Toinen arkiviikko on lähtenyt käyntiin huomattavasti energisemmissä merkeissä kuin ensimmäinen, flunssasta ei ole enää jälkeäkään ja viikkoon on mahtunut paljon mukavaa ohjelmaa. Rajattuihin aiheisiin keskittyneen blogiviikon jälkeen ajattelin jakaa teille vähän meidän viikon parhaita paloja.

Kuvat: Mi / Mammapäiväkirja

Eilen käytiin päivällä Mi:n ja Leonin kanssa Itiksen Robert’sissa lounasdeiteillä, ja pyörittiin kaupoissakin parisen tuntia lasten kanssa. Yritin katsella niitä kenkiä Tiaralle, mutta ei sattunut yhtäkään kivannäköistä paria vaikka kaikki kaupat kierrettiin. Pitää varmaan lähteä keskustaan asti kiertelemään ensi viikolla. Leon ja Zelda nukkuivat yhtäaikaa päiväunet rattaissa ja Tiara sai vähän extrahuomiota kun hän sai yksin isona tyttönä olla hereillä mun ja Mi:n kanssa.

Iltasella suuntasin Mari Moilasen Sitä parempi soppa, mitä yhdessä kokataan -kirjan julkaisujuhliin keskustaan, ja sain ihanan opuksen itsellenikin! Siitä tulee varmaan kokeiltua kaikkia reseptejä, sen verran herkullinen kirja on, mitä tänään olen ehtinyt selaamaan. Tutustuttiin Jotain Maukasta -blogia kirjoittavan Marin kanssa keväällä yhdessä shamppanjatastingissa ja Mari on ihan hurmaavan ihana tyyppi! Täytyy kertoa lisää kirjasta myöhemmin kun olen ehtinyt testaamaan reseptejä.

Tänään on ollut ihan perus kotipäivä ulkoiluineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen. Iltasella napattiin vielä karjalanpiirakat ja jugurtit mukaan, ja suunnattiin kanavanrantaan iltapalalle tyttöjen kanssa. Heistä oli hurjan hauskaa syödä iltapala ulkona lämpimässä kesäilmassa, ja mennä sitten hyvillä mielin nukkumaan. Neidit nukahtivat samantien, mikä on hyvä, sillä huomenna mennään jo heti aamulla tyttöjen kummien kanssa Linnanmäelle seikkailemaan. Tiara odottaa huvipuistoreissua kuin kuuta nousevaa, mua taas hirvittää jo valmiiksi että joku onnistuu ylipuhumaan mut johonkin kammottavaan laitteeseen ja tulee paha olo! Vekkula ja maailmanpyörä on ihan fine, mutta mihinkään Kingiin mä en kyllä lähde!

Tänään kuitenkin edessä vielä iltalenkki Oonan kanssa (2/3 tällä viikolla) ja tämä tapa ei tunnu ollenkaan pahalta, vaikka hyvähän se on ensimmäisen viikon jälkeen olla sitä mieltä. Onneksi mulla on hyvää lenkkiseuraa, ja kumpikaan meistä ei halua luistaa lenkeistä, niin toivon mukaan siellä tulee käytyä säännöllisesti.

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille, meillä on kerrankin kokonainen vapaa viikonloppu yhdessä, kaksi päivää, ja aiotaan nauttia siitä täysillä!

Eilinen vapaapäivä oli ihana, ja tuli niin tarpeeseen. Vaikka hehkutan kovasti arkea, ei se arki olisi yhtään niin ihanaa jos ei se katkeaisi välillä edes siihen yhteen vapaapäivään jonka saa viettää yhdessä perheen kesken. Rauhassa nautittu aamupala, yhteinen välikausivaateshoppailureissu ja iltapäiväulkoilu koko perheen kesken teki todella hyvää. Ensimmäinen viikko loman jälkeen on aina vähän sekava, sellaista totuttelua, ja hetken jo tuntui siltä että pääseekö siihen arkeen sittenkään kiinni niinkuin toivoi. Vaikka saikin enemmän asioita tehtyä, päivärytmi oli vielä vähän hakusessa.

