Mun kaveri Veera laittoi viestiä tässä hetki sitten, että haluaisinko kokeilla Urbspotter-nimistä sovellusta, joka on helsinkiläisyrityksen kehittämä ilmainen sovellus, tarkoituksena tukea paikallista yrittäjyyttä ja yhdistää kivijalkaliikkeet ja kuluttajat. Ja halusinhan minä, tämä postaus on siis Urbspotterin sponsoroima, minä testasin sovellusta ja sain sitä vastaan palkkion.

Urbspotter on tosiaan ilmainen sovellus Androidille ja iPhoneille, josta löytyy jopa 140 kivijalkaliikettä ja heidän valikoimansa, aukioloajat, sijainnit ja reittiohjeet ja jopa yritysten tarinat. Mä ainakin olen huomannut usein persoonallisia kivoja tuotteita etsiessäni, että on hankala löytää niille jälleenmyyjiä. Esimerkiksi monia pienempia lastenvaatemerkkejä ei aina löydy suurista kaupoista, ja niiden metsästäminen kivijalkaliikkeistä on tuntunut olevan huomattavasti hankalampaa kuin verkosta. Itse kuitenkin tykkään nimenomaan siitä fyysisestä ostokokemuksesta, ja ostan mieluummin aina suoraan liikkeestä jos vain mahdollista. Se vaatteiden hipelöiminen ja mahdollinen sovittaminen on tosi tärkeää, ja mä oon myös sellainen kaikkimullehetinyt -tyyppi, eli en millään malttaisi odotella toimitusaikoja.

Urbspotterissa voi selata kaikkien liikkeiden tuotteita heti ensimmäisellä välilehdellä, ja hakua voi myös rajata niihin mistä itse on sillä hetkellä kiinnostunut. Tuotteita voi myös hakea hakusanoilla, ja nähdä sovelluksen sisällä jo tarkemmat tuotetiedot. Eli jos vaikka etsin Vimman mekkoa Zeldalle, voin hakea sovelluksesta että missä kaupassa niitä nyt olisi saatavilla kirjoittamalla Vimma. Tai jos vaikka etsin Papun rusettipipoa, voin kirjoittaa Papu hakukenttään ja näen heti mistä niitä saa. Heti tutustuin uuteen liikkeeseen nimeltä Harakanpesä Shop Eerikinkadulla tässä pipoa etsiessä. Lastenvaateliikkeitä on Helsingin keskustassakin paljon enemmän kuin ne pari joihin olen törmännyt vaikka FB:ssä tai blogeissa. En myöskään tiennyt että esimerkiksi Nopsupopsua myydään Helsingissä, mutta niin vaan löysin senkin Urbspotterista.

Keskustassa asuessani mulle olivat kivijalkaliikkeet paljon paremmin tuttuja, sillä tallasin katuja pitkin harva se päivä. Nykyään kun asutaan kauempana, on usein helppoa vaan suunnata ostoskeskuksiin, koska niistä ainakin yleensä tietää etukäteen löytävänsä jotain, eikä ole ollut sellaista tietämystä enää kivijalkaliikkeistä. Samalla kuitenkin on vaikeampaa löytää persoonallisia tuotteita. Tämä sovellus on tosi kiva, koska mä todella mieluusti ostan pienyrittäjiltä ja tuen yrittämistä, jos vain mahdollista. Liikkeet on helppo löytää sovelluksesta, sillä se tarjoaa jopa reittiohjeet ja liikkeitä voi etsiä myös oman sijainnin perusteella. Viime viikonloppuna Nudgessa vieraillessani sovellus näytti että joka puolella mun ympärillä on ihania kivijalkaliikkeitä, esimerkiksi Pop up kemut, ja tuo aiemmin mainitsemani Harakanpesä Shop, ja Momono jossa oli aivan ihania jakkaroita myynnissä. Liikkeitä ja tuotteita tulee lisää sovellukseen viikoittain ja jopa päivittäin.

Jos tykkää persoonallisista vaatteista, asusteista ja sisustustuotteista ja haluaa ostaa niitä läheltä, niin kannattaa ladata tämä sovellus, varsinkin kun se ei maksa mitään eikä sisällä edes mainoksia. Se on puhtaasti vaan siihen tarkoitettu että kuluttajat ja kivijalkaliikkeet löytäisivät toisensa, ja se on siihen aivan passeli! Syksymmällä siihen on muuten tulossa myös osto-ominaisuus, jolloin suoraan sovelluksesta voi ostaa tuotteen ja saada sen itselleen saman päivän aikana tai jopa tunnissa. Aika kätevää! Varsinkin oman startup-taustani takia mä olen hirveän kiinnostunut uusista innovaatioista ja pienyrityksistä, ja senkin takia musta oli hauskaa testata sovellusta ja kertoa siitä teillekin.

