Vauva 8 kuukautta – kävelyä kärryn kanssa ja eka sana

11.04.2022

Kuukausi sitten vauva oppi paljon taitoja kerralla (taputus, vilkutus, konttausasento, seisomaan nouseminen, istumaan nouseminen ym.) ja sama tahti on vaan jatkunut. Ennen 8kk-päivää hän lähti kävelemään varovasti kävelykärryn kanssa ja kävelee muutenkin tukia vasten täällä jo sujuvasti. Hän ei edelleenkään juuri konttaa eteenpäin muutamaa ”askelta” enempää ja muutenkin pyrkii lähinnä seisomaan/kävelemään mieluummin. Mutta saa nähdä tuleeko se konttaaminenkin sieltä vielä myöhemmin. Nyt näyttää siltä, että meidän kylppärin viemäri on sen verran houkutteleva (ja keskellä lattiaa kaikkien tukien ulottumattomissa), että se on muutaman kerran houkutellut konttaamaan eteenpäin. Taito kontata kyllä on siellä, mutta kiinnostusta ei juurikaan.

Hän ei myöskään edelleenkään ole mitenkään ihan älyttömän nopea, mikä on ihanaa. Ei olla vielä full on tuholaismodessa, vaan vielä saa istuskella rauhassakin ja juoda vaikka kahvin kuumana, kun hän saattaa viihtyä saman puuhan parissa pitkiäkin aikoja keskittyen. Lempparileikki on esimerkiksi puisten leikkiruokien tutkiminen. Antaa hänelle vaan laatikollisen ruokia eteen, niin hän tutkii ja tyhjentää sitä yksi kerrallaan ja viihtyy sen parissa vaikka puoli tuntia.

Meidän nelonen on ollut jokeltelemaan oppimisen ja jonkinlaisen alkuinnostuksen jälkeen vähän hiljaisempi kuin siskonsa. Hänellä on ollut aina sellaisia yksittäisiä hölinäpäiviä kun hän innostuu juttelemaan, mutta muuten on ollut vähän hiljaisempi tapaus. Siksi oltiinkin ihan todella yllättyneitä, kun hän eilen yhtäkkiä alkoi toistelemaan ”äitä”. Hän on ollut just tällainen vauva, jonka taidot vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ihan yhtäkkiä. Äitän lisäksi hän on tänään toistellut myös ”päppäppä” ja ”pappappa”, ajatteli ilmeisesti, että isille tulee paha mieli jos hän vaan hokee pelkkää äitiä. Ihanaa kuunnella hänen höpinää, se on oikeasti niin parasta kun vauva alkaa toistella sanoja ja pikkuhiljaa alkaa saada pientä vihiä siitä mitä siellä pienessä suloisessa päässä oikein liikkuu. Ei sitä tiedä jos hän onkin nyt muuttunut pulinavauvaksi ja meillä ei enää hiljaisia hetkiä tule.

Vaikka muuten vauva kehittyy hurjaa vauhtia, liikkuu ja höpöttää, niin yhdessä jutussa hän etenee varsin verkkaisesti. Hampaita ei ole vieläkään yhtään, vaikka ikää on jo yli 8 kuukautta (toki korjattua ikää vasta 7 kuukautta). Mutta onneksi edelleen syöminen ja kaikki muukin onnistuu ihan hyvin ilman hampaitakin. Saapa nähdä milloin ne sieltä tulevat. Edelleen meillä on vähintään kerran-pari viikossa sellaisia päiviä tai öitä, että ollaan ihan varmoja, että no nyt sen on pakko olla ne hampaat. Mutta ei, ei vieläkään. Hän tekee hampaita pitkään ja hartaasti. Mutta hei positiivista: ainakaan hän ei pure mua, eikä tarvitse vielä muistaa hampaiden pesua, kun ei näy vieläkään edes pieniä hampaan alkuja. Kaikki aikanaan, ei sitä joka asiassa tarvitse kiirehtiä.

Hän on ihan mahtava persoona ja koko ajan enemmän ja enemmän mukana meidän koko perheen puuhissa ja sisarusten leikeissä. Niin hauska seurata sisarusten meininkiä yhdessä.

Unihommat ei ole meillä muuten muuttuneet, mutta nykyään iltaisin vauva jää itsekseen nukkumaan pinnasänkyyn kun olen hänet nukuttanut. Ja meillä on nykyään iltaisin muutama tunti kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Muutos sujui oikeastaan melko helposti, vaikkakin toisina iltoina nukuttaminen kestää jonkin aikaa. Ei kuitenkaan aiota kiirehtiä tässä. Vauvan ei tarvitse vielä oppia nukahtamaan itsenäisesti vaan edetään pikkuhiljaa kaikessa rauhassa. Päikkäreitä hän nukkuu edelleen kahdet tai kolmet päivässä, riippuen päivän puuhista. Jos jotkut päikkärit jää pois, niin ne on yleensä ne päivän viimeiset.

Nyt on takana kaksi kolmasosaa vauvavuodesta ja hirveän nopeasti on kyllä mennyt taas. Ihan vasta me kannettiin pikkuruinen vastasyntynyt kotiin ja nyt hän jo sanoo äitä. Ei tähän voi ikinä tottua miten käsittämätöntä vauhtia se aika vaan menee. Tiedän, että 1v-synttäreihin on vielä monta kuukautta, mutta silti tuntuu, että ne on jo ihan liian lähellä. En ole vielä valmis luopumaan vauvan tuoksusta! Mutta ei tietenkään pidä hypätä asioiden edelle. Meillä on vielä monta kuukautta vauvavuotta jäljellä ihanan pikkuisen kanssa.

Ja toki vauvavuoden jälkeen on vähintään yhtä mahtavia seikkailuja luvassa taaperon kanssa. Ja eihän se muutos vauvasta taaperoksi käy yhdessä yössä – vaan on soljuvaa. Mutta kyllä te muut mun kaltaiset ikuiset vauvakuumeilijat tiedätte miten haikea se ajatus on, että kohta perheessä ei enää olekaan vauvaa. Se tuntuu haikealta, vaikka kuinka rakastaisi kaikkia muitakin ikävaiheita ihan yhtä lailla ja nauttisi niistäkin. Onneksi somesta olen oppinut, että en ole näiden tunteiden kanssa yksin vaan meitä on monia.

Onnea meidän ihana tyyppi kahdeksan kuukautta <3 


Vauva 7 kuukautta

14.03.2022

Vauveli täytti seitsemän kuukautta vähän aikaa sitten ja on kehittynyt valtavilla harppauksilla kuluneiden viikkojen aikana. Noin viikkoa tai paria ennen 7kk-päivää hän oppi  heittämään yläfemmat ja taputtamaan, sitten nousemaan konttausasentoon ja peruuttamaan ja kuukausipäivän tienoilla nousi jo ekan kerran itse istumaan. Sen jälkeen hän on noussut polviseisontaan ja pari kertaa ihan seisomaan asti. Näyttää siis olevan yhtä kova kiire liikkeelle kuin meidän kolmosella. Tällä viikolla vauva on oppinut painamaan pään esim. olkapäätä tai lattiaa vasten ja sanomaan ”aaaaai” ja lisäksi hän on sanonut pari kertaa ”hei” samalla kun ollaan harjoiteltu vilkuttamista. Ihan mieletöntä seurata uusien suloisten taitojen karttumista!

Hän on aivan käsittämättömän ihana tyyppi ja joka päivä me vaan hämmästellään miten ollaan saatu niin ihana lisä jälleen kerran meidän perheeseen.

Ollaan varmaan jo 3-4 kertaa oltu tässä parin kuukauden aikana ihan varmoja, että hänelle tulee hampaita. Aina kun joskus on ollut joku sellainen tavallista tyytymättömämpi päivä tai yö tai joku muu ajanjakso, ollaan kurkisteltu suuhun ja oltu ihan varmoja että sieltä ne kohta tulee, mutta ei, ei vielä. Jännä nähdä milloin hampaita alkaa tulla. Onneksi syöminen onnistuu mainiosti ilmankin hampuleita. En muista nyt tarkalleen milloin muille meidän tyypeille on tullut ekat hampaat, yhdelle muistan että tuli n. 5kk iässä, mutta muita en. Mutta eipä sillä niin väliä ole, tässä(kin) sen taas näkee, että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy ja kasvaa juuri omassa tahdissa.

Meidän vauvalla on edelleen melko samanlainen rytmi kuin ollut alusta asti, mutta päikkärit on hieman vähentyneet. Hän nukkuu edelleen koko yön n. 22-09, edelleen syömään havahtuen läpi yön. Päikkäreitä nukkuu yleensä aamulla yhdet pienet n. tunnin päikkärit, keskellä päivää toiset vähän pidemmät, n. 2h ja sitten iltapäivällä siinä 16-18 välillä vielä yhdet n. tunnin mittaiset. Tämä on yleisin päikkärirytmi, mutta välillä jäävät lyhyemmiksi tai ovat pidempiäkin. Ei edelleenkään noudateta mitään kellontarkkaa rytmiä hänen kanssa, mutta perusjutut tapahtuu yleensä samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Ateriat syödään tietyssä järjestyksessä ja ennen nukkumaanmenoa on aina ne samat iltarutiinit: iltapala, iltasatu, suihku, yökkäri ja tissille nukkumaan.

Meillä ei ole vauvan kanssa mikään kiire opettaa tissi suussa nukkumista pois, kun sen tietää, että kyse on vaan megalyhyestä ajasta pitkässä juoksussa. Siitä saadaan toki olla kiitollisia, että vauva on hyvä nukkumaan, vaikka syökin yöllä vielä monta kertaa. Jos hän kovasti itkeskelisi tai kukkuisi hereillä öisin, voisi olla toinen ääni kellossa.

Tämä vauvavuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia ja enää reilu kolmasosa siitä on jäljellä. Kun vauva täyttää vuoden, hän saa siirtyä nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä ennen ei edes yritetä opettaa mitään muuta. Tiedän, miten paljon tulen vielä ikävöimään sitä, että pieni tuhisija nukkuu mun kainalossa, joten jaksan hyvin vielä nämä meidän yöt tällaisina ja nautinkin niistä. Toki välillä heräily väsyttää, mutta silloin osaan höllätä ja olla itselleni armollinen. Se, kun on jo niin ”isoja” lapsia on tuonut mulle tosi paljon perspektiiviä tähän vauvavuoteen ja siihen, miten ohikiitävä hetki tämä on. Ja kokemus kolmesta aiemmasta lapsesta on tuonut myös sitä varmuutta siihen, että uniassosiaatioista, kuten tissillä nukkumisesta, päästään kyllä eroon oikein sutjakasti sitten kun sekä vauva että minä ollaan siihen valmiita. Sitä ennen en nukkuma-asioista ota stressiä.

Ikinä ei tarvitse pelätä, että vauvan opettaa liian hyvälle. Vauvoja ei voi helliä ja hemmotella liikaa. Ollaan otettu ihan kaikessa vauvan kanssa todella rennosti ja se on toiminut mainiosti. Hän saa syliä, rakkautta, tissiä ja läheisyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Jokaisessa iässä on ne omat puolensa miksi niistä nautin. Nyt tässä 7-8kk iässä ihanaa on seurata vauvan taitojen karttumista ja sitä, miten vauvan oma persoona tulee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Hän tapailee jo ensimmäisiä tavuja ja sanojakin pian ja se vasta ihanaa onkin, kun pian alkaa kuulla mitä vauva tahtoo meille kertoa. En malta odottaa, että saamme kuulla mitä kaikkea ihanaa siellä pienessä päässä oikein liikkuu!

 Onnea vielä meidän ihanalle pienelle 7-kuukautiselle rakkaalle!