

Q = Q on kirjain joka ei tuo mun mieleen oikeasti mitään, antakaa se mulle anteeksi mä oikeasti yritin!

R = Rakkaus. Ilman rakkautta tässä hommassa ei vain olisi edes mitään järkeä. Meillä rakkautta osoitetaan toisille usein ja niin sanoin kuin teoinkin. Musta on tärkeää opettaa rakastamista Tiaralle ja pyrinkin sille mahdollisimman usein kertomaan että ”äiti ja isi rakastaa sinua tosi paljon” ja Tiara on ”äidin ja isin rakas”. Mulle on äiti sanonut pienestä asti vähintään kerran päivässä rakastavansa ja mullekin on luontevaa sitä usein toistella. Ei ne sanat siitä sanomisesta kulu!

S = Syöminen. Syöminen on ihan parasta ja meidän kodissa ruoka on tärkeässä roolissa! Mä käytän suuren osan Tiaran päiväunista uusien reseptien miettimiseen ja ruokaostokset taitavat nielaista sen suurimman osan meidän kuukausibudjetista. Ruoka on vaan asia jossa en osaa enkä halua pihistellä ja onneksi Otto on samaa mieltä. Hyvä ruoka, parempi mieli!

T = Toverit, Kaverit, Kaiffarit, Frendit, ne tärkeät tyypit! Kaverit piristävät vierailuillaan usein ja tuovat sitä kaivattua vaihtelua arkeen. On mieletöntä miten meidän ihanat ystävät on pysyneet tukena vaikka meidän elämäntilanne on muuttunutkin totaalisesti parin vuoden takaisesta. Ja on vanhemmuus tuonut lisääkin kavereita, muita äitejä, isejä ja vauvakavereita Tiaralle. Ilman kavereita olisi elämä kyllä aika tylsää!

U = Ulkoilu. Lapsen myötä ulkonaoleminen on kyllä saanut aivan uuden merkityksen ja kyllä voin rehellisesti sanoa että ne päivät jotka tulee sisällä vietettyä kokonaan ei ole pelkästään jo sen ulkoilun puutteen vuoksi yhtään niin mukavia kun ne päivät jolloin saa ulkoilla. Onneksi niitä päiviä on aika harvoin, lähinnä silloin jos on kipeänä!

V = Vapiano. En tiedä miksi mutta yllättäen V-kirjaimella alkava sana oli melkein se kaikkein vaikein keksiä! Mutta Vapiano on meidän perheen lemppariravintola ja siellä käydään kaikkein useimmin joten ehkä se sopii tähän.

W = Whatsapp. Siellä me vaihdetaan Oton kanssa kuulumisia pitkin päivää ja heti jos Tiara tekee jotain hauskaa niin otan kuvan ja lähetän Otolle ettei se jää mistään paitsi ollessaan töissä!

X = X-factor, ainut asia joka tuosta kirjaimesta tuli mieleen ja ainut ohjelma mitä ollaan yhdessä Oton kanssa seurailtu Salkkareiden lisäksi!

Y = Yhdessäolo. Se on oikeasti tärkeää että on aikaa tehdä asioita yhdessä koko perhe ja en kyllä tiedä mitään kivempaa kuin sen että saan olla mun murusten kanssa.

Z = ZZZZZZ eli nukkuminen. Ilman unta ei jaksa, nukkuminen on ihanaa!

Å = Å:sta tulee mieleen lähinnä se ruotsinkieli, jota kovasti yritetään Tiaralle opettaa. Tai no Otto yrittää. ”Tack” ja ”titta” löytyvät tällä hetkellä neidin sanavarastosta!

Ä = Äiti. Tällä tarkoitan mun äitiä, se on kyllä rakas ja tärkeä osa meidän perhettä vaikka Oulussa asti asuukin. Huomaahan sen jo siitäkin että päälle 1-vuotias pikkuneitikin on viimeiset kuukaudet halunnut vähintään kolme kertaa päivässä soittaa mummulle ellei mummu ole ollut täällä.

Ö = Öllöttäminen. Välillä saa ja pitää laiskotella että jaksaa, siksi ne heti ensimmäisenä mainitsemani löysät viikonloppuaamut on niitä tärkeitä arjen piristäjiä!