Kuten kerroinkin, meidän tytöt aloittavat päivähoidon tässä muutaman viikon kuluttua. Aluksi ei tosiaan saatu tytöille paikkoja, jokapaikassa oli aivan täyttä vaikka oltiin laitettu hakemukset viisi kuukautta ennen hoidon tarpeen alkua. Sitten meillä kuitenkin kävi aivan uskomaton tuuri, ja molemmille tytöille löytyi samasta päiväkodista paikat. He menevät eri ryhmiin, mutta käsittääkseni ryhmät tekevät jokapäivä joitakin juttuja myös koko porukalla, esimerkiksi syövät aamupalan yhdessä. Päiväkoti ei ole meidän ykkösvalinta sijaintinsa suhteen, mutta matka ei kuitenkaan ole mahdoton, pari kilsaa jotka voi tarpeen tullen mennä bussilla, ainakin menomatkat ajattelin kävellä.

Mä tutustuin kaikkiin edes etäisesti mahdollisiin päiväkotivaihtoehtoihin jo reilusti etukäteen ennenkuin päätin minne haemme, ja mä olen tosi iloinen siitä miten kattavasti tietoa Helsingin Kaupungin sivuilta löytyy tietoa erilaisista päiväkodeista. Me mietittiin myös yksityistä päivähoitoa, mutta meidän tarpeitamme vastaavia päiväkoteja ei ollut sijainniltaan missään meille fiksussa paikassa, tai jos olikin niin ne olivat sitten vääränkielisiä. Mä tutustuin varhaiskasvatussuunitelmiin, päivärytmeihin ja ryhmiin tarkasti ennen kuin laitoin päiväkodit järjestykseen hakemuksessa, ja täytyy sanoa että juuri tuo päiväkoti mistä paikat löytyivät, on paras mahdollinen vaihtoehto kaiken muun paitsi sen hurjan kahden kilsan matkan takia, hahaa. No mutta, ykkösvaihtoehtoonkin olisi ollut kilsa matkaa, ei se toinen mokoma siinä haittaa mitään.

Jo pelkkä puhelu että me saatiin paikat vastaan, antoi mulle hurjasti luottamusta ja hyvän fiiliksen hoidon aloituksesta. Päiväkodissa on lapsille omahoitajat, ja jo ennen pehmeän laskun aloitusta omahoitaja ja päiväkodin johtaja tulevat meille kotiin tutustumaan lapsiin heidän tutussa ympäristössään, ja me vanhemmat saamme myös kertoa lapsista, heidän luonteistaan ja kiinnostuksenkohteistaan, ja tavallisista rutiineista. Tämä oli mulle aivan uutta, en edes tiennyt näin hienosta mahdollisuudesta ennenkuin tutustuin meidän hakemiin päiväkoteihin tarkemmin. Kotikäyntiä seuraa pehmeä lasku hoidon aloitukseen, tietenkin mennään sen mukaan mitä meidän tytöt tarvitsevat, mutta pehmeään laskuun on varattu aikaa kaksi viikkoa. Käydään ensin yhdessä tutustumassa muutamana päivänä, ja myöhemmin lapset jäävät hoitopaikkaan ensin aamupalan ja ulkoilun ajaksi, ja myöhemmin lounaalle, päiväunille ja lopulta sitten ihan kokonaisen hoitopäivän ajaksi.

Mitä se kokonainen hoitopäivä sitten meillä tarkoittaa? Meidän tytöt tulevat olemaan päiväkodissa n. 19-21h viikossa, ja ajattelimme jakaa sen niin että he käyvät kolmena päivänä viikossa sen n. 6,5-7h kerrallaan hoidossa, ja ovat aina kaksi päivää + viikonlopun kotona. Mun mielestä se on fiksuinta näin, koska silloin me kaikki saadaan eniten irti noista tunneista. Mulle jää aikaa oikeasti keskittyä rauhassa hommiin, ja he ehtivät tehdä päiväkodissa kaikkea yhteistä kivaa tekemistä, eikä heitä haeta pois juuri silloin kun toisilla alkaa kiva askarteluhetki tai muuta vastaavaa. Neljä päivää kotona, kolme päivää päiväkodissa, kuulostaa musta aika hyvältä. Sitä mä vain olen miettinyt, että mitkä päivät sovimme hoitopäiviksi. Hoidossa ma, ti ja ke? ti, ke ja to? ke, to ja pe? Millaisella järjestelyllä te muut vanhemmat olette kokeneet helpoimmaksi osapäivähoidon?

