Kesäkuu vierähti ohi ilman perinteistä vauvan kuukausikuulumispostausta, mutta hei, näin on ollut joka lapsen kohdalla ainakin kerran vauvavuoden aikana. Ehkä se on just se kesä, jolloin helposti unohtuu kirjoitella ylös ne ajallaan. Vauva tosiaan kerkesi täyttää jo 11 kuukautta ja ihan kohta juhlitaan jo 1v-synttäreitä, joten vauvavuoden viimeisiä viedään. Se näkyy mm. siinä, että vauva on koko ajan enemmän ja enemmän ymmärtävä aktiivinen toimija, jonka suurin hitti tällä hetkellä on matkia kaikkea mitä siskot tai aikuiset tekee.
Vauvan lempileikkejä 10 ja 11 kuukauden iässä esimerkiksi:
– Hiusten harjaaminen, omien tai muiden. Hän voi istua vaikka puoli tuntia paikallaan ja huitoa harjalla omaa päätä tai toisen päätä tyytyväisenä. Lemppari on Denmanin kevyt musta harja, joka pysyy hyvin kädessä.
– Pukemisleikit. Hän pukee ihan kaikki vaatteet ”pään yli”, oli kyseessä sitten housut, sukka tai isin t-paita. Myös pukemista voi harjoitella vaikka kuinka kauan.
– Sanoa ”haoo” puhelimeen tai käteen ja laittaa se korvalle. Hänellä on usein tärkeitä bisnespuheluita. Hän tykkää myös soittaa mummulle videopuheluita ihan oikeasti ja onkin aina valmiina soittamaan mummulle.
– ”aaaahhhh” sanominen juomisen jälkeen. Aina kun hän juo esim. mukista vettä (tai vekkulituulella ollessaan tissistä maitoa), hän sanoo ”aaahh” sen jälkeen. Kuuli kerran kun Otto hörppäsi kylmää cokista ja teki niin ja sen jälkeen tästä tuli hänelle tapa. Hän myös pitää huolen, että muut sanoo saman aina juodessaan. Alkuun tämä oli vain leikki, mutta sittemmin hän on oppinut kertomaan janosta osoittelemalla mukeja ja sanomalla ”aahh”.
Näiden lisäksi muita ehdottomia suosikkipuuhia on vesileikit ihan missä tahansa vedessä uima-altaasta mereen ja kylpyammeesta suihkuun. Kunhan vaan on vettä niin hän viihtyy vaikka ikuisesti. Se oli kyllä aistittavissa jo ihan ekoina viikkoina, että tämä vauva on vesipeto, kun hän aina rauhoittui suihkussa vaikka muuten olisi ollut joku hankalampi hetki. Ihana vesivauva. Tykkää myös keinua, leikkiä hiekkalaatikolla, kokata leikkikeittiöllä, heitellä palloa, tanssia bailumusiikin tahtiin ja tutkia kaikkia tavaroita äidin tai siskojen laukuista.
Oltiin ihan varmoja jo yhdeksän kuukauden iässä, että hän lähtee pian kävelemään myös ilman tukea, koska hän oli ottanut jo ensimmäisiä askelia ilman tukea silloin. Mutta 11-kk päivän jälkeisellä viikolla hän viimein uskalsi itse tietoisesti lähteä kävelemään ilman tukea ja nyt se sujuu jo tosi hienosti. Edelleen hän kävelee paljon tuen kanssa ja konttailee myös, mutta osaa upeasti kävellä myös ilman tukea ja pitkiäkin matkoja.
Sanoja tuli jo pari kuukautta sitten sitten ne viisi, mutta niistä ainakin ”isi/iji” on unohtunut ja jäänyt kokonaan pois. Eniten käytetty on edelleen äiti, jota hän käyttää sellaisena yleisäänteenä kaikkeen. ”Äiti” kelpaa äidistä ja isistä, se kelpaa myös asioiden kysymiseen, esim. edelleen osoittaa vaikka koiraa tai lamppua ja sanoo äiti, niin sitten tiedän, että mun pitää toistaa hänelle mikä se osoitettu asia on. Edelleen tulee myös ”titti” eli tissi, sekä kaikista isosiskoista käytetty esikoisen nimen ensimmäinen tavu.
Pari viikkoa sitten hän oppi sanomaan ”kiitti”, jonka hän tosin sanoo ”tiitti”. Aina kun hän on syönyt, hän taputtaa itselleen ja sanoo tiitti ja kaikkien muidenkin pitää sanoa kiitti. Hän ylpeänä taputtaa ja katsoo meitä niin kauan, että kaikki on sanoneet hänelle kiitti, ja ehkä vähän taputtaneet myös. Ja edelleen hän myös sanoo ”namnam” silloin kun haluaa ruokaa tai on alkamassa syömään. Myös ”kakka” on tullut nyt muutaman kerran.
Yksi vauvan eniten käyttämistä sanoista on ”tätä”. Eli kun hän haluaa jotain, hän osoittelee kovasti sitä ja sanoo ”tätä!”.
Uusimpia lempisanoja vauvalla on ”kakka” sekä ”haa-haa” eli koira. Hän rakastaa koiria ja osoittelee niitä jatkuvasti ulkona ja sanoo haa-haa. Hän haluaa myös aina soittaa videopuhelun mummulle ja Armas-koiralle ja rakastaa katsoa koiravideoita siskojen kanssa. Kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu koirakirja on hänen lempikirjansa.