Nyt Urbspotterilla on käynnissä vielä loppukesän kamppis, jossa näyttämällä Urbspotteria puhelimesta kassalla Kivijalkaliikkeestä ostaessaan saa ilmaiseen Jymy-jätskiin oikeuttavan lipukkeen. Jymy on ihan jymyhyvää, eikä mua ainakaan haittaa yhtään että kivan ostoksen lisäksi saa vielä ilmaisen jätskin!

Mikä on teidän lemppari kivijalkaliike Helsingissä? Eikös olisi kätevä tällainen sovellus muihinkin kaupunkeihin? Ainakin Oulussa olen nähnyt vaikka mitä söpöjä pikkuliikkeitä joista kaikkien pitäisi kuulla, enkä usko että muut kaupungit häviävät Oululle yhtään!

Voi vitsit sanon mä, on ollut tosi vaikeaa kirjoittaa postauksia viime viikon jälkeen, kun tuntuu että tuollaisten superuutisten jälkeen kaikki normaali on ihan lame. Mutta eihän meidän elämä kokoajan ole mitään vuoristorataa ja isoja uutisia täynnä, vaan sitä tavallista arkea suurimmaksi osaksi, ja raskaus kulkee siinä mukana. Eilen käytiin Korkeasaaressa tyttöjen ja Oton ja tyttöjen tädin kanssa, ja meillä oli tosi hauska reissu. Lauantaina taas vietettiin deitti-iltaa Oton kanssa, kun tytöt olivat ekaa kertaa yökylässä Oton tädin luona.

Käytiin Oton kanssa Putte’sissa pizzalla ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta. Sitten käytiin moikkaamassa kavereita, ja tultiin kotiin katsomaan Netflixistä Don’t trust the bitch in apartment 23:a ja syömään Ben & Jerry’siä. Kiitos muuten mun lukijalle joka vinkkasit sarjasta, se on niin hauska että me nauretaan täällä kippurassa Oton kanssa joka ilta! Oli aika ihanaa, kun viime viikot ollaan oltu niin tiiviisti perheenä yhdessä. Tytötkin olivat nauttineet kovasti yökyläreissusta kun pääsivät leikkimään ison lapinkoiran kanssa ja saivat hemmottelua osakseen.

Minityyppi on nyt pari viikkoa jo muljunut iltaisin siihen malliin että olen tuntenut liikkeet, siis tyttöjä en tuntenut ihan yhtä aikaisin koska he vaan hennosti tökkivät pienillä raajoillaan. Tämä tyyppi pyörii 360 astetta ympäri jatkuvasti niin sitä ei voi olla tuntematta vaikka hän pienenpieni vielä onkin, jopa Otto tunsi toissailtana kun hän kieppui mun pötsissä. Saapa nähdä miltä nämä pyörähdykset tuntuvat kymmenen tai kahdenkymmenen viikon päästä. Mutta siis aivan ihanaa tuntea ne liikkeet, aina iltaisin kun makoilen sohvalla hän innostuu ja alkaa heilumaan.

*sisustustuotteet hyllyä lukuunottamatta saatu Maxplaysta blogin kautta.

Mä ostin lauantaina ensimmäisen vauvanvaatteenkin kun käytiin kahdestaan keskustassa pyörimässä, Vimman ihanan Lakritsi-bodyn. Se on kokoa 60, ja musta tuntuu ihan mielettömän uskomattomalta että se on tyypille ISO sitten kun hän syntyy. Siis voiko sitä pienempiä ihmisiä ollakaan? Tiedän että voi, Tiara käytti alkuun kokoa 44, mutta kyllä sitä ehtii jo näin monen vuoden aikana unohtaa miten minejä ne pienet onkaan!! Ajattelin ostella enemmän vasta sitten kun ollaan käyty rakenneultrassa, mutta jos jotain söpöä tulee vastaan niin en aio kyllä kieltää itseäni ostamasta aiemminkaan.

