Tää viikko on ollu taas yhtä hulinaa ja hyvä niin! Musta tuntuu et nyt alan olla täydellisen palautunut raskaudesta ja synnytyksestä myös henkiseltä kannalta. En usko olevani ainoa jolle on käynyt niin että raskauden aikana ja vauvan synnyttyä koti ja sohvan nurkka on tuntunut kaikkein turvallisimmalta vaihtoehdolta ja jotenkin on vaan huvittanut mökkiytyä sinne kotiin pöristelemään vauvamasua tai vauvan masua. Kaverit on kyllä kiinnostaneet ja heidän kuulumiset myös, mieluiten kätevästi puhelimessa tai facebookin välityksellä. Toki meillä on saanut myös tulla käymään ja siitäkin olen nauttinut suuresti, mutta silti se on jotenkin ollut aina tosi erikoinen juttu jos on tullut kaveri kylään tai oon lähtenyt Columbusta pidemmälle ja sitten on ollut semmonen olo että oonpas saanut tällä viikolla paljon aikaan kun meillä kävi kerran vieraita tai kävin Itäkeskuksessa joulukoristeostoksilla.
                       Oon huomannut että viimeaikoina, kuin huomaamatta suurin osa meidän arkipäivistä on kulunut tavaten kavereita tai seikkaillen ympäri Helsinkiä. Neuvolapäivätkin on nykyään ihan arkinen juttu eikä semmonen asia mitä jo etukäteen stressaan että ”pitääkö mun ihan oikeesti pakolla lähteä jonnekin kauppaa pidemmälle?” Mä en oo edes mitenkään tietoisesti halunnu olla kotona paljoa, en oikeastaan oo huomannut mökkiytymistä ollenkaan ennen kun vasta viimeaikoina kun oon ihmetellyt miten paljon kaikkea me ollaankaan tehty. Syksyllä haaveilin jaksavani joku aamu lähteä naapuripihassa sijaitsevalle asukastalolle vauvamuskariin ja -kahvilaan. Tällä viikolla oon päättänyt että ensi viikolla me mennään sinne, ja odottelen innolla uusien vauvakavereiden ja äitien tapaamista, enkä pelonsekaisella kauhulla siitä että mulla on pakollinen meno. 
                       Jotenkin kummasti oon luullut olevani ihan suhteellisen menevä äiti jo pitkään, mutta totuus on ihan toinen. Kotona on vaan ollut niin äärettömän mukavaa. Eikä se kodin mukavuus oo mihinkään muuttunut tai seinät alkaneet kaatua päälle, mä oon vaan alkanut keksimään muutakin mukavaa tekemistä ja saanut itteni useammin liikkeelle. Kotikin on alkanut näyttää siistimmältä kun en möllöttele täällä 24/7 vaan käyn muuallakin niin en kerkeä sotkemaan kokoajan. Ja lisääntyneet kaverivierailutkin taitavat olla osasyy siistiytyneeseen loukkoomme, eihän tätä nyt ihan missä kunnossa tahansa kehtaa esitellä. Mutta mitäs kaikkea me sitten tällä viikolla ollaankaan tehty?

No nähtiin ainakin yhtä ihanaa blogikollegaani Sasciaa ja hänen hurmaavaa Helmi-vauvaansa. Käytiin Piilossa pyörimässä ja tultiin meille jatkamaan juttua kahvin ja pullan merkeissä. Ja oli muuten todella mukavaa! Piilosta tarttui mukaan taas aivan ihania löytöjä ja saatiinpa Sascian kanssa vaihtokaupatkin aikaiseksi, Tiara sai Helmin vanhan haalarin sekä pari yllärikaupanpäällistä ja itse annoin meillä tarpeettomat kestovaippamme Sascialle. Aika kivat vaihtarit mun mielestä, ja mikäs sen käytännöllisempää kuin vaihtotalous ilman turhia kuluja! Kuviakin räpsittiin ahkeraan tahtiin, tosin Sascia varmaan paremmalla menestyksellä kuin minä joka poistelin aina kuvaamisen välissä pari vanhaa kuvaa kamerasta jotta viikossa täyttyneelle 8gigan muistikortille tulisi edes vähän lisää tilaa.