Jokatapauksessa, kun jaamme päivät näin, mä ehdin tehdä hurjasti niinä tunteina joina lapset ovat hoidossa, ja vastapainoksi saan sitten olla entistä enemmän täysillä lasten kanssa niinä hetkinä kun he eivät ole hoidossa, kun ei tarvitse murehtia aikatauluttamisesta, vaan työlle on oma aikansa. 6,5-7h ei ole onneksi sieltä tarhapäivien pisimmästä päästä, mutta mulle henkilökohtaisesti ajatus siitä että saan kolmena päivänä viikossa keskittyä 5-6h vain ja ainoastaan hoitamaan hommia, on ihan uskomaton ja avaa täysin uusia mahdollisuuksia. Se tuntuu vielä toistaiseksi todella kaukaiselta ajatukselta, joltain josta olen vain haaveillut niinä myöhäisillan tunteina kun silmät eivät ole pysyneet auki, mutta on ollut silti pakko keskittyä tekemään jotain.

Kaikista ihaninta tässä on se, että meidän tytöt aloittavat ruotsinkielisessä päivähoidossa. Mä jännitin pitkään, että löytyykö heille paikkaa ruotsinkielisestä, vai menevätkö tytöt suomenkieliseen koska ruotsinkielisissä päiväkodeissa ei ole tilaa. Onneksi niin ei käynyt, vaan nyt tytöt saavat hyvän pohjan kielelle pienestä asti myös päiväkodissa kodin lisäksi, ja voivat mennä myös ruotsinkieliseen kouluun. Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa on mun lukemani perusteella otettu todella hyvin huomioon lapsen kielellinen kehitys, ja kielitaidon kehittymistä tuetaan useilla eri tavoilla, mm. lukemalla paljon satuja, yhteisillä lauluilla ja loruilla, riimittelyllä ja monilla yksinkertaisilla pienillä jutuilla. Myös se on otettu huomioon, että monet lapsista tulevat kaksikielisistä perheistä, ja tarvitsevat enemmän apua ruotsin kielen harjoittelussa.

Mä olen aivan innoissani kaikesta mitä olen lukenut, ja toivon että kaikki toimii yhtä hyvin myös käytännössä. Meidän tytöt tarvitsevat ehdottomasti tukea ruotsinkielessä, koska tähän asti mä olen kuitenkin ollut heidän kanssaan valtaosan ajasta kotona ja puhunut suomea, siinä missä Otto on voinut puhua ruotsia vain silloin kun ei ole ollut töissä. Suomi on toistaiseksi puhuttaessa vahvempi, mutta toisaalta molemmat ymmärtävät myös ruotsia hyvin, enkä usko heillä olevan sen takia vaikeuksia päivähoidossa. Ehkä he rohkaistuvat myös puhumaan toista kieltä enemmän, kun kuulevat sitä enemmän kuin ennen, ja hoidossa kaveritkin puhuvat ruotsia, siinä missä suurin osa meidän ystävien lapsista on ihan suomenkielisiä.

Mua jännittää ihan hulluna, meidän arki tulee muuttumaan aivan täysin muutaman viikon päästä. Meille tulee rutiinit, aamuherätykset ja paljon uutta. Uskon että tytöt pärjäävät hyvin, molemmat ovat jo nyt innoissaan siitä että menevät pian päiväkotiin. Asiasta kysellään joka päivä ja lasketaan öitä ja mietitään että mitä kaikkea siellä päiväkodissa sitten tehdään. Fiilis on hyvä, ja sellainen että aidosti juuri meidän lasten tarpeet ja luonteet otetaan huomioon. Lisäksi mä olen maailman iloisin ja onnellisin siitä, että meillä on mahdollisuus aloittaa hoito osapäiväisenä, ja pitää myös niitä vapaapäiviä joka viikko.