Mua harmitti jo kun silloin Anttilan konkurssialeissa oli Stokke Steps-järjestelmän osia ihan superhalvalla, mutta olin silloin vielä ihan liian alussa että olisin uskaltanut ostaa yhtään mitään. Siinä olisi tullut iso säästö. Mutta ei auta, toivotaan että tulee vielä hyviä aleja myöhemminkin. Meillä on edessä ihan kaikkien vauvatavaroiden ostaminen, koska me ollaan myyty tai annettu pois ihan kaikki tarvikkeet ja 99% vauvanvaatteista, vain ihan muutama lemppari on säästetty että voin antaa tytöille sitten kun he ovat isoja. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään, koska on kiva kun nyt voi ostaa uutena sellaisia jotka miellyttävät silmää, suurin osa niistä vauvajutuista kun oli kuitenkin ostettu yli viisi vuotta sitten ja maku ja tyyli ovat kovasti muuttuneet niistä ajoista niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Joo, että sellaista löpinää! Kyllä mä tiedän että te tykkäätte lukea ihan normaaleja höpötyksiäkin (vai olenko ihan väärässä?). Sitä vaan asettaa itselle niin kovat paineet aina, tuntuu että mikään ei ole riittävän hyvää ja riittävän mielenkiintoista. Mutta kyllä on ja pitää olla. Tällä viikolla on tulossa ainakin postausta raskausoireista, ihana ruokaohje jonka keksin eilen, asiaa lasten uusista harrastuksista, uutta videota ja vaikka mitä muuta. Kiinnostaako teitä muuten lukea raskaudesta viikko viikolta, vai onko se jo ihan mennyt juttu? Siis että kirjoittaisi vaikka raskausviikosta 15 ja laittaisi mahakuvan? Mä en tietenkään kirjoittaisi mitään sellaisia jokaiselta vauvasivustolta löytyviä viikkofaktoja vaan nimenomaan omia fiiliksiä ja muita. Kertokaa ihmeessä.

Nyt mä alan rustaamaan ruokaohjetta! Mahtia alkanutta viikkoa kaikille <3

Tänään oli meidän koko perheen kovasti odottama päivä kun päästiin Skidit Festareille yhdessä. Suunnattiin festaroimaan jo melko aikaisin aamulla, tarkoitus oli mennä jo kymmeneksi mutta hidasteltiin (ja unohdeltiin tavaroita kotiin ja palattiin hakemaan) niin että oltiin vasta puoli yhdentoista jälkeen perillä. Onneksi siellä ei vielä silloinkaan ollut kauheaa ihmistungosta, vaan päästiin hyvin tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa ja tutustumaan eri pisteisiin. Lapset piirsivät omia tarroja sarjakuvakeskuksen pisteellä, askartelivat kruunuja prinsessasalongissa ja kuuntelivat haltioissaan Risto Räppääjää ja Nelli Nuudelipäätä.

Paikalla oli myös Rush Helsingin iso tramppa, parkouria, Design-museon väritys- ja rakentelupiste, liikenneturva, lastenvaatteita, tatuointipiste ja jättimegasaippuakuplia. Ja paljon kaikkea muuta mitä en edes nyt muista! Lisäksi oli ruokaa monessakin eri kojussa sekä Siltasessa ja paljon tuttuja paikalla. Oli kiva nähdä kaikkia kun kesä on ollut niin hiljaista tapahtumien osalta muuten että ei ole tullut niin paljoa blogikollegoihin törmäiltyäkään ellei ole erikseen sopinut treffejä jonkun kanssa. Elokuussa taas vilkastuu ja näkee enemmän tuttuja, kivaa!

Tytöillä oli kyllä niin hullun hauskaa ja he nauttivat selkeästi aivan sydämensä kyllyydestä, oli parasta katsoa sitä ja iloita heidän kanssaan. Molemmat valkkasivat aamulla coolit festariasut ja halusivat oikein glitteriä tukkaan, ja äitihän laittoi.  Molempien mielestä parhaat jutut oli sarjakuvakeskuksen tarra-askartelu, tramppa ja saippuakuplat. Pitää varmaan viedä lapset joskus käymään Rush Helsinki -tramppapuistoon kun he niin kovasti trampoista tykkäävät.

Festariliput saatu.

Huh, mä oon kyllä aivan poikki ja niin olivat lapsetkin, monen tunnin festaroinnin jälkeen me suunnattiin vielä ystäväpariskunnan kanssa Kokomoon brunssille keskustaan, ja sieltä ajettiin vielä Oton tädille kylään. Oli siis ihan tekemistä kerrakseen tälle lauantaille, mutta kivaa sellaista toki. Tää taitaa olla meidän tapa, ”lomaspurtti”, aina lötköillään melkein koko loma ja sitten viimeisenä viikonloppuna tehdään vaikka ja mitä. Huomennakin on ohjelmaa, mutta onneksi myös vapaata öllötystä.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Eilen otettiin metrolla suunta kohti keskustaa mun äidin ja lasten kanssa, ja harrastettiin vähän kotikaupunkiturismia. Päätettiin lähteä kurkkaamaan miltä uudistunut Helsingin kaupunginmuseo ja Lasten kaupunki näyttää. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Helsingin kaupunginmuseossa, vaikka monet muut museot kuten Ateneum, Kiasma, Luonnontieteellinen, Kansallismuseo ja Designmuseo tuttuja ovatkin. En oikeastaan tiedä miksi sinne ei ole aiemmin tullut mentyä, äidin kanssa kuitenkin mun lapsuudessa käytiin aina lomilla ja joskus viikonloppuisin eri museoissa. Ja omien lasten kanssa ei oltu vielä käyty siellä, koska museo on ollut viimeiset pari vuotta remontissa.