Tiara vakavana 😀 <3

Piilo-kirppis, Sascia ja Helmi

Tiara -vauva ja Helmi-vauva, miten kolme kuukautta voikin olla niin iso ikäero tässä vaiheessa? Tiaralla on vierastusvaihe pahimmillaan ja Helmi taas juttelee ja leikkii iloisesti lattialla istuen

Naru ja pahvilaatikko oli paljon kiinnostavampia kun lelut 😀

Tänään käytiinkin siis siellä neidin 4kk -neuvolassa, josta toisessa postauksessa lisää. Neuvolan jälkeen kipaistiin vielä tuossa hullussa pakkasessa kauppaan ja kauppareissulla Nona kummitäti soittikin että on kuulemma bussissa tulossa meille. Se olikin kiva yllätys (no meidän kannalta, teidän ei varmaan niinkään sillä olin suunnitellut tekeväni postauksen jo päivällä :D). Mutta siinä sitten mussutettiin edellispäivän pullanjämiä, syötettiin sosetta Tirriskälle sekä maitoa päälle ja räpsittiin kuvia. Musta on ihanaa että spontaanius on palannut meidän elämään. Vielä vähän aikaa sitten kaverivierailut oli harvinaisuus jota suunnittelin viikkoja etukäteen, nykyään on taas enemmän kuin okei että tyyppi soittaa bussimatkalta olevansa tulossa meille ja meillä saattaa jopa olla sitä pullaa pakkasessa.

Ihana mutrusuu<3 😀

”Mä pidän mun nenäst kii ettei se karkaa!”

”DERP!”

On se nii kaaaanis tuo meidän kummitätsykkä<3

Ja hieno tatuointikin löytyy!

Hyi mikä valotus mut ainoo kuva musta melkeenpä mikä kamerasta löyty 😀

Äitin ihana pulla<3

Ja sitten vielä niitä vaihtokaupan tuotoksia ja kirpparisaalista:

Meillä oli aivan ihana viikonloppu! Perjantaina Netta saapui meille onnistuneesti Jyväskylästä vaikka juna olikin myöhässä (ylläri sinänsä). Käytiin kaupassa herkkuostoksilla ja tultiin meille syömään kaupan kalatiskiltä ostettua sushia ja itsetehtyä jättikatkarapu-Caesarsalaattia. Mä haaveilin sushista koko raskausajan mut sit se himo meni jotenki ohi synnytyksen jälkeen. Nyt ku sit vihdoin muistin sushin olemassaolon niin ai että oli taivaallista vuoden tauon jälkeen! Syötiin muuten tasan vuosi sitten viimeksi Netan kanssa sushia Tallinnan reissulla, hassua miten oli päivälleen vuoden tauko ja hassua miten voin muistaa jotain tollasta. Kaikkein hassuinta kuitenkin on kyllä se miten paljon asiat on muuttunu vuodessa!
                        Perjantaina meillä jäi sitten leffakin katsomatta kun Tiaran mentyä nukkumaan innostuttiin fiilistelemään biisejä ja (taas kerran) käymään kaikki meidän vanhat kuvat läpi lähes viiden vuoden ajalta ja (yli tuhat kansiota :D). Lauantaina Netta värjäsi ja muotoili kulmat ja värjäsi myös ripset sekä meikkasi mut. Ainiin ja sain akupainantaa kasvoihin sekä ihanan rentouttavan kasvohoidon ja -hieronnan. Ihana Netta kun jaksoi hemmotella mua, on se kiva että on kosmetologiopiskelija kummitätinä Tirriskällä! Tämmösiä kuvia tuli lauantaina räpsittyä:

                         Sunnuntai meni sitten siivoillessa ja valmistautuessa toisen kummitädin Nonan vierailuun. Nona toi meille mukanaan blogikollegani Minnan ihanan Leo-poikansa kanssa ja Leon kummitädin Veeran. Voi että oli ihana saada vauvavieraita ja nähdä niin ihana pieni tuhiseva 2kk vanha poju! Kyllä se kahden kuukauden ikäero on vaan niin iso vielä tässä iässä, vaikka vauvat oli melkeen samanpainoisia niin silti Leo-poikaa oli ihan erilaista pitää sylissä kun toinen oli niin ihanan rentona ja Tiara taas on semmonen jäntevä ja tarraa kaulasta kiinni ja sörkkii mun naamaa ja heiluu joka suuntaan. Oli Tirriäinen muuten vähän Leoa isompi mutta kädet oli pienemmät! Vissiin muhun tullu ku mullaki on pienet kääpiösormet.