Eilen ei välitetty rytmeistä vaan nautittiin kauniin aurinkoisesta päivästä. Löydettiin hyvät välikausivaatteet, ja todettiin että Tiaran jalka on kesän aikana kasvanut hurjasti, ja koko kenkävalikoima pitää vastaostettuja viininpunaisia nilkkureita lukuunottamatta uusia mahdollisimman pian. Nyt on siis Gore-texien ja kumppareiden lisäksi etsinnässä vielä ainakin paremmat citylenkkarit ja ehkä jotkin kevyemmät kengät näille elokuun viimeisille lämpimille ilmoille.

Shoppailun ja ruuan jälkeen mentiin tutuksi tulleeseen paikkaan kanavanrannassa piirtämään katuliiduilla. Se on vaan niin hauskaa, ja oli kiva huomata kun ohi kulkeneet sunnuntaikävelijät hymyilivät iloisesti piirustuksille ja ihan liidussa iloisesti piirtäneille tytöillemme. Toivottavasti meidän höpsöt piirustukset piristivät jonkun päivää!

Hyvät yöunet ja perheen kesken vietetty sunnuntai selkiyttivät n ajatuksia, ja tänään oli jotenkin paljon helpompaa tarttua hommiin. Nukuttiin tyttöjen kanssa aamulla puoli yhdeksään, syötiin aamiaista ja tein vähän töitä. Sitten saatiin ihanat Oona ja Ennivauva meille kylään, ja käytiin Oonan kanssa koko mun vaatekaappi läpi. Hyvän makutuomarin avustuksella oli helppo karsia ne turhakkeet pois, ja nyt kaappi näyttää ihanan tyhjältä. Valinnanvaraa on, mutta ei niin paljon että olisi hankala löytää sitä mitä etsii.

Lounaan jälkeen, pienemmän päiväuniaikaan sain myös tehtyä vähän hommia, isomman leikkiessä Barbeilla ja pikkutavaroilla. Pian kello olikin jo niin paljon että Otto tuli kotiin, ja ilta meni yhdessä hujauksessa, kuten tavallista. Tässä sitä ollaan ja kello on jo pian puoli kymmenen. Huomenna tähän aikaan mun täytyy olla jo julkaissut postaus, sillä me tehtiin tänään Oonan kanssa sopimus, että kolme kertaa viikossa, me mennään illalla lenkille. NOIN! Nyt se on ääneen sanottu, ja nyt täytyy myös sitä noudattaa. Me ollaan niin monta kertaa mietitty ja suunniteltu ja sovittukin, mutta nyt tämä oikeasti pitää. Täytyy vaikka laittaa kolme kertaa viikossa instagramiin kuva todisteeksi, niin saatte tulla huutelemaan että nyt nainen lenkille, jos ei kuvaa ala kuulua!

Palailen huomenna, ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Tätä on odotettu, arkea! Kesäloma oli ihana, sitä en kiellä. Kuusi viikkoa vailla kalenteria, yhdessä koko perhe, se jos mikä oli luksusta. Lomalla saa tehdä mitä haluaa, ei ole rutiineja, ei kalenteria, kaikki on sallittua. Lomailu on ihan parasta, mutta kuuden viikon loman jälkeen sitä kaipaa jo jotain muutakin, ainakin minä kaipaan. Kaipaan haasteita, tehokkaampaa itseäni, ja sitä että päivissä on selkeä rytmi. Lasken arjen alkaneen keskiviikkoiltana, kun mun äiti palasi Ouluun, sillä onhan se arki silloin erilaista kun täällä on yksi tehokas äiti apuna, haha.

