Vihkiseremonia

14.02.2014

Ensimmäisessä hääpostauksessa hääblogin puolelle ajattelin kirjoittaa meidän vihkiseremoniasta, joka oli herkkä, koskettava ja sopivan ytimekäs. Me mentiin siis naimisiin Helsingin Vanhassa Kirkossa, Helsingin keskustassa ja en voisi olla tyytyväisempi kirkkovalintaamme. Mä rakastan Vanhan kirkon tunnelmaa ja sitä kuinka se onnistuu samaan aikaan olemaan kotoisa ja kuitenkin mielettömän näyttävä.

Meidän vihkiseremonia alkoi kello 16.00, ja me oltiin vielä puoli neljän aikaan hääkuvattavana hotellillamme Katajanokalla. Kuin ihmeen kaupalla me ehdittiin paikalle ajoissa, ja vieläpä oikein hyvin, kiitos bestmanien, ja kymmentä vaille neljä me seisoskeltiin kaasojen kanssa takahuoneessa jännityksestä sekaisin. Tiaran piti alunperin kävellä myös mun edellä, kukkaistyttönä, mutta viime tipassa jännitys vei voiton kukkaistytön pestiltä, ja kaasoni kävi viemässä Tipan istumaan turvallisesti mummunsa viereen. Zelda nukahti autossa matkalla kirkkoon ja nukkui koko vihkiseremonian ajan, vaikka yleensä herää pienimpäänkin rasahdukseen. Vissiin oli ollut rankka päivä?

43__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva29__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva42__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva44__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva

Kuten kerroinkin aiemmin, mun pappa talutti mut alttarille mikä oli hyvä. Naureskeltiin papan kanssa ja tunnelma oli mukavan rento. Mä vannon että mua olisi jännittänyt tuhat kertaa enemmän jos olisin joutunut astelemaan alttarille yksin! Se hetki kun pappa luovutti mut Otolle, oli jotenkin niin ihana ja taianomainen. Siihen asti mä muistan vielä kaiken aivan kirkkaasti, mutta kun asteltiin alttarille otti jännitys vallan mustakin ja en oikeastaan muista siitä tilanteesta paljoa.

Mun kaaso luki kauniisti korinttilaiskirjeen, ja yhtäkkiä, mielestäni ihan supernopeasti, me oltiinkin jo pujottamassa sormuksia toistemme sormiin ja suutelemassa. Se hetki kyllä oli ikimuistoinen, vaikka jännittikin ja me vähän sekoiltiin sormusten kanssa. Mua pelotti että pujotan sormuksen väärään sormeen Otolle ja me ei ensin edes tajuttu kumpi sormus oli kumman, kun ne oli niin samannäköisiä siinä jännityksessä. Mutta saatiin me ne lopulta sormiimme menestyksekkäästi, haha!

kirkko32__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 34__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva IMG_8560 IMG_8576 IMG_8587Pappi on meille tuttu jo molempien tyttöjen ristiäisistä ja osasi puhua todella kauniisti meidän perheestä ja tarinasta. Monet meidän vieraista kehuivat papin puhetta ja tykkäsin siitä kyllä itsekin, se kuvasti meitä niin hyvin. Kirkossa tunnelmaa kevensivät meidän Tiara -neidin höpötykset joiden ansiosta vaihdettiin papin ja toistemme kanssa välillä erittäin huvittuneita katseita. Mua ei häirinnyt ollenkaan se että oli pieni ihana höpöttäjä tilaisuudessa mukana, päinvastoin! Nyt me voidaan videolta näyttää Tiaralle kun hän kasvaa miten hänkin osallistui isin ja äidin vihkiseremoniaan kaksivuotiaana.

Kaksikymmentä minuuttia kului nopeasti ja pian me oltiinkin jo kävelemässä takaisin takahuoneeseen Oton kanssa. Takahuoneessa meillä molemmilla jännitys ja onni purkautui hulluna tunnemyrskynä ja pillitettiin siellä kuin viimeistä päivää, vaikka alttarilla mulla ei tullut yhtään kyyneltä. Me oltiin ja ollaan edelleen nin iloisia siitä että ollaan vihdoin toistemme omat, ihan kokonaan♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_8594Vieraat kerääntyivät kirkon portaille saippuakuplien kanssa ja oli kyllä aika hauskaa kävellä saippuakuplien läpi hääautolle. Onneksi ei ollut liian kylmä saippuakuplille, olisi voinut olla aika inhottavaa puhallella niitä esimerkiksi 20:n asteen pakkasella. Vihkiseremonia sujui kyllä ihan nappiin, niinkuin koko päivä! Mä en ole vielä saanut kirkosta kaikkia kuvia, mutta en malttanut odottaa tämän postauksen tekemistä enää ollenkaan. Luultavasti tulen laittamaan lisää Täydenkuunkuvan huikeita kuvia myös kirkosta kunhan saan ne, ketään ei varmasti haittaa? ;)


