Mikä auto meille tulee seuraavaksi?

14.11.2018


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa.

Käytiin Santanderin kutsumana viime viikonloppuna Auto 2018-tapahtumassa Messukeskuksessa vähän tutustumassa autojen uusiin tuuliin. Tämä oli koko meidän perheen ihan eka kerta automessuilla, mutta oli kyllä ihan hyvin järjestetty tapahtuma. Me otettiin tietysti lapset mukaan, ja he pääsivät näkemään Muumipeikon, Pikku Myyn ja Nipsun esiintyvän, sekä halaamaan heitä. Joka osastolla oli tarjolla lapsillekin jotain pientä kivaa, mutta Santanderin osasto taisi olla lemppari. Siellä pääsi potkaisemaan jalkapalloa Uefa Champions Leaguen hengessä.

Tapahtumassa päästiin näkemään läheltä vaikka kuinka paljon erilaisia autoja, ja vaikka me ei varattu koeajoja (olisi ollut hankala toteuttaa kolmen lapsen kanssa), niin käytiin istumassa useammassakin autossa sisällä, ja testaamassa sisätilojen ja lisäpenkkien toimivuutta. Lapsista oli suurta hupia kiivetä 7-paikkaisten autojen takakonttipaikoille testaamaan tilavuutta.

Nythän meillä on tosiaan viiden hengen keskikokoinen citymaasturi, johon ollaan kyllä oltu tyytyväisiä, mutta johon kaivattaisiin aina aika ajoin lisää tilaa. Meidän oma perhe täyttää auton kaikki paikat. Aina kun esim. mun äiti on meillä käymässä, kyydeissä on kauhea sumpliminen, jos ollaan menossa koko porukalla jonnekin.

Sama toki kaikkien muidenkin kanssa. Viime kesänä kun mentiin mun serkun ja koko perheen kanssa Lintsille, osa porukasta meni julkisilla puolet hitaammin ja osa autolla. Jos lapset haluavat joskus ottaa koulun tai päiväkodin jälkeen kaverin mukaan meille, jonkun muun pitää olla pois kyydistä. Tai jos lapset haluaisivat ottaa kaverin mukaan museoon tai kotieläintilalle, jonkun muun pitäisi aina jäädä pois. Esim. lähimmälle kotieläintilalle meiltä ajaa autolla 15 min mutta julkisilla menisi 1-1,5h koska julkisilla ei ole suoraa linjaa sinne.

Sukulaiset eivät tietysti ole jatkuvasti meillä arjessa tarvitsemassa kyytiä, mutta mitä enemmän lapset kasvavat, sitä enemmän he haluavat viettää aikaa kavereiden kanssa myös arkiviikolla. Sen on huomannut jo nyt koulun myötä, että kavereiden rooli arjessa kasvaa koko ajan. Kaverisynttäreitä, leikkitreffejä ja koulun tapahtumia on suunnilleen joka viikko, ja kimppakyydit ovat suosittuja. Pian meidän keskimmäinenkin aloittaa koulun (no 1,5v päästä). Uskoisin, että silloin oltaisiin todella kiitollisia kahdesta lisäpaikasta autossa.

Ainoa mikä seitsemässä paikassa mietityttää on se, että löytyykö sellaista autoa tarpeeksi pienillä päästöillä. Siinä missä Otto ihasteli 7-paikkaista Skoda Kodiaq RS-maasturia, mä tuijotin autojen esittelylappujen päästölukemia. Faktahan on se, että tällä hetkellä 7-paikkaisena ei ole saatavilla sellaista autoa, jonka päästöt olisivat olemattomat tai edes kestävällä tasolla (paitsi Tesla Model X). Toki nopean ja tehokkaan RS-version ja päästöttömyyden väliin mahtuu muitakin vaihtoehtoja päästöjen kannalta.

