Aamulla mä onnistuin nukkumaan kolmen herätyskellon yli, ja heräsin vasta kun naperot heräsivät omatoimisesti tuntia myöhemmin. Yleensä olen aina se joka herättää Otonkin ja keittelee pirteänä kahvia jo ennen ensimmäistäkään torkkua. Verhojen välistä ei pilkistänyt aurinkoa vaan vesisade piiskasi ikkunoita, ja pitkästä aikaa piti sytyttää kaikki valot päälle kun koko kämppä oli niin pimeä. Meidän olisi pitänyt tänään herätä aiemmin kuin yleensä, koska isomman neidin ryhmällä oli kirjastoretki ja meidän piti mennä vähän aiemmin päiväkodille.

Jotenkin kummasti me kuitenkin ehdittiin ajoissa, vaikka aikaa koko porukan aamutoimille ja kahden bussin päiväkotimatkalle ei jäänyt kuin reilu puoli tuntia. Aamupalaksi sai kelvata karjalanpiirakka ja hedelmät, puuron keittämisen sijaan. Suihkuun oli turha mennä, kun ulkona oli niin kammottava sää että siitä, tai laittautumisesta ylipäätään, ei olisi ollut mitään hyötyä. Niinpä iskin lenkkikamppeet niskaan, ja päätin juosta päiväkodilta lenkin kotiin. Esimakua lenkistä sain tosin jo menomatkalla, kun meinattiin myöhästyä bussista joka oli jo meidän pysäkillä kun me vasta astuttiin ovesta ulos. Pingoin tuhatta ja sataa seuraavalle pysäkille rattaiden kanssa ja me ehdittiin kuin ehdittiinkin.

Lapset pääsivät ajoissa päiväkotiin, ja mä tein ihanan, piristävän lenkin heti aamutuimaan, siinä kauheassa vesisateessa. Lenkkeillessä se ei tuntunut ollenkaan kauhealta, pitkästä aikaa pystyin keskittymään vain juoksuun ja korvissa pauhaavaan musiikkiin, ja sade tuntui raikkaalta ja virkistävältä. Mä niin nautin, ja sen jälkeen oli hyvä fiilis alkaa tekemään töitä. Harvemmin tälläiset vesisadelenkit tai lenkit ylipäätään onnistuvat päiväkoti- ja työaamuina, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta. Mutta jatkossakin jos pidän etäpäiviä aion käyttää tällaiset mahdollisuudet hyväksi.

Iltapäivä huipentui Zalandon Topshop pressitilaisuuteen Klaus K:n kattoterassilla. Siellä lasitetulla terassilla Helsingin ytimessä, keskustan kattojen yllä, oli ihana katsella sitä samaista sadetta, ja nauttia Sannin herkästä musiikista intiimillä yksityiskeikalla. Ihan huikea tilaisuus! Kotiin tullessa mua odottivat iloiset mukulat isin kanssa, ylpeinä hienoista naamareista joita olivat ihan itse päiväkodissa askarrelleet. Ruokaa laittaessa mut yllätti esikoinen joka osasi ihan itse ilman apua kirjoittaa sanan ruokalista, kun hänelle oli jäänyt mieleen kun sitä joku viikko sitten yhdessä kirjain kirjaimelta harjoiteltiin. Miten tuo neiti voikin olla niin iso että kirjoittaa oman ja perheenjäsentensä nimien lisäksi ulkomuistista jo pitkiä sanoja? En ehkä kestä!

Ei se pommiin nukkuminen aina ole maailmanloppu, eikä ole sadekaan. Joskus yllättävät tilanteet voi kääntää mahdollisuudeksi, ja tehdä jotain arjesta poikkeavaa mikä ei muuten tulisi edes mieleen. Aamulenkki toimii joskus paremmin kuin iltalenkki, ja karjalanpiirakkakin on hyvää. Ja vaikka jokaisena onnistuneena tavallisena aamuna on hyvä fiilis, tuntee pommiin nukkumis -aamuna itsensä ihan supertyypiksi jos onnistuu järkyttävän tiukasta aikataulusta huolimatta selviytymään sittenkin ajoissa. Hyvä me!

Mikä on teidän pahin tai paras pommiaamukokemus?

Moikka ihanat! Musta tuntuu että en ole kirjoitellut kuulumisia kunnolla hetkeen kun on ollut niin paljon touhuttavaa että olen sitten kertonut vaan niistä erityisemmistä jutuista kuten synttäreistä ja muista. Niiden ohella ollaan kuitenkin eletty ihan sitä tavallista perus arkea vaan ja nyt mä ajattelin jakaa teille meidän kuulumisia muutaman räpsäisyn muodossa tämän alkuviikon ajalta. Pakko myöntää että viime yö meni niin surkeasti että mulla on takana unta ihan muutaman katkonaisen tunnin verran, ja siksi ei ajatus kulje juuri yhtään.