Vielä en voi tietää miten hoidon aloitus sujuu, mutta toivotaan parasta! Kirjoittelen aiheesta lisää kunhan ollaan päästy tutustumaan päiväkotiin! Huomenna on meidän hääpäivä, ja siihen liittyen on tulossa postausta, jonka kirjoittamista olen odottanut jo pidemmän aikaa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille!<3

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne lasten päivähoidon aloituksesta. Miten on sujunut? Oletteko kokeneet omahoitajan kotikäynnin hyödylliseksi? Millaisella tahdilla olette aloittaneet hoidon täysillä, pehmeä lasku vai suoraan asiaan? Mua kiinnostaa myös kaksikielisten perheiden kokemukset päivähoidosta jollain muulla kuin suomen kielellä! 🙂

Tänään olen

..nukkunut tyttöjen kanssa kahdeksaan.

..herännyt kurkkukipuun ja siihen että aivastin ainakin kymmenen sataa kertaa ennen kun sain silmät auki.

..juonut kolme kuppia kahvia ja yhden mukillisen kaakaota.

..puhunut kaksi kertaa maratonipuhelun rakkaan ystävän kanssa.

..hoitanut monta ”virallista” puhelua, niin monta että kuopus aloitti tänään kaikki leikkipuhelunsa sanomalla ”iinahyttine hawoo”.

..tehnyt lounaaksi makaronia eilisen vuohenjuustopastakastikkeen seuraksi.

..suunnitellut unelmieni ruokailutilaa ja tuskaillut, miksi mistään ei löydy pöytää jonka haluaisin = meidän nykyistä pöytää valkoisena.

..todennut että mun on pakko tyytyä johonkin muuhun, koska meidän nykyisen pöydän maalaamisessa on niin iso homma sen hankalan pinnan ja maalaustilan puutteen takia, että ei se vaan kannata, kai.

..purkanut sähköpostia, joka on ihan tukossa. Vastaan mahdollisimman pian myös niihin teidän ihaniin viesteihin joihin en vielä ole saanut vastattua.

..hämmentynyt teidän vastaanotosta eiliseen postaukseen, mä olen suunnattoman iloinen siitä että tykkäsitte siitä, ja moni kävi kommentoimassa ihanasti myös<3

..vastannut teidän kommentteihin, ja todennut jälleen kerran miten onnekas olen, kun saan keskustella joka päivä teidän mahtavien tyyppien kanssa, saada uusia näkökulmia ja vaihtaa ajtuksia. Kiitos, ihan oikeasti.

..pessyt kaksi koneellista pyykkiä ja viikannut vanhat kaappiin.

..tehnyt ruuaksi riisiä, kanaa ja parsakaalia kermaisessa pippurikastikkeessa.

..maannut sängyn alla lasten kanssa koska meidän piti leikkiä siellä kuulemma.

..pötköttänyt kuopuksen kanssa sohvalla, tyyppi viihtyi kainalossa melkein tunnin ja me lauleltiin (minä raakuin kurkkukipuisena) ja höpöteltiin ja halittiin, Tiara piirsi sillä aikaa hämähäkkejä jotka näyttivät tuhatjalkaisilta.

..nauranut lasten äärimmäisen tarkoille korville. Otto luki lapsille iltasaduksi kirjaa, jossa oli maailmankartta. Otto osoitti kartasta ”Dehä e Indien” Tiara kysyi kiinnostuneena ”Ai Indie, ai som Indiedays?”

..yrittänyt valmistaa iltaherkuksi mukikakkua sokerittomasta vähärasvaisesta kaakaojauheesta ja ruokokidesokerista, koska vähemmän terveelliset kaverit sattuivat puuttumaan kaapista. Ei kannattanut, maistui jauholle.

..melkein itkenyt onnesta, kun Otto lähti mukikakkuepisodin jälkeen kauppaan ja osti mulle ihan rehellisen rasvaisen ja sokerisen suklaalevyn. Nam.

..kirjoittanut tämän tekstin, lukenut sen kaksi kertaa, ja todennut että kurkkukivusta ja mötköolosta huolimatta tänään on ollut kuitenkin aika kiva maanantai.

Millainen teidän maanantai on ollut?