Otetaanpa vertailuun vaikka tämä viikko: Alkuviikolla, lomalla aikaansaadut asiat: mökkireissu, yksi kevätflunssa ja uuden uimalelun osto. Kaksi postausta. Torstaina ja perjantaina aikaansaadut asiat: Kuusi lajiteltua, pestyä, kuivattua ja viikattua koneellista pyykkiä. Kaksi ulkoilureissua, uimareissu. Viikon ruokaostokset tehtynä. Itsetehtyä ruokaa molempina päivinä, kaikilla aterioilla. Yksi uusi ulkoasu blogiin. Miljoona työsähköpostia läpikäytynä ja vastattuna. Uusia juttuja ideoituna, paljon. Leffa katsottu Oton kanssa. Lasten kanssa leikitty, välikausivaatteita mietitty ja iso osa kommenteista vastattu. Tämän jälkeen kolme postausta valmiina. Kalenteri päivitetty ajantasalle, parit leikkitreffit sovittuna.

Vertailu on hyvin pelkistetty, toki me syötiin alkuviikollakin ja tehtiin kaikenlaista muutakin. mutta mökillä, ja meille kokattiin siellä herkkuruokia ystävän toimesta. Ja leikin mä silloinkin toki lasten kanssa, niin paljon kuin flunssaltani jaksoin. Mutta tarkoituksena oli vain havainnollistaa sitä, että sitten kun se arki oikeasti iskee päälle, mä ainakin tunnen olevani paljon jaksavaisempi ja tehokkaampi. Kesälomalla jos lapset heräsivät joskus ennen seitsemää, tuntui että suunnilleen nukahdan pystyyn. Tänään herättiin 6.50 pirteänä kuin peipposet, keittelin aamukahvit ja syötiin kaikessa rauhassa karjalanpiirakkaa. Ennen aamukymmentä oltiin jo ulkona piirtämässä katuliiduilla! Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä viikko sitten.

Mä olen tälläinen arjen hehkuttaja, tiedän. Mutta arjessa tunnen olevani parhaimmillani, ja ehdottomasti tehokkaimmillani. Ei sillä että kesälomalla tarvitsisi olla tehokas, kesälomalla kuuluukin ottaa rennosti ja viis veisata tehokkuudesta. Nautin arjesta, ja siitä että on päivisin ohjelmaa ja suunnitelmia viikkojen päähän. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että rutiinit tuottavat mulle nautintoa. Äidin sairastumisen jälkeen lukujärjestykset ja pakolliset menot alkoivat ahdistaa mua ihan suunnattoman paljon, oli aikoja etten halunnut tehdä mitään tai mennä minnekään. Kesti vuosia, että opin uudelleen ensin sietämään rutiineja, ja sitten jopa tykkäämään niistä.

Kesälomailu on näkynyt blogissakin, postausmäärien vähenemisenä, kommentteihin vastailun hitautena ja yleisenä löysäilynä. Uuden ulkoasun myötä, mä haluan julistaa syksyn ja arjen tervetulleeksi täälläkin puolella. Lomailu on ohi, ja on aika herättää blogi kesähorroksesta! Pää pursuaa ideoita, eikä vähiten sen ansiosta että olen vihdoinkin sinut sekä blogin sisällön, että ulkoasun kanssa. Nimikin on alkanut tässä kesän aikana tuntua taas ihan hyvältä, hitto vieköön se on mun blogin nimi. Miksi mä sitä muuksi muuttaisin, kun se on omaperäinen, pönttö ja huvittava. Vähän niinkuin mäkin (ainakin noi kaksi jälkimmäistä).

Ihan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille! Meidän arki on alkanut ihan täysillä, ja huomennakin Otto on töissä ja  me tytöt möllötetään keskenämme. Mutta tuntuupahan sunnuntai, viikon ainoa yhteinen vapaapäivä, taas asteen verran merkityksellisemmältä. Tervetuloa arki ja syksy<3

PS: Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Mun mielestä se on ihanan raikas ja kevyt, jättää tilaa postausten kuville, kun ei pomppaa miljoona eri väriä silmille!