Yritän aloittaa lausetta ”Meille kuuluu…” ja päähän tulee vaan ”väsyttää. haluaisin syödä kakkua, onkohan meillä vielä kakkua.. aa pitäskö mennä nukkumaan, en jaksa. pakko jaksaa. ei kyllä mä nyt teen tän. mitä meille kuuluu?” Joten ehkä mä vaan näytän näitä kuvia!

Ihania haleja työpäivän jälkeen sohvalla. Herkullinen lounas Fabricissa Aleksanterinkadulla, ja yksi ensimmäisistä designeista joita itse suunnittelin töissä valmiina koruna.

Kaupasta iltaherkuksi mukaan tarttuneet uudet luomu-pillimehut menivät lapsille hyvin kaupaksi, en saanut edes maistiaista. Hississä hymyilytti pehmeä tukka joka ei sojottanut tuulesta huolimatta. Ja esikoista nyt naurattaa kaikki, ja lentää kyllä sellaista juttua että pistää muitakin naurattamaan, voi juku!

Ananaksia vaatteissa ja höpsöjä pieniä tyttöjä. Cosmo ja suklaalevy, jotka vielä odottavat avaamistaan. Taitavat aueta vasta huomenna, koska nyt tulee uni. Sormet ristissä että se uni ei katkeaisi niin monta kertaa kuin viime yönä!

Hyvää yötä kaikille, toivottavasti siellä nukutaan paremmin kuin täällä! 😀

Eilen ei tullut viikon arkiruokaa, eikä mitään muutakaan. Mun oli vaan pakko nollata yksi ilta, pelata candy crushia iPadilla, katsoa Temptation Islandia ja Bieber Roastia, ja vaan olla. En avannut konetta koko iltana, enkä ollut ehtinyt tehdä arkiruokapostausta aiemmin valmiiksi. Mutta, mä toivon että hyvää kannatti odottaa, sillä jaan teille nyt maailman helpoimman kalaruokareseptin, jonka valmistamisessa kestää tasan sen verran aikaa kun sulla kestää pilkkoa muutama vihannes. Se on oikeastaan ainoa kylmä pääruoka jota meillä syödään, ja se on lähestulkoon ainoa kalaruoka jota mieheni syö. Tämä ruoka maistuu myös lapsille, joista toiselle jopa niin hyvin että hän söi eilen varmaan ensimmäistä kertaa elämässään nopeammin kuin minä, vaikka meillä oli samankokoiset annokset (ennenkuin otin lisää :D).

Kyseessä on siis kylmäsavulohiwrapit, joita mun ohjeella tulee kahdeksan, ja jotka ovat niin täyttäviä että syötyäni kaksi mun teki mieli vaan makoilla sohvalla kolme tuntia. No, en makoillut, ja ähkykin onneksi hävisi nopeasti, mutta pointti oli että nam nam nam. Tämä ei ehkä nyt ole maailman pääsiäismäisin ruokaohje, mutta jos lammas ja pasha alkaa tulla korvista ulos jossain vaiheessa niin kokeilkaa, valmistusaika on viitisentoista minuuttia max ja se tuntuu aivan minimaaliselta siihen nähden miten törkeän herkullisia nämä ovat! Sopii hyvin myös lounaaksi. Tämä resepti saattaa vaikuttaa kevyeltä tai ei niin täyttävältä, mutta ainakin mulle avokado on sellainen joka täyttää mahan ihan superhyvin.

Kylmäsavulohiwrapit

8 tortillaa (täysjyvä tai normi)

300g kylmäsavulohta

2 syöntikypsää avokadoa

1 rs kirsikkatomaatteja

1/2 kurkku

1 lime

1 ruukku jääsalaattia

1/3 pussi mozzarellaraastetta

1 rs Viola rapu-tuorejuustoa (tai jotain muuta oman maun mukaan)

ripaus mustapippuria

Pilko kaikki vihannekset ja salaatit ja kylmäsavulohi. Voitele tortillat raputuorejuustolla, täytä vihanneksilla, lohella ja juustoraasteella, purista limeä päälle ja lisää ripaus mustapippuria. Nautiskele kaikessa rauhassa, ja vaivu euforiseen olotilaan ihanasta mausta.

