Mä olen aamuihminen, tavallaan, aamuisin olen kaikista aikaansaavin, pirtein ja tykkään aamujen fiiliksestä. Perhe-elämän myötä kuitenkin illat ovat ne hetket joista nautin nykyisin melkeinpä kaikkein eniten arjessa. Iltaisin me ollaan kaikki yhdessä, ja se on se mikä merkitsee. Vaikka lapset ulkoilevatkin päiväkodissa sen kaksi kertaa päivässä, me lähdetään yleensä vielä puistoon iltaruuan jälkeen yhdessä, varsinkin näin kesällä.

Aikaisemmin meidän kaikkein lähin isommille kuin vauvaikäisille tarkoitettu puisto sijaitsi parin kilometrin päässä,  mikä kieltämättä vähän söi sitä puistoiluintoa työpäivien jälkeen. Yleensä laiskasti mentiin vain oman talon pihalle, ja säästettiin puistoreissut viikonlopuille. Meidän talon piha on alkanut ehkä vähän kyllästyttää pelkistetyillä vempeleillään, varsinkin kun sitä samaa hiekkalaatikon reunaa on melkein kolme vuotta kuluttanut pyllyllään. Onneksi tänä kesänä saatiin vihdoin omalle asuinalueelle monipuolinen upouusi puisto, ja nyt meidän puistomatka ei kestä kuin kaksi minuuttia.

Tuo lähipuisto on aina täynnä elämää ja seuraa, siellä on paljon kivaa tekemistä ja kaikenikäisille jotain. Lisäksi se on lähellä lähikauppaa, joten maito- ja leipätäydennykset ja muut hoituvat kätevästi arkiviikolla siinä samalla. Kuinka paljon voi vaikuttaa yksi leikkipuisto arki-iltojen sujuvuuteen?  Meillä se on ainakin tehnyt ison eron. Ulos tulee lähdettyä paljon enemmän mielellään, kun on kiva paikka jonne mennä, ja olenpa mä törmännyt muutamaan kivaan blogini lukijaankin siellä puistossa. Hauskaa että näinkin läheltä löytyy lukijoita.

Toinen iso tekijä on tietenkin ollut myös auto, ei sitä vaan tajunnut etukäteen miten iso vaikutus sillä on elämänlaatuun. Me ollaan saatu paljon enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa, kun sellaiseen arjen perussäätöön kuten kauppareissuihin, viemisiin, hakemisiin ja paikasta toiseen siirtymiseen  menee paljon vähemmän aikaa.

Meidän piti kulkea edelleen työmatkat julkisilla, mutta ollaan nyt kuitenkin päädytty siihen että Otto kulkee autolla töihin, koska se säästää tarhapäivinä meiltä iltaisin hurjasti aikaa. Miettikää, voin olla puoli tuntia pidempään töissä, hakea lapset silti samaan aikaan kuin ennen, ja ehtiä silti kotiinkin melkein tuntia aiemmin. Ihan vaan koska Otto nappaa mut mukaansa kotimatkalla, kun meidän toimistot ovat sopivasti vain puolen kilsan päässä toisistaan. Ja on lapsillekin kivaa kun pappa ja äiti hakevat melkein aina heidät yhdessä päiväkodista. Aamuisin mä kyllä vien lapset edelleen julkisilla, ja kuljen itse töihin julkisilla, koska aamuisin se toimii hyvin ja on ihan mukavaa.

Aina mä olen nauttinut arjesta, mutta nämä kaksi asiaa, puisto ja auto, ovat vaikuttaneet arkeen ja ajankäyttöön ratkaisevasti. Kaikesta on tullut helpompaa ja mukavampaa, ja jää enemmän aikaa rentoutua ja touhuta lasten kanssa myös työpäivän jälkeen.

Meillä oli tänään ihana päivä tyttöjen kanssa, nähtiin aamulla kavereita ja touhuttiin. Sain herätä aamulla siihen että Zelda herätti mut sanomalla ”Hyvää huomenta äiti-pwinsessa!”. Toivottavasti saan huomenna yhtä ihanan prinsessaherätyksen, en kestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!