Meidän hääkirkko

28.06.2013

Mä olen pienestä tytöstä asti haaveillut kirkkohäistä ja vaikka me vähän jouduttiin käymään Oton kanssa keskustelua siitä mennäänkö naimisiin kirkossa vai Maistraatissa niin lopulta sain onneksi Otonkin hyväksymään ajatuksen ajatuksen siitä että me sanotaan tahdon nimenomaan kirkossa. Aivan pikkutyttönä minä (kuten varmaan aika moni muukin stadilainen pikkutyttö) haaveilin häistä Helsingin upeassa tuomiokirkossa. Se on aivan mielettömän kaunis ja vaikuttava rakennus ulkoapäin ja aivan ihana myös sisältä. Haikein mielin totesin että tuomiokirkko kuitenkin mielestäni vaatii sen verran suuren vierasjoukon että se ei tullut kysymykseen meidän häiden kohdalla.

Helsingissä on paljon vaikuttavia, kauniita kirkkoja. Itse olen käynyt monessakin Helsingin kirkossa, mutta ehkä eniten on tullut vierailtua juuri keskustan kirkoissa koska kävin koulua aika keskustassa ja silloin pääsiäis-, joulu-, ja kevätjumalanpalvelukset pidettiin niissä kirkoissa jotka olivat koulusta fiksun välimatkan päässä. Useiten mä oon vieraillut Helsingin Vanhassa kirkossa joka sijaitsee itselleni toisessa erittäin muistorikkaassa paikassa – Vanhan kirkon puistossa eli tuttavallisemmin Ruttopuistossa tai Ruttiksessa.

abb0840d-f853-4eca-9648-2f93d88716e5Kuva: helsinginkirkot.fi

Ruttis, tuo teiniromantiikan kehto on minulle tuttuakin tutumpi nuoruusvuosien railakkaista kesäilloista. Onpa siellä tullut istuttua keväälläkin farkkutakissa hytisten, joskus myös myöhään syksyllä palelevia varpaita kiroten. Kesällä Vanhan kirkon puisto on täynnä iloisesti alkoholia nautiskelevia ihmisiä, pullonkerääjiä ja vähemmän iloisesti alkoholia nautiskelevia ihmisiä, ihan mukava näky tuokin – mutta talvella puisto on kauneimmillaan. Kun puut ovat lehdettömiä ja puisto valkean lumen peitossa, tulee itse kirkkokin aivan uudella tavalla esille.

 Me mennään naimisiin Vanhassa kirkossa talvella ja olen siitä äärimmäisen iloinen ja onnellinen. Keskustan kirkkojen vihkiaikavarauslistat täyttyvät keväisin nopeammin kuin voisi ikinä kuvitella ja olen todella onnellinen että me saatiin juuri haluamamme kirkko. Mulle kirkko on tärkeämpi kuin hääjuhlapaikka, koska mahtavat hääjuhlat saa aikaiseksi suunnilleen missä tahansa jos on vain loistava porukka ja paljon hyvää ruokaa kuten meillä toivottavasti tulee olemaan. Kirkko on kuitenkin se paikka, missä vietetään se kaikkein merkityksellisin, pieni suuri hetki jolloin me sanotaan toisillemme tahdon. Sillä hetkellä mä haluan että myös miljöö on täydellinen!

kirkko_vihkiaiset_alttari_morsian_sulhanen_ihminen_mies_nainen_pappi_kaytava_alttaritaulu_aikuinen vihkiminen_kirkko_alttari_alttaritaulu_morsian_sulhanen_pappi_ihminen_vihkiminen_aikuinenKuvat: Terhi Anneli Koivisto

Mikä on teidän unelmienne hääkirkko? Missä kirkossa menitte naimisiin? Haluaisitteko mieluummin kirkkohäät vai siviilivihkimisen?