5-paikkaisena löytyisi vaikka mitä, mutta kannattaako meidän edes vaihtaa autoa, mikäli oltaisiin valmiit pitäytymään 5 paikassa? Ei kannata. Nämä on tosi isoja kysymyksiä ja valintoja. Onneksi meillä on aikaa miettiä vielä puolisen vuotta ennen kuin meidän Santander All in One -sopimus päättyy, ja on aika tehdä se valinta, miten jatkossa toimitaan.

Varmaa on ainakin se, että jos (kun) me uusi auto hankitaan, me otetaan sekin Santander All in One -sopimuksella, kuten tämä nykyinen auto 2,5 vuotta sitten. 2,5 vuotta sitten me valittiin Santander All in One helppouden vuoksi (silloin ei ollut mitään tietoa mistään tulevista yhteistyökuvioista, vaan päädyttiin ks. kaiken kattavaan sopimukseen aivan omin päin). Ne samat asiat jotka meitä viehättivät silloin, ovat edelleenkin ne hyvät puolet, joiden vuoksi valitsisin tämän saman palvelumallin.

Autoon ei tarvitse sitoutua eikä sijoittaa, vaan sopimukseen kuuluu taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Meillä All in One-pakettiin kuuluu auto, rahoitus, kausihuollot, mahdolliset muut huollot, sijaisauto huollon ajaksi ja taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Maksetaan kiinteää kuukausierää, johon sisältyy siis nämä kaikki, ja ainoa mitä me tehdään itse autolle, on tankkaus ja pesu. Meidän ei siis tarvitse maksaa erikseen auton määräaikaishuolloista senttiäkään, eikä myöskään tarvitse varautua yllätyksiin, sillä auton rikkoutuessa sillä on valmistajan takuun lisäksi myös huoltosopimus. 

Sitten kun tämä sopimuskausi päättyy ensi kesänä, auton saa myydä itse pois mihin liikkeeseen haluaa, ja maksaa jäljellä olevan osuuden sillä (ja pitää mahdollisen myyntivoiton), tai sitten auto lunastetaan meiltä takaisin rahoituksesta jäljellä olevalla osuudella. Halutessaan auton voi myös pitää itsellään, ja maksaa jäljellä olevaa osuutta sitten uuden suunnitelman mukaan pois.

Eli vaikka aina sanotaan, että ”uuden auton arvo tippuu puolella heti kun sen ajaa autokaupasta ulos”, meidän ei tarvitse murehtia, että meillä olisi enemmän maksettavaa kuin mitä auton arvo on. Pahimmassa tapauksessa ollaan nollilla sopimuskauden päätteeksi, ja parhaassa tapauksessa voidaan tehdä jopa voittoa. Me haluttiin meidän perheen käyttöön nimenomaan uusi auto, ja tämä oli meille paras tapa saada se. Santander All in Onessa on kolme eri palvelutasoa, eli Perus, Helppo tai Mukava, ja me valitaan varmasti Mukava myös jatkossa. 

Kaikkein edullisin vaihtoehto tämä ei ole, mutta me arvotetaan helppous ja stressittömyys auto-asioissa edullisuutta korkeammalle. Ennen tätä ajettiin vuosi edullisella ja hyvin epävarmalla autolla, joka ei lopulta ollutkaan edullinen, sillä siitä rikkoutui koko ajan joku osa. Vaikka sen kuukausierä oli edullinen, yllärihuollot kasvattivat kustannuksia jatkuvasti. Sen vuoden jälkeen ei haluta enää ikinä joutua stressaamaan autosta. Me halutaan, että auton kanssa on varma ja turvallinen olo aina ja kaikissa tilanteissa. Mielenrauha on sellainen asia, mistä mä maksan mielelläni vähän ekstraa. Mutta toki All in Onessa on ne kolme eri palvelutasoa. Sopimuksen saa myös käytettyihin autoihin, joten on siitä paljon edullisempiakin vaihtoehtoja tarjolla, kuin tämä uuden auton ihan kaiken kattava Mukava-sopimus.