Senaatintorille saavuttaessa oli ihanaa nähdä Helsinki niin elossa, turisteja joka puolella ja iloista puheensorinaa ja kaikki ottivat valokuvia. Jotenkin sitä pysähtyi itsekin hetkeksi katsomaan miten mieletön kaupunki tämä onkaan, onhan esimerkiksi Senaatintorikin ihan upea nähtävyys eikä kalpene ollenkaan Euroopan metropolien aukioille ja katedraaleille. Täällä on hurjasti nähtävää ja koettavaa ja ihan omanlaisensa kaupunkikulttuuri.

Senaatintorilta oli tosissaan noin 30 sekunnin kävelymatka museoon, joka sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Heti museon sisäpihalla oli iso vaunuparkki, ja paikka oikein huokui sitä että täältä löytyy lapsille kaikkea kivaa. Tuli ehkä mieleen vähän länsinaapurimme Ruotsin aarre Junibacken, yhtä helposti lähestyttävä tunnelma, erona vain se että kaupunginmuseo on aina ilmainen kaikille. Museosta löytyi kivasti säilytyslokeroita, joihin ei tarvinnut edes panttia mikä on hyvä koska mulla ei ikinä melkeinpä ole käteistä rahaa mukana.

Sitten oli aika suunnata lasten kaupunkiin, joka levittäytyi kahteen kerrokseen ja oli täynnä kivaa tekemistä. Ihan ekaksi bongattiin roolivaatehuone jossa lapset saivat virittäytyä halutessaan museotunnelmaan. Lisäksi alhaalla oli esimerkiksi vanhanajan ruokakauppa, suutari, vene ja hevosvaunut sekä teatteri- ja piirustushuoneet. Myös pienille vauvoille oli oma tila. Alakerta oli ehkä enemmän juuri pienten mieleen, näin myös meillä nuorempi oli enemmän fiiliksissään alakerran hevoskärrystä kuin yläkerran mummolasta.

Mummola, joka tosiaan oli ihan kuin 70-luvun kerrostaloasunto, oli ihan huikea ja sekä mun, mun äidin että meidän esikoisen lemppari. Siellä sai oikeasti ollakin kuin kotonaan, ja lapset saivat tutustua vanhaan puhelimeen, 70-luvun esineisiin, keittiöön ja sisustukseen ja pääsipä paikalla selaamaan valokuva-albumia ja vanhoja lehtiäkin niinkuin mummolassa konsanaan. Mun äiti oli ihan innoissaan, sillä mummolassa oli niin paljon hänelle tuttuja juttuja ja nostalgiaa. Me viihdyttiin mummolassa vaikka kuinka pitkään ja mä luin mm. laihdutusvinkkejä ikivanhasta MeNaiset -lehdestä. ”Jos mielesi tekee makeaa, syö suolakurkkua. Se karkottaa makeanhimon”. Eli seuraavan kerran kun tekee mieli suklaata, ostakaa suolakurkkuja!

Ylhäältä löytyi myös vanhoja leluja sekä vanha koulu missä oli nostalgiset puiset tuplapulpetit ja vaikka mitä. Koulumuseossa olen itsekin käynyt alakoulun aikoihin ja olin nähnyt ennenkin samantyylisiä. Lapset olivat tosi innoissaan kun pääsivät harjoittelemaan kirjoittamista liitutauluille ja tekemään vanhan ajan lukujärjestystä.

Kun oltiin kierretty koko Lasten Kaupunki, istahdettiin vielä piirustushuoneeseen ja lapset saivat piirtää oman lemppari Helsinkijuttunsa paperille ja jättää taideteokset museoon. Nuorempi neiti piirsi kestosuosikkinsa: Herra Perunapään. Se on kuulemma parasta Helsingissä, hah.

Voin ehdottomasti suositella Lasten Kaupunkia ihan kaikille, sinne oli helppo mennä ja siellä oli kivaa. Varmasti mennään toistekin. Musta se on ihanaa että lapsille on oma paikka missä kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa tutkia ja kokeilla. Ja vielä huikeampaa on musta se että Helsinki tarjoaa tämän paikan kaikille ilmaiseksi. Meille jäi kokemuksesta tosi hyvä mieli! Ja ajattelin itseasiassa koostaa tästä inspiroituneena muutaman lapsiperhevinkin Helsinkiin tälle kesälle tai miksei talveenkin.

Mahtia torstaita kaikille! <3