Meidän esikoinen sai tänään ensisuudelmansa pojalta, ja on ollut siitä ihan liekeissä koko päivän. Nytkö se jo alkaa, piirun verran alle kolmivuotiaana? Mä oon vähän kade Tipalle, oman ensipusuni sain ”vasta” yhdeksänvuotiaana. Olihan se hurjan söpöä, kun ystäväni poika Vilppu kainosti ennen kotiinlähtöä pussasi ja halasi vielä Tiaraa, ja sen jälkeen Tiara kertoi kotimatkalla, että Vilppu on hänen poikaystävänsä ja he menevät isona naimisiin. ”Isona” on muuten edelleen se sama kolmen vuoden hurja ikä, kuin aina ennenkin.

Painostava ilma sai aikaan kauhean päänsäryn aamulla, ja oli hankala koettaa keskittyä oikein mihinkään. Onneksi iltapäivällä oli leikkipuistotreffit kahden äitikaverin ja lasten kanssa, niin sai muuta ajateltavaa ja pääkipukin hävisi. Ei ole vielä ukkosta näkynyt, eikä se onneksi häirinnyt puistoreissuakaan kun saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta, mutta voisi se vierailla vaikka yön aikana vähän puhdistamassa ilmaa, niin saisi huomenna herätä vähän paremmissa tunnelmissa, kuin päänsärystä kärsien.

Puistoseurana mulla oli Oona ja maailman söpöin mini, sekä Jutta, Vilppu ja Zeldan ikäinen Nella. Lapset leikkivät nätisti yhdessä kaikki, paitsi vauveli joka otti rennosti sylissä ja välillä nukuskeli. Me viihdyttiin siihen asti että puistossa tuli aika kerätä puiston omat lelut pois. Zeldakin niin reippaasti jo keräsi leluja laatikkoon, että tuli hyvä mieli! Kotonakin saisi kerätä tosin vähän useammin, miten lastenhuone tuntuukin aina olevan niin kaaoksen vallassa? Sanokaa että me ei olla ainoita, joiden lastenhuone pysyy siistinä ehkä n. minuutin siivouksen jälkeen, please!

Mulla on siivouksen suhteen nyt vimma meneillään muutenkin, sillä suunnitelmissa on lasten huoneen ja lasten vaatehuoneen lisäksi oman vaatekaapin megasupersiivous. Haluan sieltä pois kaiken mitä en ole käyttänyt puoleen vuoteen (tai ollenkaan), ja tilalle hallitun ja hillityn järjestyksen, niinkuin viime vuonna sain hetkeksi aikaan. Mun suunnitelma karsimisesta ei aivan toiminut, kun ostin vuoden aikana tilalle tuplamäärän lisää, ja nyt en löydä kaapista yhtään mitään. Pois heitettävät vaatteet olisi mahtia myydä eteenpäin, mutta blogikirppikseen mä en taida enää jaksaa alkaa. Välillä on mennyt tosi hyvin, mutta välillä kaupanteko on jo huudettujen tuotteiden tiimoilta käynyt niin hankalaksi, että jokin helpompi ratkaisu kelpaisi. Mutta mikä? Kirppisekspertit, saa neuvoa!

Sellainen kevyt sillisalaatti vaihteeksi, nyt on pakko ottaa minituuletin käteen ja mennä hetkeksi parvekkeelle istumaan, ennenkuin alan nukkumaan. Palailen huomenna, hyvää yötä ja kivaa keskiviikkoa kaikille jo etukäteen<3

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki tuntuu loksahtavan taas paikoilleen. Pääsykokeisiin lukemisen aikaan vallinnut jatkuva ”mitäköhäntälläkertaaolenunohtanut” -paniikkiolotila on viimein kaikonnut, ja päässä pyörii jo muutakin kuin Fazerin liikevaihdot eri maissa. Toukokuussa mä palasin lukemattomia kertoja talomme alaovelta, pari kertaa jopa parinsadan metrin päästä, takaisin kotiin, kun en ollut satavarma että olinko laittanut jääkaapin oven kiinni, tai unohtanut ulko-oven auki. Onneksi joka kerta kaikki oli kunnossa, mutta oli hirveää, kun kokoajan tuntui että jotain on pielessä!