Me ei olla vielä siis päädytty mihinkään 100% varmaan päätökseen ensi kesän suhteen. Katsotaan, että tuleeko ennen sitä automarkkinoille vielä uusia vaihtoehtoja, joissa kaikki meidän tarpeet ja toiveet kohtaisivat. Tuskin tulee. Luultavasti joudutaan tekemään kompromissi, ja punnitsemaan tarkasti mitkä ovat meille ne kaikkein tärkeimmät asiat. Kaksi lisäpaikkaa vai mahdollisimman pienet päästöt (tai päästöttömyys)? Ehkä sitten kesällä 2022 olisi 7-paikkaisen fiksun hintaisen sähköauton vuoro, jonka kantama on talvipakkasillakin 600km? Toivottavasti. Siihen on vielä monta vuotta aikaa, ja markkinat kehittyvät koko ajan.


Kumpi meillä ajaa, mies vai vaimo?

26.08.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa ja toimin Santanderin brändilähettiläänä. Sen myötä jaan teille meidän kokemuksia Santander All-in-one -autorahoituksesta ja ajatuksia kaikesta autoiluun liittyvästä.

Vanhanaikaiset roolit auton kanssa

Meidän perheessä roolit ovat olleet auton ajamisen kanssa todella vanhanaikaiset. Mulla ei siis ole ajokorttia ja Otto ajaa poikkeuksetta (no ylläri, kun ei mulla ole korttia). Se ei ennen haitannut mitään, eihän meidän suhteen ensimmäisinä vuosina meillä ollut edes autoa ollenkaan. Sittenkin kun ostettiin ensimmäinen auto, oltiin vaan hullaantuneita siitä, että meillä ylipäätään oli auto. Alettiin odottaa meidän kolmatta lasta, ja aika nopeasti mä jouduin supistusten takia alkaa ottamaan iisisti, ja pysyttelemään aika paljon vain kotona. Silloinkin oli luontevaa, että Otto hoiti kaikki lasten päiväkoti- ja harrastuskuskailut ja autolla liikkumiset.

Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin yhä useammin tullut puheeksi, että olisi niin hurjan kätevää, kun mullakin olisi kortti. Lapsia on nykyään kolme, ja heistä kahdella on viikottain harrastuksia, molempia kuskataan kouluun/päiväkotiin, ja lisäksi mulla itselläni on todella liikkuva työ. Olisi reilua, että kuskailut hoidettaisiin yhdessä ja tasapuolisesti. Toki joskus vien ja haen lapsia bussilla, mutta useimmin niitä hoitaa kyllä Otto autolla.

Usein saan myös kutsuja tapahtumiin, jotka saattavat olla esimerkiksi Vantaalla tai Espoossa, mutta en jaksa lähteä Oton ollessa töissä, koska julkisilla mulla menisi matkoihin 1,5h/suunta. Autolla pääsisi alle puolessa tunnissa. Kolme tuntia julkisissa 1,5-vuotiaan kanssa ei houkuttele mua tarpeeksi, että lähtisin ja sitten usein käydään vaan niissä tapahtumissa, joihin pääsee nopeasti metrolla.

DISCLAIMER! Kuvissa auton moottori ei ole käynnissä, eikä jalat polkimilla.

Olen aina pelännyt autolla ajamista

Ongelma ajokortin suhteen on siinä, että mua ei koskaan ole houkutellut autolla ajaminen. Olen oikeastaan aina pelännyt sitä. Yksi aiheista, joista eniten näen painajaisia, on juuri autolla ajaminen. Voi kuinka monta kertaa olen herännyt hikisenä siihen, että olen unessa ajanut autoa, eikä mulla ole ollut mitään kontrollia autoon. En edes tiedä miksi se pelottaa mua niin paljon, koska en ole ikinä ollut missään kolarissa, tai kokenut muitakaan traumoja auton kyydissä oikeasti. Ennen jo se pelkkä ajatus, että joutuisin yksin hallitsemaan jotain niin suurta ja pelottavaa kuin auto, on ollut ihan kauhistuttava.