 

 

Moikka! Tähän alkaneeseen viikkoon on mahtunut paljon enemmän kuin osasin odottaakaan, paljon hyvää ja ihanaa. Ollaan nähty kavereita, vietetty ihania hetkiä kotona legojen ja barbien kanssa ja pyörähdetty keskustassa pariinkin otteeseen. Eilen Tiaralla oli kerhopäivä, ja illalla mä näin mun ystävää Emmistä, joka asuu Rovaniemellä, mutta oli läpikulkumatkalla täällä kun tuli ulkomaanreissulta takaisin. Me istuttiin ensin Burger Kingissä ja sitten Starbucks’issa monta tuntia ja vaihdettiin kuulumisia, ihan rauhassa. Ollaan kyllä nähty viime vuonnakin useamman kerran, polttareissa, häissä, juhannuksena ja mun synttäreillä, mutta joka kerta isossa porukassa, juhlissa, jolloin ei ole hirveästi ehtinyt randomhöpöttelemään vaan mitä mieleen juolahtaa.

Ihanaa tervetullutta vaihtelua siis tämä, että voi jutella ihan rauhassa ja kasvotusten, meidän maratonipuheluissa kun tuppaa aina puutumaan käsi vähintään. Parasta on kyllä se, että vaikka nähdään superharvoin, tuntuu aina kun ei koskaan oltaisikaan oltu erossa. Meidän kolmen hengen porukka johon myös Netta kuuluu, on pitänyt yhtä jo vuodesta 2007, ihan hullua että siitä on jo kohta kahdeksan vuotta kun me tutustuttiin! Silloin ei kyllä käynyt mielessäkään että nämä ihanat neidit olisivat pian jo meidän lasten kummitätejä ja mun kaasoja, ja herregud jälleen päästään aiheeseen ”meidän häistä on kohta vuosi!”, what!

Tänään käytiin Polhemilla pyörähtämässä tsekkaamassa kevään uutuuksia ja moikkaamassa ihania naisia, ja meidän tytöt pääsivät piirtämään ja tutkimaan ja höpöttämään. Zelda myös sovitteli innoissaan kevään aurinkolasiuutuuksia, ja rakastui kisulaseihin ihan totaalisesti! Sieltä lähdettiin moikkaamaan vielä Emiliaa ja Avaa, ja loppuilta kotona meni ihan hujauksessa. Meillä oli tänään aamulla korjaajat vaihtamassa keittiön tasoa, kun se oli kohonnut saumasta, ja tytöt olivat ihan ihmeissään kun kolme random miestä pyöri täällä useamman tunnin. Mutta kieltämättä ihanaa että se on nyt korjattu, pieni vika joka ei sinänsä vaikuta mihinkään mutta on jo pitkään häirinnyt silmää aina kun keittiössä on pyörinyt.

Huomenna onkin taas kerhopäivä, ja illemmalla mulla on yksi meno niin tytöt saavat olla Oton kanssa. Perjantaina taas Otolla on töiden jälkeen vielä blogimeno, joten silloin me ollaan vaihteeksi kolmestaan tyttöjen kanssa. Onneksi sitten koittaa viikonloppu, ja kalenteri näyttää tyhjää. Viikonlopulle ei ole sen enempää suunnitelmia vielä, paitsi jos ilmat sallivat niin me voitaisiin käydä ehkä luistelemassa Tiaran kanssa. Mulla on omat vanhat luistimet tallessa ja hyvässä kunnossa, mutta Tiaralle pitäisi käydä ostamassa ihan ensimmäiset luistimet. Millaiset luistimet (ja mistä) te olette käyneet ostamassa kolmevuotiaalle? Millainen on paras malli ja mistä löytyy parhaat valikoimat? Kypärä pitää tietenkin myös hankkia luistelua varten.

Tekemisentäyteinen viikko, mutta rennolla meiningillä. Paljon tekemistä ei tarkoita kiirettä, jos tekemiset on sopivan löyhällä aikataululla sovittu, ja varaa itse tarpeeksi aikaa kaiken hoitamiseen. Mulla on ollut nyt jo pari viikkoa aina vähän väliä sellainen olo että kohta tulen kipeäksi, vähän kurkku kipeä iltaisin tai nuhaa aamuisin, ja nytkin olen palellut hulluna sohvalla koko tämän ajan kun olen kirjoittanut postausta, vaikka päällä on villasukat, verkkarit, sukkahousut (???), toppi ja college. Pitää varmaan hakea peitto! Mutta mä en kyllä suostu nyt tulemaan kipeäksi, pitää jatkaa appelsiinien popsimista joka välissä niin jos se flunssa vielä pysyisi loitolla.