Kun me tänään lähdettiin aamulla tyttöjen kanssa käymään yhdessä pressipäivässä, ylpeänä kävellessäni metroasemaa kohti tiesin, että ihan satavarmasti laitoin sen oven kiinni, ja tunsin itseni taas omaksi itsekseni. Oonko mä ihan yksin vainoharhojeni kanssa, vai tuleeko muillekin tällaista kovan stressin ja väsymyksen keskellä? Joka tapauksessa, ihanaa että stressi alkaa lievittyä ja fiilis on taas iinamainen. Kiireinen elämäntyyli sopii mulle, ja mä nautin kiireestä ja itseni haastamisesta, mutta olen myös taipuvainen kasaamaan itselleni paljon paineita.

Aamu meni kivasti pressissä, ja tultiin iltapäivällä kotiin siivoilemaan ja laittamaan ruokaa. Oton tultua kotiin me lähdettiin hetkeksi ulkoilemaan, ja mun Oulusta tullutta äitiä vastaan, ja voi sitä riemua kun tytöt näkivät rakkaan mummunsa! Meidän normaalisti hillitty ja matalaääninen kuopuksemmekin intoutui jopa kiljumaan ilosta, ja kipusi heti mummun syliin vailla vierastuksen häivääkään. Mörkö-koira sai tietysti kovasti rapsutuksia myös Tiaralta, Zelda piti varovaista välimatkaa. Saa nähdä tottuuko hän taas Mörköön kun ehtivät hengailla yhdessä vähän enemmän, vai jännittääkö kovasti vielä huomennakin.

Oli piristävää vaihtelua, kun koko iltana äiti ei kelvannut mihinkään, vaan ainoastaan mummu sai antaa iltapalaa ja lukea iltasadun. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen siitä, että meidän tytöillä on niin läheiset välit mummuunsa, se on suuri rikkaus josta saa olla kiitollinen, etenkin kun tietää että äidin sairauden takia olisi voinut käydä myös toisin. Onneksi kaikki on hyvin ja me saatiin äiti taas tänne kyläilemään! Saadaankin viettää nyt seuraavat pari viikkoa äidin kanssa, kun ensin äiti on muutaman päivän täällä, ja lähdetään kaikki yhdessä Tukholman risteilylle, ja sen jälkeen suunnataan sitten Ouluun Juhannukseksi kaikki yhdessä.

Mulla on niin ihana fiilis, sillä loppuviikko tulee olemaan ohjelmantäyteinen ja hauska, toivottavasti myös rentouttava. Huomenna suuntaan aamulla yksin keskustaan blogijuttuihin, ja nautin hetken omasta ajasta. Perjantaina alkaa viimein kesäloma, ja lauantaina juhlitaan isolla ystäväporukalla Oton 24v-synttäreitä Espoossa. Siitä tulee ihan parasta, ei olla nimittäin päästy juhlimaan yhdessä kaikkien kavereiden kanssa niin, että en olisi ollut raskaana tai imettänyt, sitten Oton 22v-synttäreiden. En mä nytkään ajatellut repäistä ja vetää överiksi, mutta on ihanaa kun ei tarvitse olla ylivarovainen raskauden takia, tai jatkuvassa valmiudessa lähtemään kotiin imetyksen takia.

Mä en ole hirveästi vielä valottanut meidän kesälomasuunnitelmia, mutta niistä on tulossa oma postauksensa kesäloman alkamisen kunniaksi perjantaina. Lisäksi niitä lupailemani kauneusjuttuja on tulossa, ja tietysti myös ihan normikuulumisia ja jonkinlaista Oton synttäripostaustakin. Kiitos hurjasti kaikille kannanotoista edelliseen postaukseen, niissä olikin paljon ajattelemisen aihetta. Se mua nimenomaan mietityttää, että miten nimenvaihto muuttaisi blogini ”brändiä” kuten moni teistä pohdiskeli, löytäisittekö te vanhat ihanat tyypit tänne, ja kiinnostuisivatko uudet. Tämä on päätös jota ei tehdä hetkessä! Mutta eiköhän ajatukset selkene tässä kesäloman aikana. Ihanaa loppuviikkoa kaikille, ja hyvää yötä<3