Vauva on melko päättäväinen luonteeltaan ja jos ei saa jotain minkä haluaa, hän kertoo hyvin painokkaasti, että häntä on nyt kohdeltu todella väärin. Hän huutaa ”TÄITÄITÄITÄITÄTTÄTTÄÄÄ” loukkaantuneella äänensävyllä niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Tämä joskus myös yhdistettynä siihen, että hän vetää selän kaarelle ja heittäytyy ihan jäykäksi. Mutta onneksi hän on pääosin oikein hyväntuulinen tyyppi ja nämä tilanteet ovat toistaiseksi melko harvassa. Tai voisiko tästä päätellä, että me annetaan yleensä hänen tehdä just mitä haluaa, mene ja tiedä, haha!
Näiden ää-äi-ti-tii-tä-täi -äänteiden kaveriksi on heinäkuun aikana tullut tosi paljon uusia äänteitä, kuten l-, j-, g- ja h-äänteet, joita hän sekoittelee niiden joukkoon höpötellessään itsekseen. Hän pitää paljon ääntä ja höpöttelee kovasti. Ruotsiksi sanoja ei vielä tule, vaikka kovasti Otto lukee kirjoja hänelle ruotsiksi ja höpöttelee myös.
Puhetta tulee paljon, mutta vielä enemmän hän jo ymmärtää meidän puhetta. Se helpottaa elämää tosi paljon kun kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyy koko ajan. Hän tunnistaa selkeästi oman nimensä ja monet yleisimmät lauseet, kuten:
”Nyt mennään syömään”, ”Hyvää yötä”, ”Tule tänne”, ”Mennään kotiin” (autossa), ”Lähdetään xxxx (esim. kauppaan, puistoon, ulos), ”Vaihdetaan vaippa”, ”Mennään ottamaan kakka pois”, ”Haluatko vettä”, ”Otatko tissiä?”, ”soitetaanko mummulle?”, ”Luetaanko kirjaa?”, ”Mennään uimaan”, ”Mennään suihkuun”, ”Sukelletaanko, 1, 2 ,3” yms. Ja tunnistaa paljon eläimiä jo, ja osaa osoittaa niitä ulkona tai kirjasta. Tässä nyt ainakin osa sellaisista lauseista mitä hän tunnistaa, mutta jatkuvasti joka päivä ymmärrys lisääntyy ja samalla huomaan itsekin, miten se asioiden sanoittaminen näin aikuisena muuttuu koko ajan helpommaksi sitä mukaa kun hän oppii ja reagoi ja vastaa tai toimii ohjeiden mukaan.
Alettiin opettaa vauvaa nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin vajaat pari viikkoa sitten ja se sujuu mainiosti. Nykyään vauva osaa nukahtaa (niin, että Otto on paikalla) omaan sänkyynsä alle viidessä minuutissa iltaisin ja hän myös nukkuu siellä yleensä n. klo 1-2 asti yöllä. Sitten hän tulee loppuyöksi meidän viereen ja syö vielä. Jonkun verran on nyt ollut sitä, että se loppuyö siinä meidän vieressä on välillä vähän sekoilua, mutta ei joka yö. Esimerkiksi viime yönä hän tuli viereen kahden maissa ja söi silloin, sekä seuraavan kerran vasta aamulla.
Varmaankin tuossa 1v-synttäreiden jälkeen lopetan yöimetyksen lempeästi. Nytkin ollaan jo edistytty paljon siinä, että illat eivät ole tissirumbaa. Seuraavaksi jätetään pois se kello kahden yösyöttö ja sitten viimeiseksi se aamyön/aikaisen aamun syöttö myös. Kirjoitin omaan sänkyyn nukahtamisesta erillisen postauksen.
Päiväunia vauva nukkui pitkään kahdet, mutta nyt viimeisen parin viikon ajan ollaan menty pääosin yksillä pitkillä ja hyvillä päikkäreillä, jotka kestää n. 2h. Välillä nukkuu toisetkin unet, jos yhdet unet uhkaavat jäädä lyhyeksi, mutta sitä ei ole nyt tapahtunut tosiaan pariin viikkoon enää lainkaan.
Ruokailut sujuu tosi hyvin ja 10kk jälkeen ollaan otettu myös hapanmaitotuotteet mukaan vauvan ruokavalioon, eikä ole ollut mitään ongelmia. Hän on monipuolinen ja ennakkoluuloton maistelija, joka jaksaa istua ruokapöydässä ja keskittyy ruokiin tosi hyvin. Hän harjoittelee välillä jo itse lusikalla syömistä. Syöttämiseen hän ei suostu, mutta sormiruokailee ja syö ruokaa suoraan pussista tai sitten lusikalla itsenäisesti (tosin sotkua tulee silloin). Suurimmaksi osaksi hän syö ihan samaa ruokaa kuin me, mutta vaan ilman suolaa (ja toki ilman lisättyä sokeria, hunajaa ja muita kiellettyjä ainesosia myös).
Vauva on kyllä ihan mainio tyyppi ja meillä on mennyt hänen kanssa niin kivasti. Leppoisa ja touhukas vauva, joka ilahduttaa ja naurattaa koko perhettä. Hänellä on niin hauskoja omia juttuja ja tapoja ja rakastetaan seurata hänen kasvua ja kehitystä. <3 Mutta nyyh miten haikeaa, että enää silmänräpäys ynttäreihin. Miten käsittämättömän nopeasti tämä vuosi on mennyt. Mutta on kyllä sellainen olo, että ollaan nautittu ihan täysillä ja pysähdytty hetkeen hänen kanssa, eikä kiirehditty missään. Ihanaa!