Tämän meidän nykyisen Santander All-in-one:lla otetun auton myötä olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle omasta ajokortista. Miksi? Koska meidän auto tuntuu niin turvalliselta. Meidän nykymallissa ei edes ole kaikkia mahdollisia kuskin apuvälineitä automaattivaihteista hätäjarrutukseen, mutta se tuntuu silti turvalliselta ja vakaalta. Ehkä siksi, että Otto on myös tosi tasainen ja turvallinen kuski, jonka kyydissä olen istunut kymmeniä tuhansia kilometrejä.

Ehkä joskus mullekin ajokortti

Pikkuhiljaa olen alkanut ihan pikkupikkuriikkisen lämpenemään ajatukselle siitä, että istuisin joskus itsekin ratin taakse. Osansa siihen on tehnyt myös se, että uuden lakimuutoksen myötä Otto voisi helposti toimia mun ajo-opettajana, ja voisin käydä vain teoriatunnit ja kokeet autokoulussa. Oton opetuksessa mua ei ehkä kauhistuttaisi ihan niin paljon, kuin jonkun tuntemattoman.

Fakta on ehdottomasti se, että meidän kolmen lapsen kasvaessa se kuskailun määrä ei ainakaan vähene, päin vastoin. Voin vaan kuvitella millaista on joskus viiden vuoden päästä, kun esikoinen alkaa olla esiteini, keskimmäinen on kymmenen ja kuopuskin jo eskarilainen. Uskon, että silloin me tarvitaan kahta ajokorttia, ehkä jopa kahta autoa. Ajokortin lisäksi olen nimittäin alkanut pikkuhiljaa haaveilemaan myös omasta autosta. Sitten meillä olisi Oton auto ja Iinan auto.

Millainen olisi mun unelmien auto

Saatan eksyä selailemaan Santanderin uusien autojen valikoimaa vähän turhan usein, heh. Haaveilen sähköautosta, sellainen olisi kyllä ihan mun unelma. Välillä tulee kyllä vilkuiltua myös ladattavia hybridimaastureita. Ihan minkä tahansa auton ottaisinkin itselleni, niin tärkeintä mulle olisi , että se on mahdollisimman pienipäästöinen ja siitä löytyy kaikki mahdolliset turvalaitteet kaistavahdista hätäjarrutukseen, automaattiparkkeeraus ja automaattivaihteet. Vaikka tiedänkin, että koskaan ei saa luottaa vain johonkin hätäjarrutustoimintoon, vaan pitää itse olla 1000% skarppina ratissa ihan kaikissa tilanteissa, niin sellainen toisi kuitenkin sitä turvallisuudentunnetta sen verran, että edes uskaltaisin ratin taakse. Se olisi se mun henkinen back-up, vaikka siihen ei missään tapauksessa saisikaan ajaessa tukeutua ja luottaa omien ajotaitojen ohi.

Jos mä joskus otan itselleni käyttöön oman auton, otan sen samanlaisella Santander All-in-one-sopimuksella, kuin meidän nykyinen autokin on. En usko, että meidän vanhan ja epäluotettavan pikkuromuauton kyydissä olisin kerännyt samalla tavalla rohkeutta ja luottoa autoihin, ja siihen, että itsekin voisin joskus ajaa autoa. Santander All-in-onen huolettomuutta ja meidän nykyistä autoa on siis kiittäminen siitä, että itsevarmuus on tämän asian suhteen kasvanut. Ehkä mä istun autokoulun teoriatunneilla vielä tämän vuoden aikana, ken tietää?

Löytyykö mun lukijoista ajokortin vasta myöhemmällä iällä ajaneita? Millainen kokemus se oli? Ja löytyykö muita, joita autolla ajaminen on pelottanut (ja kenties olette voittaneet pelon)?