Joululahjat. Ne herättävät paljon tunteita, iloa, innostusta, jännitystä, huolta, stressiä joillekin myös murhetta. Olen aina ollut jouluihminen, ja rakastanut joulun tunnelmaa, ruokia, koristeita ja niitä ihmisiä jotka jouluna kerääntyvät ympärille. Joulu on kokonaisuutena ollut aina mulle sitä vuoden parasta aikaa, jolloin on jatkuva pieni innostus päällä, ja jaksaa mielellään puuhastellla jotta voi sitten nauttia ihanasta joulun rauhasta.
Etenkin lapsena, tietenkin sitä odotti myös niitä lahjoja. Olihan se nyt hurjan jännittävää odottaa sitä pukkia, auttaa pukkia jakamaan lahjat kaikille, ja sitten päästä repimään paketteja auki. Muistan ala-asteelta kuinka saatuja joululahjoja laskettiin ja vertailtiin luokkakavereiden kesken koulussakin. Voin vain kuvitella miltä se on tuntunut sellaisesta lapsesta, joka ei lahjoja ole paljoa saanut, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tosi ikävältä ajatukselta! Vertailu tapahtui ihan hyvässä hengessä, toki vähän mahtaillen niinkuin lapsilla on tapana, mutta kuitenkin. Silti en voi olla miettimättä, onko tämä jokajouluinen vertailu aiheuttanut jollekin lapselle ahdistusta? Onko se pahoittanut jonkun mielen?
Eihän joululahjojen määrällä pitäisi olla mitään merkitystä, vaan sillä että joulu on ollut muuten onnellinen ja ihana. Mä en tiedä vallitseeko tällaista vertailukulttuuria kouluissa nykyään, mutta toivon että ei ainakaan sitten enää kun meidän tytöt ovat kouluiässä. En siksi, että mua pelottaisi että lapset tulevat kateelliseksi jos joku toinen saa enemmän lahjoja, vaan siksi, että siinä vaiheessa kun kilpaillaan joululahjojen määrässä, unohtuu se joulun merkitys. Että kyse on yhteisestä ihanasta ajasta jolloin rauhoitutaan nauttimaan yhdessäolosta, lomasta, hyvästä ruuasta ja ihanasta fiiliksestä.
Kyllä tätä vertailua tuntuu olevan aikuistenkin kesken vielä edelleen. Palstoilla ja FB-ryhmissä on ketjuja, joissa kysellään ”Mitä teidän lapset saavat lahjaksi, meillä tulee timanttipäällystetty poni, oma talo, seitsemän radio-ohjattavaa autoa, robotti, puhuva ja kävelevä nukke, koira, kaikki maailman legot, sukkia, villasukkia, Hawaijin loma, kaikki maailman vaatteet ja kolmetoista Barbieta taloineen”
Mulle joululahjojen antamisessa tärkeintä on, että lahjan saajalle tulee hyvä mieli ja lahja on saajansa näköinen. Mä tykkään hirveästi antaa lahjoja, olen aina ollut sellainen joka innostuu heti kun läheisellä on synttärit tulossa ja en meinaa osata pysyä hiljaa lahjasta tai sen sisällöstä. Mulle joululahjojen ostaminen, paketoiminen ja lopulta antaminen on ihanaa puuhaa, ja paketointi on ihan mun lempparijuttuja.
Vaikka lapsena toivoi aina paljon lahjoja, on aikuisena tottakai oppinut että yksi kiva juttu riittää ja toivoo muuten vain jotain tarpeellista tai pientä. Se että lapsena toivoi ja sai paljon lahjoja, ei tehnyt musta itseni suhteen materialistia, en koe että tarvitsisin itse hirveän määrän tavaraa tullakseni joulusta onnelliseksi. Silti tämä on mulle aiheena tosi tosi vaikea kirjoittaa, koska kamppailen itse niin ristiriitaisten joululahjatunteiden kanssa. Toisaalta haluaa ehdottomasti opettaa lapsille että joulu on kaikki se muu, ja lahjat vain kiva lisä, eikä niitä tarvita paljoa. Toisaalta haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin vaikka tietää etteivät he edes leiki kaikilla jos saavat paljon lahjoja. Mikä on se sopiva tasapaino?
Lapsille haluaa antaa kaiken mahdollisen mitä vain voi, mutta järki pitää pysyä päässä. Vaikka tuntuu että haluaisi antaa kaiken mahdollisen, pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. No ei ole! Me ollaan ratkaistu lahja-asiat niin, että ostetaan itse molemmille muutama lelu joita lapsi todella toivoo, ja lisäksi jotain muuta pientä tarpeellista. Haluan myös opettaa lapsille, että lahjoja tai pieniä jouluyllätyksiä voi tehdä myös itse. Sukulaisilta ja kummeiltakin tulee lahjoja, ja lapset saavat kyllä ihan tarpeeksi tavaraa ilman että me tyhjennetään kaikki kaupat. Lapsilla on jo paljon leluja, ja me ollaan tehty tyttöjen kanssa myös niin että ollaan tyhjennetty lastenhuoneesta aina ajoittain niitä leluja joilla ei leikitä, ja laitettu niitä eteenpäin sellaisille jotka niitä enemmän tarvitsevat.
Kuvassa Tiara 3kk jouluna 2011 <3
Haluan myös auttaa joulun järjestämisessä sellaisia perheitä, jotka apua tarvitsevat, ja tänä jouluna sen teen koska mulla on siihen mahdollisuus. Kirjoitan aiheesta enemmän tällä viikolla, kunhan olen saanut avun toimitetuksi perille ja voin kertoa enemmän. Mutta voin kertoa jo nyt, että ainakin mulle tulee kaikkein paras fiilis ikinä tästä auttamisesta!
Millaisia joululahjamuistoja teillä on? Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? Onko teillä helppoja vinkkejä DIY-lahjoihin?