Oikein ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

 

Huh, mikä viikon aloitus. Sunnuntaina mä julkaisin Oton innoittamana postauksen, joka herätti keskustelua ja joka keräsi enemmän tykkäyksiä kuin mikään ikinä ennen mun blogiuran aikana, kiitos teille siitä, ihan mieletön kiitos kaikista kannustavista kommenteista ja siitä että jaoitte omia kokemuksianne! Te ootte ihan mielettömiä mahtityyppejä siellä, ihan jokainen<3 Täytyy kyllä hehkuttaa silti tuota aviomiestä vielä enemmän, se järjetön hype Oton postauksesta oli mun mielestä kyllä täysin ansaittua, ja ihan kreisiä, kreisin ihanaa. Mä haluan Oton blogiuralle pelkkää hyvää, ja en voisi olla hänestä ylpeämpi. Hieno ja koskettava teksti se oli mustakin, täynnä rakkautta.

Juuri kun me lenneltiin pilvissä teidän reaktioista ja kaikesta tuli niin uskomaton hyvä fiilis, meidän kuopus tempaisi itselleen jostakin talven en-edes-tiedä-monennenko flunssan. Täällä ei olla siis nukuttu pariin yöhön, mutta tänään onneksi Zeldalla ei ollut enää illalla, eikä nukkumaanmennessä ollenkaan kuumetta. Pidän sormia ristissä että selvittäisiin tästä nyt vain tällä parin päivän kuumeilulla, eikä tultaisi jälleen koko perhe vuorotellen kipeäksi. Mun piti tulla jo eilen höpöttämään, mutta toissa yö meni vielä viime yötäkin huonommin, enkä millään saanut itseäni koneen äärelle sen vertaa, että olisin ehtinyt kirjoittaa postauksen.

Tänään(kin) herättiin kuudelta, mutta se ei haitannut, ei ollenkaan. Mulla on takana yksi blogiuran hienoimpia päiviä, Instagramista joku ehkä bongasikin jo pientä #AussieAcademy sneak peekiä, mutta enempää en valitettavasti voi vielä kertoa. Mä sain tavata tänään yhden mun suurimmista inspiraation lähteistä koko blogiskenessä, Rami Hannan, ja vieläkin tuntuu uskomattomalta! Mä tulen kertomaan teille vielä lisää tästä päivästä, mutta nyt tyydyn vain sanomaan että ei haittaa väsymys, ei ollenkaan, tänään oli niin hieno päivä, jota en ikinä tule unohtamaan.

Tytöt olivat täällä Oton tädin, ja ihanan Poppy-koiran kanssa, ja heillä oli kuulemma tosi kiva päivä. Itsestäkin oli ihanaa tulla kotiin kun täällä odotteli sellainen suloinen karvainen kaveri, voi apua! Mulla on niiiiin paha koirakuume, siis ihan järjetön, olen siitä ennenkin kirjoittanut mutta se vain pahenee kokoajan.

Musta tuntuu että mä olen nyt täynnä energiaa blogin suhteen ja muutenkin, ja täynnä uusia ideoita myös. En aio muuttaa blogin sisältöä, tai sitä millainen mun blogi on, mutta aion lisätä olemassaolevan päälle jotain uutta ja toivottavasti myös sellaista, mikä ilahduttaa teitä lukijoita. Blogin suhteen mä olen aina halunnut mennä eteenpäin ja kehittyä, ja vaikka takana on jo pian neljä vuotta, mä toivon että suunta on jatkossakin vain eteenpäin.

Muutama kommentoi silloin kun kerroin muutosta, että toivotte ettei mun blogi muutu liian ammattimaiseksi, sellaiseksi että täältä katoaa rento ote ja aito fiilis ja persoona. Mä takaan että niin ei tule käymään, koska mä nyt vaan olen tälläinen random höpöttäjä, enkä muuksi voi tai edes halua muuttua, hahaa! Ainiin, ja pakko vielä sanoa sen verran, että älkää säikähtäkö viime päivien kuvanlaatua! Olen ollut pari päivää vanhan kamerani varassa, mutta asiaan tuli parannus tänään, eikä tämän postauksen jälkeen pitäisi näkyä enempää kohinakuvia.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3 Huomenna uudet kujeet taas, ja viikon arkiruokaresepti!