Uninen neiti, riisuin ulkovaatteet ja juttelin ilosella äänellä ja pussailin ja pöristelin mut toinen ei vaan saanu simmuja auki<3

Onneksi minuuttia ennen kuin ovikello soi vieraiden merkiksi niin Tiaran silmät aukes jotenki maagisesti ja se oli oma pirteä itsensä<3

Kummitätsy ja kummitytsy<3

Leon kummitätsy 🙂

”HÖÖÖÖ!! ÖBÄÖÖÖ!!!”

Otolla oliki kaksi vauvaa hoidettavana, noei mut äidit oli piilossa!

Eilen illalla sain inhottavan puhelun että joku super mega idiootti omistaja oli antanut ison koiransa käydä meidän pienen Mörkö-chihun kimppuun kun äiti ja Mörkö oli lenkillä illalla. Mörkö sai sormen syvyisen haavan mahaansa kun isompi koira oli retuuttanut mörköä suussaan ja koiran omistaja oli kaksin käsin vääntänyt sen leuat auki että sai irrotettua sen Mörköstä. Mörkö piti nukuttaa ja leikata mutta onneksi ei tullut sisäelinvaurioita, toivottavasti se pieni pulla paranee pian että äiti ja Möge pääsee meitäkin tänne moikkailemaan! Kauhee ikävä sitä pientä karvasta palleroa<3 Ja äitiä kans!
                    Tänään herättiin Tiaran kanssa aamulla vasta kymmeneltä ekan kerran neidin kolmannen kummitädin puheluun Rovaniemeltä! Ompas ollut kummientäyteisiä päiviä, ihanaa! Mut missä ne kummisedät luurailee ku tätejä tässä vaan tullu nähtyä! Vinkvink vaan herra kummisedillekin että saa tulla kahvittelemaan ja vaihtamaan kakkavaippaa, eiku!
                    Tänäänkin on ollu kiva päivä kyllä, ollaan laulettu ja leikitty neidin kanssa! Mä oon vähän huono noissa lastenlauluissa ku en muista aina sanoja kaikista mutta onneksi tuo Tirriäinen ei vielä niin paljoa ymmärrä muuta ku että äiti kuulostaa iloselta ja laulaa jotain.  Ja onneksi on youtube josta voi laittaa taustalle pyörimään niin Piippolan Vaarit kuin Muumilaulutkin niin äiti saa vähän avitusta sanojen kanssa. Pää olkapää peppu -laulu on Tiaran suosikki kun siihen liittyy myös leikki ja se onneksi onnistuu multakin ja ihan ilman youtubea! Tässä vielä kuvia meidän ihanasta pallerosta jolla on muuten päällä ihanan blogimutsin Anniinan joululahjaksi lähettämä Espritin upea rusettipaita!

No okei tää muumiyökkäri ei oo kyl Esprittii nähnykkää ku tää on otettu vast aheränneenä aamulla 😀

Voiko tota ilmettä kuvailla muulla sanalla ku HOOPO :DDD ihana <3

”Naminaminaminami nyrkkiäääää, hampaitaa see vahvistaa!” ”Oho se tais kyl olla porkkana joka niitä vahvistaa, eikä mulla kyl oo hampaitakaan”

Tämmönen ilmestyi tänään isin facebook -seinälle työpäivää piristämään!

