Vauva 8 kuukautta – kävelyä kärryn kanssa ja eka sana

11.04.2022

Kuukausi sitten vauva oppi paljon taitoja kerralla (taputus, vilkutus, konttausasento, seisomaan nouseminen, istumaan nouseminen ym.) ja sama tahti on vaan jatkunut. Ennen 8kk-päivää hän lähti kävelemään varovasti kävelykärryn kanssa ja kävelee muutenkin tukia vasten täällä jo sujuvasti. Hän ei edelleenkään juuri konttaa eteenpäin muutamaa ”askelta” enempää ja muutenkin pyrkii lähinnä seisomaan/kävelemään mieluummin. Mutta saa nähdä tuleeko se konttaaminenkin sieltä vielä myöhemmin. Nyt näyttää siltä, että meidän kylppärin viemäri on sen verran houkutteleva (ja keskellä lattiaa kaikkien tukien ulottumattomissa), että se on muutaman kerran houkutellut konttaamaan eteenpäin. Taito kontata kyllä on siellä, mutta kiinnostusta ei juurikaan.

Hän ei myöskään edelleenkään ole mitenkään ihan älyttömän nopea, mikä on ihanaa. Ei olla vielä full on tuholaismodessa, vaan vielä saa istuskella rauhassakin ja juoda vaikka kahvin kuumana, kun hän saattaa viihtyä saman puuhan parissa pitkiäkin aikoja keskittyen. Lempparileikki on esimerkiksi puisten leikkiruokien tutkiminen. Antaa hänelle vaan laatikollisen ruokia eteen, niin hän tutkii ja tyhjentää sitä yksi kerrallaan ja viihtyy sen parissa vaikka puoli tuntia.

Meidän nelonen on ollut jokeltelemaan oppimisen ja jonkinlaisen alkuinnostuksen jälkeen vähän hiljaisempi kuin siskonsa. Hänellä on ollut aina sellaisia yksittäisiä hölinäpäiviä kun hän innostuu juttelemaan, mutta muuten on ollut vähän hiljaisempi tapaus. Siksi oltiinkin ihan todella yllättyneitä, kun hän eilen yhtäkkiä alkoi toistelemaan ”äitä”. Hän on ollut just tällainen vauva, jonka taidot vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ihan yhtäkkiä. Äitän lisäksi hän on tänään toistellut myös ”päppäppä” ja ”pappappa”, ajatteli ilmeisesti, että isille tulee paha mieli jos hän vaan hokee pelkkää äitiä. Ihanaa kuunnella hänen höpinää, se on oikeasti niin parasta kun vauva alkaa toistella sanoja ja pikkuhiljaa alkaa saada pientä vihiä siitä mitä siellä pienessä suloisessa päässä oikein liikkuu. Ei sitä tiedä jos hän onkin nyt muuttunut pulinavauvaksi ja meillä ei enää hiljaisia hetkiä tule.

Vaikka muuten vauva kehittyy hurjaa vauhtia, liikkuu ja höpöttää, niin yhdessä jutussa hän etenee varsin verkkaisesti. Hampaita ei ole vieläkään yhtään, vaikka ikää on jo yli 8 kuukautta (toki korjattua ikää vasta 7 kuukautta). Mutta onneksi edelleen syöminen ja kaikki muukin onnistuu ihan hyvin ilman hampaitakin. Saapa nähdä milloin ne sieltä tulevat. Edelleen meillä on vähintään kerran-pari viikossa sellaisia päiviä tai öitä, että ollaan ihan varmoja, että no nyt sen on pakko olla ne hampaat. Mutta ei, ei vieläkään. Hän tekee hampaita pitkään ja hartaasti. Mutta hei positiivista: ainakaan hän ei pure mua, eikä tarvitse vielä muistaa hampaiden pesua, kun ei näy vieläkään edes pieniä hampaan alkuja. Kaikki aikanaan, ei sitä joka asiassa tarvitse kiirehtiä.

Hän on ihan mahtava persoona ja koko ajan enemmän ja enemmän mukana meidän koko perheen puuhissa ja sisarusten leikeissä. Niin hauska seurata sisarusten meininkiä yhdessä.

Unihommat ei ole meillä muuten muuttuneet, mutta nykyään iltaisin vauva jää itsekseen nukkumaan pinnasänkyyn kun olen hänet nukuttanut. Ja meillä on nykyään iltaisin muutama tunti kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa. Muutos sujui oikeastaan melko helposti, vaikkakin toisina iltoina nukuttaminen kestää jonkin aikaa. Ei kuitenkaan aiota kiirehtiä tässä. Vauvan ei tarvitse vielä oppia nukahtamaan itsenäisesti vaan edetään pikkuhiljaa kaikessa rauhassa. Päikkäreitä hän nukkuu edelleen kahdet tai kolmet päivässä, riippuen päivän puuhista. Jos jotkut päikkärit jää pois, niin ne on yleensä ne päivän viimeiset.

Nyt on takana kaksi kolmasosaa vauvavuodesta ja hirveän nopeasti on kyllä mennyt taas. Ihan vasta me kannettiin pikkuruinen vastasyntynyt kotiin ja nyt hän jo sanoo äitä. Ei tähän voi ikinä tottua miten käsittämätöntä vauhtia se aika vaan menee. Tiedän, että 1v-synttäreihin on vielä monta kuukautta, mutta silti tuntuu, että ne on jo ihan liian lähellä. En ole vielä valmis luopumaan vauvan tuoksusta! Mutta ei tietenkään pidä hypätä asioiden edelle. Meillä on vielä monta kuukautta vauvavuotta jäljellä ihanan pikkuisen kanssa.

Ja toki vauvavuoden jälkeen on vähintään yhtä mahtavia seikkailuja luvassa taaperon kanssa. Ja eihän se muutos vauvasta taaperoksi käy yhdessä yössä – vaan on soljuvaa. Mutta kyllä te muut mun kaltaiset ikuiset vauvakuumeilijat tiedätte miten haikea se ajatus on, että kohta perheessä ei enää olekaan vauvaa. Se tuntuu haikealta, vaikka kuinka rakastaisi kaikkia muitakin ikävaiheita ihan yhtä lailla ja nauttisi niistäkin. Onneksi somesta olen oppinut, että en ole näiden tunteiden kanssa yksin vaan meitä on monia.

Onnea meidän ihana tyyppi kahdeksan kuukautta <3