Ihanaa torstaipäivää kaikille <3 Palaan illalla kuulumisten kera!

Mutsie -blogin Irene haastoi mut tähän Parasta just nyt -haasteeseen joka on kiertänyt blogeja, ja ajattelin että miksipä ei, kun en pitkään aikaan ole tehnyt edes oman Just nyt-postaussarjani kuukausittaisia postauksia. Ne olivat hauskoja toteuttaa, mutta ehkä niissä mätti se idea että en koskaan keksinyt (helposti) viittä negatiivista asiaa, ainoastaan ne viisi positiivista. Tai ehkä olisin keksinyt kymmenenkin positiivista, niinkuin tässä haasteessa pitää keksiä, enpä tiedä miksi mun piti siihen edes ottaa mukaan ne harmilliset asiat. Kuka niistä edes haluaa lukea, haha! Tämä haaste on kyllä ehdottomasti mukavampi kokonaisvaltaisella positiivisuudellaan. Kai se kertoo jotain mun luonteesta että keksin hyviä asioita huomattavasti helpommin kuin huonoja. Otto sanoo että mä olen optimisti, mä sanon positiivinen realisti. Mutta pidemmittä löpinöittä, mikä on parasta just nyt?

1. Työt

Jokaisena työpäivänä mä opin uutta ja saan haastaa itseäni, ja olen saanut rutkasti itseluottamusta lisää kun olen tajunnut että musta on oikeasti hyötyä ja sen lisäksi että mä tykkään mun työstä, mä myös osaan tehdä sitä! Juuri tätä mä olen kaivannut, ja juuri tätä mä haluan tehdä jatkossakin. Samaan aikaan myös bloggaaminen tuntuu kivemmalta työltä kuin koskaan, ja vaikka kahdessa työssä on tasapainoilua, ne tasapainottavat myös toisiaan ja ajanhallinta päivätyössä on opettanut ajanhallintaa myös blogin kanssa.

2. Tippaleipä

Kiitos sille ihanalle joka toi tippaleivät meidän lähikauppaan jo maaliskuun puolivälissä. Suklaakoukku on tältä erää ohitse, tilalle on tullut tippaleipä ja sitä menee vähän turhan monta tsipaletta viikossa. Mutta kerrankos sitä, eihän tässä ole enää pitkä aika vappuun ja siihen että tippaleivät katoavat taas kauppojen hyllyiltä, niin kai sitä nyt voi nauttia ihan hyvillä mielin.

3. Kevätaurinko

No se aurinko kyllä nyt pysyttelee vähän turhan piilossa, mutta sentään takatalven mukanaan tuoma lumi suli jo eilisten vesisateiden mukana pois. Kyllä se aurinko ja kevätfiilis sen mukana tulee sieltä vielä pian takaisin, ja sitten testaillaan uutta trenssiä ja Niken Air Force ykkösiä käytännössä. Veikkaan että ne ovat pettämätön kombo!

4. Uusi kamera

Oi Olympus OM-D pelastit mun kevään, tai no koko lähitulevaisuuden bloggaajana. Kuvien ottaminen on niin helppoa ja hauskaa että niitä tulee otettua kokoajan, kaikesta. Yhtä helppoa ja nopeaa kuin puhelinkuvaus mutta laadullisesti miljoona kertaa parempaa. Vielä on hurjasti opeteltavaa, veikkaan että kunhan opin paremmin käyttämään kameraa tulee kuvien laatu paranemaan vielä entisestään. Näin valon lisäännyttyä ja tämän ihanuuden tultua kuvioihin on mulla hirveästi intoa kokeilla erilaisia juttuja kuvauksessa ja päässä pyörii vaikka mitä ideoita ihanista kuvista joita haluaisin toteuttaa.

5. Tiara ja Zelda

Nuo kaksi pientä isoa tyttöä, jotka varastavat mun sydämen joka päivä uudestaan. Nuo kaksi ihanaa murusta jotka saavat nauramaan niin että kyyneleet valuvat napaan asti. Nuo kaksi tyttöä jotka keksivät välillä maailman urpoimpia juttuja aina kanelin levittämisestä ympäri keittiötä siihen että he purkavat kirjahyllystä kaikki kirjat ja järjestävät ne ”hienommin”. Nuo ihanat tytöt, jotka oppivat joka päivä niin paljon että ei meinaa pysyä perässä. Joista toinen ymmärtää jo pelottavan paljon asioita, ja toinen on oppinut kyselemään ja höpöttämään hulluna ”mihk tä teket hommia äiti? Tuwe äiti eikkimään meidän kaa. Äiti, mihk tä waitat tota wakkaa tun tukkaan?” Ne kaksi, maailman rakkaimmat tärkeimmät joita ilman yksikään sekunti ei merkitsisi mitään. Tämä on ehdottomasti pysyvä kohta topkympissä, aina.