Mä oon ollu niin kiireinen tänä viikonloppuna että jääny blogin päivitys vähän vähemmälle. Mä en halua ikinä lopettaa kyllä tätä blogia jos sen jatkaminen vaan on mahdollista läpi elämän mutta sen voin kertoa että kyllä muakin välillä ahdistaa. Mua stressaa jos mä en ehdi postaamaan, mua stressaa jos mä en jaksa postata, mua stressaa odottavat kommentit vaikka niihin onkin kiva vastata ja mua stressaa se että jollain tapaa ”petän” lukijoiden odotukset jos vaikka oonkin luvannut postata ja sitten en millään jaksakkaan. Se stressi vie nykyään osan postaamisen ilosta, mä en tiedä miksi. Tää on alkanu tuntua välillä melkein kuin duunilta vaikka tän pitäis olla vaan mukava harrastus.
                           Toinen stressitekijä blogin pidossa on taas viimeaikoina ollut anonyymien ilkeät kommentit, joka kerta kun meen hyväksymään uusia kommentteja mua pelottaa että mitähän  kakkaa sieltä taas löytääkään mieltä pahoittamaan. Vaikkei niistä tarvitsekaan välittää niin ei ne mukavaltakaan yleensä tunnu ja viime viikolla niitä tuli pitkän tauon jälkeen taas todella paljon ja todella törkeistä aiheista. Mulle on ihan sama mitä musta tai mun ulkonäöstä sanotaan, vaikka en mä mitään törkykommentteja hyväksy itseenikään liittyen, mutta sillon kun joku kommentoi mun lapsesta jotain ilkeää niin todella tekee mieli ottaa anonyymeiltä kommentointimahdollisuus pois. Se ois ikävää että kaikki mukavatkin anonyymikommentit häviäis samalla, mutta toisaalta en koe tarvitsevani tollaista ihan turhaa haukkumista mun elämään kun sen kerran voin välttääkin.
                            Mä haluaisin löytää sen bloggaamisen  ilon uudestaan ja lopettaa tän turhan stressaamisen, koska mä tiedän että mun blogi ei ole kenellekään niin tärkeä että päivä menis pilalle jos postausta ei näykään. Siksi mä aion nyt olla stressaamatta, mä postaan jos mulle tulee sellainen olo että ”Mun on pakko saada kirjottaa tästä blogiin!/Hei tietäisköhän toiset äidit tätä?/Mä haluun et kaikki näkee kuin söpö meidän ipana on!” etc.  Blogi ei ole siis jäämässä millekään tauolle tai mitään enkä usko että postaustauot venyvät paria päivää pidemmiksi edelleenkään mutta pointti oli se että en aio ottaa enää stressiä. Jos musta tuntuu että on asiaa niin postaan vaikka kolmesti päivässä ja jos ei ole niin sitten ei vaan ole ja tuun postaamaan sitten kun siltä tuntuu.  Ja mä mietin vielä tota kommentointiasiaa, riippuen siitä loppuuko noi törkeät kommentit boxissa vai ei.

Nyt mä toivotan ihanaa viikkoa kaikille ja haluan vielä kiittää teitä kaikkia niistä ihanista neuvoista ja kommenteista joita oon saanut<3 Moikkamoi!

Siis mulla on ollu niin kiireinen viikko että ihan hengästyttää kun alkaa miettimään. Mä en oo pitkiin pitkiin  aikoihin saanu niin paljoa aikaseksi mitä tällä viikolla. Jonkun toisen korvaan  voi kuulostaa pieneltä ja varmasti kuulostaakin, mutta kotihiiri-iinalle tässä on ollu enemmän kun tarpeeksi! Meillä on käyny vieraita useampaankin otteeseen, oon saanut uudet kynnet, oon käynyt Oton työpaikalla näyttämässä Tirriskää sen duunikavereille, syömässä stadin keskustassa Nonan kanssa, moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa ja muuten vaan pyörinyt ympäri ämpäri.
                   Kaiken on kruunannut toi ihana lumisohjo ja eilinen myrsky (toisinsanoen Tiara nukkuu tyytyväisenä lämpimissä vaunuissa ja meitsi huhkii hiki hatussa työntäen vaunuja jotka juuttuu metrin välein lumeen kiinni) ja tietysti Tiaralla taitaa nyt ṕukata ensimmäistä hammasta koska illat on ollu aika erilaisia kun yleensä, kitinää ja tyytymättömyyttä. Alhaalla ikenessä on kova kohta ja Tirriskä kuolaa minkä kerkeää ja imee alahuulta. Neidillä kun ei pysy kunnolla vielä purulelukaan kädessä niin on vaikea helpottaa toisen oloa ellei sit itse istu siinä ja pidä lelua kokoajan sen suussa. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua hyvin kuten normaalisti ja päikkärit myös, muuten oisin varmasti ihan loppu. Mutta jospa tää tästä helpottais kun hammas vaan suostuis ulostautumaan sieltä ikenestä.
                   Näistä useista asianhaaroista johtuen en oo ehtinyt postaamaan, päivisin on ollut aina hommaa sillon kun Tiara on ollut päikkäreillä ja illalla on sitten yritetty helpottaa hammaskiukkua. Tiaran mentyä yöunille oon vaan kaatunu sänkyyn ja simahtanu samantien. Mutta nyt aattelin ees vähän paikkailla kauheaa postaustaukoa kunnon kuvapläjäyksellä! Tiistaina nyt ei varsinaisesti tapahtunut mitään kovin mainitsemisen arvoista joten tiistaina oli kamerallakin lepopäivä, mutta keskiviikkona Derya kävi tekaisemassa mulle uudet ihanat kynnet!