PS: Moni on kommentoinut että uudet postaukset eivät päivity blogloviniin, mä olen ottanut yhteyttä ja pyytänyt korjaamaan ongelman, enkä itse voi tehdä asialle enempää. Toivon että ongelma korjataan pian, mutta sielläkin on varmasti ruuhkaa kun sieltä aika monta blogia löytyy, eikä välttämättä samantien pystytä asiaa korjaamaan kun minä siitä ilmoitan. Eli pyydän kärsivällisyyttä teiltäkin, mä tiedän että se on ikävää kun ne ei sinne tule, en mäkään siitä nauti, mutta en tosiaan voi asialle juuri nyt tehdä tämän enempää.

Arki on pääosin mukavaa ja seesteistä, rentouttavaakin jopa nykyään. Mutta aina kerran-pari kuukaudessa osuu se yksi päivä, kun kaikki tuntuu menevän pieleen siitä asti kun vuorokausi vaihtuu yöllä. Tänään on just se päivä. Illalla juteltiin tavalliseen tapaan esikoisen kanssa, että tänä yönä hän näkee kivoja unia prinsessoista ja koiranpennuista, mutta painajaisiksi ne sitten kuitenkin jostain syystä muuttuivat, ja meille kaikille kertyi unta vain muutama hassu tunti, kun aamulla piti lähteä pirteänä kerhoon. Miten se sattuukin se huono yö aina juuri ennen sellaista päivää, kun täytyy herätä aamulla jonnekin. Sitten kun ei ole menoa minnekään, me nukutaan kuin tukit kaikki ja herätään aamulla seitsemältä hyvällä fiiliksellä puuron keittoon.

Tänään oli puuro loppu, unohdin tietenkin ostaa sitä eilen kun käytiin ostoksilla, vaikka se luki kauppalistassakin. Onneksi oli kaikkea muuta syötävää, mutta aamupuuro on mun aamun käynnistäjä, ja harmitti kun sitä ei ollut. Kerhoon lähtiessä katsoin että ulkona on pakkasta, ja otin pulkan sijaan rattaat, kun ajattelin että ne kulkevat jäällä hyvin. Puolet matkasta olikin loskasohjoa ja sain kunnon hien pintaan kun juoksin ja työnsin matkarattaita siinä sohjossa, että ehdittiin ajoissa. Mutta hiki, se on enemmän kuin hyvä juttu ja kerhoonkin ehdittiin ihan ajoissa. Kotimatkalla napattiin vielä puuropaketti matkaan lähikaupasta.

Onneksi kerhossa oli kuulemma mukavaa lumiukkojen rakentelua, ja itse sain levähtää kuopuksen kanssa kerhohetken ajan, ja soittaa Tiaran kummitädille ja avautua hienosti sujuneesta yöstä. Se vei jo harmituksen tiehensä, vielä kun saisi tämän väsymyksen pois jollain. Kahvia on juotu jo vähän turhan monta kuppia, ja silti silmät lupsuu jatkuvasti. Kuopus olisi päikkäreillä, mutta esikoinen leikkii legoilla pirteästi laulellen Robinia, vaikka hänelläkin on se samainen katkonainen yö takana kuin mulla, ja päälle vielä kerhopäivä. Miten nuo leikki-ikäiset jaksaakin valvoa noin pirteän hyväntuulisena, kun itse on ihan poikki?

Ei voi kuin ihailla heidän tarmoaan, ja liittyä itse mukaan laulamaan Sua Varten ja Paperilennokkiiiiiiii. Jos nukkuminen ei ole vaihtoehto, niin milläpä sitä muulla selviäisi väsymyksestä, kuin ottamalla vielä yhden kupin kahvia, ja heittäytymällä lasten höpötyksiin mukaan. Väsyneenä kaikki naurattaa vielä tavallistakin enemmän, joten mä takaan että juttujen taso tulee olemaan luokkaa absurdi siinä vaiheessa kun Otto tulee töistä, ihan yhtä väsyneenä. Tänään mennään aikaisin nukkumaan, ja huomenna onkin jo perjantai, parasta!

Joku joskus kysyi, mitkä on mun arjen pelastajia, jotka auttavat selviämään juuri näistäkin päivistä. Mä vastaan ehdottomasti, että lasten höpsöt jutut, Oton vertaistuki ja kahvi. Siinä on kova kolmikko, joka auttaa yli päivästä kuin päivästä!

Mukavaa torstaipäivää kaikille, toivottavasti siellä ollaan pirteämmissä tunnelmissa!