6. Uudet hiukset

Maanantain muodonmuutos- ja kuvauspäivä tuli kyllä niin tarpeeseen. Uudet hiukset vaativat hetken totuttelua, etenkin kun latvoista lähti useampi sentti, mutta nyt mä alan olla aika ihastunut näihin. En malta odottaa että pääsen esittelemään kuvamateriaalia maanantailta!

7. Otto

Topkympin toinen pysyvä kohta. Mun toinen puolikas, kliseisesti. Vaikka Otolla on ollut töissä rankkaa, ja meillä on ollut tässä kuussa ehkä vähemmän yhteistä aikaa kuin hetkeen, me ollaan osattu ottaa ilo irti siitä. En tiedä mitä tekisin jos en saisi höpöttää tuon aviomiehen ketaleen kanssa joka päivä, halata, pussata ja olla kainalossa turvassa. Se tietää tasan mistä naruista vetää että saa mut piristymään jos väsyttää, ja rohkaisee mua juuri oikealla tavalla jos jännitän tai pelkään. Otto tietää tasan mitä mä haluan kuulla, mutta sanoo sen vain jos todella tarkoittaa sitä. Mä luotan Ottoon, ja Otto saa mut luottamaan itseeni.

8. Kaverit

Tänään  on edessä tyttöjen ilta maailman parhaiden mamien kanssa. Tämän porukan kanssa ollaan bailattu yhdessä viimeksi Halloweenina lasten halloweenjuhlissa, joten nyt on aikuisten kekkereiden vuoro. Pukukoodina pikkumusta ja luvassa hyvää seuraa, tanssia ja rentoutumista. Ihana päästä vähän juhlimaan rennolla meiningillä tyttöjen kesken! Mä olen ollut viimeksi baarissa tanssimassa lokakuun lopussa kun käytiin Oton kanssa laivalla, vähän ehkä kieltämättä tanssijalkaa jo vipattaa. Kaverit on mielessä paljon muutenkin, ihana kun kaikki alkavat heräillä talvikoomastaan (minä mukaan lukien) ja tiedossa on vaikka mitä kivoja treffejä ystävien kanssa.

9. Pääsiäisloma

Ensi viikolla se alkaa, pääsiäisloma. Neljä päivää perhaikaa vailla suunnitelmia, no okei suunnitelmana on pasha ja perineinen pääsiäislammas, mutta niitä lukuunottamatta zero, nada, noll plans. Aivan loistavaa! Katsotaan mitä me vielä keksitäänkään, ja pidetään sormet tiukasti ristissä että ollaan kaikki lomalla terveenä.

10. Musiikki

Kotona ollaan kuunneltu aina lasten kanssa paljon musiikkia, niin lasten kuin aikuistenkin, mutta nyt kun mulla on työmatkoilla ja välillä työtä tehdessäkin aikaa kuunnella musiikkia, mä olen innostunut siitä taas ihan uudella tavalla. Mulla on hirveästi uusia lemppareita, ja täytyy sanoa että päivä päivältä keikkakuume kasvaa vaan, kun lokakuinen Fall Out Boyn keikka Lontoossa lähestyy hitaasti. TJ 198, yhyy!

Paljon on parhaita asioita tällä hetkellä! Nyt mun pitää alkaa meikkaamaan ja laittautumaan että pääsen nauttimaan ihanista herkuista ja mahtavien tyyppien seurasta illaksi Jemmin luokse. Otto ja tytöt viettävät täällä poikien iltaa ja mä lähden hyvillä mielin tanssimaan. Musta tuntuu että tämä haaste on ollut jo varmaan kaikissa blogeissa, niin en uskalla haastaa ketään! Mutta kannustan kaikkia jotka eivät vielä ole tätä tehneet, kokeilemaan, koska tää on kivaa ja tulee hyvä mieli.

Aivan ihanaa lauantaipäivää kaikille <3

Eiliset Aussiepirskeet olivat hauskat ja oli ihana viettää hetki aikaa Oton kanssa kahdestaan, vaikka me lähdettiinkin juhlista jo kahdeksan jälkeen ja tultiin Burger Kingin kautta kotiin. Ja tietenkin oli mahtavaa myös tavata tuttuja. Mulle koko Aussie Academy oli hieno ja opettava kokemus, ja olen tosi iloinen että sain olla siinä mukana. Nyt kun olen saanut hienon hattunikin valmistumisen merkiksi, on aika siirtää opit käytäntöön ja alkaa tekemään uusia videoita tänne blogin puolelle!