Kynsiin tuli siis hopeaa ja vaaleanpunaista glitteriä ja tippirajoihin valkoisia helmiä ja pinkkivalkoisia minikokoisia Chanel -logoja jotka tarkkasilmäiset ehkä bongaa! Tässä kuvassa kynnet ei oo vielä ihan asettuneet joten glitteriä on vähän sikinsokin, mutta nyt glitteriä on enää sille kuuluvissa paikoissa. Aika blingblingiä vaihteeksi, mut tykkään ihan sikana! Ei tartte muuten olla nii glamour ku on blingit kynsissä, pientä luksusta pyjamapäiviinkin!
                         Keskiviikkona Tiaralla ei ollut vielä vaikeaa hampaan kanssa ja neiti olikin itse aurinkoisuus koko päivän. Illalla kateltiin telkkaria Oton kanssa ja huomattiin että Tiara onkin herännyt päikkäreiltä ja ottanut tutin käteen! Tiara näytti yhtä hämmentyneeltä osaamisestaan kun minä ja Ottokin! Taustalla ihana lelusotku, ei oo kauheesti kerennyt siivoilla tässä mutta mitäs pienistä.

Eilen piipahdettiin Tirriskän kanssa Oton duunipaikalla esittelemässä neitiä vähän. Voi että oli Tiara ihmeissään ku varmaan kymmenen eri tyyppiä tuli ihmettelemään ja juttelemaan. Pientä vierastusta oli ehkä havaittavissa epäluuloisesta katseesta päätellen mutta kiltisti Tiara kumminkin oli ja jopa jutteli vähän. Tämän visiitin jälkeen neiti olikin sopivasti aivan naati ja nukahti vaunuihin samantien, mä jatkoin sitten matkaa metrolla keskustaan ja mentiin Nonan kanssa syömään Senaatintorilla sijaitsevaan Kiseleffin taloon ihanaan Ciao! Caffe:en.
                    Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja miljöö fantastinen! Kun olin pieni me aina käytiin äidin kanssa tuolla talossa pienissä käsityöliikkeissä mutta nyt uudistusremontin jälkeen en ollutkaan siellä vieraillut. Oli kyllä aivan ihanasti uudistettu ja siellä oli ehkä maailman hienoimmat vessatkin, hahah! Mun naama ja hiukset on todella edustavassa kunnossa noissa kuvissa kun lumimyrskyssä tietysti kyyneleet virtas ku oli niin kauhea tuuli ja suoristetut hiukset kihartui kastuessaan.

Mun salaatti jossa oli mm. kanaa, artiskokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, minimaisseja, cashew-pähkinöitä ja ihanaa hunajaista kastiketta!

Nonan salaatti, sama satsi kun mulla mut kanan tilalla fetaa ja ei oliiveja! Ruokajuomana meillä oli superhyvää luomu persikkajääteetä

Kiireinen businesswoman? Miksi mä aina näytän niin tyhmältä kun puhun puhelimessa? Onko muilla samaa ongelmaa? 😀

Ciao! Caffe

Illalla tulin sit samaa matkaa metrolla Oton kanssa kun oltiin pyöritty Nonan kanssa tarpeeksi ja käyty moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa. Tino ei ollu ennen nähny Tirriskää ja sehän rakastu heti meidän pikku tuhisijaan<3 Tiara siis tosiaan nukkui koko sen ajan joka oltiin kaupungilla, eli päälle 4h?  Neiti sai siis aika hyvät päikkärit, onneksi unta riitti vielä yöksikin. Tultiin kotiin viiden aikoihin ja Oton kaveri Otto (kyllä :D) tuli sitten meille vielä syömään Cheddar-pekonipastaa jota kokkailtiin. Oli kyllä mukava päivä kiireisyydestä huolimatta ja kiva tehdä muutakin kun möllöttää kotona päivät pitkät.
                         Kaupungilta tarttui mukaan vielä pieni 4kk-lahja Tiaralle. Kävin Mique -kaupassa Nonaa odotellessa ja enhän mä tietenkään voinut olla nappaamatta mukaan paria ihanaa juttua:

Ihana mustavalkoinen kylpyankka keltaisten kaveriksi ja maailman söpöimmät ballerinasukat joissa oli jotku ihmeen muoviset tekojalat sisällä 😀

Tässä vielä pari kuvaa meidän ihanasta 4kk vanhasta pipopäästä, neidillä alko taas kertymään karstaa päälaelle niin piti tehdä öljy+harjaus uudelleen. Onneksi lähti kerralla kaikki pois! Tiara on hassu vauva, se rakastaa ku harjaan sen päätä se oikeen kujertelee ja höpöttää samalla ja hymyilee iloisesti! Mut hyvä että se tykkää, muuten vois olla vaikee saada karstoja pois.

Tällä viikolla mua on pitänyt myös kiireisenä eräs aivan mahtava projekti jota ollaan muutaman blogimutsin kanssa väsäilty. Vielä en paljasta mitään sen suurempaa kuin että olkaahan maanantaina kuulolla, silloin räjähtää! Tällä viikolla tuli ensin jo sellainen tunne että koko homma leviää käsiin kun yhtäkkiä porukkaan alkoi ilmestymään tuikituntemattomia ihmisiä ja tuntui että mistään asioista ei saada sovittua kun oli liikaa erilaisia mielipiteitä, mutta me vetäydyttiin sitten omaan pieneen porukkaan ja nyt alkaa kaikki olla valmista. Eikös ole ärsyttävää kun en kerro enempää ;D? Mut kerranki tälleen, yleensä en osaa pitää salaisuuksia! On ollu kyllä ihana viikko kiireistä huolimatta!

Mä alan nyt leikkimään meidän ihanan pikku apinan kanssa. Mutta olkaahan kuulolla! Ja mä kyllä aion palata normaaliin postaus- ja kommentteihinvastaustahtiin, tää viikko on ollut vaan ihan super kiireinen! Uusi ulkoasu on myös jo työn alla, joten ensi viikolla tiedossa ”isoja” juttuja bloggailun kannalta! Kauheesti huutomerkkejä tässä kappaleessa, no eikai se ole niin vakavaa.. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3

Edit// Sellanen juttu tuli vielä mieleen kun aloin noita edellisen postauksen kommentteja lukemaan, että meikkaatteko te anonyymit siellä ruudun toisella puolella joka ikinen päivä samalla tavalla? Aika tylsää mun makuun. Mä ainakin tykkään vaihdella mun meikkaustyylejä useinkin ja kokeilla erilaisia juttuja. Mun mielestä on oikeesti todella naurettavaa että heti jos meikkaan eri tavalla niin tulee miljoona ”miks noin tummat meikit, oot nätimpi vähemmällä” -kommenttia. 
                Mä olen täällä ennenkin sanonut ja sanon nyt uudestaan, että mä meikkaan just niinkun mua itseäni huvittaa, tää on mun naama ja vaikka mulle tulis toiset 60 kommenttia kuinka rumat mun meikit on niin se ei saa mua muuttamaan mun meikkaustyyliä. Ei mua ainakaan kiinnosta yhtään jos joku nimetön harmaa lukija ei pidä mun meikeistä, tärkeämpää mulle on se että minä ja vaikkapa Otto on tyytyväinen. Vaihtelu virkistää ja aion jatkossakin kokeilla erilaisia meikkejä ja meikata joskus vähemmän ja joskus enemmän, enkä usko että olen ainoa joka näin toimii. 
                 Ja mä osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan, mutta mun mielestä esimerkiksi meikkaaminen on täysin henkilökohtainen asia jossa varsinkaan anonyymien on ihan turha tulla neuvomaan. Kaikki meikkaa omalla tavallaan, en mäkään mee sanomaan gootille että ”hyi sulla on kauheen tummat rajaukset oisit paljon nätimpi vähemmällä meikillä” vaikken itse samaan tapaan meikkaisikaan. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen.