Miltä näyttää tavallinen arkipäivä 3-vuotiaan näkövinkkelistä? Meidän 3-vuotias rakastaa valokuvausta ja eräänä päivänä hän jo valmiiksi otti niin paljon kuvia, että päätin hänen saavan kuvata halutessaan vaikka koko päivän. Ihan aamusta iltaan ei 3-vuotias oletettavasti jaksa keskittyä yhteen asiaan, mutta hän otti kuitenkin yllättävän paljon kuvia päivän aikana ihan omasta aloitteestaan. Tässä näkyy toki vain häviävän pieni osa päivästä, eli tämän postauksen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä koko meidän päivän sisällöstä.

Hän kuvaa meillä muutenkin lähes joka päivä jotain. Olen jättänyt mun kakkoskameran niin, että lapsetkin saavat sen halutessaan itse otettua ja 3-vuotias osaa hienosti laittaa itse kameran päälle, tarkentaa ja ottaa kuvan. Asetuksia hän ei tietenkään osaa säätää, niin ne on kakkoskamerassa aina automaatilla. Mutta silti mä joka kerta hämmästyn, miten upeita kuvia hän osaa ottaa niillä automaattiasetuksilla! Sen pidemmittä puheitta, tässä tulee kuvamateriaalia kolmevuotiaan näkökulmasta.

Aloitetaan päivä päivän asu -kuvalla! Asuksi valikoitui isosiskojen vanha Elsa-mekko puettuna yöpaidan päälle.

Äiti tekemässä töitä aikaisin aamulla, sisko katsomassa leivontavideota äidin viekussa.

Sisko kirjautumassa sisään luokan päivittäiseen videochattiin, jossa käydään läpi päivän sisältöä.

Pajunkissat ja itse ripustetut (ja viime vuonna 2-vuotiaana siskojen kanssa maalatut) puukoristeet.

Toinen omakuva vähän lähempää. Taustalla näkyy imuri.

Katto on niin hämmentävän korkealla, että siitä oli pakko ottaa kuva suoraan ylöspäin.

Siinä on isi tulossa vanhalta kodilta. Hänellä on kädessä kahvakuula ja pyykkikori. Vanhalta asunnolta tuli mukaan myös kuopuksen rakas Tripp Trapp -tuoli vihdoinkin. Eteinen on vielä muuttokaaoksen vallassa.

Isosisko ja äidinkielen kirjat. Kuvassa upeasti mukana myös isin energiajuomatölkki.

Eteinen samalla kun isi lastaa autosta tavaraa tavaran perään sisälle. Yksinkertaisesti: kaaos.

Äiti tekemässä töitä varsin ergonomisessa asennossa kuvattuna portaista ylhäältä. Sisko sohvan nurkassa katsomassa sitä samaa leivontavideota.

Piirustustarvikkeet. Piirrettiin porukalla kuvia pääsiäisteemalla.

Äiti ottamassa kenkiä pois, kun oltiin menossa trampoliinille pomppimaan ilta-auringossa.

Salakuva isosiskoista leikkimässä pikkulegoilla.

Isosisko ja pääsiäisnoidan hattu. Naamiaisleikki alkakoon!

Tähän on tallentunut siskon hieno liike. Kenties hän nosti jonkun tavaran ylös, ettei pikkusisko yllä siihen?

Aika ihania ja rehellisiä kuvia meidän yhdestä päivästä. Tältä mä oikeasti näytän 95% ajasta, siis vaatteiden puolesta. 95% ajasta en istu koneella, mutta päivisin mä olen tehnyt aika paljon hommia siinä missä Otto on ollut lasten kanssa ja remppaillut. Otolla on helpompi keskittyä iltaisin ja mulla taas päivisin, niin ollaan tehty tällainen järjestely. Nämä kuvat ovat kyllä arvokkaita ja ihanan arkisia muistoja meille! Pitäisi ehdottomasti muistaa tallentaa hänen ottamat kuvat vaikka omiin kansioihin muutenkin, koska niitä on niin ihana katsella jälkeenpäin sitten ja näyttää myös hänelle itselleen.

Mitäs tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta? Tykkääkö teillä lapset valokuvata?

PS: Huomenna tulee postausta meidän ruokailutilan seinästä ja sävystä, kuten toivottiin! <3 

Paljon onnea rakas, sinä täytät tänään kolme vuotta. Tuntuu kuin vasta eilen olisimme isäsi kanssa jutelleet siitä, että haluaisimme vielä kolmannen rakkaan täydentämään meidän onnea. Nyt olet jo vanhempi kuin nuorempi isosiskosi oli silloin. Koska olet kuopus niin selkeästi, olet edelleen meidän vauva, vaikka siitä nimityksestä kovasti pyristeletkin eroon. ”Eihän kun minä olen iso tyttö!” sanot ja kurtistat kulmiasi. Niinhän sinä olet. Tosi iso ja taitava tyttö. Aika kuluu ja sinä kasvat nopeammin kuin pystymme käsittämään. Haluaisin rutistaa sinut syliini ja pitää siinä, mutta sinä juokset jo kaukana edellä.

Olen aina ihaillut rohkeuttasi, ihan pikkuruisesta vauvasta lähtien. Kun viiden kuukauden iässä lähdit konttaamaan ja puolivuotiaana seisoit, ääni sisälläni huusi ”APUA!”, mutta hiljensin sen ja katselin menoasi ihaillen. Edelleen joudun hiljentämään sen pelon sisälläni monta kertaa päivässä, mutta onneksi itsesuojeluvaistosi on kehittynyt ainakin hieman noista ajoista. Silti haukon henkeäni, kun uit pelottomasti syvässä vedessä vain vyötärökellukkeet apunasi ja syöksyt hirmuista vauhtia polskien minun luota isäsi luo. Jos hörppäät matkalla vettä, naurat ja jatkat uimista. Me ei isäsi kanssa ikinä oltaisi kasvettu näin rohkeiksi vanhemmiksi ilman sinua ja sinun loputonta uteliaisuuttasi ja oppimisen haluasi.

Olet opettanut meille valtavan paljon. Olet opettanut, että alle 3-vuotiaalla voi olla jo empatiakykyä ja hieno ymmärrys syy- ja seuraussuhteista. Muistat joka ilta pitkän rimpsun hyvänyön toivotuksia ja rakkaudentunnustuksia. Ne pitää sanoa kaikki. Sanot joka päivä niin paljon hauskoja asioita, että niistä olisi saanut jo Päätalon Iijoki-sarjan mittaisen kokoelman kirjoitettua. Kun katsoo aikaa taaksepäin, on vaikea edes muistaa millaista oli silloin, kun et puhunut. Sillä puhunut sinä olet aina. Siitä asti kun seitsemän kuukauden ikäisenä sanoit mummu ja kake, olet puhunut taukoamatta.

Sinulla on jo paljon omia juttuja ja kavereita. Et ole enää se vauva, jolle pitäisi järjestää vauvatreffejä, vaan se iso tyyppi joka lähettää äidin puhelimesta itse kaverille ääniviestin ja kysyy milloin leikitään yhdessä. Leikit kotia ja lääkäriä kavereiden kanssa ja pidät meille upeita ravintolaillallisia leikkikeittiölläsi kokkaillen. Ravintolassasi on tarjolla sashimi-sushia, makeja, wakamea ja california rollseja (sinun sanojasi).

Yllätät meidät taidoillasi aivan liian usein. Kun me kuvitellaan, että Party Aliaksen pelaaminen kanssasi olisi sitä, että kerrot meille mitä saamasi kortin kuva esittää, sinä yllätätkin meidät kaikki näyttelemällä oma-aloitteisesti kilpikonnaa hakemalla tyynyn sohvalta ja konttaamalla se selässäsi hitaasti. Seuraavalla kerralla tyyny muuttuu moottoripyöräksi jalkojen välissä ja sinä päristät ja teet käsistäsi ohjaustangon, eikä ole epäilystäkään mitä esität. Osaat ainakin 90% Spice Girlsin Wannaben sanoista, sillä niin sinnikkäästi olet sitä harjoitellut siskojesi kanssa. Minä en osaa vieläkään muuta kuin kertsin.

Sinunkaan kuullen ei salakielenä toimi enää englanti, sillä olet poiminut sen niin tehokkaasti peleistä ja leffoista. Siinä missä ruotsin kieli tuntui haastavalta vielä vuosi sitten dagiksen aloituksen kynnyksellä, nyt sekin taittuu sinulta jo aivan mahtavasti. Päivittäin käyt isäsi kanssa jo pitkiä keskusteluita ruotsin kielellä ja muistutat isiäkin puhumaan entistä säännöllisemmin ruotsia. Se on tärkeää ja hienoa. Vaikka kotona leikit enemmän suomeksi, dagiksessa leikkisi sujuvat ruotsin kielellä ystävien kanssa.

Olet kiinnostunut kirjoista ja rakastan sitä, miten haet kirjan kirjakorista ja kiipeät sen kanssa syliin. ”Äiti lue mulle tää satu!”. Luetaan avaruudesta, kehonosista, poneista ja ystävyydestä. Tiedät miten ruuansulatus toimii ja mitä pitää tehdä, jos kaverilla on paha mieli. Rakastat koiria ja puhut niistä paljon. Sinun leikkikeittössä kanssasi kokkaava ei koskaan ole apukokki, vaan apukoira. Isällesi sanot painokkaasti ”Pappa! Int får man göra såndänt”, kun isäsi pelleilee taas kerran.

Rakastat ottaa kuvia puhelimella tai kameralla itse ja rakastan sitä, miten paljon kiinnität huomiota yksityiskohtiin. Kuvailet näkemääsi ja kokemaasi harvinaisen tarkkanäköisesti ja on mieletöntä saada kuulla ja nähdä maailmaa sinun silmin.

Sinä olet aina ollut harvinaisen sisukas tyyppi. Näytät tunteesi aina täysillä, olivat ne mitä tahansa. Ihailen ja tuen sitä. Meillä saa aina näyttää tunteet ja puhua niistä, ne ovat suuri rikkaus ja vahvuus.

On vaikea käsittää miten onnekkaita olemme, kun saimme juuri sinut siskojesi seuraksi. Meillä on kolme niin käsittämättömän upeaa lasta, että ei sitä meinaa uskoa. Joka päivä haluan kertoa sinulle ja teille kaikille: Olet maailman ihanin ja rakastan sinua maailman eniten. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Pystyt mihin tahansa ja me tuemme sinua aina, tapahtui mitä tapahtui. Muista, että me rakastetaan sinua aina. Kiitos kun saadaan olla sinun äiti ja isi ja vielä kerran valtavan paljon onnea meidän ihanalle kolmevuotiaalle!