Tytöt olivat juuri ehtineet mennä nukkumaan kun astuttiin kotiovesta sisään, mutta onneksi tänään olen saanut olla heidän kanssaan ihan koko päivän. Aamulla värjäsin mun äidiltä hiukset että hän oli sitten vuorostaan juhlakunnossa tänään kun lähti laivalle. Värjäysoperaation jälkeen me pakattiin lasten kanssa äkkiä kimpsut ja kampsut ja lähdettiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan, ja käymään Marsaanan toimistolla pyörähtämässä. Siellä me hengailtiin hyvä tovi ja tytöt valitsivat itselleen ihanat Samsoniten vedettävät matkalaukut, joita he kutsuvat ”Vetäviksi laukuiksi”. AIka vetäviä laukkuja kyllä munkin mielestä! Myös ruokakauppojen perässä vedettävät korit ovat ”vetäviä koreja”.

Mä tsekkailin ihania vaatteita ja join rauhassa kupillisen kahvia kuumana, pitkästä aikaa. Musta tuntuu että nykyään mulla aina ehtii jäähtyä puolet kahvista ennen kuin ehdin juomaan sitä, kun teen niin paljon kaikkea kokoajan että kahvikin aina unohtuu jonnekin pöydän nurkalle parin hörpyn jälkeen. Ei näin, ihana kuuma kupillinen kahvia on yksi aamujen suurimpia nautintoja ja siitä täytyy pitää kiinni. Mutta jotenkin meidän uusi arki on temmannut mut mukaansa ihan totaalisesti, ja tuntuu että energiaa on paljon enemmän kuin pitkään aikaan, niin paljon että unohdan sen kahvinkin kun olen jo tekemässä jotain muuta. Mä yritän parhaani mukaan elää hetkessä ja olla läsnä, mutta aamukahvia olen kyllä viimeaikoina laiminlyönyt pahemman kerran, ja siihen täytyy tulla muutos, hah!

Neule Indiska* / Toppi Bik Bok / Housut Tally Wejl / Kengät H&M / Laukku Coach / Matkalaukut Samsonite* / *saatu blogin kautta

Vielä kuukausi sitten musta tuntui että viikko on hurjan täynnä tekemistä, jos jokapäivälle oli menoa. Kaipasin rauhallisia kotipäiviä menojen vastapainoksi, ja tykkään niistä toki vieläkin, mutta samaan aikaan tavallinen päiväkoti-toimisto-päiväkoti-ruokakauppa-koti -päivä ei tunnu yhtään sen rankemmalta kuin se ihan perus kotona oleskelu. Se on kivaa, se on nyt meidän arkea, niiden kotipäivien rinnalla. Me ollaan saatu päivärutiinien seuraksi viikottaiset rutiinit. On tiettyjä asioita jotka toistuvat samalla kaavalla nykyään joka viikko, ja omalla tavallaan se on helpottavaa.

Vaikka tekemistä on enemmän kuin ennen, on helpompi ennakoida asioita ja suunnitella viikon kulkua. Mulle se suunnittelu ja rutiinien luominen on helpottanut hirveästi, ja vaikka edelleen on paljon tapahtumia ja blogimenoja joita ei voi ennakoida kuin muutaman päivän etukäteen, on nekin jotenkin helpompi ajatella, kun ei edes oleta että voisi vaan öllöttää useamman päivän putkeen. Silti on todella hienoa, että meillä on kuitenkin edes välillä mahdollisuus myös niihin päiviin kun ei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään erikoista, riittää kun ulkoilee ja laittaa ruokaa.

Mä olen jotenkin vaan niin innoissani kokoajan, ja mulla on hirveän kova halu oppia uutta. Se on ihana fiilis, ja mä toivon että se kestää pitkään. Kulunut kuukausi on ollut suuresta muutoksesta, sairastetuista flunssasta ja vatsataudista ja kaikesta muusta huolimatta yksi mun elämän parhaita. Eikä vähiten siksi, että vaikka elämä muuttuu, ne tärkeimmät on siinä muutoksessa täysillä mukana, ne kaksi ihanaa pientä neitiä jotka tuhisevat tyytyväisinä omissa sängyissään, ja tuo yksi aviomies joka tukee, neuvoo ja rakastaa mua joka päivä. Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa viikonloppu!

Aivan ihanaa myöhäistä perjantai-iltaa kaikille <3